tiistai 28. joulukuuta 2010

Tankoilukuvia

Tässä pieni kuvapläjäys tankotanssikoulun pikkujouluista. Ylläni on kiinalaisen tolpan treenikamppeeni.

Krokotiili

Kynä

Lippu

Olkapito

Olkapito jalat V-asennossa

Perhonen liukkaalla tolpalla (käsivoimat kunniaan, kun vaatteet päällä tekee)

tiistai 21. joulukuuta 2010

Projekti metrilaku osa 16

Viimeinen käynti tälle vuodelle takana. Alan vähitellen tottumaan uuteen oikojaani. Selkeästi ensimmäisellä tapaamiskerrallamme häntä hermostutti, sillä tällä kertaa otteet olivat varmemmat. Tosin hän saisi kyllä hieman miettiä milloin pitää mitäkin vempelettä suussani. Tunti on nimittäin todella pitkä aika pitää suuta ammollaan yhtä pötköä. Varsinkin jos leukanivelissä on kulumia, se on melkoisen tuskallistakin myös. Tällä nykyisellä oikojallani on paha tapa pitää jatkuvasti jotain suussani, joten en voi lepuuttaa leukaniveliäni edes hetken vertaa operaation aikana ja se myös tuntuu että kuuluu käynnin jälkeen. Rutina on valtava.

Tällä kertaa minulta irroitettiin kolme kiinnikettä ja liimattiin takaisin hieman parempiin asentoihin. Lisäksi ylhäältä molemmat etuhampaat ja yksi kakkonen sidottiin toisiinsa rautalangalla, jotteivat lähtisi liikkeelle väärään suuntaan. Toinen kakkonen on edelleenkiin irti ja sen yli menee vieteri antaen työntövoimaa etuhampaalle ja kolmoselle. Toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan tuo kakkonen mukaan leikkiin.
Alhaalle ei oikeastaan tehty muuta kuin uusittiin raudat.
Oikojani vihjaili myös että alhaalle viimeisiin poskihampaisiin laitettaisiin myös renkaat. Jos niin tapahtuu, niin luvassa on erittäin kivulias ja verta vuotava käynti sillä ien on melkoisen tiukasti kiinni niissä hampaissa.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Ensimmäinen esitys

Eilen oli tankotanssikouluni Pole4Fitin joulujuhla ja suoritin siellä ensimmäisen julkisen esiintymiseni kiinalaisella tolpalla. Tässä teille räpellykseni. Musiikki on Trans-Siberian Orchestran kappale Ornament.


Pahoittelen kuvan laatua ja kuvauskulmaa, sillä ikäväkseni olen todennut ettei videokamerani sovellu hämärissä pienissä tiloissa suoritettaviin kuvauksiin.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen esitykseen vaikka suorituksen aikana tapahtui monta epäonnistumista. Kaikki virheet johtuvat aivan älyttömästä esiintymisjännityksestä. Harjoituksissa kappale on sujunut hyvin ja osaan koreografian mennen tullen palatessa.
En vain tajunnut kuinka vaikea esiintymiskammo minulla on.

Puhe-esityksiä pitäessä osaan jollain tasolla kontrolloida jännitystäni ja saan myös vedettyä esityksen läpi kunnialla vaikka esitys saattaisi kestääkin normaalia pidempään, mutta miten jännitystä saa kontrolloitua tuollaisen liikunnallisen esiintymisen yhteydessä kun musiikki määrää tahdin? Heti kun kiipesin tangolle, alkoi aivan valtava jännitys ja tein liikkeitä liian nopeasti. Koko ajan aivot huusivat halua juosta vain karkuun. Adrenaliinitaso nousi niin korkealle että unohdin yhdessä kohdassa tarrata kunnolla kiinni tangosta ja se näkyy selkeästi myös tuolla videolla. Plussana täytyy sanoa että tuo adrenaliinitason nousu myös mahdollisti koko numeron vetämisen väsymättä. Harjoituksissa nimittäin totesin numeron olevan todella rankka.

Onnekseni sain useimmat kiirehtimiseni peitettyä ylimääräisillä taivutuksilla, jolloin myös yritin kovasti mielessäni psyykata itseäni viemään taistelu loppuun hinnalla millä hyvänsä. Olisi mukava tietää näkyikö nuo mielentaistelut kasvoillani vai pysyivätkö kasvoni ilmeettöminä.
Harmi etten saanut suunnattua keskittymistäni vartaloni liikkeisiin ja näin moni liike vaikuttaa puolinaiselta vaikka adrenaliinia olisi ollutkin suonissa tarpeeksi suorittamaan ne täydellisesti.

Otan kiitollisena vastaan kaikenlaiset vinkit, kuinka vähennetään ja saadaan kontrolloitua esiintymisjännitystä liikunnallisissa esityksissä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Ei enää kuntosalijäsenyyksiä

Irtisanoin Elixian jäsenyyteni vihdoin ja viimein. Tavallaan se onnistui helposti, sillä sopimus oli menossa umpeen. Jouduin kuitenkin maksamaan vielä kahden ylimääräisen kuukauden maksut, sillä en kuulemma ollut irtisanonut sopimustani ajoissa ja heidän maksujärjestelmänsä oli merkinnyt jo käsitellyt seuraavat maksut suoritettavaksi. Ei voi muuta sanoa kuin että heidän maksujärjestelmänsä on todella surkea tuolla perusteella. Jouduin siis maksamaan turhaa jäsenyyttä vielä tämän vuoden loppuun asti.
En todellakaan halua liittyä enää minkään kuntosalin jäseneksi. En muutenkaan mielelläni halua mitään määräaikaisia sopimuksia millään muullakaan osa-alueella.
Silloin kun olin vielä kävin erittäin aktiivisesti Elixian saleilla tuntui että Elixia hoiti jäseniään mainiosti. Sain silloin tällöin viestejä tapahtumista, muistutuksia kuntosaliohjelman uusimisesta ja tarjouksia sopimusten uusimisesta. Mutta heti kun innostukseni alkoi lopahtaa, minut luokiteltiin helpon rahan lähteeksi ja viestintä lopetettiin totaalisesti. Suoraveloitus takasi että firma sai rahat vaikka itse en ehtinyt käymään salilla edes kertaa viikossa tai kuukaudessa.

Minusta kunnollisen kuntosalin pitäisi miettiä miten saadaan kaltaiseni "laiskurit" uudestaan aktivoitua ja käyttämään salia enemmän. Sillä heidän myötä on mahdollista saada myös heidän ystävänsäkin salin asiakkaiksi. Tosin kuka nyt kultamunia munivan kanan tappaisi.

Hapan maku jäi jäsenyydestä. Tästä lähin käytän ainoastaan sarjalippuja tai virikeseteleitä lähikuntosalilla käyntiä varten. Saavat jäädä oman onnensa nojaan kaikki nuo kuntosalit, jotka vaativat jäsenyyttä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Cordon Bleu - Sveitsinleike

Joyful Abode-blogi herätti minussa taas mielenkiintoa kokeilemaan millainen on Cordon Bleu/sveitsinleike ilman korppujauhokuorrutusta. Käytin pohjana tätä Grain-Free Chicken Cordon Bleu-reseptiä. Mielenkiintoiseksi reseptin tekee paneroinnissa käytetty pork rinds eli sian kamara. Tutustuin kyseiseen pikkusuolaiseen herkkuun Unkarissa työskennellessä. Kamara oli uppopaistettu rapeaksi ja sitä sitten dipattiin suolakippoon ja pisteltiin poskeen hyvällä ruokahalulla. Se voittaa kyllä mennen tullen perunasipsit. Suomesta on vain melkein mahdottomuus löytää tuota herkkua. Aikani metsästettyäni sain vihjeen että Hakaniemen kauppahallista voisi löytyä joltain lihatiskiltä jonkinlaista kamaraa. Eilen sitten suunnistin kauppahalliin ja osuinkin melkein heti myyjälle jolla oli tarjota Italiasta tuotua kamaraa. I Frolli oli tuotteella nimenä ja pussin koko oli puoli kiloa. Pienempinäkin annoksina olisin sitä kuulemma saanut.


Kamara näyttää todella oudolta, tuollaisia harmaankeltaisia lastuja. Ja kun pussin avasi, niin kiitos pakkauskaasujen ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli eläinkauppojen koiranruoat. Toivottavasti tuo haju häviää niistä kunhan saavat hieman ilmaa. Sillä maultaan nuo aivan mahtavia. Sitä on vaikeaa kuvailla.... rasvan ja suolan sekoitusta lisänä häivähdys kuivaa lihaa. Ravintoarvoja wikipedia ehdottelee 14 g kamaralle: 0 g hiilihydraatteja, 8 g proteiineja, 5 g rasvaa eli melkoisen karppia ruokaa.

Nyt sitten takaisin varsinaiseen reseptiin ja sen toimivuuteen. Sian kamara toimii vallan mainiosti paneroinnissa. Se itseasiassa käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin korppujauhokin, ainakin minun käsittelyssäni.


Viljaton Cordon Bleu - Sveitsinleike (2 annosta)

4 kpl paksua kana-/nauta-/sikapihviä
Mustaleima-juustoa
4 siivua pekonia
1 kananmuna
75 g kuivattua/paahdettua sian kamaraa

Murskaa sian kamara huhmareella murusiksi. Leikkaa pihveihin taskut tai halkaisen ne kirjatyyliin (itse pidän enemmän taskusta). Nuiji litteäksi. Laita taskuihin juustoa ja pekonia. Pyörittele pihvi kananmunassa ja sen jälkeen vielä murskatussa kamarassa.
Paista joko runsaassa rasvassa paistinpannulla käyttäen mietoa lämpötilaa tai sitten uunissa 175 asteessa puoli tuntia.

Ravintoarvot (1 annos):
Energiaa 1400 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 110 g
Rasvaa 127 g

perjantai 5. marraskuuta 2010

Projekti metrilaku osa 15

Huh... jo viidestoista postaus aiheesta. Tänään pääsin uuden oikojani käsittelyyn. Työsuhde entiseen oikojaan loppui kun hän sai opinnoissaan tämän vaiheen suoritettua. Harmittaa vähän etten tullut udelleeksi enempää opinnoistaan, tosin suu täynnä tavaraa on hankala kysyä ja käynnin jälkeen on aina kiire takaisin töihin.
Jännitin todella paljon uutta oikojaa. Olin jo niin tottunut edellisen oikojan käsittelyihin että nykyisen liikkeet tuntuivat oudoilta, jotenkin vääriltä. Toisaalta minusta tuntuu että nykyinen oikojani on melko alkussa opintojensa tätä vaihetta.

