lauantai 27. joulukuuta 2008

Alvarin aaltoja ja Pentikin lampaita

Miksi ihmeessä pelkästään pipareita tehdään muoteilla? Tavalliset pyöreät tai kantikkaat pikkuleivät ovat tylsän näköisiä, joten piristin leipomuksiani piparimuoteilla.


Meillä on alettu käyttämään ruoanlaitossa enemmän luomutuotteita, ei sen vuoksi että ovat luomua vaan sen vuoksi että esimerkiksi jauhot ja pastat pitävät sisällään enemmän kuitua kuin tavalliset jauhot tai pastat.

Tässä itselleni muistiin tänä aamuna kehittelemäni pikkuleipäresepti.

Hömppäkeksit (Jäähtyessään noista tulee melko keksimäisiä)

5 dl vehnäjauhoja (Saattaa mennä enemmänkin)
2 dl vehnälesettä
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
250 g margariinia
1 prk kermaviiliä
  1. Sekoita kuivat aineet ja nypi margariini joukkoon.
  2. Lisää kermaviili ja lisää tarvittaessa vehnäjauhoja. Lopputuloksena tulee kaulittava taikina.
  3. Paistetaan uunissa 225 asteessa 7 minuuttia.
Lopputuloksena on ei liian makea, mutta erittäin täyttävä pikkuleipä nautittavaksi haudukkeen kera.

P.S. Olisiko jollakin saatavilla länsi-lappilaista ohjetta kampanisuihin? Netistä ei oikein löydy sopivan tuntuista reseptiä.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Tik Tak Tik-Tak-Tik-Tak

Olen aiemminkin kiroillut etelän immeisten ajotaitoa ja eilen sain taas kokea erään sellaisen henkilön ajotaidon yhdistettynä heikkohermoisuuteen.
 
Olin ajamassa Tampereelta Helsinkiin moottoritiellä ohituskaistalla, kun oikealla kaistalla oleva yritti änkeytyä vasemmalle kaistalle aivan nokan eteen. Kuski palasi kuitenkin omalle kaistalleen, joten pystyin jatkamaan autojen ohitusta rauhassa. Kuski vaihtoi jälkeeni kaistaa ohittaakseen hitaammat autot myöskin.
Ohitettuani autot laitoin vilkun päälle ilmoittaakseni siirtymisestäni oikealle kaistalle, niin eikös tämä yksi kuski ollut juuri samaisella hetkellä koukannut takaisin oikealle kaistalle (aivan ohitettavan auton nokan edestä) ja yritti ohittaa autoani oikealta puolen. Eipä siinä tilanteessa tullut oikein muuta mieleen kuin takaisin omalle kaistalle ja lisää kaasua pohjaan jotta pääsen siitä hullusta eroon.
Seuraavassa sopivassa tilanteessa sain siirryttyä takaisin oikealle kaistalle normaalinopeutta ajavien joukkoon, niin eikös tämä hullu tule hetken päästä ajamaan aivan eteeni ja lyö jarrut pohjaan. Ei muuta kuin äkkiä takaisin vasemmalle kaistalle (jossa onnekseni oli tilaa) estääkseni kolarin ja jälleen kaasua pohjaan löytääkseni uuden sopivan paikan ajaa autoa rauhassa.
Tuo hullu kuski ohitti autoni hieman myöhemmin ja näköjään oli saanut rauhoitettua itseään sen verran että jätti minut rauhaan.
 
Olen yrittänyt pohtia mikä ihme aiheutti hänellä tuommoisen käytöksen. Tiedän vain että seurattuani hänen myöhempää ajokäyttäytymistä huomasin yhden ikävän ajotavan hänellä. Yksi vilkunräpsäys per kaistanvaihto.
Tuota vilkkua ei näkynyt silloin kun hän yritti alkutilanteessa kärkkyä ohituskaistalle pääsyä, mutta ehkä hän kuuli sen vilkun Tik-äänen. Harva vain ei tunnu tietävän sitä että tik tai tak ei aina tarkoita sitä että se vilkku myös näkyy. Ja vaikka se olisi näkynytkin niin takana tuleva autoilija olisi aivan hyvin voinut juuri sillä hetkellä vilkaista taustapeiliin, jolloin se ainukainen vilkku olisi jäänyt täysin huomaamatta.
 
Tai ehkä häntä nyppi se että naiskuski+Ford Ka mainostarroineen on ylivertaisempi ajoyhdistelmä kuin mieskuski+Citroën C5 sähkönsinisellä värityksellä.
 
Sen kuitenkin tiedän että kyseiseen henkilöön en kyllä halua tutustua normaalissa elämässä. Ajotavoistaan päätellen hän on todella äkkipikainen ja sellaisen henkilön lähellä en todellakaan haluaisi olla saamassa nyrkistä naamaani tai huonolla tuurilla tutustuttaa hänet omaan nyrkkiini.
 
 
 
Hyvät ihmiset, käyttäkää niitä vilkkuja koko sen ajan kun olette siirtymässä toiselle kaistalle tai käännytte risteyksessä. Se säästää teidän sydäntänne ja monen muunkin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kirjanmerkki

Sain tänään ommeltua loppuun tämän kirjanmerkin. Kruunuksi solmeilin kiinalaisilla solmuilla pienen koristeen, joka miehen kommenttien myötä sai rypälevärityksen.


Koristeen värjäykseen käytin höyrytettävää silkkimaalia, sillä työ sisältää useampia tasoja enkä uskonut sen pitävän silitysraudalla kiinnitettävästä väristä.
Väristä vain tuli hieman liian tumma, minun olisi pitänyt laimentaa sitä huomattavasti jotta violetti, vihreä ja ruskea erottuisivat selvemmin toisistaan.

Rahantuhlausta Play.comiin

Erehdyin sitten menemään Play.comin sivuille... ihan vain vilkuillakseni että löytyisikö jotain kivaa peliä joululahjaksi. Ikäväkseni löysin sieltä alennusmyynnit. Ei muuta kuin kortti vinkumaan ja nyt vain odotellaan joulunaluslahjoja saapuvaksi joku päivä.
 
Saints Row 2: Collector's Edition (Xbox 360)
EUR 55.99
Secret Files: Tunguska (Wii)
EUR 13.99
Star Wars: The Force Unleashed (Xbox 360)
EUR 25.49
Tartteekohan niitä joululahjoja ostaa ollenkaan...

torstai 27. marraskuuta 2008

Simply soppa

Kävinpä tutustumassa Forumin uuteen ruokailupaikkaan nimeltään Simply soppa. Pakko sanoa että kaaduin samaan ansaan mihin varmasti moni muukin osuu luullessaan keittoja kevyiksi, jotka eivät vatsaa täytä.
 
Annokset ovat todella isoja ja ainakin oma annokseni ei ollut pelkkää nestettä vaan sisälsi paljon kiinteääkin syötävää. Jos raavaalle miehelle ei annos jostain kumman syystä tunnu riittävän, niin viimeistään leivän syönti täyttää hänenkin tarpeet. Keiton hintaan kun kuuluu niin paljon leipää kuin vain haluaa ja jo yhden syömisessä on melkoinen urakka, sillä viipaleet ovat isoja.
 
Keitokseni valitsin pekoniseljankonin ja keiton huonot puolet olivat oliivit sekä alussa kuumuus. Jostain syystä en vain kykene syömään oliiveja, jo pelkästään niiden tuoksu tekee pahaa. Öljynä oliivi kyllä menee miten päin vain. Aikani kiroillessani hampailleni hieman liian sitkeää leivänkuorta, tajusin upottaa leivänkuoret keittoon ja dipata sitten pelkästään pehmeää sisustaa öljyseokseen. Leivänkuoret maistuivat todella hyvältä keiton seassa.
 
Suosittelen tutustumiskäyntiä kyseiseen paikkaan. Sen löytää Forumin pohjakerroksesta, kun lähtee kävelemään kohti rautatieasemaa.
 

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Siivousurakka edessä

Kävin tänään kaupungilla ja palatessani totesin asuvani melkoisessa sikalätissä, huomaa kyllä että mies on ollut poissa kotoa viikon.

Toivoisin omistavani samanlaisia eläinystäviä kuten kaikilla prinsessoilla tuntuisi olevan piirretyissä.
Pieni laulunpätkä vain ja kaikki lähellä olevat eläimet tulisivat auttamaan siivouksessa... tai tekemään siivouksen puolestani. Tosin nuo apurit taitaisivat jäädä aika pieneksi määräksi tuon lumimyräkän vuoksi. Saisin ainakin Radagastin (kilpikonna) auttamaan ja eteisessä majailevan pienen sokeritoukkaperhe. Niin ja naapureiden kissat ja koiratkin varmaan tulisivat jos vain pääsisivät asunnostaan pois. Lintuja ei taida pahemmin tuolla ulkosalla olla liikenteessä, ehkä korkeintaan pari varista.

Kai sitä pitää itseään vain ottaa niskasta kiinni ja aloittaa siivoamaan, mutta olisi se niin mukavaa...


lauantai 22. marraskuuta 2008

Kämmekkäät - Kynsikkäät

En ole eläissäni käyttänyt tälläisistä sormikkaista sanaa kynsikäs. Minusta ne ovat kämmekkäitä, vaikka jokainen sormi onkin omassa pienessä kolossaan. Netissä pyöriessäni kynsikäs-sanaa on käytetty sormikkaista, joissa on sormenpäät auki ja kämmekäs-sanaa lapasista, joissa on sormiosio auki.

Ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani käsiensuojukset ja sen näkeekin kun tarkastelee sormien tyviä. Vasta toisessa hansikkaassa sain nostettua silmukat siten ettei tullut kovin mahdottomia reikiä.

Sormikasmalli on otettu Modan Koko perheen neuleet- lehdestä. Kyllä kävin taannoin Helsingin kädentaidot-messuilla ja tilasin sieltä Modan pariksi vuodeksi. Helsingissä oli tarjolla hieman erilaisempi setti kuin mitä Tampereen messuilla oli. Pakettiin kuului tosin tuo Koko perheen neuleet-lehti, 2 viimeisintä Modaa, Kotiliesi, Deko, harmaa huivi, Ristomatti Ratian suunnittelema olkakassi sekä 2 kerää Elegant-lankaa, joista nyt sitten tein nämä sormikkaat.
Lehtikuvio on taas peräisin kirjasta Neulojan käsikirja.


Pahoittelen kuvanlaatua. Mieheni lähti työmatkalle Kyprokselle aikomuksenaan myös käydä samalla sukeltamassa. Meidän perheessä ainoastaan minun kamerani omisti suojapuvun, joten se lähti myös lomailemaan Kyprokselle. Ja jostain syystä vanhaa kameraani ei tunnu löytyvän niin mistään, joten jouduin tähän hätään ottamaan kuvan videokamerallani... missä ei tietenkään ole edes salamavaloa tahi muita peruskameran kikka kolmosia. Kuvaa on muokattu melkoisen rankalla kädellä, jotta tuosta lehtikuviosta saisi edes vähän selvää.

Lankaa meni yhteensä 16 grammaa, joten saan noista parista kerästä vielä muutamat sormikkaat.

Muistiin vielä itselle, että vaikka tekeekin ohjeen mukaan, niin ei sitä nyt tyhmä saa olla. Vasen käsi eroaa hieman oikeasta kädestä, joten voisi hieman miettiä minne sen peukalon laittaa... ja muistaa myös myöhemmässä vaiheessa minne tuli sekin sitten työnnettyä. Jep, periaatteessa minulla on kaksi oikean käden sormikasta joissa on vain eri puolilla tuo lehtikuvio. Mutta ei sitä huomaa ellei oikein kunnolla ala tiiraamaan peukalokiilan sijaintia.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Työn aherruksessa

Mies on Kyproksella työmatkalla, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tärkeimmät asiat kuntoon.
Eilen aamulla kirjoitin itselleni listan käsitöistä ja muista korjauksista, jonka jälkeen valitsin tehtäväkseni 3 tärkeintä. Laskin että olisin ehtinyt tehdä eilen illalla niistä yhden ellei jopa toisenkin, mutta kohtalo päätti puuttua peliin.
En saanut edes ensimmäistä tehtävää valmiiksi.
 
Purettuani vaatteen helmasta puolet huomasin että joutuin melkeinpä koko työn purkaa, jos aioin korjata rei'ät koneella ja se tuntui todella turhauttavalta. Päätin keskeyttää purkamisen ja paikata rei'ät käsin. Ja käsinompeluun menikin sitten koko ilta.
Ompelun yhteydessä jouduin jossain välissä aivan valtavan masennuksen ympäröimäksi, joka ei ole vieläkään mennyt pois. Siinä minä sitten illan istuin sohvalla neulan viuhuessa kankaan läpi ja silmistä kyyneleet tipahdellen. Jostain kumman syystä totesin vielä lisäksi hyräileväni ja laulavani Apulannan Paha ihminen-laulua (En edes tiedä mistä kummasta nappasin sanat ja sävelen, sillä en kuuntele Apulannan musiikkia ollenkaan) ja se laulu soi edelleenkin päässäni.
Yölläkin heräilin vähän väliä vatsakipuihin ja silloinkin ensimmäinen ajatus oli "paha ihminen".
 
