Ōkami HD

Pari kuukautta ahersin neuletakin parissa ja saatuani sen väliaikaisesti valmiiksi aivoni vaativat muunlaista toimintaa.

Otinpa sitten PS3:n ohjaimen pienoisiin kätösiini ja aloin valitsemaan listalta jotain aivot nollaavaa peliä.

Ōkami on peli jonka meinasin ostaa jo Wiille useamman kerran. Se kävi aina ostoskorissa asti, mutta joka kerta päädyin laittamaan sen takaisin hyllyyn. En saanut vakuutettuani itseäni että se olisi minun pelini.

Nyt pääsin kuitenkin sitä pelaamaan. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä että olen tehnyt aina oikean päätöksen ollessani ostamatta sitä. Pelissä on oma viehätyksensä, mutta siinä on myös erittäin suuria miinuksia ja ajoittain ne miinukset ovat kyllä vahvempia.

Aivan heti pelin alussa päädyin laittamaan äänet pois ja pelin äänien sijaan tyydyin kuuntelemaan Groovy-radiokanavaa. Ehkä olisin voinut laittaa soimaan Bayonettan soundtrackin, mutta en jaksanut säätää. Pelin oma musiikki on ihan ok, sellaista perinteistä japanilaista samurai-tyyliseksi luokiteltavaa musiikkia. Mutta puheet... Aaaargh! Ne piipitykset raastavat hermojani. Jos olette koskaan pelanneet Nintendon Animal Crossingia, niin tiedätte mistä puhun.

Kaikissa peliä mainostavissa videoissa on kummasti laitettu äänet pois siinä vaiheessa kun kuvaan tulee kohta, jossa hahmot puhuvat. Esimerkkinä alla oleva video.

Seuraava valituksen aihe on tuolla videolla näkyvät keskustelujen tekstitkin. En ole vielä löytänyt näppäinkombinaatiota, jolla saisi tekstin tulemaan kerralla näytölle. Kaikki keskustelut joutuu siis käymään läpi kirjain kirjaimelta. Ja jos joku tehtävä epäonnistuu, niin se on vähän ikävä juttu pelaajalle, sillä hän joutuu käymään ne keskustelut yhä uudelleen ja uudelleen läpi kunnes tehtävä on suoritettu.

Osa tehtävistä on sellaisia että sitä tehtävää jankataan siihen asti kunnes pelaajalta menee epäonnistumiseen hermot täysin ja sammuttaa koko konsolin tai sitten saa vihdoin ja viimein tehtävän läpi. Tehtäviä ei ole mahdollista keskeyttää vaikka selkeästi kyseessä olisi tehtävä, jonka voisi suorittaa myöhemminkin.

Olen ollut sen verran laiska tämän pelin kanssa etten ole jaksanut kytkeä PS Movea päälle käyttääkseni sitä hyväksi pelissä. Monessa tehtävässä se toisi varmasti erinomaisen avun maalausten suorittamiseen, mutta kohtalaisesti homma sujuu kyllä perinteiselläkin ohjaimella. Ajoittain peli on hyvinkin tarkka tehtävistä maalauksista, mutta usein esimerkiksi ympyrää piirtäessä kolmio on tarpeeksi lähellä.

Pidän pelin piirretystä tyylistä ja tarina vaikuttaa ihan mukavalta. Mutta ne eivät ainakaan minulla olisi tarpeeksi riittäviä siihen että ostaisin pelin itselleni. Katselin tässä millaisia arvosanoja peli on saanut netissä ja minua hämmentääkin miten korkeat arvosanat se on saanut. Ovatko kaikki tuijottaneet ainoastaan youtube-videoita pelistä kokeilematta itse peliä laisinkaan vai ovatko he pelanneet pelkästään demoa? Tosin kyllä demossakin olisi varmasti törmännyt siihen alun puuduttavaan dialogiin.

Jään tässä odottelemaan jaksanko pelata pelin loppuun vai toteanko että kevätsiivous on huomattavasti mukavampaa.

R.I.P. Radagast 2006-2013

Eilinen alkoi ihanasti. Ulkona paistoi aurinko ja tunsin energian läpi kehoni. Tunsin että nyt olisi voimaa tehdä mitä tahansa ja vihdoin ja viimein aika myös herättää rakas kilpikonnani talvihorroksestaan.

Otin jääkaapista horroslaatikon pois ja asetin sen parvekkeen oven lähelle missä paistoi silloin oikein mehevän lämpimästi aurinko. Menin tyhjentämään terraariota viime vuoden mullista ja hiekoista. Aiemmin ei minulla ole ollut intoa terran tyhjentämiseen, kun on ollut niin paljon "muita kiireitä". Pari tuntia siinä ahersin ja sitten menin katsomana kuinka unikeko heräilee.
Se ei ollut liikkunut tippaakaan. Ei minkäänlaista elonmerkkiä. Aiempina vuosina se olisi kömpinyt jo tuossa ajassa pois kookoshakkeesta ylös ja nauttinut pöllistyneenä lämmöstä. Mutta nyt oli vain hyvin kylmää hohkaava liikkumattomuus.

 
Varovasti kaivoin konnaa esille. Se oli niin kovin kylmä. Silmät olivat ummessa ja kuopalla. En halunnut uskoa että se oli kuollut. Kannoin sen vessaan ja laitoin kulhoon, jossa oli vähän lämmintä vettä. Annoin sen olla siinä pari tuntia. Tarkasti uudestaan. Lämmön vaikutuksesta kaikki raajat vain retkahtelivat ympäriinsä kallistellessani konnaa. Pakko se oli uskoa. Rakas lemmikkini oli kuollut.