Viime viikolla sain tosiaan separointikuminauhat ylös ja tänään ne lähti pois. Tilalle laitettiin renkaat. Tosin näitä uusia renkaita ei otettu mukaan vielä.
Ylös ja alas vaihdettiin taas raudat. Alhaalta lähti kulmahampaisiin kiinnitetyt raudat pois kokonaan ja kulmahampaat liitettiin samoihin rautoihin muiden hampaiden kanssa. Ylhäällä tuo yksinäinen hammas on edelleenkin täysin yksin. Sille ei ole vieläkään saatu tarpeeksi tilaa. Sen kohdalla rautalangassa on väkerretty kiinnityslangalla mielenkiintoinen jousi, joka luultavasti venyy sitä mukaa kun hampaat etääntyvät antaen tuolle yksinäiselle tilaa. Kiinnityslanka kytkee toisessa päässä etuylähampaat toisiinsa kiinni. Muutoin hampaat ovat taas kuminauhoilla kiinni.

Nykyinen varustus näyttää siltä että hampaiden pesu tulee olemaan taas pitkästä aikaa huomattavasti inhimillisempää puuhaa. Hampaiden jomotuksen alkamiseen meni tällä kertaa huomattavasti pidempi aika, ehkä jotain 5 tuntia. Aiemmin särky on tullut parin tunnin sisällä, jos on ollut tullakseen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Juokseminen - askellus

Aika usein tankotanssitreenien alussa meillä on ollut alkulämmittelynä salin ympäri juoksemista. Koska treeneissä ei pidetä kenkiä, tapahtuu juokseminenkin avojaloin. Ja minä niin inhoan avojaloin juoksemista. Syynä on yksinkertaisesti kantapään kipeytyminen. Iät ajat on tottunut juoksemaan kengät jalassa, joten yht'äkkinen avojaloin juokseminen rasittaa melkoisesti suojattuun tilaan tottuneita jalkoja.

Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin alkanut pitää avojaloin juoksemisesta. Muutin yksinkertaisesti juoksutapaani. Kengät ovat opettaneet minut juoksemaan siten että kantapää osuu ensimmäisenä maahan ja vasta sitten tulee loppuosa jalkaterästä. Avojaloin juostessa osuu kantapää kovaan lattiaan ja pitemmän päälle se kipeytyy, minkä jälkeen vähitellen turtuu jos on turtuakseen.

Yhtenä kertana päätin kokeilla päkiäaskellusta. Ensimmäisenä maahan osuu päkiä ja sen perään jalkaterän keskiosa, jonka jälkeen lähtee ponnistus seuraavaan askeleeseen. Se tuntuu alussa hassulta ja varmaan näyttää vielä hassummalta kun ympärillä on läjä kanta-astujia, mutta pitemmän päälle askellus muuttuu kevyemmäksi. Päkiäaskellus vahvistaa pohkeiden, säärten, jalkaterien ja nilkkojen lihaksia. Erityisesti jalkaterien ja nilkkojen lihasten vahvistaminen on minulle tällä hetkellä tärkeää, sillä treeneissäni tarvitsen nopeita ja voimakkaita ponnistuksia juurikin jaloista.

Itseasiassa kun nyt tarkemmin ajattelee, niin silloin kun minulla ei ole kenkiä jalassa muuttuu minulla tavallinenkin kävely päkiäaskellukseksi. Se vain on kävellessä niin huomaamatonta ettei sitä tule ajatelleeksi sen enempää. Kesälläkin, jos kuljen avojaloin, askellan enimmäkseen päkiöillä etten satuta jalkapohjan herkimpiä kohtia kiviin tai muihin teräviin kohteisiin. Päkiöissä on sen verran paksumpi iho (kantapään lisäksi) ettei se pahemmin välitä kivistä. Päkiä myös laskeutuu maahan kevyemmin kuin kantapää, jolloin terävään kohteeseen osuessaan ehtii vetää jalan turvaan ennen kuin on koko painollaan rojahtanut jalan varaan.

maanantai 1. marraskuuta 2010

IHQ maksakastike

Löysin Pastanjauhannan kautta aivan ihanan maksareseptin Maksakastike Murulan tapaan. Lopputuloksena on todella hyvän makuinen maksaruoka, jossa on mahdollinen maksan kitkeryys peitetty sinapilla.

Maksan hankkiminen olikin sitten melkoinen haaste. Lähimpänä olevasta Valintatalosta ei saanut kuin jauhettua maksaa. Pakasteessa ei heillä ollut minkäänlaista lihaa. Vaikuttaisi todella ikävästi siltä että meidän ennen aivan ihana Valintatalo kattaa nykyään ainoastaan laiskan ruoantekijän puolivalmiit/valmiit raaka-aineet. Jouduin hakemaan maksan siis hieman kauempana olevasta Prismasta, jossa tarjolla olikin vain naudan maksaa.
Tein meidän perheellä tupla-annoksen, sillä mehän syömme kunnolla ainoastaan kerran päivässä. Tosin maksa pitää sisällä yllättävän paljon hiilihydraatteja, joten ehkä minun olisi pitänyt vähentää sen määrää ja lisätä muiden määriä. Sain kuitenkin koottua ihan toimivan ruoka-annoksen, tosin ketoosissa oleville tämä on liian paljon.

Yhden annoksen ravintoarvot (n. 250 g maksaa, jossa voita käytetty 50 g ja muita raaka-aineita Pastanjauhannan ohjeen mukaisesti):
Energiaa 1018 kcal
Hiilihydraatteja 24 g
Proteiinia 50 g
Rasvaa 79 g

Lisukkeena tarjosin kukkakaalimuussia, jonka yhden annoksen ravintoarvot ovat:
Energiaa 289 kcal
Hiilihydraatteja 10 g
Proteiinia 8 g
Rasvaa 21 g

VHH-ruokavaliota noudattavalle paras maksa olisi poron maksa ja sen jälkeen sian maksa. Naudan maksa on kaikkein huonoin vaihtoehto juurikin noiden hiilihydraattien suhteen. Jos olisin vain löytänyt poron maksaa, niin hiilihydraattien määrä olisi puolittunut.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Täällä Pohjantähden alla osat 1 ja 2

Pitkään olen mielessäni makustellut, mutustelut, imeskellyt ennen kuin sain jotain tänne kirjoitettua Timo Koivusalon ohjaamista elokuvista Täällä Pohjantähden alla 1 ja Täällä Pohjantähden alla 2.

En halunnut kirjoittaa ensimmäisestä osasta ennen kuin olin toisen osan nähnyt ja toisen osan jälkeen en muka löytänyt kirjoitushetkeä niin millään.

Ensimmäinen osa on menevämpi ja sen seurassa viihtyi hyvin. Edvin Laine ja Väinö Linna voisivat olla tyytyväisiä tähän tuotokseen. Toinen osa taas oli niin kovin hidas. Melkein koko aika oli vain hidasta kituuttavaa lämmittelyä ja sitten kun elokuva herätti kiinnostusta, niin eikös esitys alkanut olla loppupuolella ja aloitettiin loppuvenyttelyt.

Suurin kompastuskivi noissa elokuvissa oli ikävä kyllä maskeeraus. Koska elokuvista ei nähnyt vuosilukuja, ei ollut mitään konkreettista asiaa mistä päätellä ajan kulu. Ainoastaan lasten kasvuista pystyi jotenkin aavistamaan millaisia aikahyppäyksiä tehtiin. Aikuisista ei vanhenemista juurikaan nähnyt. Akseli esimerkiksi oli parikymppisenä aivan yhtä vanhan näköinen kuin nelikymppisenäkin... yhtä paljon ryppyjä ja veltto iho.




Kansalaissodat ja talvisodat kuulostavat niin etäisiltä asioilta ja niin kauan sitten tapahtuneilta ettei sitä tule koskaan ajatelleeksi että ensimmäinen tapahtui vuonna 1918 ja toinen taas 1939-1940. Niiden välillä oli vain 21 vuotta väliä eli huonolla tuurilla samat ihmiset ovat osallistuneet molempiin taisteluihin. Tämän lisäksihän on ollut vielä jatkosota vuonna 1941-1944 eli joidenkin kohdalle on sattunut se kolme sotaa ja surun tuojaa. Unohdin täysin vielä Lapin sodankin, joka oli 1944-1945. Huoh...

lauantai 18. syyskuuta 2010

22 Leaves Shawlette Mystery KAL - osa 1

Osallistuin Lankakomeron järjestämään syksyiseen mysteerityöhön nimeltä 22 Leaves Shawlette Mystery.
Vihdoin ja viimein olen saanut ensimmäisen vihjeen taiteiltua valmiiksi.


Lankana minulla on GGH Kid-Melange ja puikkokokona 6. Lanka on ompelulangan paksuista ja sisältää paljon höytyviä. Neulominen on melkoista tuskaa, jos virheitä tulee. Minäkin jouduin aloittamaan työn kolme kertaan, joista kaksi ensimmäistä päättyi langan katkaisemiseen.
Mutta lupaavan ilmava tästä työstä on tulossa.

torstai 16. syyskuuta 2010

Projekti metrilaku osa 14

Viime kuukausi olikin aikamoinen. Yhden alahampaan rautalanka onnistui irtoamaan muutaman kerran ja lopulta se hävisi ruoan joukossa vatsaani. Seuraava yö olikin melkoisen mielenkiintoinen, kun lanka jatkoi matkaansa elimistössäni. Lisäksi samojen syöminkien aikana irtosi riivatusta kulmahampaasta kiinnikekin.
Sain varattua oikojalleni pikaisen ajan ja puolen tunnin äherryksen jälkeen kulmahampaaseen laitettiin uusi kiinnike ja uupuneen rautalangan tilalle tuli kuminauha.
Kiinnike pysyi paikoillaan yhden vuorokauden ajan ja kuminauha lähti irti aina kun erehdyin syömään vähänkään kovempaa ruokaa. Hampaidenhoitopussiini ilmestyikin virkkuukoukku avustamaan kuminauhan paikalleen laittoa. Se taitaakin olla tuossa pussissa mukana oikomishoidon loppuun asti. Sen avulla luulisi onnistuvan leikkauksen jälkeisten kuminauhojen kiinnittämisetkin helpommin.
Koko kuukausi menikin sitten keittoruokien parissa, sillä salaatitkin olivat liian kovia tuolle kuminauhaparalleni.

Nyt olen käynyt taas oikojani käsittelyssä. Kuminauhat ja rautalangat uusittiin, riivattu kulmahammas sai taas uuden kiinnikkeen ja rautojakin väänneltiin uusiin asentoihin. Viikon verran tuo alaleuan oikea puoli oli todella kipeä, mutta vähitellen se on alkanut leppymään.

Seuraavasta oikojakerrasta tuleekin taas mielenkiintoinen. Viimeisiin poskihampaisiin laitetaan kuminauhat suurentamaan hammasvälejä ja sitten nekin otetaan mukaan oikomiseen.

Ja peukaloni ei ole vieläkään parantunut. Se ei edelleenkään veny "normaali"pituuteen ja venyttely sattuu. En vain tiedä muutakaan keinoa sen liikkuvuuden kasvattamiseen.

torstai 2. syyskuuta 2010

Skootteri

Kroatian reissullani ihastuin skoottereihin. Tahtoisin ikioman skootterin, jolla päristellä kuumia kesäkatuja. On vain pieniä rajoituksia, jotka hieman hankaloittavat pyörän hankkimista. En ole nimittäin löytänyt vaatimuksiani täyttävää ajoneuvoa.