En ymmärrä ollenkaan mistä moinen olotila johtuu. Toivon todella että se häviäisi mahdollisimman pian pois, tunne ei ole ollenkaan mukava. Se on jotenkin likainen ja tahriintunut mustaan.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Sauna

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Sauna. En yleensä käy elokuvissa asti katsomassa suomalaisia elokuvia, mutta jos vain lajityyppi on hieman erikoisempi niin pitäähän sitä käydä vilkaisemassa. Ja kauhuahan ei suomalaisissa elokuvissa pahemmin ole ollut, enemmän ne ovat menneet halvan komiikan puolelle.
 
Mitäpä sanoa nyt tuosta elokuvasta... Muutama viikko sitten luin jostain lehdestä ohjaajan haastattelua aiheesta ja mieleeni jäi silloin vahvasti maininta että äänillä ei ole tarkoitus pelotella Saunassa. No, ilmeisestikin tieto asiasta ei ollut mennyt äänikäsittelijöille, sillä elokuva sisälsi melkoisesti kovaäänisiä, turhia jostain instrumentista tulevia ääniä jännittävissä tilanteissa. Kyseiset kohdat olisivat toimineet täydellisesti ilmankin noita ääniä tai sitten korkeintaan olisivat voineet sisältää säikähtävän henkilön kauhistuneen sisäänhengityksen, sekin olisi ollut riittävä.
 
Pidin todella paljon alun taustakerronnasta, mutta sen jälkeen pompattiinkin yht'äkkiä keskellä epämääräisiä tapahtumia joista ei oikein saanut otetta. Varmaan sen puoli tuntia olin aivan ulalla elokuvan tapahtumista, kunnes sitten sain kytkettyä asiat alussa kerrottuun taustatarinaan. Tarina alkoi vaikuttaa jo mielenkiintoiselta ja erittäin hyvältä, kunnes alkoi saunaan itseensä liittyvä osuus. Siinä vaiheessa alettiinkin upota vauhdilla suonsilmäkkeeseen ja loppu olikin sitten epämääräistä touhua, josta tuntui jotain puuttuvan eikä tarina saanut oikein minkäänlaista loppuhuipennusta. Se vain valui virran mukana jonnekin kauas pois.

torstai 30. lokakuuta 2008

15 minuuttia julkisuutta

Elokuussa sain sähköpostia Englannista, jossa pyydettiin pienimuotoista haastattelua ristipistoilusta Suomessa. Innoissani vastasin haasteeseen.

Viime viikolla sain postitse aiheesta vaivanpalkkaa ja eilen löysin vihdoin ja viimein lehdenkin kaupasta.
Lehti on Cross Stitch Gold numero 61. Artikkelissa on kerätty lehden lukijoita ympäri maailmaa ja kirjoitettu heistä jotain pientä. Itseni kohdalla kuvani oli isompi kuin minun haastatteluuni liittyvä teksti. On se kumma miten lehdistö saa yhden A4-sivullisen väännettyä kolmeen lauseeseen.


Palkkioni oli pari pientä ristipistotyötä (joita kyseinen lehtitalo jakaa lehtiensä mukana), Madeiran hopeista metallilankaa, DMC:n liukuvärjättyä pinkkiä lankaa ja Happy Christmas-tarroja.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Kaupat auki sunnuntaisin!

Odottelen jo innolla taas joulunajan sunnuntai-aukioloja. Viikolla kun ei kaupoissa oikein ehdi käydä muuta kuin pikaisesti ostamassa ruokatarpeita ja lauantait vain jotenkin häviävät työviikosta toipumiseen.
Sunnuntait ovat omalla kohdallani sen verran leppoisia päiviä että, mielelläni lähtisin kauppoihin kiertelemään ja tekemään enempi vähempi tärkeitä ostoksia. Silloin kun ei tunnu oleva kiirettä yhtään mihinkään.
 
Tämän tästä lehdissä on juttua juurikin noista sunnuntai-aukioloista. Milloin niitä tuntuu kaikki vastustavan ja milloin taas niitä kannatetaan oikein kunnolla. Tämän päivän hesarin verkkoversiossa sunnuntai-aukioloa taas kannatettiin.
Alunperinhän kaupat olivat ymmärtääkseni kiinni sunnuntaisin kirkollisen pyhäpäivän vuoksi. Mutta mielestäni Suomi alkaa olla sen verran moniuskollinen (ja nykyaikainen) maa ettei siihen voida enää vedota. Kristityillä kun tuo pyhäpäivä on sunnuntaina, juutalaisilla pyhäpäivä onkin lauantai ja muslimeille se on perjantai.
 
Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en ymmärrä pienten erikoisliikkeiden ongelmaa, he kun tuntuvat tämän päiväisessä artikkelissa vastustavan sunnuntai-aukioloja. Eihän tuo muutos vaadi heitä pitämään auki liikettä 7 päivää viikossa. Se vain antaa heille mahdollisuuden halutessaan pitää liikettään auki myös sunnuntaina. Kolikon toisena puolena on aina vaara menettää asiakkaita sellaisille liikkeille jotka kykenevät pitämään liikkeensä auki myös sunnuntaina. Mutta hehän ovat ottaneet riskinsä jo siinä vaiheessa kun ovat päättäneet mihin kellonaikaan liikkeensä ovat auki viikollakin.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Sinooperin lokakuun kerhopaketti

Onnistuin viime hetkellä perumaan Sinooperin lokakuun paketin. Se olisi sisältänyt tarvikkeet villatohveleiden tekoon, mutta en kokenut niitä omikseni.
Nyt vain sitten odotellaan seuraavaa pakettia ja katsotaan josko saisin jotain muuta tehtyä ennen sitä.

Double Crossing Diamonds Aran Pullover

Jestas, mikä nimi!
Sain kuin sainkin viimeinkin valmiiksi miehelleni neulomani puseron. Melkein koko kesän pidin taukoa, mutta pari-kolme viikkoa sitten sain tehtyä hihan loppuun ja langat viimeisteltyä.

Malli on kirjasta Men in Knits: Sweaters to Knit that He WILL Wear, joka pitää sisällään muuten ihan ok malleja, mutta jostain syystä kirjassa on kaikki neuleet pari kokoa liian isoja miesmalleihin nähden. Onnekseni olin valinnut malliin käytettäväksi sen verran ohutta lankaa että sitä ja alkuperäistä M-kokoon tarvittavaa silmukkamäärää käyttämällä sain tuollaisen kokoa M olevan ihoa kevyesti myötäilevän neulepuseron.

Se täytyy vielä sanoa tuosta kirjasta, että paperikantiset opukset eivät todellakaan sovi käsityökirjoiksi. Kaikki liimapinnat alkavat olla jo täysin irti, mutta onneksi sivuja on edes hieman ommeltu toisiinsa kiinni.

Neuleessä käytetty lanka on peräisin viime kevään Hulluilta Päiviltä ja nimeltään Sirdar Pure Cotton (4 ply). Lankaa meni reilut 500 grammaa ja puikot taisivat olla numeroa 3 (tai jotain sellaista).

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kiinan maito-skandaali

Ensimäisten melamiini-ongelmaan liittyvien uutisten tullessa, sitä vain kohautti olkiaan. Eihän Kiinasta tuoda Suomeen maitojauhetta. Tosin siinä vaiheessa olin siinä uskossa että myrkky olisi joutunut jostain kumman syystä maitojauheeseen tehtaalla.
Toisaalta en voi ymmärtää ja toisaalta voin hyvinkin ymmärtää miksi joku maanviljelijä laittaisi maitoonsa melamiinia. Maailma on täynnä ahneita ja ymmärtämättömiä ihmisiä.
Ikävintä jutussa on se että kiinalaiset ovat tienneet ongelmasta jo pitkän aikaa. Ajatelkaa kaikkia niitä olympialaisissa kävijöitä, jotka ovat käyneet esimerkiksi Starbucksin kahviloissa juomassa maitokahvia tai syöneet kermaisia ruokia paikallisissa ravintoloissa, jäätelöä, makeisia... aivan kaikkea missä vain voi olla käytetty jotain maidon osaa. Toivottavasti heille ei ole tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.
 
Itse taidan varmuuden vuoksi tarkistaa kaupassa ennen ostamista etten osta mitään kiinalaista syötävää, joka sisältää maitoa missään muodossa.
 
Jaahas... mitä ihmettä tehdä kolmelle pussille White rabbit-makeisia, jotka mitä luultavimmin sisältävät melamiinia. Eihän nuo karkit varmaankaan paljoa sitä sisällä, mutta kyllä sitä hieman epäilyttää syödä niitä. Paljonkohan tarvitaan melamiinia kehossa, jotta munuaiset vaurioituisivat?

lauantai 13. syyskuuta 2008

Käsilaukku

Vanhenemisessa on se hyvä puoli että kaikenlaiseen tekemiseen tulee varmuutta vaikkei jotain asiaa olisi koskaan aiemmin tehnytkään. Sitä on kuitenkin ehtinyt jo kokeilemaan tähän päivään mennessä kaikenlaista, jolloin tehdessään jotain uutta pystyy muista opituista asioista saamaan tukea myös tähänkin uuteen asiaan. Ja joissakin asioissa tekee aina samat virheet kuin ennenkin.
Jostain kumman syystä minulle on todella vaikeaa muistaa kovikekankaiden käyttö. Esimerkiksi tuo laukun kannessa olevasta vetoketjustakin olisi tullut huomattavasti parempi, jos olisin vain muistanut sen kovikekankaan ENNEN kankaan leikkaamista ja vetoketjun ompelua. Lisäksi myös kahvasta olisi tullut hieman vankempi, jos olisin sinnekin laittanut ripauksen kovikekangasta.


Olen suunnitellut laittavanni vielä niitit kahvaan. Mutta sitä ennen minun pitää korjata hieman laukun sisustaa ja kahvassa olevat niitit olisivat liikaa haitolla.
Se vain harmittaa tuossa laukussa että se on hieman lötkö. Mistä ihmeestä voisi löytää sellaista jämerää kangasta (mitä kauppojenkin laukkuihin käytetään)? Eurokankaasta ei ainakaan löydy, edes sisustusosastolta.

torstai 11. syyskuuta 2008

Sinooperin syyskuun kerhopaketti

Viime kuukausi on ollut melkoinen myräkkä, enkä ole jaksanut ajatella tahi tehdä niin mitään.
Mielessäni on muutama elokuva, joista voisin sanoa mielipiteeni ja kirjakin pyörii mielessäni tällä hetkellä. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä että olisi niiden aika tänne ilmaantua.

Olen alkanut taas vähitellen touhuamaan käsilläni. Siitä suuri kiitos mieheni. Hän on ollut seuranani viime aikoina aina kun otan jonkin käsityön esille ja tukenut minua niiden aloittamisessa. Tämän lisäksi radio tai televisio on pidetty päällä, jotta kuulisin musiikkia tulevan jostain.
Viime ja tämän viikon itse asiassa olenkin kuullut taas musiikkia mielessäni ja se ei enää ole riitasointuistakaan.

Viime lauantai-aamuna aloitin siivoamaan (kun oli vieraita tulossa) ja yllätykseni löysin itseni kokoamasta Sinooperin syyskuun kerhopaketin sisältöä. Se tuntui todella mukavalta tehtävältä ja nautin korun tekemisestä. Olen tainnut löytää taas itseni...

Paketti piti sisällän puuhelmiä, siimaa, lukon, korurasian, maaleja ja servetin. Eli mukava setti kokonaisuudessaan, tosin hieman moitittavaa on noista puuhelmistä. Valkoiset helmet olivat mukavan isoreikäisiä, mikä on erittäin hyvä asia sillä jokaisen helmen läpi siima meni 4 kertaa. Ongelman tuotti nuo oranssit helmet, sillä niissä oli pienemmän tuntuiset reiät ja valmistusvirheitä huomattavasti enemmän kuin valkoisissa. Löytyipä sieltä myös täysin käyttökelvottomia helmiä. Poistettuani kaikki mahdottomat helmet sain oransseja helmiä kasaan nippa nappa tarpeeksi rannekoruun.

Onnekseni minulla on kapea ranne, sillä yhtään isompaan ei noita oransseja olisi ollut tarpeeksi vaan loppusentit olisi pitänyt tehdä valkoisista helmistä soveltaen.

P.S. Oli muuten ensimmäinen Sinooperin paketti, jonka sain valmiiksi.

perjantai 29. elokuuta 2008

Projekti metrilaku

Haaveenani on joku päivä saada puraista metrilakusta kerralla yksi palanen ilman mitään ongelmia. Nyt on laitettu pieni kivi vierimään rinnettä alas ja aiheuttamaan maanvyörymän, jotta haave voisi joskus toteutua.
 
