perjantai 18. joulukuuta 2009

Saiturin joulu (3D)

Niin kovasti kuin vannoinkin edellisen 3D-elokuvakokemukseni jälkeen etten menisi sellaiseen enää koskaan, niin enkös vain löytänyt itseni taas sellaisesta.

Tällä kertaa kokemus ei ollut ihan niin huono kuin edellisellä, mistä voi suoraltaan kiittää edellistä kokeilukertaa. Menimme suosiolla istumaan salin perälle, mistä pystyimme näkemään koko elokuvan yhdellä silmäyksellä kuten televisiosta. Se vähentää elokuvissa käynnin miellekkyyttä, mutta parantaa 3D:n kuvan laatua sillä silmien ei tarvitse liikkua ollenkaan ja tällöin kolmiulotteisuuden effektikin toimii. Tosin elokuvan loppupuolella silmät alkoivat kärsimään kuivumisesta ja se ei ole kovin mukava tunne erityisesti piilarit päässä ollessa.

Saiturin joulu on klassikko ja huonoimmillaankin se on hyvä. Monen eri version näkemisen jälkeen sitä keskittyy enemmän toteutuksen seuraamiseen kuin itse tarinaan. Ja tämä versio miellytti minua todella paljon. Kaupunkinäkymät olivat todella mahtavia ja teki itselläkin mieli päästä osalliseksi kuvaa. Hahmot olivat hyvin toteutettuja ja niitä katsellessa huomasi tutkivansa lähikuvassa olevan henkilön ryppyjen määrää. Yhtenä äänenä elokuvassa on Jim Carrey ja hieman pelkäsin sitä miten hänen äänensä ja elkeensä loistavat läpi. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää että eipä sitä ääntä olisi Jimin ääneksi tunnistanut ilman tietoa asiasta.
Yksi asia minua häiritsi äänissä. Herra Scrooge puhui ainakin minun korvassani intialaisittain, ei vahvasti mutta selkeää D-aksentti kuului jatkuvalla  syötöllä. Muilla hahmoilla tuota aksenttia ei ollut, mikä aiheutti aksentin ärsyttävyyttä vielä entisestään.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä Saiturin joulu on erinomainen versio ja se toimisi varmasti myös 2D:näkin loistavasti.

Projekti metrilaku osa 6

Ja juttu jatkuu.

Edellisestä käynnistä ehti kulua 6 päivää kun toisesta kulmahampaasta irtosi kiinnike. Ei siinä mitään, mutta kun kyseessä oli telaketjun ensimmäinen kiinnike, niin se jäi sitten purentapinnalle "roikkumaan". Olin itse odottanut että jokin keskellä oleva kiinnike olisi irronnut, jolloin kyseinen kiinnike olisi jäänyt hampaan sivulle hyvin tukevasti kahden muun kiinnikkeen pitelemäksi. Reunassa oleva kiinnike häntineen heiluu valtoimenaan ja tuntuu erittäin ikävästi jokaisella puraisulla.

Sain melko nopeasti ajan oikojalleni ja tuo irronut kiinnike laitettiin takaisin paikoilleen. Lisäksi paria kuminauhaa löysättiin jotta voisin edes jotain vähän kovempaa syödä. Tammikuun käynnilläni saan sitten levyn ylä- ja alahampaiden väliin (toivon mukaan) vähentämään noihin kiinnikkeisiin kohdistuvaa rasitusta. Levyä varten ylähampaistani otettiinkin taas uusi muotti.

Surukseni 5 päivää uudelleenkiinnityksen jälkeen samainen kiinnike irtosi uudestaan. Tällä kertaa (kiitos löysemmän kuminauhan) se jäi nätisti roikkumaan hampaan sivulle. Annoinkin sen olla siinä pari päivää kunnes totesin sen keräävän aivan liikaa ruoantähteitä suuhuni ja raapivan hieman ilkeästi kulmahammasta aika ajoin. Yllättävän nätisti sain kiinnikkeen vedettyä pois ketjusta ja lyhennettyä ketjua sen verran ettei sekään enää hammasta raapinut.

Hampaat ja kiinnikkeet joutuvat minulla öisin todella valtavan rasituksen kohteeksi. Päivisin kaikki tuntuu olevan ok, kunhan vain muistan pitää hampaat erillään toisistaan. Mutta öisin minulla on paha tapa narskuttaa ja oikein paukauttaa hampaita yhteen. Ei sinällään ihme että leukanivelissäkin alkaa olla jo kulumia.

Toivottavasti tuo kiinnikkeen irtoaminen ei lykkää kovin pahasti projektiani. Niin oudolta kuin kuulostaakin, odotan kovasti seuraavaa käyntiä ja uutta tavaramäärää suuhuni.