Ensimmäinen ja varmaan tärkeinkin ehto on että sen pitää olla moposkootteri, kun en omista moottoripyöräkorttia. Joudun siis hylkäämään tämän kaunokaisen.

Onneksi Vespan mallistosta löytyy mukavan näköisiä moposkoottereitakin.



Toisena vaatimuksena pyörälle on että sen pitää olla sähkökäyttöinen. Joten Vespan pyörät tippuvat kaikki pois vaihtoehdoista. El Mopon mallisto koostuu pelkästään sähkökäyttöisistä pyöristä ja heiltä näyttäisi löytyvän söpöjä klassisen näköisiä skoottereitakin.


No, täytyy huokailla ja haaveilla pyörästä, jota en vielä omista. Seuraavaan kesään on vielä pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä.

(Kuvat ovat Vespan ja El Mopon sivuilta.)

Les colporteurs - Le fil sous la neige

Jos Circo Aereon esitys oli nykysirkusta kauneimmillaan, niin Les colporteursin ryhmä näyttää nykysirkuksen toisen ääripään. Musiikki oli minun makuuni kamalaa sekasotkua ja ryhmän kertoma "tarina" ei avautunut minulle oikeastaan ollenkaan. Se kuitenkin on pakko myöntää että aivan mahtavia temppuja ryhmä tekee, mutta musiikki ja tarina pilaavat sen.

Youtuben videolla on pieniä osia esityksestä. Siinä kuuluva musiikki on koko esityksen parhaimmasta päästä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Avon & Roosa nauha-kävely 2010

Sain päähäni sunnuntaina käydä tukemassa rintasyöpätutkimusta osallistumalla Avonin järjestämään kävelytapahtumaan.
Kokoontuminen tapahtui Senaatintorilta, missä oli kojuja ja maisteltavaa. Harmi vain että en syö viljaa tai soijaa, joten kaikki mitä sain nautti oli meikit ja kivennäisvesi.


Ennen kävelyyn lähtöä lämmiteltiin Zumban tahdissa, mutta ainakin minä olin niin jäässä että olisin reväyttänyt lihakseni yrittäessäni musiikin tahtiin liikkumista. Kova tuuli +10-15 asteen lämpötilassa vetää jähmeäksi ytimiä myöten.

Kävelyreittimme vei ympäri Kaivopuistoa. Kävellessä tajusin etten olekaan aikoihin käveleskellyt sillä suunnalla, vastaan tuli sen verran unohtunutta nähtävää.

Letkamme oli pitkä ja kiristi autoilijoiden pinnoja. Mukanamme oli muutama moottoripyöräpoliisi, jotka varmistivat etteivät autoilijat yrittäneet keskeyttää kävelyä. Saimmepa siinä sivussa nähdä kun joku vanha hienostorouva yritti penätä poliisilta oikeuttaan ajaa tiellä ja vaati kulkuetta siirtymään jalkakäytävälle.
Hämmentävää miten vaikeaa on muuten kävellä ajokaistalla. Sitä automaattisesti yrittää mennä tienreunaan ja jalkakäytävälle vaikka tietää että kokonainen katu on varattu kävelyyn.

Kylmän tuulen vuoksi aloin olla loppupuolella hieman pahalla tuulella ja kiroilin kun menin laittamaan tuollaiseen rahoja, vaikka hyvään tarkoitukseen menivätkin. Päiväni kuitenkin piristyi tapahtuman lopussa olleeseen arpajaisiin. Pidän arpajaisista vaikken voittaisikaan mitään ja voiton kohdalle sattuessa olen jo ihan taivassa. Tällä kertaa olin taivassa!
Sain Guessin-liikkeeseen 50 euron lahjakortin. Lisäksi tapahtumassa saadussa lahjakassissakin oli Guessin-liikkeen etuseteli, joten meikäläinen pääsee hankkimaan itselle luultavasti uuden laukun tai jotain muuta.

lauantai 28. elokuuta 2010

Circo Aereo - Ro-pu

Olen aivan onnessani ja valmis karkaamaan sirkukseen. Kävin katsomassa Circo Aereon esityksen Ro-pu. Aivan täydellinen esitys.
Minua on pelottanut liite 'nyky-' kaikissa sanoissa kuten nykytaide, nykytanssi ja nyky-yhteiskunta. Kytken sen raadolliseen, yli ymmärryksen menevään asiaan. Circo Aereo on nykysirkusryhmä ja menin katsomaan näytöstä melkoisella ennakkoluulolla. Ehkä juuri sen vuoksi esitys sai minut valtaansa täysin.
Esityksen kantavana elementtinä oli köysi, maassa ja ilmassa. Sitä hyödynnettiin useammalla tavalla kuin mitä itse olisin koskaan keksinytkään. Takaseinällä pyöri milloin videoita ja milloin reaaliaikaista kuvaa esityksestä. Musiikki oli... vaihtelevaa esitykseen sopivaa. Mielenkiintoisinta äänentoistossa oli ns. hiljaiset hetket, jolloin musiikkia ei kuulunut. Koko sali muuttui tällöin suureksi kaikukopaksi, jonka ansiosta kevyt köyden liikahdus kuohui salin yli.
Aivan loistavia oivalluksia tapahtui koko esityksen ajan.

Esitys ei sovi kovin pienille lapsille, eikä myöskään suupalttihenkilöille. Hiljaisen hetken aikana heidän pienen pieni kuiskauksensa kuuluu koko salin läpi. Melkoinen katastrofi olisi varmaan ollut puhelimen värinähälytys, jos se olisi pärähtänyt soimaan juuri äänen vahvistuksen ollessa päällä.

Tajusin muuten tuon esityksen aikana että olen muksuna kiivennyt koulussa köyttä ylös köysiakrobatiassa käytetyn varvaskiipeämistyylillä. Minulla ei ollut tarpeeksi voimaa käsissäni, jotta olisin voinut irrottaa jalkojani edes hetkeksi köydestä, joten päästäkseni ylös minun piti kehitellä jotain muuta. Päädyin laittamaan köyden ison varpaan ja sitä seuraavan varpaan väliin ja kiivetessä ylöspäin toisen jalan varpaat puristivat köyttä tiukasti kiinni samalla kun kädet ja toinen jalka siirtyivät ylemmäksi/alemmaksi. Varvastyylillä kiipeäminen on melkein kuin olisi kiivennyt tikapuita ylösalas ja huomattavasti nopeammin kuin muilla tyyleillä (ainakin minun tapauksessani). Se ei muuten edes satu varvasväleihin vaikka saattaakin näyttää epämukavalta. Alla olevassa videossa on heti alussa varvaskiipeäminen.

torstai 26. elokuuta 2010

Rakkauskirjeitä Julialle

Tänään oli taas Finnkinolla superpäivä ja pitihän se käyttää hyväksi. Ongelmia vain tuotti elokuvan valitseminen. Se ei saanut olla sellainen minkä mieheni haluaisi nähdä, eikä se myöskään saisi olla 3D-elokuva. Tietenkin kaikki mielenkiintoisimmat minua kiinnostavat elokuvat olivat saatavilla ainoastaan 3D-versioina ja melkein jätin väliin tämän kertaisen superpäivän.
Päädyin kuitenkin katsomaan Rakkauskirjeitä Julialle. Oli outoa olla täpötäydessä näytöksessä, jossa näytti olevan ainoastaan yksi mies. Kaikki muut olivat naisia. Selkeästi tämä hömppä on tarkoitettu naisille.
Mitäpä sanoa elokuvasta... En menisi katsomaan sitä uudelleen. Elokuva oli kokonaisuudessaan liian hömppää minun makuuni ja kaikkein parasta koko elokuvassa oli maisemat. Jos pohtii joskus Italiaan matkustamista, niin tällä saa nostettua loistavasti matkakuumeen.

Nyt kun olen nähnyt elokuvan, katsoin sen netissä saatavilla olevan trailerin uudelleen. Trailerissa on koko tarina, elokuva ei tuo siihen mitään yllätyksiä. Joten, jos olette nähneet trailerin olette nähneet elokuvankin.



Ja totta kai elokuvassa soi myös tämä kappale.


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Statistiikkaa

Jokainen bloginpitäjä on kiinnostunut millaisia ihmisiä heidän blogissaan käy, miten ovat eksyneet sivuilla ja mistä päin maailmaa ovat kotoisin. Onneksi meitä varten on netti pullollaan erilaisia statistiikkaohjelmia ja sellainen on käytössä minunkin sivuillani.
Tosin se ei huomioi RSS-syötteen kautta blogiani seuraavia ihmisiä, vaan ainoastaan sellaisia jotka oikeasti lataavat sivuni selaimeen. Eli minulla ei ole harmaintakaan hajua moniko seuraa säännöllisesti blogiani.

Joskus olen selkeästi huomannut että jokin postaukseni on lähtenyt jossain sähköpostissa tai nettikeskustelussa kiertoon. Ihmisiä vain alkaa yht'äkkiä käymään tietyssä (vanhassakin) postauksessa.

Blogissani käyvät henkilöt sijaitsevat seuraavissa maissa:
Suomi 85%
Taiwan 10%
Israel 1%
Ranska 1%
Muut 3%
Muihin maihin kuuluvat USA, Iran, Englanti, Espanja, Indonesia, Venäjä, Australia ja piilotetut lähtömaat.
Nuo listatut maat Taiwania lukuun ottamatta ovat loogisia, sillä niiden käyttäjät ovat selkeästi ilmaisseet osaavansa suomea, joten heidän päätymisensä ei ole mikään ihme.
Taiwanista oleva lukija taas käy melkeinpä päivittäin ja muutaman kerran on käynyt useamman kerran päivässäkin blogissani. Mielenkiintoista tässä tekee sen että hänen ensimmäisellä ilmaantumiskerraltaankaan ei ole ollut tietoa miten hän on blogiini päätynyt muuten kuin profiilini kautta ja miten hän on profiiliini päätynyt, sitä en tiedä. Kuka on tämä mysteerinen taiwanilainen?

Suurin osa rekisteröidyistä kävijöistä päätyy sivuilleni hakukoneiden kautta. Suosituimpia hakusanoja ovat eri ravintolat. Pitäisiköhän minun alkaa ravintolakriitikoksi.
Seuraavaksi yleisin on hämmästyksekseni minun nimeni, jopa seitsemän prosenttia hauista tapahtuu minun nimeä etsittäessä. Erittäin hämmentävää.
Kolmanneksi yleisin on erilaiset ruokaohjeet, neljäs on erilaiset käsityöt, viides on leukoihin liittyvät operaatiot ja kuudes on pelit.

Google on hakukoneiden voittaja. Google.fi sai osakseen 80% hauista, Google.com 18% ja lopuille hakukoneille (myös Googlen muille maille) jäikin sitten 2% jaettavakseen.

Kävijöillä on selaimenaan
Firefox 3.6 39%
IE 7.0 18%
IE 8.0 13%
Firefox 2.0 11%
Chrome 5.0 5%
IE 6.0 3% (Mukavaa että tämä vanha buginen versio alkaa väistyä)
Ja loput 11% ovat sitten muita selaimia kuten esimerkiksi Safarin eri versioita.