Kävin tässä erikoishammaslääkärin juttusilla, joka tarkisti että purentani on sen verran paha että pääsen kunnalliseen hoitoon "ilmaiseksi". Nyt edessäni on pitkät 6 kuukautta odotellessani että saataisiin projektin seuraava vaihe päälle.
 
Tuolloin hammaslääkäri ja kirurgi käyvät läpi tilanteeni ja suunnittelevat kaikki tarvittavat operaatiot. Tiedän jo nyt että minulla on edessä monen vuoden oikaisuhoito rautoineen päivineen sekä leukaleikkaus. Ehkä jopa leukanivelet joutuvat leikkauksen eteen, mutta siitä minulla ei ole vielä tässä vaiheessa sen enempää tietoa.
Tiedän vain että minulla on traumaattinen syväpurenta eli alahampaani lepäävät kitalaessa kiinni ja se vaiva vain pahenee iän myötä ellei sille tehdä mitään. Lisäksi leukaniveleni pitävät enemmän meteliä kuin mitä ikäiselläni pitäisikään kuulua eli teini-iässä jo tulleet kulumat ovat luultavasti pahentuneet.
 
Viimeisen kuukauden leukaoireet ovat vahvistaneet päätöstäni oikomishoidon ja leikkauksen suhteen. Stressini on vaikuttaneet leukoihin niin vahvasti että viimeiset pari viikkoa leukanivelet ovat tuntuneet turvonneilta ja päivittäin tuntuu pientä kipua korvan juurella. Aluksi luulinkin saaneeni korvatulehduksen poikasen, mutta sitten tajusinkin että kipu vaihteli leukojen liikkeiden mukaan ja sain lopulta paikannettuakin kipukohdan.
 
Ainut pelkoni tällä hetkellä on että kaikki ihmiset luulevat minun menevän leukaleikkaukseen pelkästään ulkonäön vuoksi. Pidän ulkonäöstäni ja mielelläni pitäisinkin sen, mutta jos leikkaus vain auttaa ajoittaisiin syömisongelmiin ja ennaltaehkäisee myös tulevasta kulumisesta johtuvat vaivat, niin olen valmis luopumaan nykyisestä ulkonäöstäni. Toivottavasti vain en itse kuitenkaan muutu tuon projektin myötä.

tiistai 26. elokuuta 2008

Pahaa karmaa ympärilläni

Minua oksettaa kun vain ajattelenkin käsitöitä.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin piirtämistä, maalaamista.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin pelaamista.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin kirjan lukemista.
 
Itseasiassa voin koko ajan huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.
Musiikki ei soi enää mielessäni soljuvana virtana, se pitää kaivaa esille väenvängällä ja silloin siinä on riitasointuja.
Maailma on väriltään laimea.
Tuuli ei enää kuiski korviini sulosanojaan.
Linnut eivät enää liverrä.
 
En tunne olevani enää yhteydessä yhtään minnekään.
 
Ikuisesta optimistista on tullut pessimisti.

perjantai 22. elokuuta 2008

Kesytetty - Pikku prinssi

Löysin aikani etsittyä laulun sanat netistä. Pidän tästä laulusta todella paljon ja se on tänään pyörinyt mielessäni jatkuvasti.
Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.

Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.

A-K Bentley

torstai 21. elokuuta 2008

Onnellisuus

Onnellisuus on asia johon ainoastaan sinulla on täysi valta.
Kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi.
Muut voivat kyllä avustaa oikeaan suuntaan,
mutta loppujen lopuksi onnellisuus on lähtöisin yksistään sinusta.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Unelma

I have a dream...
 
Tähän vaiheeseen elämäämme olemme saavuttaneet jo paljon unelmista. Meillä molemmilla on työ, joiden palkka riittää elämäämme ja takaamaan DINK-statuksen. Omistamme asunnon ja pidämme asuinympäristöstä paljon.
 
Tänään töihin tullessa pohdin mitä unelmia on enää jäljellä vai onko niitä tullut lisää.
Omalla kohdallani unelmani ovat tällä hetkellä:
-Matkustella paljon ympäri maailmaa mieheni kanssa ja nauttia siellä yhteiselosta.
-Käydä joskus viikonloppuna jossain teatterissa (kaikki laadut käyvät) tai muussa tapahtumassa yhdistettynä ravintolaillalliseen mieheni kanssa.
-Omata mieheni kanssa yhteinen harrastus sekä molemmille myös oma erillinen harrastuksensa.
-Nauttia illalla parvekkeella lasillinen viiniä ja nauttia hämärtyvästä illasta yhdessä mieheni kanssa.
 
Kysyin mieheltäni omia unelmiaan. Ne ovat:
-Hän haluaa jatkaa sukeltamista ja kokea siellä kaikkea uutta.
 
Ja pitkän tauon jälkeen hän lisäsi vielä "Elää onnellinen elämä minun kanssani."
 
Me emme ole enää aikoihin jutelleet unelmistamme...eikä yhteisiä unelmia näköjään enää olekaan... Hänen unelmansa ovat muuttuneet koskemaan vain häntä...

tiistai 12. elokuuta 2008

Elämänmeno

Hiljaista on. En ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittelemaan vaikka paljon olisi aiheita mistä kirjoittaa. Syynä on muuttunut elämänrytmin muutos ja kiire hääkortin parissa.
 
Kesälomallahan me kävimme Filippiineillä ja palattuamme takaisin Suomeen ei aikaerosta toipuminen normaaliin rytmiin käynytkään käden käänteessä. Olemmekin viimeiset pari viikkoa olleet välitilassa ja toivomus onkin että pysyisimme tuossa välitilassa. Viime talvena tuntui todella raskaalta lähteä kuntosalille pitkän työpäivän jälkeen, joten nyt kun heräämme jo klo 6 aamulla ehdimme hyvin käydä kuntosalilla ahertamassa tunnin ja olla kuitenkin töissä normaaliin aikaan ja pirteänä kuin peipponen. Kuntosalin jälkeen ei tunnu enää niin harmittavalta tehdä töitä klo 18 asti (Mihin se usein vilahti viime talvena). Tokihan tuon huonona puolena on se että joudumme menemään aikaisin nukkumaan (viimeistään klo 21), jolloin ystävistä saattaa tuntua oudolta meidän aikainen kotiinlähtö kyläilemästä.
 
Vapaa-aikani vie tosiaan tällä hetkellä hääkortin pistely, jonka deadline vaati kaiken muun täydellisen keskeyttämisen. Tämä kortti tosin valmistunee nopeammin kuin edellinen jo muodostuneen rutiinin vuoksi. No, kunhan tuo on alta hoidettu, niin sitten taas alan toivon mukaan taas lisäilemään päivityksiä blogeihini. On sen verran paljon kerrottavaa kaikilla osa-alueilla.

maanantai 4. elokuuta 2008

Antilooppi-ruokaresepti

Juu, tarkoituksenani ei ole alkaa tekemään tästä mitään ruokablogia, mutta kun en jaksa tällä hetkellä ottaa kynää käteen ja kirjoittaa reseptiä ruokaohjevihkooni.

Lauantaina ostin kaupasta antilooppia ja sunnuntaina sitten aloin etsimään sille sopivaa reseptiä. Ikäväkseni en löytänyt täydellistä reseptiä niin mistään vaikka kuinka etsin. Päädyin sitten tekemään enempi vähempi sovelletun ohjeen ja lopputulos sen verran hyvää että taidan kokeilla sitä ohjetta myöhemminkin ja sen soveltuvuutta muihinkin lihalajeihin.

Sitruunainen Antilooppi

Käytössäni oli valmiiksi pihvin kokoisiksi paloiksi leikattu liha.
Liha marinoidaan sitruunamehulla.
Nautittuaan annoksen sitruunamehua, ripottelin mieleni mukaan lihamöhkäleen molemmille puolille valkosipulijauhetta ja sitruunapippuria (Mikä muuten on mausteseos eikä pippurilajike, kuten luulin ostaessani sitä.).
Paistoin pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä molemmilta puolilta noin 3 minuuttia/puoli.

Lisänä tarjosin couscousia, johon oli kaadettu pannulle jääneet ylimääräiset öljyt makua tuomaan.

Odotin antiloopin olevan jostain syystä vahvaa tai sisältävän jonkin hassun sivumaun, kuten esimerkiksi kengurunlihassa on, mutta yllätyksekseni antilooppi olikin todella pehmeän makuista. Se oli itseasiassa maultaan pehmeämpää kuin mikään Suomessa yleisesti tarjolla oleva liha.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kiinalaiset solmut

Vaikka olenkin lomalla kaukana kotomaalta, en näköjään malta kirjoittaa tänne uusinta kiinnostuksen kohdettani.

Muutama vuosi sitten ystävä toi tuliaisiksi pienen kiinalaisen koristeen, jossa oli erittäin monimutkaisia solmukuvioita. Kyseiset solmut ovat todella upeita ja yhdisteltynä niistä saa muodostettua vaikka kolmiulotteisen linnun.

Viime viikolla Manilan ostareita kierrellessäni eksyin yhteen kirjakauppaan ja silmäni tarttuivat kiinni Lydia Chenin kirjaan The Complete Book of Chinese Knotting: A Compendium of Techniques and Variations (Hinta oli varmaan n. 10 €). Ostin myös nyöriäkin ja kokeilinkin muutamaa solmua, mutta kyseiset solmut olivat oikeastaan liian vaikeita tehtäväksi ilman neuloja. Yksinkertaisimmat mallit onnistuivat kyllä hotellihuoneessa hyvin ja näyttivät mukavilta hotellihuoneessa ahertaessani. Täytyy sitten kotona perehtyä kunnolla kiinalaisen solmuilun sivuihin ja hankkia parempaa nyöriä Shanghaista (Jos saan vain poikien pään käännytettyä menemään johonkin lankaliikkeeseen) ja touhuilla sitten kotona noita vaikeampia solmuja.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Aviopuuhailua

Eilen siskoni sitten meni ja merkitsi itsensä naiduksi. Päätin olla ahkera ja tehdä ihan itse onnittelukortin. En vain kuvaa suunnitellessa ajatellut ollenkaan kauanko menisi aikaa pistojen tekemiseen. Viimeiset pistot korttiin tein melkoisessa kiireessä eilen aamulla. Laskin tuossa että ristipisto-osioon aikaa meni jotain 20-30 tuntia ja itse kortin kokoamiseen ja tervehdyksen kirjoittamiseen meni pari minuuttia. Toivottavasti vain siskoni ymmärtää säilyttää edes tuon ristipisto-osion muistona. Korttiin oli tarkoitus laittaa vielä pitsiäkin, mutta enhän minä niitä enää kokoamisvaiheessa löytänyt mistään.


Meillä oli perjantaina 5-vuotishääpäivä itsellämme. Ja kuvassa on mieheni minulle ostama lahja, Panasonic SDR-SW20 - videokamera. Seuraavien parin viikon aikana minulla on aikaa opetella käyttämään sitä ja ehkäpä saan tännekin laitettua pienen pätkän kesälomastamme ja reissustamme Filippiineille.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Britain's no.1 CrossStitcher Issue 202

Suomeen tulee tuota lehteä näköjään hieman eri eriä. Numerossa 202 mainostetaan liitelahjana olevan suurennuslasi, jolla pitäisi nähdä mallista oikea rivi helpommin.
No, minun ostamassani lehdessä ei tuota suurennuslasia ollut lahjana vaan sen sijalla olikin magneettinen langanjärjestelijä. Kyseessä on pahvinen läpyskä, joka pitää sisällään seuraavat ominaisuudet:
  • Magneettinauha, johon saa neulat kiinnitettyä väliaikaisesti
  • 18 reikää, joihin pujottaa langat odottamaan käyttöä
  • Tussi (ei-permanentti), jolla voi merkitä langan värikoodi läpyskälle
  • Kankaan tiheyden tarkistus
  • Neulojen koon tarkistus
  • Viivotin (cm)
  • Pikaopas millaiselle kankaalle sopii parhaiten millainen neula ja lankojen määrä
Pakko sanoa että itse otin kyllä huomattavasti mieluummin tämän lahjan kuin sen suurennuslasin. Sen avulla sekoaisin luultavasti aivan samalla tavalla riveissä kuin ilmankin sitä.

Tosiaankin Akateemisessa kirjakaupassa oli tarjolla näitä pahviläpyskä-versioita lehdestä, kaikkialla muualla olen nähnyt vain suurennuslasi-versiota. Tämä pistää vain miettimään kuinka usein muulloinkin on ollut tällaista vaihtelua näiden lahjojen kanssa?

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Pikkupöytä

Pehmeiden käsitöiden lomassa sain sitten vihdoin ja viimein valmiiksi tämän pikkupöydän. Ei siinä kauaa mennytkään. Raaka-aineet olivat olemassa jo puolentoista vuoden ajan, mutta en vain saanut aikaiseksi koota ja maalata pöytää.

Eilen sitten päätin ottaa itsestäni niskasta kiinni ja tehdä tason valmiiksi asti.