Käyttöjärjestelminä heillä on
Windows XP 47%
Windows Vista 29%
Windows 7 13%
Mac OS X 8%
Linux 1%
Puhelimet ja muut 2%

maanantai 23. elokuuta 2010

Pesuhuoneen päivitystä

Siivousoperaation on edennyt pesuhuoneeseen asti. Tosin siivous on edelleenkin kesken, sillä unohdin ostaa pölynimuriin pusseja.

Meidän pesuhuone on ärsyttävän pitkulainen ja kapea. Joten sen sisustaminen on hieman haastavaa. Oikeastaan kuvassa näkyvä nurkkaus on sellainen, minkä ulkonäköä voi vaihtaa miten lystää. Muu osa pesuhuonetta joutuu tyytymään tekstiilien vaihteluihin, ellei sitten innostu vaihtamaan kaakeleita.

Aiemmin tuossa nurkkauksessa on ollut nuo kaksi koivun väristä penkkiä ja penkkien alla olevat korit. Päällimmäinen penkki on ensi kokeiluni puutöissä ja tehty äärimmäisen stressin alla, joten en tullut ajatelleeksi että ehkä käytin liian ohutta puuta ja se ettei sitä saa tasapainoon mitenkään, jos lattia on vino kuten yleensä on pesuhuoneissa. No, ei se mitään. Tuo penkki toimii mainiosti pöydän korvikkeena ja siihen on mukava jättää vaatteensa saunaan mennessä.
Alempi penkki onkin tehty huomattavasti rauhallisemmin ja ymmärsin jopa käyttää paksumpaa puuta materiaalina. Siinä uskaltaa isompikin ihminen istua ja se ei ota sillä lailla nokkiinsa kaltevasta lattiasta kuin edeltäjänsä.
Penkkien alla toisessa korissa on sisätossuja vierassaunojia varten. Itse inhoan laittaa sukkia saunan jälkeen ja toisaalta on ikävää kulkea pitkin parketteja märillä jaloilla, joten noita saavat vieraat käyttää meillä käydessään.
Toisessa korissa on taas kaikenlaisia kemikaaleja enimmäkseen Lushin tuotteina.

Uutta tuossa kuvassa on tuo penkin päällä oleva hyllykkö. Kaikki tuo tavara on ajan saatossa kerääntynyt pitkin penkkejä, mutta nyt sain ne vihdoin ja viimein järjestykseen hyllykköön.
Hyllykkö on Kodin Ykkösestä ja minulla kävi sen kanssa sellainen kurja tuuri, että siitä puuttui pari ruuvia. Sain tänään ne puuttuvat ruuvit sekä 16 ylimääräistä ruuvia ja 2 kappaletta kuusioavaimiakin.
Vasemmalla kököttävä pupu on kotoisin H&M Homesta, juuri se pupu minkä laitoin "ostoskärryyn" aiemmassa postauksessani.
Tänään löysin Hakaniemen Sokokselta Tivoli Audio PAL:n, joka kököttää hyllykön päällä. Kävin ensiksi keskustan Sokoksella, mutta sieltä sanottiin vain ei-oo, ei-tuu ja väärää tietoa liikkeellä. Tankotanssitreenien jälkeen sain päähäni käydä kokeilemassa onneani Hakaniemestä ja siellähän niitä oli nätissä rivissä viitenä eri värinä. Tosin värivaihtoehtoina oli vain musta, helmiäinen, pinkki, punainen ja keltainen. Kuten kuvasta näkee päädyin helmiäiseen ja olen tyytyväinen valintaani. Enää minun tarvitsee hankkia tuonne iPodilleni piuha, jolla voisin kytkeä sen Tivolin kajariin kiinni.

perjantai 20. elokuuta 2010

H&M Home

Töiden jälkeen sain päähäni mennä Aleksanterinkadulle kurkkaamaan miltä H&M Home-niminen liike näyttää ja pitää sisällään. Kovasti on Ikea-tyylistä menoa sielläkin. H&M on keskittynyt kodin tekstiileihin, joten huonekaluja on turha käydä sieltä ostamassa. Mielenkiintoiseksi liikkeen tekee se että se on melko pieni ja näytillä on suunnilleen yksi kappale kutakin tuotetta. Eli kaikki hypistelevät sitä ainoaa esillä olevaa kappaletta ja tekevät sen perusteella päätöksen ostoksistaan.
Liikkeen erikoisuus on se kuinka siellä hoidetaan ostaminen. Alla olevasta kuvasta näkee pyhässä yksinkertaisuudessaan koko homman jujun. Oikeassa laidassa näkyy metallilevy, jossa on ostoskärryn kuva. No, se on juuri sitä mitä esittääkin ostoskärry. Vasemmassa laidassa olevassa telineessä on taas tarjolla pieniä magneetteja, jotka esittävät liikkeessä olevia tuotteita.


Noita magneetteja on jokaisen esillä olevan tuotteen lähettyvillä ja myös koottuna yhteen paikkaan seinällä. Sieltä vain valitaan halutun tuotteen magneetti ja laitetaan ostoskärrylevylle.


Kun kaikki halutut tuotteet on kerätty ostoskärrylevylle, niin ei muuta kuin kassalle, jossa myyjä käy kipaisemassa varastosta levyllä esiintyvät tuotteet täysin avaamattomissa pakkauksissaan.
Näppärää, ei tarvita suuria asiakastiloja ja tuotteet pysyvät siisteinä ostohetkeen asti.

torstai 19. elokuuta 2010

Juustolehdykät

Tämä on niin syntisen hyvää ja loistavaa naposteltavaa pikku nälkään. Huono puoli on siinä että se sotkee sormet ja riippuen valituista juustoista, tulee proteiinia herkästi runsaasti.
Juustolehdyköitten seurana minulla oli inkiväärijuomaa. Jostain syystä kaupoissa ei ole viime kuukausina näkynyt Schweppesin Ginger Alea, jouduin kehittelemään sille korvikkeen ja varmasti korvike on karpimpi kuin alkuperäinen juoma.
Kävin Ruohonjuuresta ostamassa Whole Earthin Sparkling delicious Ginger-juomaa. Paljaaltaan tämä juoma on melkoisen tujua ja inkiväärin makua pitää todellakin rakastaa, jotta sen pystyisi juomaan. Kotona kaadoin lasiin 3/4 desin verran tuota inkiväärijuomaa ja lopuksi täytin lasin kivennäisvedellä. Näin sain laimennettua inkiväärin makua suulleni sopivaksi ja hiilareitakin tuli noin 7 grammaa lasia kohden. Lisäksi yhdestä tölkistä saa juomat neljään annokseen.


Juustolehdykät (9 kappaletta)
200 grammaa juustoraasteita
Pizzamaustetta

Käytin omissa lehdyköissäni Mustaleimaa, mozzarellaa ja parmesaania, mutta raasteet voivat olla melkeinpä mitä tahansa lajia. Sekoita raasteet keskenään pizzamausteen kanssa ja jaa ne pellille yhdeksäksi keoksi.
Paista 200 asteessa 10 minuutin ajan. Lisää pizzamaustetta vielä pinnalle koristeeksi ja anna jäähtyä.

Ravintoarvot yhtä lehdykkää kohden (käytetyt juustot vaikuttavat näihin):
Energiaa 77,8 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 5,6 g
Rasvaa 6,2 g

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Torii - Portti

Se on vihdoin ja viimein valmis. Reilu kolme kuukautta sitä uurastin työmatkoilla ja iltaisin. Tämä työ aiheutti peukalon jännetuppitulehduksen, jota nyt saan parannella rauhassa.

Nyt kun näen sen valmiina, olen tyytyväinen tulokseen. Käytin mallina Itsukushiman pyhäkön porttia ja tekniikka on ihan vain ruutuvirkkausta.

Työn leveydeksi sain sen minkä olin laskenutkin, mutta korkeudessa tuli varmaan 10 senttimetrin laskuvirhe. Ilmeisesti käsialani muuttui työntekoaikana sen verran että senttejä hävisi matkan varrella. Toisaalta taas, jos korkeus olisi ollut se mitä alunperin suunnittelin, olisi portin alareuna tuon pienen kivipuutarhan takana piilossa.
Tällä hetkellä työ on kiinni vain yläreunasta ja kunhan tuota tuijottelen pari päivää uskon kiinnittäväni sen parvekkeen kaiteisiin myös sivuilta ja alhaalta.

Käytetty lanka on Anchorin Freccia 12 ja sitä meni n. 175 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoa 2,50 mm.

Lupaan etten enää tänä vuonna aloita uutta virkkausta, vaan annan tuon peukalon parantua kaikessa rauhassa. Epäilen että en enää edes haaveilekaan minkään noin suuren työn virkkaamisesta.

maanantai 16. elokuuta 2010

Virkkauspeukalo

Mikä vika tässä peukalossa on? Sehän näyttää ihan normaalilta, eikö?


Sen pitäisi näyttää tältä, kun henkilöllä on yliliikkuvat nivelet.


Joo, oikeassa kädessäni on peukalon jännetuppitulehdus ja syypää siihen on virkkaus. Kolme virkkuutyötä olen tehnyt parin vuoden sisällä ja jokaisen aikana on peukalo alkanut oirehtimaan. Tällä kertaa vain ei lepo ole auttanut tippaakaan ja jouduin käymään lääkärillä. Lääkärin mukaan peukalon liikkuvuus on normaali vaikkakaan ei taivu niin pitkälle kuin toinen peukalo (mikä taas on epänormaali taipuvuus). Hän määräsi kuitenkin lepoa peukalolle ja tulehduslääkekuurin. Lääkekuuri on nyt menossa ja kunhan saan viimeisimmän virkkaukseni valmiiksi tulee myös pitempi lepokin tarjolle.
Harmi vain että tuo peukalo estää oikeastaan kaikenlaisen näpertelyn. Siinä ei juurikaan ole pitoa tai puristusvoimaa. Monta kertaa se on pettänyt esimerkiksi poninhäntää kiinni laittaessa ja se kipu on valtava. Pullojen/purkkien avaamiset ovat arvuuttelua ja esimerkiksi ristipistotöiden tekemisestä ei tule mitään muuten kuin sinnikkyydellä.
Seuraavan kuukauden parin aikana tästä blogista tuskin kuuluu mitään uutisia käsityörintamalta ellen sitten innostu oikein kunnolla surauttelemaan ompelukoneella.