Kyseisen tason on tarkoitus toimia DVD-soittimen tasona ja se sijoitetaan vahvistimen päälle. Tämän on tarkoitus olla "väliaikainen" ratkaisu siihen asti kunnes olohuoneessa tapahtuu nykyisen television vaihto johonkin muuhun, jolloin koko olohuoneen järjestys menee täysin uusiksi.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Yöpuku

Sain vihdoin ja viimein tehtyä yöshortseille myös yläosan. Malli on erittäin yksinkertainen ja sitä voi pitää miten päin tahansa sillä niin etu- kuin takaosakin ovat täysin identtiset.


Eiköhän tuota asua tule pidettyä näin kesäisin melko paljonkin ja nyt koenukkumaan asua.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Navigaattorilla leikittyä

Mitä ihmettä henkilö, joka ei omista autoa, tekee navigaattorilla? Ei mitään jokapäiväisessä elämässä.
Mitä ihmettä henkilö, joka ei edelleenkään omista autoa, tekee edes ajokortilla? Ei niin mitään, jos käyttää aina julkisia kulkuneuvoja.
Mutta yritäpäs mahduttaa sohvaa linja-autoon ja käydä siinä "matkan varrella" ihastelemassa tuttavien uutta taloa alueella missä et ole koskaan elämässäsi käynyt.
 
Niinpä niin. Juhannusaattona vuokrasimme pakettiauton, kun se sohva ei mahtunut linja-autoon, ja huristimme sohvan kanssa appivanhempieni mökille. Veljeni oli ostanut uuden asunnon ja kävimme sitäkin vilkaisemassa, kun sopivasti osui oikeaan suuntaan... mitä nyt muutama kymmenen kilometriä poissa reitiltä.
 
Tällaiselle satunnaisajajalle navigaattori tuntuu rahallisesti edelleenkin todella arvokkaalta hankinnalta, mutta toisaalta satunnaisajajalle siitä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin päivittäin autoa ajavalle. Omalla kohdallani edellisestä ajokerrastani on rehellisesti sanottuna ainakin 3 vuotta, joten suurin osa keskittymisestäni meni autolla ajamiseen. Jos sen lisäksi olisi pitänyt koko ajan yrittää muistaa ajo-ohjeita, niin jossain välissä olisimme ajaneet risteyksissä ohi tai sitten olisimme tervehtinee edellä/takana ajavaa kasvotusten.
 
Käytössämme oleva navigaattori on Garmin Nüvi 255T ja ainakin tähän mennessä olemme siitä pitäneet.
Se todellakin on vähentänyt ajajan tressiä ja vapauttanut pelkääjän paikallakin olevan muihin hommiin (Hmmm...). Meillä se tosin meni siihen että vieressä istuja "leikki" navigaattorilla tehden reittimuutoksia juhannusruuhkia välttääksemme kuskin tiuskiessa että milloin hän saa kuunnella niitä navigaattorin ohjeita.
Navigaattori yhdistettynä radion liikennetiedotuksiin on erittäin käytännöllinen yhdistelmä. Ilman niitä me olisimme varmaan juuttuneet moneksi tunniksi juhannuksen paluuruuhkaan.
 
Melko hyvin laite pysyi kartalla meidän sijainnin suhteen. Jossain Mäntsälän seudulla (Ajettiinko me edes siellä päin?) se oli varmaan sellaiset 100 metriä joko edessä tai jäljessä oikeasta sijainnista, mutta muualla ei tuntunut olevan juurikaan ongelmia. Hämmästykseksemme siitä löytyi melkoisen pienetkin tiet, jos vain itse tiesi tien nimen.
 
Muutaman kerran tuli ajatushäiriöitä oikean kaistan suhteen, jos ei vilkaissut navigaattorin karttaa. Häiriön aiheuttava lause on "Vaihda vasemmalle kaistalle". Se aiheutti hämmennystä erityisesti pienellä soratiellä kunnes vastaan tuli Y-risteys ja ymmärsi vihjeen.
Lisäksi jotkin lausutut ohjeet tuntuivat katkeavan kesken, mutta se varmaan johtuu siitä että muiden valmistajien navigaattoreissa viimeinen sana lauseessa tuntuu useinmiten olevan "eteenpäin". Garminin laitteessa ei eteenpäin-sanaa esiinny ollenkaan vaan suoraan ajettaessa lause on yksikertaisesti "Aja 10 kilometriä".
 
Lisäksi äänentason ollessa enemmän kuin 50% kaiuttimissa alkaa ääni hieman säristä, tosin tuo 50% äänenvoimakkuutta on kyllä melkoisen kovaäänistä pikkuauton ollessa käytössä.
 
Jossain testissä Garminin navigaattoreissa näkyvää auton kuvan suurta kokoa valitettiin, mutta ainakin meidän mallissa sen saa vaihdettua johonkin hieman pienempään kuvaan.
 
Erittäin positiivisena yllätyksenä navigaattoreiden ominaisuuksina tuli ajonopeuden näyttö ja saapumiskellonajan näkyminen. Lisäksi ainakin meidän mallissa on saatavilla näkyviin myös lähimpien bensa-asemien (merkkeineen) yms. sekä ostoskeskukset (kuten Keskisen kyläkauppa).
 
Täytyy jossain välissä kokeilla miten laite soveltuu polkupyöräkäyttöön eli löytääkö se pyörätiet ja muut vastaavat vai ohjaako käyttämään moottoritietä.

Yöshortsit

Ostin tässä pari viikkoa sitten itselleni saumurin mallia Elna 654. Olen yrittänyt kovasti puhua miehelleni että se olisi sitten minun 5-vuotishääpäivälahjani, mutta saa nähdä onko se sitä vai pelkkä vastine miehelleni ostettuun Asus Eee PC:lle.
Ensimmäinen kokeiluni sillä oli aiemmin postaamani kissatyynyliina ja nyt hurautin sillä itselleni yöshortsit.

Kangas on ihanan pehmeää puuvillaa ja kaupassa katselin siinä olevan jotain kiiltävää kuviota, josta en koko ompelun aikana saanut oikein selvää. Salamavalo näköjään auttoi asiassa ja paljasti kuviot.
Vyötärölle olisi saanut laittaa enemmän kovikekangasta... ainakin etuosaan. Takaosassa on leveä kuminauha antamassa ryhtiä. Vyötäröllä näkyvä nyöri on alunperin kengännauha, mikä nyt johtuu siitä etten löytänyt metritavaranyöreistä sopivaa väriä/mukavan tuntuista materiaalia. Eipähän tarvinnut miettiä nyörinpäille mitään erikoisempaa päättelytekniikkaa.

Ompelukoneenikin on melko uusi. Ostin sen aiemmin keväällä ja mallia se on Eva M260. Tosin tähän asti olin käyttänyt sen laatikkoa enemmän kuin itse ompelukonetta (leikkuualustana askarteluissani). Nyt taitekohta tuli kun pystyn nopeasti saumurilla huolittelemaan reunat ja loppusilaus tehdään ompelukoneella.

Seuraavaksi pitää varmaan alkaa kehittelemään yläosaa noille shortseille.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Kissatyynyliina

Tämä viikonloppu on ollut tuottava viikonloppu. Sain kaksi käsityötä valmiiksi ja Radagastin terran pohjamateriaalinkin vaihdettua.

Tämä kissatyynyliina oli muuten mukava ommeltava, mutta työ pitää sisällään valtavasti 3/4 ristipistoja ja vielä enemmän jälkipistoja. Ehdin moneen kertaan kiroilemaan aidaa ja sen tiheyttä. Aida-kangas kun ei ole paras valinta tuollaisille vajavaisille pistoille. Tuntuu että olisin pistellyt noita jälkipistoja ikuisuuden, sillä aivan kaikki elementit on ympäröity niillä.


Tyynyn sisäänlaittokohdan tein hieman erilaisemmaksi kuin normaaleissa tyynyissä eli tyyny pujotetaan liinan sisään keskeltä. Jälkikäteen vain huomasin että kankaat olisi saaneet olla huomattavasti enemmän toistensa päällä, sillä nyt tyynyä käsitellessä tuo keskiosa aukenee ja paljastaa sisuskalunsa. No, onneksi ongelman saa korjattua nepparilla.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Spanish Sampler Mystery osa 2

Vihdoin ja viimein sain toukokuussa julkaistun osan mysteerityöstä tehtyä. Tämä osa oli todella nopea tehdä, vaikka värivaihtelu olikin suuri. Laskeskelin että päivä tuon ompelussa meni. Tämän valmistumiseen vain meni pitkä aika toisen ristipistotyön ja yhden neuletyön vuoksi. Olen todella iloinen että näiden osien välillä on se pari kuukautta aikaa, vaikka ensimmäisen osan jälkeen tuskailin pitkää odotusaikaa.


I finally managed to finish the second part of the mystery. I calculated it took me about one day to stitch this part. When the instructions were published I started to stitch it, but then I decided to finish my other cross-stitch work before continuing with this one.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Vesissä on eroa

Ilmeisestikään Suomessa nuo veden erot liittyvät siihen mitä makuainetta niissä on käytetty. Puhun nyt kaupoissa myytävistä kivennäisvesistä. Ainut löytämäni ero noissa vesissä on ollut natriumin määrä ja minkä makuista vesi on. Missään ei ole mitään mainintaa muista aineista, poikkeuksena Novellen Calsium jonka kyljessä mainitaan kalsiumin määrä. Muutoin on nätisti asetettu pyöreä nolla joka riville pullon kyljessä olevaan ravintotaulukkoon (tai mikä ikinä se onkaan nimeltään).
 
Törmäsin tähän ongelmaan viikko sitten, kun yritin etsiä tietoa siitä miten paljon Suomessa myytävät vedet sisältävät natriumia, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. No, natriumin sain selvitettyä ja kalsiuminkin määrän yhden merkin kohdalla, mutta lopuista ei ole tietoakaan. Juomien aineslistalta kyllä löytyy joitain sellaisia nimiä, joiden epäilen sisältävän noita kivennäisaineita, mutta siinä kaikki.
 
Kyllä tuon jälkeen aloin kaipaaman Unkarin kaupanhyllyjä. Siellä kaikkien vesien kyljessä oli listattu veden sisältämät kivennäisainemäärät ja vedet oli muutenkin selkeästi värikoodattuja. Sinisellä etiketillä ja korkilla olevat ovat perinteistä kivennäisvettä (vastaa meidän Vichya) ja sisälsivät natriumia. Vaaleanpunaisella etiketillä ja korkilla varustetut ovat suolattomia versioita ilman poreita (vastaa meidän lähdevesiä). Vihreällä etiketillä ja korkilla varustetut ovat suolattomia, mutta sisälsivät poreita (vastaa meidän Novellea ja BonAquaa). Värikoodaus helpottaa kummasti tehtävää valintaa kaupassa, kun ei tarvitse jokaista pullon kylkeä käydä läpi tarkistaakseni sisältääkö tuote suolaa tai poreita. Riittää että tutkii kivennäisaineiden määrän vaaleanpunaisten pullojen joukosta ja valitsee niistä mieluisimman.
 
Nyt voin vain toivoa että ostamani vesipullot sisältävät edes jonkin verran kovasti tarvitsemiani kivennäisaineita.
 
 
Ai niin, löysin vihdoin ja viimein yhden paikan mistä voi ostaa Canada Dryta. Kyseessä on Kampin Pick A Deli (varmaan löytyy muistakin ketjun liikkeistä). JEE!
Tosin nyt kun olen tottunut Schweppesin American Ginger aleen, tuntuu Canada Dry todella makealta. No, nautitaan juomista tilanteen mukaan, joskushan sitä kaipaa hieman makeampaa ja toisena hetkenä taas kuivempaa juotavaa.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Sinooperin kesäkuun kerhopaketti

Sain torstaina postista paketin saapumisilmoituksen ja pääsin sen hakemaan perjantaiaamuna. Näillä näkymin oli viimeinen kerta että kävin Pihlajanmäen postikonttorissa. Kyseinen konttori kuuluu näihin lakkautettaviin posteihin. Viikon päästä sen palvelut jaetaan kahden kaupan välillä, joista toinen on meidän lähellä oleva Valintatalo. Odotan innolla sitä muutosta, sillä sitten voin hakea paketit Valintatalosta myöhään illallakin. Muutos tulee vähentämään huomattavasti myöhästelyä töistä tai ennenaikaisia töistä lähtöjä postin aukioloaikojen vuoksi.

Tässä kerhopaketissa ommellaan kassi Tilda-kankaasta. En pääse tätäkään ihan heti aloittamaan, sillä nyt tekeillä olevasta neulepuserosta puuttuu vielä hihat. Tosin aika hyvältä se näyttää kyllä ilmankin hihoja, mitä nyt pinta on vielä hieman epätasainen.