Parvekkeen ehostus

Niin monen vuoden jälkeen olen vihdoin ja viimein löytänyt langanpään, jota lähdin tänä kesänä sitten seuraamaan. Tein parvekepenkillemme uuden vaihtopäällisen. Istuintyynyn alkuperäinen pinta oli väriltään valkoinen ja vaikka penkki onkin lasitetulla parvekkeella, likaantui se ikävästi tämän tästä. Päällistä tehdessä huomasi kyllä etten ole aikoihin ommellut. Sain aikasaksi kaikki perusvirheet mitkä oli vain mahdollista tehdä.
Ensimmäinen virhe tuli jo kangasta leikatessa. Unohdin katsoa että pohjalle tuleva pala olisi päälipuolen peilikuva, jolloin tyyny näyttäisi kuvioinnin puolesta symmetriseltä. Toinen virhe tuli myöskin leikatessa jättäessäni runsaat saumanvarat. Saumuria käyttäessä on aivan turha jättää niin runsaita saumanvaroja ellei halua harrastaa kankaan silppuamista. Kulmakohdista tuli ensimmäisellä ompelukerralla onnistuneet, mutta kun jouduin pienentämään päällistä istuvammaksi menivät kulmat piloille. Onneksi kaikki virheet ovat sellaisissa paikoissa etteivät ne näy ellei päälliseen koske.

Piristin muutenkin parveketta ostamalla Sokokselta pienen seinätaulun, Stockmannilta pari silkkikukkakasvia ja oranssit istuintyynyt (jotka toimivat myös selkänojina) ovat Kodin Ykkösestä.


Parvekkeen toinenkin reuna koki uudistuksia. Monen vuoden ajan olen yrittänyt saada kukkia kasvamaan parvekkeella ja olen upottanut niihin valtavasti rahaa. Ongelmana on että parvekkeemme on melkoinen pätsi kesäisin, jos emme pidä lasitusta auki ja talvella kylmä vaikka lasitus olisi kiinni. Lisäksi lomamatkojemme aikana ei ole ketään kastelemassa kukkia, joten eiväthän ne kestä.
Tänä kesänä päätin viskata kaikki, yhtä kasvia lukuunottamatta, kasvikokeiluni roskikseen ja hankkia tilalle silkkikukkia. En varsinaisesti ole silkkikukkien ystävä, mutta tällaisissa tapauksissa muoviset kasvit ovat varsin toimivia. En hankkinut mitään kukkivia yksilöitä, vaan pelkästään vihreitä kasveja, jotka eivät näytä niin kovin oudoilta talvipakkasillakaan. Kasveja keräsin Kodin Ykkösestä, Plantagenista ja Bauhausista. "Kukkapöytä" on peräisin Ikeasta.


Minulla on tekeillä ikkunakoriste tuohon kuvassa näkyvään ikkunaan. Eipähän tarvitse sen jälkeen katsella naapurin alusvaatteita kuivumassa ja heidän saunavilvoittelujaan. Näillä näkymin tällä viikolla saan sen ripustettua tuohon ikkunaan.

perjantai 13. elokuuta 2010

Projekti metrilaku osa 13

Kolmastoista päivä ja perjantai. Sopiva päivä kirjoittaa kappale 13.

Eilen oli taas käynti oikojalla pitkästä aikaa. Sain huutia hampaiden kunnosta. No, erittäin ymmärrettävästä syystä. Kesäloman aikana tuli syötyä selkeästi enemmän hiilihydraatteja juomien, hedelmien ja jäätelön muodossa. Se taas näkyy minulla plakin määrän kasvuna suussa ja raudat hankaloittavat niiden poistamista. Nyt töiden alettua pitäisi taas olla helpompi pysytellä matalammilla hiilihydraattitasoilla ja toivon mukaan se näkyy myös plakin määrän pienentymisessä.

Kaikki raudat, paitsi kielenpuoleinen, uusittiin. Sivualahampaat kytkettiin etuhampaiden kanssa samaan rautaan ja alakulmahampaat saivat omat vänkyrärautansa. Alahampaisiin ei käytetty ollenkaan kuminauhoja, vaan kaikki sidottiin rautalangalla.
Ylähampaissa on edelleenkin yksi kakkonen ihan yksinään. Kaikki muut ovat kytketty rautaan pinkillä kuminauhalla.

Sairaalasta lähdön jälkeen se ilo vasta alkoikin. Hampaiden särky ja aristus on taas sieltä pahimmasta päästä. Luulin kestäväni kivun, mutta syötyäni litran verran jäätelöä ja kivun edelleenkin oltua melkoisen tuntuva, päätin aloittaa peukaloni jännetuppitulehdun lääkityksen jo nyt hoitaen samalla myös noiden hampaiden kivun. Pronaxen tuntui vaikuttavan hyvin noihin hampaisiin, tosin se myös väsyttää minua kovin. Illalla simahdin täysin parin tunnin sisään lääkkeen otosta. Ja aamulääkkeen oton jälkeen on hereillä olo ollut ajoittain haastavaa vaikka olen hörppinyt Batterya tämän tästä.

Kiinteitä ruokia en pysty syömään vähään aikaan hampaiden aristuksen vuoksi. Lisäksi osa raudoista jää hampaiden väliin, jolloin aivan kaikki hampaat eivät ainakaan vielä saa kosketusta vastapariinsa eli ei minulla juuri ole kunnollista purupintaakaan. Keitoilla siis mennään siihen asti että aristus loppuu ja leuat löytävät uuden purenta-asennon.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Anteeksi!

Heräsin aamulla tunteeseen että minun piti pyytää anteeksi. Mutta keneltä? En ole mielestäni loukannut ketään. Koko aamun minua on vaivannut tuo tunne, kunnes rauhoituin hetkeksi ja löysin loukatun kohteen.

Anteeksi kehoni, olet joutunut viime aikoina koville. Helteet rasittavat voimiasi, kuten myös univaikeudet. Vaikka näen että tarvitsisit lepoa pakotan sinut käymään töissä, siivoamaan kotona, kuntoilemaan henkihieveriin. Ja ihan kuin tuo ei riittäisi, kaiken kukkuraksi kävin luovuttamassa verta, jonka jälkeen et olekaan oikeastaan saanut tarvitsemaasi lepoa juuri ollenkaan.
Ei ihme että alat osoittaa väsymisen merkkejä ja kevyttä sairastumistakin alkaa ilmetä.

Take Good Care Of Yourself

Yritä jaksaa vielä pari päivää. Sitten alkaa kaipaamasi viikonloppu. Ilmat alkavat viilenemään. Sen pitäisi helpottaa oloasi ainakin vähäsen ja univaikeudetkin alkavat olla selätetty. Yritän myös kuunnella sinua enemmän ja olla rehkimättä niin paljoa vaikka mieli tekisikin.

perjantai 6. elokuuta 2010

Tulikärpästen hauta ja Hiroshiman poika

Tänään 6.8.2010 on kulunut 65 vuotta Hiroshiman atomipommista. Mikä sen parempi tapa kunnioittaa muistoa kuin katsomalla sotaan liittyvä elokuva ja lukemalla sarjakuvia. Ja missään tapauksessa ei mitään sotasankareista kertovia, vaan viattomien ihmisten kohtaamista kärsimyksistä.

Löysin DVD-hyllyn kätköistä Studio Ghiblin animaation Tulikärpästen hauta, jossa seurataan 4- vuotiaan tytön ja 14 vuotiaan pojan selviytymistä Koben pommitusten jälkeen. Tämä jos mikä on elokuva, joka kykenee näyttämään ihmisille millaista sota oikeasti on viattomien ihmisten kohdalla. Kaikki länsimäiset elokuvat antavat sodista niin kovin positiivisen ja sankarillisen tapahtuman, mutta tämä piirretty pistää kyllä ajattelemaan.



Traileri on kalpea aavistus tuosta animaatiosta ja antaa aivan liian iloisen kuvan. Tätä katsoessa kannattaa varata lämmin kainalo ja nenäliinapaketti lähelle, sillä ihmisen kuihtuminen ja raadollisuuden näkeminen ei ole mitään mukavaa katseltavaa.

Toinen päivän seuralaiseni on ollut Hiroshiman poika. Kyseisen sarjakuvan tekijä on ollut itse elänyt toisen maailmansodan aikana ja se näkyy myös kirjassa. Sarjakuva on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen Hiroshiman atomipommia ja päättyy räjähdykseen. Toinen osa kertoo ajasta jälkeen räjähdyksen ja se ei ole mitään nättiä katsottavaa. Ensimmäisen kirjan aikana tulee naureskeltua joillekin poikien kolttosille, mutta toisen kirjan aikana alkaa säälimään ihmisten kohtaloa ja inhoamaan kaikkia "sotahulluja". Itseasiassa joissain kohdissa tulee lievästi huono olo, jos alkaa liikaa pohtimaan tilannetta.


Jokaisen sotia ihailevan kannattaa katsoa tuo elokuva ja sarjakuva ja miettiä sen jälkeen sotien merkitystä uudelleen. Länsimaat ihannoivat aivan liian paljon sotia. Uutisissakin annetaan melkoisen sotapositiivinen kuva vaikka samalla puhutaankin kuolemista.

Ruusu on peräisin muuten Veripalvelusta. Kävin tänään luovuttamassa vertani 15. kerran.

tiistai 3. elokuuta 2010

Cyberbike

Wii tarvitsee paljon tilaa, mutta tätä menoa myös sen ohjaimet tarvitsevat kohta oman huoneensa. Itäkeskuksen Prismassa näin tähän mennessä suurimman Wii-ohjaimen ikinä. Ensin en laitetta edes huomannut, mutta sitten kun tajusin näkemäni tipahti leuka maahan ja varmaan puoli kauppaa kuuli huudahdukseni laitteesta.

Kyllä, se on kuntopyörä. Wii uppoaa taas pykälän verran syvemmälle kuntoilun maailmaan. Tosin tuo toimii kuulemma myös GameCubellakin.
Laite näyttää kuntopyörältä ja polkimissa tuntuu vastustakin. Selkein ero tavallisiin kuntopyöriin on kääntyvä ohjaustanko. Ainut vain että koko pyörä tuntui sen verran muoviselta
että epäilyttää kuinka kauan se kestää vauhdikasta menoa.


Prismassa tuon hinta näytti olevan noin 150 euroa. Tahtoisinkohan tuon joululahjaksi?

Hmmm, Cyberbiken sivuilla on mielenkiintoinen lista autopeleistä, joissa laitteen pitäisi toimia. Saa hieman uutta kuvakulmaa urheiluautolla ajeluun kun joutuu polkemaan pitääkseen auton liikkeessä. Muuttuiko Porche juuri polkuautoksi?

maanantai 2. elokuuta 2010

C.H.I.Q. Shady Horsetail

Lomat ovat taas lopuillaan ja pitää palata takaisin arkeen. Lomani lopulla oli iloinen perhetapahtuma kun veljeni meni naimisiin. Keväällä löysin Fashion Housen ystävämyynnistä aivan ihanan pitkän mustan puvun. Mustaahan ei perinteisesti saisi laittaa häihin, mutta kun sitä pukua ei vain ollut saatavilla muissa väreissä, niin siihen piti tyytyä. Tosin varmistin kyllä morsiamelta ettei häntä haittaa musta puku. Väriä pukuun toin vihreän sävyisillä asusteilla. Kengät, käsilaukku, kaulakoru, korvakorut, rannekoru, hiuskoriste, puvun lisäkoriste sekä rautojeni kuminauhat olivat kaikki jotain vihreän sävyä.
Laittaisin tähän kuvan puvusta, mutta kotimme verkkolevyltä ei löytynytkään yhtään hääkuvaa vielä, joten pitää siltä osin vain tyytyä heikkoon kuvailuuni.