Sain etu- ja takakappaleen valmiiksi ensimmäisen kerran jo viikko sitten, mutta sitten huomasin emämokan etuosassa ja jouduin purkamaan siitä puolet pois. Sain nyt sitten vihdoin ja viimein etuosan tehtyä uudestaan ja liitettyä osat toisiinsa sekä neulottua kauluksen.
Odotan mielenkiinnolla miltä tuo tulee näyttämään hihoineen päivineen... sekä miten se enää mahtuu miehen päälle ensimmäisen pesun jälkeen.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Muotishow

Satuttiin tänään osumaan Kampin ostoskeskukseen juuri muotishow'n aikaan.
Meinasin napsia tapahtumasta kuvia, mutta sen puolen hoiti mieheni. Itse nautin pelkästä show'n katselemisesta siihen asti kunnes muistin että pikkukamerassanihan on video-ominaisuus, jota en ole oikeastaan edes käyttänyt.

Tässä ensikertalaisen näytekappaleena pikakelaus esityksestä, älkää voiko pahoin kuvan tärähdellessä.

video

Mallimaailma on todellakin ihan käsittämätöntä. Noillakaan naismalleilla ei ollut lihaksia juuri lainkaan (paitsi yhdellä pohkeissa), muuten olivat täysin tikkuja. Uimapukukierroksella heidän vartalonsa tylsyys korostui, kun näkyi vain suoraa pintaa kaikkialla missä olisi olettanut olevan edes vähän lihaksia.

Mistä tulikin mieleeni työpaikalla lukemani Maaseudun tulevaisuus-lehdessä ollut artikkeli, joka käsitteli espanjalaisten kampanjointia tikkumalleja kohtaan. Tutkimuksessa olivat todenneet sen minkä jokainen tietää kun vain katsoo ympärilleen eli ei nainen ole tikku luonnostaan, mutta kuitenkin suurin osa vaatteista suunnitellaan ja mitoitetaan tikkumalleja silmällä pitäen.
Olen kuitenkin erittäin iloinen että yrittävät kaikin mahdollisin keinoin herättää myös vaatesuunnittelijat oikeaan elämään.

Kuvassa on kyseinen artikkeli ja se pitäisi olla täysin luettavissa, kunhan vain avaa sen suuremmaksi.


P.S. Tämä piti julkaista jo 21.5., mutta Bloggerilla meni aikaa tuon videonpätkän käsittelyyn ja unohdin sitten täysin koko postauksen.

torstai 22. toukokuuta 2008

Kännykkämieltymykset

Tämän päivän hesarin verkkosivuilla oli juttua suomalaisten mieltymyksestä Nokian peruskännyköihin. En sinällään ihmettele asiaa ollenkaan, kun katselen oman tuttavapiirin puhelimia. Uusia malleja löytyy ainoastaan työkännyköistä ja kytkökauppaan "erehtyneiltä".
Nokian puhelimen suosion voi laskea sen piikkiin että se on alunperin ollut kotimainen ("Kotimaista sen olla pitää!") Ja kun on jonkun valmistajan kännyköihin tottunut, on melko hankalaa siirtyä toisen valmistajan kännyköihin ja opetella kaikkien toimintojen ja pikkuohjelmien sijainnit puhelimen ohjelmistossa. Tosin viime vuosina toimintojen vakiosijainnit ovat hieman vaihdelleet nokialaisissakin.
Lisää painostusta tulee myös lähipiirin puhelimista, sillä eri valmistajien puhelimien välinen viestintä ei ole aina 100% yhteensopiva.
Itselläni kännykän pitää täyttää seuraavat vaatimukset:
  • Sillä pystyy soittamaan ja vastaanottamaan puheluita
  • SMS-viestien lähetys ja vastaanottaminen
  • MMS-viestejä pystyy vastaanottamaan (Kun jotkut niitä kerran-pari vuodessa lähettelevät)
  • Näppäimet ovat sopivan järkevän kokoiset, jolloin oikeaan näppäimeen osuu kerta heitolla niin pitkillä kuin lyhyilläkin kynsillä
  • Puhelin on kooltaan pieni (pitää suhteuttaa noiden näppäimien kokoon)
  • Akku kestää vähintään viikon
  • Ja ehdottomasti puhelimen pitää olla halpa.
En todellakaan kaipaa mitään kameroita, mp3-soittimia, pelejä, navigaattoreita ja gps-paikantimia puhelimeeni. Kaikki nuo syövät puhelimen akkua ja homma menee sähläykseksi siinä vaiheessa kun puhelin soi juuri pitäisi puhelimen kameralla kuvata jotain.
Nykyään vain joutuu melkoisesti miettimään sitä milloin ja millaiset näppäimet ovat ne itselleen sopivat, kun puhelimen valmistajat ovat enemmän kiinnostuneita näytön koosta kuin näppäimien käytettävyydestä.
Itse päädyin 8 vuoden nokialaisena olon jälkeen Samsungin leiriin ja omistan nykyään M300-mallin. Siinä toteutuu kaikki muut toiveeni paitsi nuo näppäimet. Ne ovat siedettävät kooltaan, mutta melkoisen turhauttavat käyttää hiemankaan pidemmillä kynsillä. Lisäksi tuossa puhelimessa on murheenkryyninä kamera, joka käsilaukussa ollessaan menee itsestään päälle ja napsii aikansa kuluksi ~80 valokuvaa laukkuni sisällöstä.
Tosin monta kertaa olen kaivannut nokialaista, kun melkein kaikki toiminnot toimivat "väärinpäin". No, niin kauan kuin tuo puhelin tyydyttää tarpeeni ja toimii jotakuinkin, ei minun tarvitse miettiä uutta puhelinta... ehkäpä puhelinvalmistajat keksivät siihen mennessä taas peruspuhelimen...

tiistai 20. toukokuuta 2008

Käsitöiden tilanne

Välillä vähän katsausta siihen miten tällä hetkellä työn alla olevat käsityöt etenevät.
 
Tavoitteena olisi saada tällä viikolla valmiiksi tyynyliina ja siihen kuuluvan ristipistotyön viimeistely. Ristipistotyö on muuten valmis, mutta jälkipistot ovat vielä kesken. Jouduin vähentämään työn ompelua, kun onnistuin työntämään neulan tylpän pään (Se missä on lanka) sormestani läpi. Sormi on ollut todella kipeä eikä jälkipistoista ole tullut yhtään mitään sen vuoksi.
 
Miehelleni tekeillä oleva neulepusero elää mielenkiintoisia vaiheita. Puseron etu- ja takaosan alaosan tein yhtenäisenä pyörönä. Vähän väliä tarkistin leveyttä ja mittanauha näyttikin ympärysmitaksi 110 cm. Kainaloiden alla erotin etu- ja takaosan toisistaan, mutta edelleenkin teen niitä yht'aikaa pyöröpuikoilla (molemmilla vain on omat langat). Korkeutta työllä on nyt 52 cm ja huvikseni mittasin eilen puseron alaosan ympärysmitan. Pitkän aikaa levänneenä alaosan ympärysmitta oli kutistunut  olemaan 95 cm. Lepovaiheessa työstä on hävinnyt 15 cm! Kyllähän tuo neule venyy, mutta ainakin osa venymisestä syö pituutta joten saa nähdä tuleeko puserosta sittenkin napapaita.
Torsossa on neulottavaa jäljellä enää 10-15 cm ja sen jälkeen pääsen ihmettelemään hihoja, ne kun neulotaan suoraan torsoon kiinni eikä vasta jälkikäteen.
Ainoat saumat tuossa puserossa tulee olemaan ainoastaan olkapäissä.
 
Näiden lisäksi Spanish Sampler Mystery Stitch-A-Longiin on tullut uusi osanen pisteltäväksi ja sitten vielä minun pitäisi pistellä yksi pienoinen lahjanpoikanen.
 
Niin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saamme tällä viikolla valmiiksi DVD-soittimelle alustan.

Wii Fit osa 2

Onko Wii Fit huuhaata ja turhanpäiväistä? Ei ja on. Jos sen ostaa siinä olevien pikkupelien vuoksi, niin se on täysin turhanpäiväinen. Tällöin se muistuttaa kovasti Wii Playta, joka ostetaan ohjaimen ei siinä olevien pikkupelien vuoksi.
Wii Fit sisältää pikkupelejä, joilla voi kokeilla mäkihyppyjä, lumilautailua yms. Ne ovat kuitenkin vain tarkoitettu esittelemään mahdollisuuksia mihin muuhun Wii Fitistä voi olla. Ei enää pelkkää padin nappuloiden painelua tai wiimoten heiluttelua, vaan myös oman kehon ja tasapainon käyttöä peleissä.
 
Wii Fit on myös melkoisen turha, jonka käyttäjä on erittäin aktiivinen liikkuja normaalissa elämässä. Ohjelman liikkeet eivät korvaa täysipainoista joogatuntia, salitreeniä vastusten kanssaa, hölkkää maastossa tai hikoilua aerobictunnilla. Mutta ei sitä suunniteltukaan niitä korvaamaan.
 
Kenellä Wii Fit on sitten tarkoitettu? Meille sohvaperunoille, jotka muka eivät löydä tarpeeksi aikaa varsinaiseen kuntoiluun ja joilla on kasa tekosyitä aina varalla. "Ei voi mennä kuntosalille, kun on pyykki/tiskit koneessa", "ei voi lähteä hölkälle, kun lapsi on sairaana"...
 
Tokihan kuntoilun voi hoitaa itsenäisestikin ilman mitään apuvälineitä tai kuntovideon ohjaamana, mutta ainakin omalla kohdalla luistan liikkeistä erittäin helposti ja lopputuloksena istun lattialla katsellen naisteen jumppaamista videolla.
Wii Fit eroaa noista jumppavideoista ja itsenäisestä treenaamisesta sillä että siinä tulee jatkuvaa palautetta takaisin päin. Ohjelma noteeraa ja käskee tehdä korjaavia liikkeitä, jos itsellä alkaa ote herpaantumaan tai jos jaksaa ohjelman mukana sarjan loppuun asti, tulee siitä kehuja.
 
Löysin joku aika sitten yhden sivun, jossa tyyppi oli Wii Fitin avulla pudottanut vajaan 5 kiloa 7 viikon aikana.
 
Ehkä itsekin voisin jotain raportoida, jos (/kun) alkaa näkymään tuloksia. Mieskin lupasi minulle sen 0,5-1 tuntia päivässä Wii-aikaa...
 
Tähän mennessä itseni kohdalla painoa on tullut lisää (kiitos suolan yliannostuksen), mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen keskivartalon lihakset muistavat jälleen heidän varsinaisen tehtävän ja näytän hoikemmalta kun keskikehon korsetti pysyy yllä koko ajan (tai no suurimman osan ajasta).

perjantai 16. toukokuuta 2008

Luokkaretket pääkaupunkiseudulla

Tänä keväänä töihin tullessani on usein busseissa, metroissa ja asemilla ollut koululaisryhmiä. Ne ovat tuottaneet osaltaan kummastusta kouluja kohtaan ja myös muistoja omista luokkaretkistä.
 
Koulussa ollessani pidin todella paljon luokkaretkistä, pidin siitä kun päästiin pois normaalista koulurutiinista hieman erinlaisempaan ympäristöön touhuamaan jotain muuta. Ja se varmasti pätee myös edelleenkin.
 
Se mikä erottaa minun luokkaretkeni näiden pääkaupunkiseudun koululaisten luokkaretkiin, on tapa miten luokkaretki hoidetaan. Itseni kohdalla olen koulut käynyt kunnissa missä ei ole sulavaa julkista liikennettä, joten kaikki luokkaretket tehtiin vuokratulla linja-autolla tai kävellen ja polkupyörillä.
Pääkaupunkiseudulla ei kouluilla ilmeisestikään ole rahaa ollenkaan käytössä, kun 20-30 koululaista sisältä ryhmä joutuu änkeytymään yhden (joskus jopa kahden) opettajan ohjaamana bussiin tai metroon päästäkseen kohteeseensa. Tuolla määrällä ei töihin meneviä ihmisiä sitten enää mahdukaan kyytiin myöhemmillä pysäkeillä ja nekin jotka mahtuvat toivovat mielessään jääneensä pysäkille odottamaan seuraavaa bussia. Sen verran kova mekkala noista laumoista yleensä kuuluu (Eivätkä he ymmärrä antaa istumapaikkojakaan vanhoille ihmisille).
Yhden kerran näin Kampin seutuliikenteen porteilla yhden opettajan ja yläasteikäisistä muodostuvan porukan (määrältään se ~20 kpl) etsimässä oikeaa porttia. Päästyään oikealle portille teinti totesivat myöhästyneensä kyydistä ja huikkasivat opettajalleen menevänsä odottelemaan kuka Anttilaan, kuka Suomalaiseen, yksi taas halusi johonkin kahvilaan ja niin poispäin. Ennen kuin opettaja ehti sanoa yhtäkään vastalausetta, oli melkein koko porukka hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ja hetken päästä saapui heidän odottamansa bussi myöhästyneenä portille... Ei käy kateeksi noita opettajia, jotka joutuvat ohjaamaan yksinään valtavaa lapsikööriä julkisissa.
En todellakaan ymmärrä miksei pääkaupunkiseudun kunnilla ole varaa hankkia/vuokrata paria bussia hoitamaan luokkaretkiä. Retkistä tulisi mieluisampia niin lasten, opettajien kuin lasten vanhempienkin kannalta, kun kenenkään ei tarvitse huolehtia ja olla peloissaan siitä että ovathan kaikki mukana jokaisessa siirtymävaiheessa.
 