Kaulakoru ja korvakorut settiä nimeltä Shady Horsetail, mikä taas on C.H.I.Q.-nimen eräs koruntekoseteistä. Ostin erilaisia C.H.I.Q.:n koruntekosettejä joskus keväällä alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja nyt näköjään yksi seteistä tuli tarpeeseenkin. Setti on muuten ihan ok, mutta erittäin suuri miinus oli ainakin tässä setissä ohjeissa. Ne kun oli erittäin ylimalkaiset ja kielenä vain ruotsi ja tanska, joten kokosin korut enimmäkseen paketin kannessa olevan mainoskuvan perusteella.

Alla on jonkinlainen kuva tekemästäni setistä.


Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu iänikuisella vanhalla digipokkarillani. Normaali pokkarini lentää juuri tällä hetkellä luultavasti jossain Bengalinlahden yläpuolella tai Thaimaan ilmatilassa. Mieheni lähti kuukaudeksi Indonesiaan ja vei pokkarini sukelluskuvauksia varten, joten joudun pärjäämään elokuun vanhalla kameralla. Onneksi olemme säästäneet sen, emmekä ole myyneet/lahjoittaneet sitä pois.
Tässä kuussa saattaa sitten ollakin luvassa hieman enemmän postauksia, kun nämä illat/yöt ovat melkoisen yksinäisiä.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Pannukakkuja

Minä fanitan nyt oikein kunnolla Joyful Abodea. Hänen sivuiltaan löytyy loistavia vähähiilihydraattisia reseptejä.
Nyt olen täysin ihastunut hänen viimeisinpään reseptiin Grain-Free Gluten-Free Coconut Flour Pancake Recipe. Tällä kertaa sain aikaiseksi ottaa jopa kuvan pannukakuista.


Reseptissä käytetään kananmunia runsaasti, mutta ihme kyllä ne eivät kuitenkaan maistu ellei ole huonosti sekoittanut taikinaa. Kananmunat antavat kuitenkin pannukakuille mukavan kiinteyden eivätkä ne murene puolta vaihtaessa.
Tässä on suomeksi käännetty resepti.

Pannukakut ( 6kpl)

6 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
(vaniljaa)
2 rkl vaahtera-/agavesiirappia
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl kookosjauhoa
0,5 dl kookosöljyä

Vatkaa kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kananmunien joukkoon muiden ainesosien kera.
Paista pannulla mukavan ruskeiksi.

Ravintoarvot yhdelle annokselle (2 kpl pannukakkuja) on:
Energiaa 527,56 kcal
Hiilihydraatteja 12,58 g
Proteiinia 15,59 g
Rasvaa 46,28 g

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Kesäkurpitsaveneet

Kesäkurpitsaa, hyi yök voi hel... Siinä mielipiteeni siitä lajista. Tosin kaikki näköjään riippuu aivan siitä miten se laitetaan. Nämä kesäkurpitsaveneet löysin Joyful Aboden blogista otsikolla Greek Stuffed Zucchini Boat Recipe. Jostain kumman syystä sain päähäni kokeilla reseptiä ja totesin että pidin siitä pienillä muutoksilla.

Kesäkurpitsaveneet (2 annosta)

2 kpl kesäkurpitsoja (valitse sellaiset, jotka mahtuvat kokonaisina kattilaan)
suolaa
1 dl oliiviöljyä
300 g jauhelihaa
1 tl valkosipulia
150 g fetaa tai sen tapaista juustoa öljyssä
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
pippuria, sipulijauhetta, basilikaa
3 kpl kananmunaa
150 g juustoraastetta

Keitä kesäkurpitsoja kokonaisina 4-5 minuutin ajan. Halkaise ne ja koverra sisusta pois pilkkoen sisusta pieniksi palasiksi. Ripottele suolaa kevyesti kuorien sisäpuolelle. (Usko minua, tämä parantaa kurpitsan makua huomattavasti.)
Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää valkosipulit, feta, tomaatit ja mausteet. Sekoita joukkoon vielä kananmunat.
Täytä kurpitsan kuoret jauhelihamössöllä ja kuorruta lasti juustoraasteella.
Paista 200 asteen lämpötilassa 20-30 minuuttia.

Ravintoarvot yhdelle annokselle on:
Energiaa 1429,43 kcal
Hiilihydraatteja 17,12 g
Proteiinia 67,63 g
Rasvaa 120,92 g

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Testiviesti puhelimesta

Olen tässä yrittänyt jo muutaman päivän ajan löytää kätevimmän tavan lähettää viestejä blogiin puhelimella. Bloggerin oma MMS-ominaisuus ei tunnu toimivan, joten kokeillaan perinteisen yrityksen ja erehdyksen avulla löytää apu ongelmaan. Toivottavasti puhelinlaskusta ei tule valtava.

Laitan liitteeseen myös kuvan tämän hetken käsityöstäni, jotta näen onnistuuko senkin lähetys.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Orcs and Elves

Juhannuksen aikaan oli hiljaisia hetkiä jolloin ei vain jaksanut seurustella muiden kanssa. Kaivoin DS:ni esiin ja käperryin omaan rauhaani sohvan nurkkaan aina kun sain ihmisten seurasta tarpeekseni.
Viihdykkeekseni löysin EA:n Orcs and Elves-peli, joka on ollut varastoissani jo pitemmän aikaa odottamassa hetkeä jolloin se voi näyttää voimansa. Tänä juhannuksena oli tuon pelin vuoro.


Uppouduin aivan täysin peliin ja sen parissa vierähtikin tunti jos toinenkin kunnes pelin eteneminen loppui lopputeksteihin. Kyseessähän on vuoropohjaista perusmättöä luolastossa, jonka päähenkilö on haltijasoturi nimeltä Elli. Galleriakuvista päätellen Elli on mies, mutta ota noista haltijoista nyt selvää, ehkei hänen vanhempansakaan olleet selvillä lapsen sukupuolesta ja antoivat hänelle tytön nimen tai ehkä hän vain muistutti niin kovasti synnyttyään naapurin mummoa että päättivät nimen lapsen mummon mukaan.
Pelasin keskivaikeustasolla ja näin jälkikäteen tuntuu että taidan jossain vaiheessa kokeilla miten vaikein taso sujuu. Keskitasolla ei oikeastaan vaikeuksia taistelutilanteiden kontrolloimiseen ollut ja pullojakaan en muistanut pahemmin käyttää.
Peli kesti ainoastaan 8 tuntia. Olisin mielelläni pelannut vielä muutaman tunnin pitempään, nyt se tuntui loppuvan aivan liian nopeasti.
Maksoin pelistä ainoastaan ~10 euroa, joten kyllä tuo peli oli hintansa väärti ja viihdytti minua sekä selkäni takana olijoita pitemmänkin aikaa.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Ombracio-tyyny

Miten ihmeessä jokin niinkin yksinkertainen asia kuin tyyny voi maksaa maltaita? Ja miten tyynystä edes viitsii maksaa niin paljoa?

Ennen tämän Ombracio-tyynyn hankkimista ajatukseni olivat juurikin nuo. Ja pitkään jouduinkin pohtimaan ja punnitsemaan oliko tyyny hintansa väärti. Päätöstäni helpotti hieman se että satuin kerran kohtaamaan siihen alennusmyyntien aikaan, mutta reilusti alennettunakin sen hinta pelotti. Tuo tyyny maksaa varmaan enemmän kuin meidän kaikki muut petivaatteet yhteensä.


Ennen tätä tyynyä käytin ihan tavallista jotain vanutäytteistä tyynyä, jonka murjoin haluamaani muotoon. Olen kokeillut pari kertaa ergonomisiakin tyynyjä, mutta eivät ne ole minulle sopineet sillä olen vatsanukkuja ja kaikki ergonimiset tyynyt ovat selkänukkujille. Jos vatsanukkuja yrittää nukkua selkänukkujalle tarkoitetulla tyynyllä, painaa niskaan tarkoitettu kohoke ikävästi kurkkua.
Viime vuonna luin jostain lehdestä Tempurin Ombracio-tyynystä, joka soveltuu myös vatsanukkujalle. Tyyny on samanlaista materiaalia kuin muutkin ergonomiset tyynyt eli se muotoutuu pään lämmön mukaisesti.
Tyynyä vain ei tuntunut löytyvän mistään ennen kuin satuin kohtaamaan siihen alennusmyynnissä. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin ostamaan tyynyn ja nyt n. 10 viikon kokeilun jälkeen olen ollut tyytyväinen ostooni.
Alussa tuntui melkein mahdottomalta ajatukselta tottua painavaan, vaikeasti muotoiltavaan ja hankalan muotoiseen tyynyyn, mutta jo viikon käytön jälkeen se alkoi tuntua omalta ja mitä pitempään olen sitä käyttänyt sen vähemmän haluan siitä eroon.
Kiitos tyynyn X-mallisen muotoilun pystyn nukkumaan aivan missä tahansa asennossa haluan. Hengitysteille löytyy aina rako eikä tyyny työnny suuhun. Olen huomannut pystyväni nykyään nukkumaan myös naamallani, tosin poskiin/huuliin uponneet raudat vievät uninautintoa tällöin pois.
En enää edes muista milloin olisin viimeksi herännyt hartiat jumissa ja pää kipeänä... tai no kyllä muistan pari aamua kun heräsin pääkipuun, mutta ne eivät johtuneet nukkumisasennosta tai tyynystä.

Kaikin puolin tyyny oli hintansa väärti, tosin vaikka tyynyn koko on 50x60 cm ei se oikein mene sen kokoisten tyynyliinojen sisään paksuutensa vuoksi. Nyt minun pitäisi varmaan ostaa tai ommella uusia isompia tyynyliinoja.
Toinen huono puoli tyynyssä on se että jos sen laittaa aamulla seinää vasten pystyyn ja illalla vasta oikaisee asentoonsa, saa jonkin aikaa kärsiä muhkuraisesta tyynystä kunnes keho on lämmittänyt tyynyn alkuperäiseen asentoonsa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Broileria vihannespedillä

Viikonloppuna onnistuin tekemään aivan valtavan hyvää, mutta yksinkertaisen ruoan. Ja tietenkään minulla ei ole siitä kuvaa, kuten ei näköjään paljon mistään muustakaan ole ollut aikoihin. Pitäisiköhän minun alkaa kuvaamaan ruokiani, varsinkin niitä joiden reseptejä laitan tänne.
Olen huomannut että makuhermojani kiehtoo nykyään yksinkertaiset maut. Enää ei tarvitse olla triljoonaa työvaihetta sisältävää ruokalajia, jonka tekemiseen menee ikuisuus ja jonka makumaailmaan on sekoitettu kaikki maustekaappini sisältö. Nyt jo pelkkä suolahiutale voi tehdä sen pisteen i:n päälle ruokalajissa.