Itseasiassa olen ollut melkoisen onnekas omien luokkaretkieni suhteen. Näin jälkikäteen tuntuu että koko peruskoulun ajan teimme tämän tästä päiväretkiä lähimpiin laskettelukeskuksiin, naapurikuntien uimahalleihin ja taidettiin muutaman kerran käydä Ruotsin puolella rasvaakin hakemassa. Heti ekaluokkalla minua onnisti luokkaretkellä Murmanskiin, neljännellä luokalla luokkaretki oli leirikoulu Ahvenanmaalle, kuudennella oli luokkaretki Perämeren ympäri, yhdeksännellä... ööö... jotenkin tuntuu että se oli taas tuo Perämeren kiertoajelu, mutta toiseen suuntaan. Lisäksi yläastevaiheessa oli vielä ystävyyskouluvierailu Petroskoihin, mutta sille pääsi vain harvat ja valitut (En oikeastaan ymmärrä ollenkaan miten ihmeessä pääsin sille reissulle, sillä sinne piti mennä vain ne jotka opiskelivat venäjän kieltä ja minä osasin vain kirjoittaa oman etunimeni venäläisillä kirjaimilla ja senkin väärin).

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Wii Fit

Olen ollut jo kohta kolme viikkoa Wii Fitin onnellinen omistaja. Tosin viime aikoina olen hylännyt koko konsolin melkein kokonaan toisen pelin vuoksi.
Jos olet jotenkin onnistunut missaamaan AMOn televisiomainokset aiheesta, niin tässä linkki Nintendon sivuille. Sieltä löytyy pieni videoleike Wii Fitistä.
Sekä tietenkin Youtubesta löytyy triljoona, kunhan vain jaksaa kirjoittaa hakusanat.



Mutta nyt kokemuksiini. Minut oli jo täysin myyty ohjelmalle siinä vaiheessa kun sitä vasta mainostettiin E3-messuilla. Ja julkaisupäivänä livenä Stockalla nähtynä se vahvisti vain päätöstäni. Laite oli saatava hinnalla millä hyvänsä.
Se mikä ohjelmassa ahdistaa eniten on hinta, 109 € on melkoisen suuri raha. Toisaalta se vastaa vain parin kuukauden jäsenmaksua liikuntasalille, joten pitkälle aikavälille ajateltuna tuo hinta on jo ihan hyvä.

Kuten moni Wiille tullut peli (Riippuu pelaajan pelitavasta), myös tämä tarvitsee tilaa ympäriltään. Ensinnäkin tasapainolauta kannattaa asettaa lattialle melko kauas televisiosta etteivät niskat taitu sitä tuijottaessa. Kovin usein ei televisio ole sillä korkeudella että seisova ihminen voisi sitä katsoa suoraan. Toiseksi, Fit sisältää liikkeitä joissa liikutaan sivuttain pois laudalta ja takaisin laudalle sekä pidetään kädet sivuille ojennettuina. Kolmanneksi, pidemmälle ehdittyä tulee liikkeitä jotka vaativa lattialla makaamista. Äkkiseltään laskettuna tuo peli vaatii loppujen lopuksi n. 4 x 2m tilan, jolloin lautaa ei tarvitsisi liikutella edestakaisin.
Meillä on väliaikaisesti tilaongelma hoidettu siirtämällä olohuoneen sohva ja pöytä keittiön puolelle silloin kun treeniä on tarkoitus vetää vähintään tunnin ajan.

Kun käyttäjän lisää ensimmäistä kertaa Fitiin, kysytään häneltä pituus ja syntymäaika. Tämän jälkeen ohjelma punnitsee henkilön, laskee painoindeksin ja suhteuttaa sen käyttäjän ikään. Tämän jälkeen päätetään painotavoite; pidetäänkö nykyistä painoa yllä vai laihdutetaanko tai lihotaanko ja millä aikavälillä. Valinnoiden mukaan ohjelma ehdottaa mihin ohjelman osioon kannattaa treeneissä paneutua enemmän. Huonona puolena ohjelmassa on että sen enempää ei neuvoa oikeastaan tule treenien suhteen.

Minulle ohjelma (yllätys, yllätys) ehdotti kevyttä painonpudotusta; 5kg olisi pudotettavana. Joten ensimmäisen viikonaikana sitten treenasin aerobista kuntoilua päivittäin tunnin ajan. Seurauksena lanteet olivat pari päivää "hieman" kipeinä näkymättömän hula-vanteen heiluttamisesta.
Joka session alussa suoritin tasapainotestin ja punnituksen. Jos jostain syystä painoa oli tullut enemmän lisää, niin ohjelma pyysi pohtimaan syytä moiseen nousuun. No, helposti sain alkuun löydettyäkin mahdolliset vaihtoehdot; söin liian paljon, söin liian myöhään, napostelin koko ajan...

Jooga-osuuden harjoitteet tuntuvat oikeassa kohdissa kehossa, tosin Fitin jooga-liikkeet tehdään hieman eri tavalla kuin mihin itse olen tottunut. Lihastreenit ottavat todella lihaksiin, kunhan pääsee treeneissä pidemmälle. Aerobiset treenit taas tuottavat hikeä pintaan puolessa tunnissa. Ja tasapainopeleissä olen edelleenkin täysin hukassa.

Ensimmäisen viikon aikana kehoni painopiste on muuttunut. Alussa se oli aina kantapäillä, mutta nyt olen oppinut olemaan lukitsematta polviani ja suoristamasta selkärankaa liikaa (yliliikkuvia niveleitä omaavan murhe), joten painopiste on siirtynyt keskemmälle jalkoja. Tasapainokin on parantunut, vaikka vieläkin on ajoittain heittelehtii melkoisesti.

Toisen viikon aikana meille tuli kilpailija Fitille, joka on nyt syönyt melkein kaiken vapaa-ajan ainakin mieheltäni. Edelleenkin teen aamuisin punnituksen ja vähintäänkin testin, joskus jopa venyttelen.
Yhtenä aamuna hämmennystä toi kuitenkin punnitus, joka väitti minun lihonneen vuorokaudessa 2 kg. Pitkään sain pohtia ennen kuin keksin syylliseksi edellisenä päivänä tekemäni pizzan, jossa käytin itselleni uutta tomaattikastiketta. Tuo kastike sisälsi suolaa 7%, mikä on varmaan 90% enemmän kuin mitä normaalisti syön päivän aikana. Loppupäivän ja vielä seuraavan päivän jano oli aivan valtava. Suolan vuoksi kehooni kertyi 2 kg:n edestä nestettä.
Edelleenkin painan enemmän kuin kertaakaan tämän kolmen viikon aikana, ei taidakaan nesteet poistua kehosta niin nopeasti kuin mitä kehoon imeytymiseen meni aikaa.

Ja ehkä tämän postauksen myötä saisin taas vapautettua television Wii Fitin käyttöön... edes puoleksi tunniksi päivässä.

Miehenikin ainakin aloitti pitämään "päiväkirjaa" Fitin käytöstä, joten jos kiinnostaa niin hänenkin blogissaan voi poiketa kurkkaamassa aiheesta.

Parvekkeen kunnostaminen

Kuukauden ajan hommaa suunnittelin ja Vappuna sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa parveketta kesäkuntoon. Muovikassillinen vanhoja, kuolleita kasveja lähti biojätteisiin. Onneksi meidän Valintatalossa on nykyään tarjolla Bioska-muovikasseja, niin sai nuo jätteet siirrettyä helpommin biojätelaatikkoon.
Laitoin siemeniäkin itämään ja parissa päivässä basilika lähtikin tulemaan. Viikko kului ja pensastomaattikin lähti kasvamaan. Epäilen viime viikon aikana kuukausimansikka on alkanut näyttämään versoja (näyttävät vielä rikkaruohoilta...). Aurinkokukatkin ovat jo muutaman sentin mittaisia.
Ainoat missä ei ole eloa, ovat pensaskrassi ja 4 muuta istuttamaani yrttiä... tosin niiden purkeissakin kyllä kasvaa jotain, mutta ei siinä kohtaa mihin siemenet laitoin.
 
Tällä viikolla pitäisi ryhdistäytyä ja siivota loput roskat pois, imuroida, pestä penkin päälystä sekä hioa ja suojata puutarhakalusteet. Jotenkin tuntuu ettei noita kaikkia tule tehtyä.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Tänään oli hyvä päivä

Täysin toisenlainen kuin eilinen. Eilen tuntui ettei mikään suju ja pankin vaihdossakin oli ongelmia.
Tänään kaikki tuntui taas sujuvan täydellisesti. Uuden pankin virkailija lupasi hoitaa pankin vaihtoon liittyvä ongelmat ja Sampo pankissakaan käydessä ei ollut mitään ongelmia.
Nyt vain odotellaan että rahastot nousisivat plussalle, jolloin voitaisiin lopettaa tili Sampo pankissa lopullisesti.
Sampo pankin virkailija vihjaili että pankki lähtee jossain vaiheessa "vastahyökkäykseen" ja yrittää saada menetetyt asiakkaat takaisin. No, mielenkiinnolla jäämme seuraamaan tilannetta samalla mussuttaen uudesta pankista tervetuliaislahjaksi saamiamme suklaakeksejä. Osaa ne tanskalaiset sentään jotain tehdä... nimittäin keksejä.

Osallistuin tänään HS:n Itämeritestiin. Paljon on vielä matkaa miljoonaan, jolloin raha lähtee liikkumaan. Itse onnistuin saamaan 31 pisaraa, vähän mutta miljoonan alkua se sekin on.

Saa nähdä onko huomennakin hyvä päivä.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Tallinnan reissu

Päätettiin sitten kaveriporukalla käydä Tallinnassa mutka lauantaina. Aamusella lähdettiin kohti Länsisatamaa ja tunnelma oli huikea. Ikäväksemme jouduimme jättämään automme parkkialueen toiseen päähän ja siinä vaiheessa kun pääsimme lippuluukulle lunastamaan maksetut lippumme saimme kuulla ettei laivaan enää pääsekään. Todella aikaisin Tallinkilla suljetaan portit. Laivan lähtöön oli mielestäni vielä 20 minuuttia aikaa, mutta sisälle ei enää päässyt. Jos olisimme saaneet auton parkkeerattua yhtään lähemmäksi, olisimme ehtineet täysin ongelmitta laivalle.
No, ei se mitään. Hetken pähkäiltyämme päädyimme kuitenkin menemään Tallinnaan, mutta eri laivayhtiöllä ja paluumatka hoidettiin Tallinkilla, sillä sillehän meillä vielä oli liput voimassa ja autollekin oli iltaan asti maksettu parkkipaikka.

Puolitoista tuntia myöhemmin löysimmekin itsemme Nordic Jet Linen alukselta viilettämässä kohti Tallinnaa.

Ja vaikka olen viime aikoina kirjoittanutkin enemmän neuleista, niin en käynyt juuri ollenkaan missään lankaliikkeessä. Tarkoituksemme oli vain viettää rattoisa päivä Tallinnassa ilman mitään kiirettä minnekään ja onnistuimmekin siinä melkoisen hyvin.
Ei sieltä tullut pahemmin mitään ostettuakaan. Veljelleni ostin yhden vähän harvinaisemman konjakki- ja brandy-pullon. Itsellemme ostin Nestea Green tea-jääteen sekä Cappyn kevyesti hapotettuja mehuja. Noihin juomiin tutustuin Unkarissa ollessani ja olenkin harmitellut kun niitä ei Suomesta saa. Nyt on sitten yksi syy vähemmän matkustaa Budapestiin, kun Tallinnastakin noita saa... ja matkatkaan eivät maksa niin paljoa.
Täytyy varmaan kesäkuussa taas lähteä uudelle reissulle ja ottaa "kalja"kärryt mukaan, jotta saadaan kunnolla tuotua noita mehuja.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Millainen huivi?

Puh... vihdoin ja viimein sain raivattua taas muutama kymmenen gigaa lisätilaa digiboksiin. Hieman nuo äitiäni varten tallennetut Päivien viemää-jaksot veivät tilaa sieltä. Kun tilaa oli jäljellä alle 5 gigaa, oli pakko raahata läppäri muutamaksi päiväksi olohuoneeseen ja siirtää ohjelmia läppärille muokattavaksi. Loppusaldona 36 Päivien viemää-jaksoa editoitu ja poltettu DVD:lle. Aloin olla jo loppupuolella melko kypsynyt hommaan, mutta nyt se on hoidettu ja voin taas pari kuukautta olla ilman tilaongelmia.

Nyt voin sitten alkaa pohtimaan muita ongelmia. Hulluilla päivillä sorruin ostamaan hieman erikoisempia lankoja erilaisia huiveja varten. Mustan langan mukana tuli yksi huiviohje ja ehdin jo kokeillakin sitä. Muuten ok ohje, mutta en pitänyt ollenkaan siitä miten toinen reuna neulottiin, joten purin koko työn ja nyt etsinkin sitten uusia lankoihin sopivia huivimalleja.
Löysin netistä sivuston Knitting Pattern Central, josta löytyy melkoinen määrä ilmaisia malleja. Erilaisia huiveja ja shaaleja löytyy yli 300 mallia (jos nyt oikein laskin), joten enköhän sieltä löydä niitä täydellisen oikeita malleja.

Tosin otan oikein mielelläni kyllä ehdotuksiakin vastaan.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Erinlainen murhapiiri

Oli aivan pakko postata tämä löytämäni uutinen tännekin.
 
Intohimoisille sukankutojille on kehitelty oma murhapiiri, jossa voi murhata kilpailevat sukankutojat. Idea on sama kuin perinteisessäkin murhapiirissä, mutta murha-aseena joudutaan käyttämään itsekutomiaan sukkia.
 
Pelin alussa jokainen saa sukkamallin, jota pitää kutoa ja sitten kun sukkansa on saanut valmiiksi ne lähetetään uhrille, joka joutuu pelistä pois. Uhri joutuu lähettämään murhaajalleen oman uhrinsa tiedot sekä keskeneräiset sukkansa. Ja tätä jatketaan kunnes enää yksi on pystyssä.
 
Peliringillä on omat sivunsakin ja uusimmalla kierroksella näyttäisi olevan jopa sponsoreitakin sekä isompi palkinto voittajalle.

torstai 1. toukokuuta 2008

Sinooperin toukokuun kerhopaketti

Sinooperilla on ilmeisesti menossa jokin Tilda-vaihe. Maaliskuun pakettihan sisälsi pääsiäiseksi pupuja Tildan tyyliin ja nyt tullut paketti sisältää kirjottavan enkelin. Lisäksi kesäkuun paketti tulee sisältämään Tilda-kankaasta tehtävän kassin.

Kirjottavan enkelin tekemiseen ei pitäisi kauaa mennä ja minulla on jo suunnitelmakin mitä teen sille sitten kun se on valmis.

Sinooperin huhtikuun kerhopaketti

Hmmm... olen näköjään unohtanut mainita täysin mitä Sinooperilta tuli huhtikuussa.
Kyseinen paketti sisälti materiaalit paperinarukranssia varten. Ja olen näköjään onnistunut hukkaamaankin sen paketin jonnekin veroilmoitukseen liittyviä papereita penkoessani. Hämmentävää...

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kahvin parantava voima

Tuskaista oli aamulla herätä. Mihinkään ei sattunut, mutta olo oli sellainen että jos en mitään tee asian eteen saan päivän mittaan kärsiä päänsärystä. Illalla jo tuntui siltä että päänsärky on tulossa, joten otin pienen punaisen pillerin helpottamaan nukkumista. Sainkin nukuttua, mutta ei se olotila ollut mihinkään hävinnyt.
Sängystä raahauduttuani matelin kohti jääkaappia ja nautin Batteryn katsoessani mieheni aamujumppaa Wii Fitin parissa. Aktivoiduin juomasta sen verran että kykenin tekemään oman venyttelyosuuden Wii Fitillä ja pukeutumaan töihin lähtöä varten.
Inhoan täysillä tuota zombie-olotilaa ja sitä että kohta alkaa päänsärky täysillä, jos liikahdankaan väärin.
Kampin päässä päädyin Robert's Coffeeseen ostamaan cappucinon. Voi sitä autuutta. 10 minuutissa päänsäryn alku oli vain muisto ja lihaksetkin tuntuvat rennommilta. Ainut huono puoli on vain tämä älytön väsymys, joka seuraa aina kahvinjuontiani. Koko päivän olen vain haukotellut ja ollut valmis menemään torkuille jonnekin. Toisaalta mieluummin kärsin tästä väsymyksestä kuin jumiutuneista lihaksista sekä päänsärystä.
 
Ennen kuin teet päätelmän riippuvuudestani kahviin, saanen sanoa että juon kahvia korkeintaan kerran viikossa ja teetä en juo laisinkaan. Lisäksi kofeiinia sisältäviä juomia tulee nautittua maksimissaan kaksi-kolme kertaa viikossa (Riippuen aamuväsymyksestä ja siitä missä sattuu lounaan syömään). Eli en pidä itseäni riippuvaisena kahviin mitenkään päin.
 
Viimeisen vuoden ajan olen seurannut päänsärkyä ja sitä miten särkylääkkeet sekä kahvi vaikuttavat säryn karkoitukseen. Särkylääkkeet (Burana) työntävät säryn pumpulin sisälle, mutta kuitenkin jää tunne että särky on siellä jossain ja odottaa sopivaa hetkeä ilmaantumiseen. Lisäksi lihaksissa tuntuu erittäin vahvasti jumiutunut olo.
Kahvin nautittuani puolen tunnin sisällä särky on hävinnyt tyystin ja lihakset ovat huomattavasti rennommat. Toki ne ovat edelleenkin jumissa, mutta niitä kestää sentään venytellä ja hieroa auki.
Olenkin siis melkein täysin hylännyt särkylääkkeet ja siirtynyt kahviin. Olkoonkin kahvi millaista lumelääkettä tahansa, niin se tuntuu kyllä vaikuttavan huomattavasti paremmin kuin oikeat särkylääkkeet.
 
Ehkä todellankin oudointa suhteessani kahviin on tuo väsymys. Se on varmaan suurin syy miksi välttelen kahvia. Jostain kumman syystä kahvinjuonnin jälkeen minua alkaa väsyttämään melko paljon. Ehkä kuulun kofeiiniyliherkkiin ihmisiin ja se vain sattuu vaikuttavan keskusjärjestelmässäni hieman eri tavalla kuin normaalisti. No, hyvänä puolena voin nauttia kahvia milloin tahansa... kunhan en lähde ajamaan autoa sen jälkeen.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Kirjoja jenkeistä

Niinpä niin... hurahdin sitten oikein kunnolla tilaamaan kirjoja jenkeistä. Ei pitäisi mennä "vain" ajankuluksi surffaamaan mihinkään nettikauppaan. Se on aivan yhtä paha, ellei jopa pahempikin, kuin normaali shoppailu kaupoissa. Kaupoissa nimittäin pääsee hypistelemään tuotetta ennen ostamista ja nettikaupassa joutuu ostamaan melkeinpä sikaa säkissä.

Ristipistoilua - X-stitching-blogin innoittama 3-D Cross Stitch: More Than 25 Original Designs on ollut hankkimisen väärti. Mitään en ole kyllä alkanut tekemään, mutta näytettyäni miehelleni tuota kuvaa noista taloista vaikuttaisi siltä että meidän kirjahyllyä tulee jossain välissä koristamaan pieni kaupunki.
Harmi vain ettei Amazon.com pystynyt tarjoamaan sitä omista hyllyistään, vaan jouduin tilaamaan sen heidän "ali"myyjiltään. Siinäkin jouduin maksamaan tuplahinnan sillä halvin myyjä ei toimittanut kirjoja ulkomaille (tokihan tämän olisi päässyt ohittamaan, jos minulla olisi tuttuja jenkeissä), joten löydettyäni ulkomaille postituksia toimittavan myyjän kirjan hinnaksi postikuluineen tuli 26,85 $, joka euroiksi muunnettuna oli 17,37 €.

Ylhäällä näkyvässä kuvassa näkyy myös muitakin tilaamiani kirjoja. Sukkulapitsistä löytyy hävettävän vähän suomenkielisiä kirjoja, joten tilasin sitten siihen liittyen muutaman kirjan. Nyt vain sitten pääsen selvittämään mitä kaikki nuo lyhenteet kirjoissa tarkoittavat. Kirjat sisältävät juuri sellaisia malleja, mitä olen kaivannutkin. Tosin oli mielenkiintoista huomata melkein kaikkien mallien ja kuvien olevan peräisin 40-50-luvuilta. Tilaamani sukkulapitsikirjat ovat: The Tatter's Treasure Chest (kuvassa), Elegant Tatting Patterns, Easy Tatting (Dover Needlework Series).
Lisäksi kuvassa näkyy palanen paria neulekirjaa: Stitch 'N Bitch: The Knitter's Handbook ja Son of Stich 'n Bitch: 45 Projects to Knit and Crochet for Men. Ensimmäinen tuli ostettua, kun sen sai hieman halvemmalla, jos sen tilasi tuo toisen kanssa ja toisen tilasin sen vuoksi etten ole löytänyt kivoja neulemalleja miehille.
Seuraavassa kuvassa on vielä pari neulekirjaa, jotka tilasin. Ylempi on Men in Knits: Sweaters to Knit That He Will Wear. Selasin sen läpi ja totesin ettei sieltä taida sittenkään löytyä mitään miehelleni sopivaa. Annoin kuitenkin kirjan miehenkin selattavaksi ja hetken päästä hän ilmoitti haluavansa kuvassa olevan vihreän puseron. Varmistettuani useampaan kertaan hänen mielipiteen ja esitettyäni hänelle muita kirjoja ja malleja aloin siis tekemään tuota mallia. Sen tekeminen tulee kestämään pitkään, sillä käyttämäni lanka on ohutta ja mallissa on yhteensä 7 erilaista palmikkoa sekä 6 erilaista mallikertaa. No, tämä pusero on ihan kiva haaste. Tällä hetkellä yhden kerroksen tekemiseen menee puolisen tuntia... onneksi se pitää sisällään sekä etu- että takapuolen. Alunperin malli olisi pitänyt tehdä etu- ja takapuoli erikseen, mutta päätin luistaa hieman hommassa ja pysyn paremmin laskuissakin mukana.


Alempi kirja on Fitted Knits: 25 Designs for the Fashionable Knitter. Kirja pitää sisällään juuri sellaisia malleja, joita voisin kuvitella itseni pitävän. Katsotaan josko pääsisin niitä tekemään vaikka ensi vuonna kunhan olen tuon miehen puseron saanut tehtyä valmiiksi.

Vielä yhden kirjan ostin, mutta siitä en vaivautunut ottamaan kuvaa. Kirja on Step-by-Step Bead Stringing: A Complete Illustrated Professional Approach. Se pitää sisällään melkoisen yksityiskohtaisesti kuvatut perusohjeet helmikorujen tekoon.

Amazonin kokonaislaskuksi (ei sisällä 3D-kirjaa) tuli 113,55 $ eli 73,10 €. Ehkä minun pitäisi sulkea kukkaron nyörit tiukalle ja vetää ne kunnon umpisolmuun vuodeksi pariksi.

Tänään tosin julkaistaan Wii Fit ja haluan sen ehdottomasti omakseni hinnalla melkein millä hyvänsä...

Mielenparannusta

Jostain syystä edellinen postaukseni saapumiseen blogiin asti kesti todella pitkään, yli 6 tuntia (lähetin postauksen siis etänä). Siihen mennessä mieleni oli palautunut roimasti. Itse asiassa jo pelkkä vuodatukseni riitti parantamaan oloa, kun ei tarvinnut enää aihetta omassa pienessä mielessä pohtia.
Mieltäni paransi myös kotona odottava paketti. Käly oli lähettänyt pipon ja kaulahuivin kiitokseksi hänelle tekemistäni silmukkamerkeistä.

Serla-orava sai kunnian näyttää teille lahjat. Itse joudun odottamaan niiden pitoa ensi talven pakkasille... jos niitä -20 asteen pakkasia tulee enää ollenkaan Helsingin korkeudelle.

Sain myös soiton ystävältäni, joka kiitteli kovasti uusista verhoistaan. Teimme niitä yhdessä pari viikkoa sitten. Hänen roolinsa oli oikeastaan nyppiä nuppineuloja pois ja auttaa mittaamisessa, minun toimiessani pääsuunnittelijana ja ompelijana. Oli kuulemma ollut ensimmäinen kerta kun hän näkee suomalaisen tavan tehdä verhoja.