Broileria vihannespedillä (2 annosta)

500 g ohuita broilerifileitä
Öljyä paistamiseen
125 g valkosipulituorejuustoa
2 dl kermaa
3 rkl soijakastiketta (gluteenitonta)
Pippuria
Provencale-mausteseosta
600 g porkkana-kukkakaali-parsakaali-sekoitusta
Suolahiutaleita
50 g juustoraastetta

Liha kypsennetään runsaassa öljyssä pannulla ja nostetaan lautaselle jatkokäsittelyä varten. Pannulle lisätään juusto, kerma, soijakastike, jauhettu pippuri ja mausteseos. Kastike on valmis kun juusto on sulanut.
Kasvikset laitetaan vuokaan, kaadetaan kastike päälle ja peitetään broilerinfileillä. Lihojen päälle ripotellaan suolahiutaleita ja peitetään lihat vielä juustolla.
Annetaan kypsyä uunissa 200 asteessa 30 minuuttia.

Ravintoarvot yhdelle annokselle on:
Energiaa 1232 kcal
Hiilihydraatteja 18 g
Proteiinia 92 g
Rasvaa 89 g

torstai 10. kesäkuuta 2010

Projekti metrilaku osa 12

Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut että tämähän etenee taas vauhdilla. Etuylähampaat ovat selkeästi liikkuneet ja hampaiden väliin on ilmestynyt valtava rako. Hampaat alkacat todella näyttää kauniilta helmirivistöltä. Ainoastaan ylhäällä toinen kakkoshampaista on poissa linjasta ja alhaalla molemmat kolmoset touhuilevat omiaan. Tosin noita kolmea hammasta ei olekaan kytketty rautoihin mitenkään päin.

Oikojallakäynnin yhteydessä vaihdettiin taas kuminauhat ja kiristettiin rautalankoja. Eli sitä samaa mitä on viime kertoina tehty enemmänkin.

Nyt sitten edessä onkin parin kuukauden tauko kesälomien vuoksi. Toivon mukaan elokuussa pääsee nuo kolme omissa oloissaan olevaa hammasta pääsevät mukaan kiristyshommiin ja ehkä jo ensi vuoden alussa voin unelmoida itse leikkauksesta.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Projekti metrilaku osa 11

Täällä taas mennään. Kävin viikko sitten oikojalla uusimassa kuminauhat. Nyt minulla on alaleuassa molemmissa poskihammasrivistöissä rautalangalla sidotut raudat. Tämä on oikeastaan melkoisen tylsä vaihe oikomisessa, kun ei saa oikein mitään uutta jännää suuhun eikä suukaan kipuile oikojalla käynnin jälkeen. Siinä menee loistava tekosyy jäätelön ja lehtien ostoon.

Olen erittäin iloinen että nykyinen ruokavalioni on VHH. Kokeilin tässä yksi päivä pizzan syöntiä ja voi että se oli tylsän makuista vaikka kyseessä oli lempitäytteellä oleva pizza. Tämän lisäksi suun bakteerit pääsivät juhlimaan hiilareilla oikein olan takaa ja seuraavat päivät joka ikinen hampaan ja raudan väli oli täynnä valkoista mömmöä vaikka pesi hampaita. Nyt tuo mömmön määrä alkaa olla vähenemään päin, kun olen saanut taas hiilarien määrän hallintaani.
Tämän lisäksi olen viikon verran kärsinyt kutisevista vesikelloista, joita alkoi ilmestyä parin vuorokauden sisällä pizzan nauttimisesta. Tuollaisia vesikelloja on ollut minulla aiemminkin elämäni aikana, mutta silloin ei ole edes tullut mieleenkään että ne voisivat johtua viljasta. Nyt olen asiasta melkoisen varma, sillä tämän vuoden puolella olen syönyt viljaa kahdesti ja molempien jälkeen on kutisevia vesikelloja ilmestynyt.

Käsityörintamalla olen alkanut taas virkata ja joka aamu peukaloni myös muistuttavat siitä. Virkkaus on minulla näköjään peukalon tappoväline. Tosin voihan tämä johtua tuosta edellä mainitusta pizzastakin. Aamuisin saan käännettyä peukaloani kämmentä kohti ja ylöspäin, mutta yliojennus onnistuu ainoastaan kivun ja kovan naksahduksen kanssa. Tuo tilanne ei ole normaalia, mutta kunhan saan tämän virkkaukseni tälle vuodelle tehtyä saa peukalokin haluamansa rauhan. Ei sen vuoksi kannata lääkärille lähteä.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Ohjelmia DSiWaresta

Surkeuden surkeus tapahtui kun huhtikuun alussa sain tietooni että pari päivää aiemmin oli loppunut Nintendon tarjous ilmaisista DSiWare-pisteistä. Ei se mitään. Maaliskuussa minulle tuntui sattuvan vähän vaikka mitä ikävää, joten ilman pisteitä jääminen oli kuin piste iin päälle.

Näistä kolmesta ohjelmasta tosin olin valmis maksamaankin, joten ilmaisten pisteiden saamatta jääminen ei pahemmin harmittanut.

Olen pitkään kaivannut muistikirjaa. Paperiversio löytyy kyllä, mutta siihen ei raaski millään kirjoittaa, sillä sitten on yksi sivu vähemmän käytettävänä ja lisäksi kynät ovat aina hukassa. Myöskin viimeisimmät käyttämäni puhelinmallit ovat olleet sellaisia ettei niistä löydy minkäänlaista muistikirjan tapaista, enkä edes pidä "romaanin" kirjoittamisesta numeronäppiksellä.
4 vuotta olen haikaillut josko joku päättäisi tehdä DS:lle muistikirjan. Ja vihdoin ja viimein sellainen löytyi DSiWaresta. myNotebook on juuri sitä mitä olen kaivannut. Sillä saa kirjoitettua nopeasti listoja ja pieniä muistiinpanoja ja piirrettyä luonnoksia. Kirjoittaminen tapahtuu vapaalla kädellä, joten teksti ei välttämättä ole selvää, mikä taas riippuu kirjoittajan käsialasta.
Olen keksinyt yhden aivan loistavan käyttötavan. Aina kun joudun julkisella lähtemään jonnekin tuntemattomaan paikkaan, piirrän muistikirjaan kulkuvälineen vaihtopisteet ja kohdealueen kartan. Tuon lisäksi se toimii minulla myös ostoslistana, tehtävälistana, lampukantalistana ja bussiluettelona.
Muistikirja-ohjelma on myynnissä kolmena eri väriversiona, jotka ovat vihreä, punainen ja sininen. 200 pisteen (2 euroa) hintaiseksi ohjelmaksi tämä on aivan loisto-ostos.

Toinen ostokseni oli Animal Crossing Clock. Nimensä mukaisesti kyseessä on Animal Crossing-aiheinen kello herätystoimintoineen. Herätystoiminto on lupaava. Ohjelma pystyy aktivoimaan itsenä ja herätyksen vaikka konsolin kansi olisi kiinni ja ääni laitettu pois päältä. Ainoat vaatimukset ovat virran riittävyys (ja sehän riittää pitkään kun kansi on kiinni) sekä ohjelma pitää olla käynnissä eli mitään muuta ei konsolilla pysty tekemään, jos herätyksen haluaa toimivan. En ole tosin vielä kokeillut josko heräisin tuon herätysääneen ihan oikeasti, mutta ainakin mahdollisuudet ovat paremmat kuin puhelinten herätysääniin reagoimiseen ja ainahan voin säveltää siihen uuden musiikin, jos peruskappaleet eivät oikein tunnu herättävän. Tämäkin ohjelma maksaa 200 pistettä ja siitä on saatavilla myös Mario-versio.

Kolmas ostokseni oli Animal Crossing Calculator eli Animal Crossing-aiheinen laskukone. Se toimii ihan normaalin peruslaskurin tapaan ja sen lisäksi siinä on myös muunnoslaskuri pituuden, painon jne. mukaan. Yhtenä hämäryytenä on mahdollisuus tehdä vertailua esimerkiksi minkä ikäinen pieni koira olisi ihmisen ikäluokassa. Tämäkin ohjelma maksaa 200 pistettä ja sisarohjelmansa kaltaisesti on myös saatavilla Mario-versiona.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Palavirkkausta Qvidi-Minan tapaan

Kevättalvella kävin kuuntelemassa Anna-Liisa Heinosen esitelmän Setupitsistä ja Qvidi-Minan tyylistä tehdä palavirkkausta.
Siellä oli myös mahdollista kokeilla tuota palavirkkausta. Ideahan tässä tavassa on se että käytetään erivärisiä lankoja ja yhdistetään ne virkkauksen ajaksi.
Kokeilemissani tilkuissa aloitin virkkauksen yhdellä värillä ja seuraavan kierroksen tein kahden värin yhdistelmänä ja kolmannen kierroksen tein sitten taas yhdellä värillä.

Qvidi-Minan tavalla saa luotua sulavia värivaihteluita ja kulutettua kaappien nurkkiin jääneet langatpätkät. Ainut huono puoli on vain siinä että saadakseen todella ohuita palasia pitää yhdistettävien lankojenkin olla yksisäikeisiä. Itse jouduin erottelemaan langoistani säikeet, sillä muuten niistä olisi tullut aivan älyttömän paksuja möhkäleitä.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Projekti metrilaku osa 10

Taas on kuukausi vierähtänyt ja operaatio etenee omaa vauhtiaan. Tämän kertainen käynti oikojalla oli oikeastaan kivuton. Vain neljää hammasta jomotti pari päivää. Tosin eipä suuhunkaan tullut paljoa muutosta. Kuminauhat vaihdettiin ja vasemmalle puolelle alahampaisiin laitettiin kuminauhan tilalle rautalankaväkerrys.

Harrastaakohan oikojani metallikorutöitä? Ainakin hän olisi taitava taivuttelemaan metallia haluttuun muotoon.

Olen alkanut inhoamaan lounaspaikkojen ruokia, sillä niiden ruoat ovat melkoista mössöä yleensä ja ne täyttävät jokaisen pienenkin välin raudoissa. Lounaan jälkeen minulla meneekin puolisen tuntia hampaiden ja rautojen putsaamiseen. Kotona tekemäni ruoka on jotenkin kiinteämpää ja jättää hampaat niin puhtaaksi ettei aina muista edes putsata hampaita ruokailun jälkeen.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Valokuvat blogeissa

Olen kohdannut monta ihanaa blogia, joissa on käsitelty kiinnostavia aiheita ja teksteihin on liitetty monen monta mielenkiintoista kuvaa. Harmikseni vain monta blogia on myös sellaista, joissa kuvissa on niin pahaa epätarkkuutta että kuvan aihetta saa pohtia useamman kerran ja yksityiskohtia ei edes kannata harkita tutkivansa.