Tänä viikonloppuna tarkoitukseni on keskittyä parvekkeen saattamiseen kevät-kesä kuntoon. Meidän valintataloon on tullut Bioska-pusseja kauppakasseiksi, joten aion käyttää niitä hyväkseni vanhan mullan siirtämisessä biojätteeseen... muuten olisin varmaan joutunut ne laittamaan surutta sekajätteeseen.

torstai 24. huhtikuuta 2008

V-käyrä ylhäällä

Päivä on vasta puolillaan ja v*tus on täysillä päällä.
Heräsin jo klo 5 enkä saanut sen jälkeen unta. No ei se mitään, neuloin siinä aikani kuluksi pari tuntia neulepuseroa miehelleni. Aamu tuntui muutenkin mukavalta ja leppoisalta odotellessa ajan kulumista. Tarkoitus oli tehdä aamulla yksi puhelinsoitto että saadaan nuo lainahommat kunnolla polkaistua liikkeelle, mutta eikös vaan soittoajan lähetessä vanha fobiani noussutkin pinnalle. En pidä yhtään puhelimista ja inhoan soittaa tai vastata niihin, joten vatsahan tuosta odottamisesta meni täysin sekaisin ja onnistuin vierittämään puhelimensoiton mieheni harteille.
Puhelinfobia... pfff... se on ollut minulla lapsesta asti kuten myös araknofobiakin. Jonnekin soittaminen ja puhelimeen vastaaminen on jotain todella kammottavaa. Lankapuhelinten aikaan huusin aina pikkusiskoani vastaamaan puhelimeen ellei vanhempia ollut läsnä. Nykyään vastaaminen on helpompaa, kun näen etukäteen kuka sieltä mahdollisesti soittaa ja osaan varautua tilanteeseen.
Ei kai tässäkään vielä mitään, mutta mikään ei voisi olla pahempaa kuin puhelinkammoinen joka yrittää soittaa Sampo pankkiin eikä kukaan vastaa puhelimeen.
Ei tuo ollut tarpeeksi tälle päivälle. Myös Ex-ystävä kirjoitti ja "valitti" sitä että minä ja mieheni yritämme "luikerrella" hänen läheisyyteensä vaikka hänen vaimonsa on selkeästi ilmoittanut ettei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme. No, pari kertaa olemme heitä nähneet, joista toinen oli se kun kävin hakemassa heiltä meidän asunnon avaimen. Ja toinen oli puhtaasti kaupallinen tilanne, jossa me olimme asiakas ja ex-ystävä esittelijä. Molemmissa tilanteissa me yritimme käyttäytyä kuin vastassa olisi kuka tahansa esittelijä tai muu henkilö.
Lisäksi hän (tai hänen vaimonsa) ei pitänyt siitä että kommentoimme ex-ystävän blogeja. Missään nimessä kommenttimme eivät olleet ketään herjaavia tai loukkaavia, ne olivat aivan samanlaisia kuin mitä kirjoitamme muihinkin blogeihin mitä seuraamme. Nämä ex-ystävän blogit ovat sulautuneet samaan massaan muiden seurattujen blogien kanssa enkä ole lukenut niitä sen vuoksi että niitä olisi joku tietty tuntemani henkilö kirjoittanut vaan sen vuoksi että niissä on ollut kiinnostavia juttuja. Blogeissahan on se huono puoli että jos niihin haluaa kommentteja, niin sitten joutuu väkisinkin myös lukemaan ja poistamaan myös niitä kommentteja joita ei haluaisi sinne tulevan. Mutta ainahan voi rajoittaa kommentoijaryhmää ja ryhmää joka edes voi lukea blogeja.
Olemme siis jo pitkään käsitelleet tätä ex-ystäväpariskuntaa kuin jotain tuntematonta pariskuntaa (heidän pyynnöstään), mutta ilmeisestikään he eivät kykene samaan.
Uhh... kävin syömässä, mutta ruoka ei oikein maistunut. Varsinkaan kun en ole vieläkään saanut yhteyttä pankkiin. Ei pahemmin tee mieli syödä, jos pelkää ruoan tulevan kohta pois sieltä jännittämisen vuoksi.
Yritän saada illalla vielä toisen postauksen, joka toivon mukaan on aiheeltaan mukavampi. Sitä ennen otetaan vastaan ehdotuksia miten saadaan mieli paremmaksi.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Sampo pankki nöyrtyy viimeinkin

Vihdoin ja viimein Sampo pankki hyvittää mokia kaikille asiakkailleen. Ne, joilla ei mitään ongelmia ole ollut, ovat varmasti tyytyväisiä 4 kuukauden palvelumaksujen poistumiseen. Itsekin olisin varmaan ollut tyytyväinen ellei viime aikoina olisi alkanut tulla hämäriä maksumerkintöjä tileille. Lainoista peritään jotain ihmemaksuja ja suoraveloitukseenkin on tullut jokin outo pikkusumma, jonka luulin aluksi olevan luottokorttilasku, mutta tili- ja viitenumerot eivät täsmää. Lisäksi en onnistunut tilaamaan piilareita netin kautta vaan jouduin loppujen lopuksi käymään ostamassa ne liikkeestä kalliimmalla.
 
Meillä käynnistyy pankinvaihto-operaatio tänään saatuani listan mitä minun pitää tehdä siirron eteen. Ja parin viikon päästä, jos mitään ongelmia ei ole, ovat meidän rahaliikenteemme toisessa pankissa. Tosin mitä luultavimmin meidät lasketaan edelleenkin Sampo pankin asiakkaiksi hyvinkin pitkään, sillä miinuksilla olevia rahastoja ei haluaisi ruveta tyhjentämään tässä vaiheessa.
 
Olen tässä viimeisen viikon ajan pohtinut mikä saisi minut pysymään Sampo pankin asiakkaana. Aika paljon vaadittaisiin pankilta tehtävää luottamukseni takaisin saamiseksi.
Mitkään palvelumaksuhyvitykset eivät siihen riitä, vaan tarvitaan selkeää dokumenttia että järjestelmä on nykyään turvallisempi ja kaikinpuolin käytettävämpi kuin mitä se oli pääsiäisen jälkeen.
Eli tarvitaan tietoturva-auditointia useampaan otteeseen varmentamaan kaikki tehdyt korjaukset ja se pitää tehdä jonkun ulkopuolisen yhtiön toimesta, pankin omat tai intialaiset offshore-tyypit eivät riitä. (En ole rasisti, mutta suomalaisten mieliin on vuosikymmeniä iskostettu ajatus että vain kotimainen on parasta laatua.)
Lisäksi jonkun pitäisi käydä läpi entisen järjestelmän toiminnot ja verrata niitä uuten järjestelmään sekä tuoda vanhasta järjestelmästä ne paremmat toiminnot uuteen järjestelmään. Nythän tämä toiminto tuntuu olevan siten että sitä mukaa kun asiakkaat valittavat jostain toiminnosta, niin ne korjataan. Omalla kohdallani pari raportoimaani ongelmaa on järjestelmässä jo korjattukin. Enempää en kuitenkaan ala heille tekemään ilmaista testausta, hankkikoot omat testaajansa tekemään tuota hommaa tai voisinhan minä lähettää heille laskun heidän järjestelmän testaukseen käyttämästäni ajasta.

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Reisille meni

Sain nämä sukat valmiiksi jo viikko sitten, mutta meillä ei ole ollut sopivaa aikaa ottaa niistä kuvaa ennen tätä viikonloppua.

Rakastan yli kaiken pitkiä sukkia. Viime talvena olin innoissani kun Lindexilta löytyi pitkän tauon jälkeen taas yli polven mittaisia sukkia. Mallit ovat vain olleet melko tylsiä ja pituudeltaan ovat melko lyhyitä loppujen lopuksi.

Nyt kun olen innostunut ja onnistunutkin neuleissani, päätin kokeilla neuloa itse sukkani. Lankana oli Novita Samos Lollipop eli sukkalangaksi melkoisen paksua lankaa, mutta sopivat hyvin sukkiin, jotka tulevat talvi-kevät-syksy käyttöön. Käyttämäni puikot olivat kuitenkin kokoa 3, joten sukista tuli melkoisen tiiviit.

Neuloin sukat kärjestä käsin, jolloin pystyin lisäämään silmukoita helpoiten pohkeiden ja reisien levetessä. Malli on Simply Knitting nro 49 -lehdestä, mutta jouduin tapani mukaan säveltämään sitä melkoisesti. Ainoastaan pitsikuvio on säilynyt samana kuin lehdessä.

Sini ehdotti edellisten sukkieni jälkeen tiimalasikantapään kokeilua ja todellakin se on helppo... mitä nyt jouduin ensimmäisessä sukassa tekemään sen kantapään 3 kertaa ennen kuin sain kaiken sujumaan ongelmitta. Toisen sukan kantapää onnistuikin kertaheitolla.


Tänään kokeilin sukkia ensimmäistä kertaa ulkona. Ensimmäinen kävelylenkki ei onnistunut niin millään, sillä sukat valuivat koko ajan polviin. No, ei ne kaupasta ostetut sukatkaan siellä ylhäällä tunnu nykyään pysyvän ellei sisäpuoleen ole laitettu Stay-Upien kumipintaa.
Kotimatkalla keksin kuitenkin ratkaisun. Aikani pengottua alusvaateläjääni, löysin joskus vuonna kivi ostamani sukkanauhavyön (Linki menee alusvaateliikkeen sivuille ja voi sisältää paljaita pakaroita).
Näissä sukissa on sen verran isot silmukat, että sain helposti pujotettua nauhat sukkien yläosaan kiinni. Toisella kävelylenkillä tuli todettua että erittäin hyvin toimivat.
Tästä lähtien, jos vielä teen noita reisisukkia, varmistan että niissä on sopivat kolot sukkanauhavyötä varten ja ehkä taidan hankkia parit huomattavasti nätimmät vyöt kuin nykyiset.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Mielikuvia

Joka kerta se hämmästyttää miten jokin tietty tuoksu tai ääni laukaisee muistoja ja muuttaa mielentilaa.
Tänä keväänä ensimmäinen tällainen tilanne sattui pari-kolme viikkoa sitten keskustassa töistä lähtiessäni. Jostain tuli ihana kevään raikas tuoksu, joka kieli tulevasta kasvukaudesta. Nenäni villiintyi täysin tuosta tuoksusta ja mieleni sopukoista kaivautui mielikuva lapsuusajan leikeistä jääkylmän puron äärellä.

Tänä iltana sattui toinen samanlainen tilanne iltakävelyllämme. Nenäni haistoi iltakasteen ja tulevan viileän yön. Ympärilleni kietoitui hetkeksi tunnelma alkukesän yöstä ja täydellisestä rauhasta. En halunnut millään päästää siitä tunteesta irti ja sain tuotuakin osan siitä kotiin asti.

Oloni on tyyni, rauhallinen ja sydämeni on pakahtumaisillaan onnesta. Taidan mennä parvekkeelle nauttimaan mielialastani.

Ristipistoilu teknistyy

Minun piti kirjoittaa tämä jo eilen illalla, mutta saunassa käynti vei voimani totaalisesti. Ja edelleenkin on todella voimaton olo. Pahuksen heikko lämmönsietokyky minulla suomalaiseksi!

Mutta takaisin itse aiheeseen.
Mukavahan noita käsitöitä on tehdä valmiista mallista, mutta aina ajoittain sitä haluaisi suunnitella itse jotakin. Ja kuten avaimenperiä tehdessä huomasin, tilanne saattaa tulla vastaan melkoisen yllättäenkin.
Kyllähän noita suunittelee käsinkin, varsinkin jos on kyseessä pienimuotoinen työ, mutta kyllä siinä alkaa jossain vaiheessa menemään hermot kun värikynistä ei löydy tarpeeksi haluttuja sävyjä ja erityisesti jälkien korjailu puuduttaa.

Kuukauden ajan olen kokeillut erilaisia ristipisto-ohjelmia ja yrittänyt selvittää mikä niistä olisi helppokäyttöisimpiä sekä millä tulisi kuvista parhaimpia tuloksia. Itseasiassa suurimmat eroavaisuudet noissa ohjelmissa onkin juuri kuvan konvertoinnissa ristipistotyöksi. Osa ohjelmista yrittää saada tulokseksi valokuvatarkan työn, jolloin värejä käytetään se pari sataa. Toiset taas yrittävät saada tuloksen mahdollisimman helpon ristipistotyön, jolloin väreistä tuli kokeiluissani melko haaleita ja tasapaksuja. Ja suuri kirjo ohjelmia oli jotain siitä väliltä.

Päädyin loppujen lopuksi ohjelmaan Easy Cross 2004, joka oli kuvakonvertoinnissa jotain siitä väliltä. Siinä nimittäin saa rajattua alueen, jossa keskitytään enemmän yksityiskohtiin muiden alueiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Lisäksi ohjelmassa on sen verran erilaisia pistoja että mustakirjonnan suunnittelukin onnistuu ongelmitta.

Olen aikojen saatossa muuten huomannut ristiriitaisuuksia mielipideissäni käsityön teknistymistä kohtaan. Pidän nimittäin tietokoneohjelmia fuskaamisena, joka ei ole oikeaa käsityötä. Vaikka aivan yhtä paljonhan siinäkin joutuu halutessaan tekemään työtä. Ja enemmän siinä joutuu tekemään suunnittelua kuin käyttämällä valmiita malleja väreineen. Lisäksi minun tapauksessani olen erittäin mielissäni jos vain voin oikaista jotkut mutkat suoriksi.
Mutta edelleenkin jokin höpisee takaraivossani että tietokoneen käyttö käsitöissä on fuskaamista...