Aikani asiaa pohdittua olen tullut siihen tulokseen että ihmiset eivät tiedä välttämättä niitä pieniä kikkoja, mitä kameroissa on ja digitaalikameroiden myötä jo tavallisissa pokkareissa on säätöjä enemmän kuin laki sallii. Itsekin käytän oman kamerani ominaisuuksista alle kymmentä eri toimintoja, niillä saa aikaiseksi sen mitä kaipaan kuviltani.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on erittäin yleinen ongelma valokuvissa. Kuva on tärähtänyt ja epätarkka aivan joka kohdasta. Usein miten ongelma johtuu siitä että kameran ei anneta suorittaa tarkennusta ennen kuin laukaisin painetaan pohjaan. Tämän lisäksi epätarkkuutta saattaa lisätä myös hämärät olosuhteet, jolloin tarkan kuvan muodostumiseksi vaaditaan pidempää täysin paikallaan pysymistä.

Tässä kuvassa on käytetty hyväksi jokaisessa kamerassa olevaa automaattista tarkennusta. Tarkennus saadaan tapahtumaan kun laukaisinta painetaan ainoastaan puoleen väliin. Nappia painettaessa suunnilleen puolessa välissä tuntuu pienen pieni vastus, lisäksi kamera pitää tässä vaiheessa myös hetken aikaa surisevaa ääntä ja näytettävä kuvakin tarkentuu.
Vasta sitten kun tarkennusta ei enää tapahdu, painetaan nappi pohjaan.

Minun Nintendo DSi XL

Sain kuin sainkin oman versioni Nintendo DSi XL:stä sen julkaisupäivänä ja kuukauden ajan olenkin sitä jo ehtinyt tuijottamaan.

Ennen kuin sain konsolin käsiini ehdin jo moneen kertaan huolestua sen kokoluokkaa ja olotilaa ei helpottanut valtavan kokoinen ja painoinen laatikkokaan. Tosin laatikosta konsoli itsessään vei vain murto-osan ja suurimman osan lopputilasta menikin kaikille ohjekirjoille ja pakkausmateriaalille.
Edeltävään konsoliversioon DSi:hin nähden XL on todella iso, mutta kun rinnalle laittaa minun edellisen konsolini eli sen ihan ensimmäisen DS:n ei tuo XL enää vaikutakaan niin kovin suurelta. Onhan siinä edelleenkin hieman enemmän leveyttä, mutta se on huomattavasti matalampi kuin mitä ensimmäinen DS on.

Alla olevassa kuvassa on ylimpänä DSi, keskellä DSi XL ja alimpana ensimmäinen DS.


DSi XL:n kansi on kiiltäväpintainen. Itseasiassa jopa niinkin kiiltäväpintainen että tarkkasilmäiset näkevät tuossa yllä olevassa kuvassa sormeni heijastumat. Huonona puolena tuolle pinnalle on se ihana ominaisuus että kaikki sormenjäljet näkyvät ja niitä on hankala puhdistaa poiskaan. Konsolin pohjaosa on taas karheaa mattapintaa, josta tuntuu saavan ihan kohtuullisen pidon. Tämän hetken tuntuma on että XL:ssä tulee pysymään tuo mattapinta pidempään paremmassa kunnossa kuin DSi:ssä. DSi:n pinta tuntuu sellaiselta että kevyellä kynnenvedolla saa ajan myötä melkoisen ilkeät jäljet konsolin pintaan.

Olen niin tottunut käyttämään vanhassa konsolissani rannehihnaa että tuntuu turvattomalta pitää noita uusia konsoleita vain kämmenelläni. Täytyy vain opetella että sitä laitetta ei saa päästää käsistä tai muuten se putoaa lattialle roikkumisen sijasta. Onneksi edelleenkin konsolin sisuksista löytyy stylus ja XL:n mukana tuli vielä isompi oikean kynän näköinen ja kokoinen stylus vielä extrana.

Europpalaisessa XL-versiossa on asennettuna nettiselain, sanakirja Dictionary 6 in 1 with Camera Function (500 Nintendo-pisteen arvoinen DSiWaressa) ja aivopähkinäpeli A little Bit of... Brain Training Arts Edition (800 Nintendo-pisteen arvoinen DSiWaressa).

Sanakirja sisältää kielinä englannin, japanin, ranskan, espanjan, saksan ja italian eli ainakin yksi noista kielistä pitää olla jollain tasolla hallussa että pystyy käyttämään sanakirjaa ilman paperista sanakirjaa. Sanakirjassa on mahdollista käyttää kameraa hyväkseen, mutta sen käyttö on todella hidasta ja yksikään kokeilemani sana ei tullut oikein sovellukseen, joten parempi vain unohtaa sen kameran käyttö ja tyytyä näppäimistöön tai käsinkirjoittamiseen.

Aivopähkinäpeli taas on enempi vähempi samanlainen kuin Brain Age tosin tällä kertaa tohtori haluaa ottaa myös valokuvia.

Olen tyytyväinen XL:ään. Se korvaa täydellisesti vanhan DS:ni. Tosin nyt vain odottelen kauanko menee ennen kuin löydän suojakalvon kosketusnäytölle.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kaulahuivin tynkä

Vaikka kovasti vaikuttaisi että en enää muuta teekään kuin riekun tangossa, niin kyllä minä joutessani annan kehon levätä ja näpertelen jotain pientä käsilläni.

Oikojalla odotellessani olen aikani kuluksi neulonut kaulahuivia virolaisesta villasta. Itseasiassa minulla on nykyään laukussani aina jokin pieni työ, jota voin jatkaa silloin kun joudun odottelemaan.

Huivista tuli kaunis, mutta niin harmittavan lyhyt. Minun pitäisi varmaan kastella se ja laittaa pingotukseen, mutta se ei kuulu tapoihini.


Malli on peräisin elann.com-sivustolta ja on nimeltään Voyager Lace Stole in Alpaca Fina. Malli on/oli ilmainen, mutta näköjään nykyään ohjeen näkeminen vaatii sisäänkirjautumisen.

Lankaa meni 85 grammaa.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Moussaka

Munakoisoon itse makuna tutustuin vasta aikuisena, mutta lapsena päätin että se maistuu varmasti samalta kuin Ison Kiltin Jätin syömä snozzcumber.



Eli ennakkoasenteet olivat kohdallaan kun ensimmäistä kertaa nautin munakoisoa ruoassa.

Moussaka on loistava lasagnen korvike viljattomassa ruokavaliossa, käytetäänhän siihen oikeastaan aivan samoja aineksia. Ainoastaan lasagnelevyt korvataan munakoisolla.

Tässä minun versioni Moussakasta (4 annosta). Tämä on sitten sen verran tuhti annos ettei muuta tarvitsekaan syödä kyseisenä päivänä tai sitten jakaa vuoan 4 annoksen sijasta 6 annokseen.

1 kg munakoisoja
suolaa
n. 2 dl oliiviöljyä

jauheliha"kastike":
3 rkl voita
400 g jauhelihaa
200 g hienonnettua sipulia
1 pikkuprk tomaattipyreetä
mustapippuria

kermakastike:
4 rkl voita
4 rkl mantelijauhoa
6 dl kermaa
valkopippuria
muskottipähkinää
400 g juustoraastetta

2 vatkattua munaa

Homma alkaa munakoisojen kuorimisella ja viipaloimisesta. Viipaleet maustetaan suolalla ja paistetaan öljyssä. Munakoisolla on mielenkiintoinen tapa imeä lämmetessään itseensä kaikki mahdollinen öljy ja jäähtyessään sitten luovuttaa ylimääräiset pois. Itse ratkaisin tuon ongelman lorauttamalla jokaiselle viipaleelle oman osuutensa öljystä pannulla ollessaan.
Munakoiso on myös tärkeää saada kypsennettyä pehmeäksi, sillä hiemankin raakana se on sitkeähköä syötävää.

Jauhelihakastikkeessa kypsennetään jauheliha ja sipuli sekä lisätään joukkoon tomaattipyree ja mausteet.

Kermakastike tehdään kuten normaali valkoinen kastike eli rasva ja jauhot sekaisin ja lämmitetään, minkä jälkeen lisätään kerma vähitellen sekoittaen samalla. Lisätään 200 g juustoa ja maustetaan lopuksi.

Noin puolet munakoisoviipaleista ladotaan uunivuokaan. Päälle puolet jauhelihakastikkeesta ja puolet kermakastikkeesta. Ladotaan päälle loput munakoisoviipaleista, jauhelihakastikkeesta ja kermakastikkeesta. Lisätään päälle vielä kananmunat ja loput juustoraasteesta.

Paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Ravintoarvot yhdelle annokselle on:
Energiaa 1780,49 kcal
Hiilihydraatteja 17,09 g
Proteiinia 54,77 g
Rasvaa 167,87 g

Tankoilua

Aloitin viime syksynä uuden harrastuksen. Tai no innostuksen sain jo pari vuotta sitten Filippiineillä käydessäni ja aikani kun annoin sen hautua päässäni sain aikaiseksi jo viime vuonna mennä kokeilemaan tankotanssia Rock the Poleen. Kokeilu innosti haluani jatkaa lajin harrastamista, mutta surukseni kyseinen sali on todella suosittu ja kaikki tunnit täyttyivät aina hetkessä ennen kuin olin ehtinyt edes pohtia sopivia treenipäiviä.
Viime syksynä alkoi uusi sali Pole4Fit Pasilassa. Kävin kokeilemassa sen ja totesin porukan loistavaksi, joten siellä sitten pyöritään useampana päivänä viikossa.

Tässä on hieman minun venyttelyjäni ja pieni videonpätkäkin peruspyörinnästä.












video

torstai 4. maaliskuuta 2010

Projekti metrilaku osa 9

Taas on kuukausi takana ja treffasin oikojani tällä viikolla.
Alahampaiden oikominen jatkuu samaan vanhaan malliin, tosin yhteen hampaaseen laitettiin kuminauhan tilalle kunnon rautalankakiinnitys ja poskihampaisiin laitettiin ylimääräiset pehmikekuminauhat suojalevyn poisjäämisen vuoksi.

Nyt tähän leikkiin ryhtyivät myös ylähampaat. Koko ylähammasrivistö sai kiinnikkeet ja raudat viimeisiä poskihampaita lukuunottamatta. Valitsin kuminauhojen väriksi hempeän violetin.

Tuntuu todella oudolta pitää suuta kiinni tai hymyillä. Ylähampaiden raudat työntävät huulta ylöspäin melko voimakkaasti ja se saa aikaiseksi ihan hämäriä ilmeitä kasvoille. Alahampaiden rautojen kanssa ei ollut tuollaista ongelmaa, sillä alahuulen ja hampaiden välissä on ollut runsaasti löysää lihaa. Ylähampaissa ei juurikaan ylimääräistä taas ole.

Alkupäivinä oli todella pahaa särkyä, mutta nyt se on alkanut jo helpottamaan. Toisaalta ylähampailla on helpompaa sillä alahampaat eivät paina niitä siihen malliin kuin mitä ylähampaat painoivat alahampaita hoidon alkuvaiheessa.
Toivottavasti pääsen taas viikonloppuna käsiksi normaaliin ruokaan. Keittoruoat eivät juurikaan täytä ja muut ruokalajit ovat liian kovia hampaille.

Tällä oikomisvauhdilla pääsen kesälomalla sukeltelemaan ihan oikeastikin enkä vain katsomaan veneestä toisten sukelluksia.