Syyllisyydentunne alkoi vaivata. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Kaikkina aiempina vuosina horros meni aina hyvin. Mitään ongelmia ei ollut. Miksi se kuoli? Laiminlöinkö hoitoa? Jätinkö sen heitteille?

Koko eilisen päivän kävin läpi viime vuotta ja talvea yrittäen saada selville syytä. Radagastin painon ja pituuden kehitys oli hyvä. Se ei ollut missään vaiheessa alipainoinen. Horrosta edeltävässä paastossa en huomannut mitään poikkeavaa. Painon putoaminen pysyi rajojen sisällä. Horroskin tuntui sujuvan ihan hyvin.
Ainoa epäilyttävä asia on jääkaappi. Horroksen loppuvaiheilla minun luonani asui lomalaisia melkein koko ajan, joten tämän tästä joku oli käymässä jääkaapilla hakemassa ruokaa tai laittamassa ruokaa. Joskus joku laittoi suoraan lämmintä ruokaa jääkaappiin viilenemään ja jos jääkaapilla kävijä jätti oven auki siksi aikaa että sai kaikki ruoat siirrettyä toiseen paikkaan. Ja muutaman kerran huomasin jääkaapin olevan aavistuksen raollaan. Eli jääkaapin lämpötila ei pysynyt alle +5 asteessa vaan heilui melkein koko ajan sen yläpuolella.
Olen idiootti, kun en siinä vaiheessa katkaissut horrosta suosiolla. Laitoin lomailijoiden pitkien aamu-unien konnani edelle. Horroksen katkaisuahan olisi seurannut se että olisin joutunut käskemään lomailijoita pakkaamaan kamppeensa laukkuihin siksi aikaa että saan terran siivottua ja sen jälkeen he olisivat joutuneet heräämään joka aamu aikaisin konnan terran valojen tullessa päälle ja konnan rymytessä. Aiemmin jo olin huomannut että terran valoja oli laitettu pois päältä tiettyjen henkilöiden halutessa nukkua pitkään ja sitten ne olivatkin olleet pois päältä kokonaan henkilöiden yövierailun ajan.

Ehkä eniten minua harmittaa se etten tullut ostaneeksi Radagastille horrosjääkaappia. Jo konnan ostohetkestä asti suunnittelin oman pienen jääkaapin ostamista sille, jotta lämpötilat saisi pidettyä tasaisena. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi sitä. Luulin että ihmiset ymmärtävät opastustani siitä ettei jääkaapilla kannata norkoilla, jos siellä on tarkat lämpötilat vaativa konna.

Mennyt on kuitenkin nyt jo mennyttä ja sille ei voi enää mitään. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa. Ainakaan enää minun ei tarvitse miettiä kuka hoitaisi konnaa lomillani. Olisin täysin vapaa lähtemään vaikka vuoden sapattivapaalle jonnekin pelastamaan kilpikonnia.

Nyt Radagast lepää pakastimessa. Tyhjensin sitä varten yhden hyllyn sieltä väliaikaiseksi lepopaikaksi, kunnes kesä tulee ja pääsen kaivamaan sille hautapaikan jonnekin metsän reunamille.

Projekti metrilaku 31

Tiedättehän sen tunteen kun ensimmäistä kertaa rautojen poistamisen jälkeen saat syödä ja huomaat miten helppoa on syödä? Ei tarvitse murehtia sitä että onko ruoka liian sitkeää tai kovaa rikkoakseen raudat ja varsinkin se että miten saa raudat putsattua ruoantähteistä.

Ei enää roikkuvia lihansäikeitä tai salaatinlehtiä eikä jokaiseen pieneen rakoseen juuttuvia mössöjä.

Kyllä, sain kiinteät raudat pois suustani. Voi tätä ihanuutta.

Rautojen poistaminen tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensin olin siitä pahoillani, mutta näin jälkikäteen olen erittäin kiitollinen siitä. Poistaminen oli melkoista kidutusta.

Ensimmäisenä päivänä minulta poistettiin yläkaari. Kaikki renkaat ja braketit revittiin irti pihdeillä ja lopuksi vielä sementin jämät hiottiin pois ultraäänellä sekä poralla. Vaikka ainoastaan repiminen sattui suuhun, niin kyllä noiden porien ääni vei minut muistoissani lapsuuden hampaanpaikkauskäynneille ja kynteni takertuivat kaikin voimin tuolin käsinojiin etten olisi vain lähtenyt karkuun penkiltä. Sen jälkeen ylähampaat tuntuivat niin kovin tyhjiltä ja isoilta. Raudat eivät olleet enää estämässä ylähuulen liikettä, joten se tuntui liikkuvat todella suurella alueella liukkaasti.
Tuolla samalla kerralla minulle laitettiin alas etuhampaiden taakse retentiolanka. Se liimattiin paikoilleen paikka-aineella, joten luultavasti se sitten jää siihen loppuiäksi. Toimii muuten hyvin kielenputsaajana.

Seuraavana päivänä alakaari koki saman kohtalon kuin yläkaari edellisenä päivänä. Tuska ei ollut yhtään pienempi tälläkään kertaa vaikka tiesi mitä odottaa. Tosin minusta tuntuu että alakaaren renkaat ja braketit eivät olleet aivan yhtä tiukassa kiinni kuin yläkaaren, mutta se voi johtua ihan hyvin siitä että alakaaren kiinnitykset ovat joutuneet suurempaan rasitukseen purennassani. Jouduinhan alkuaikoina käymään oikojalla laitattamassa irronneita braketteja uudelleen kiinni.
Sain ylös kitalakeen ja etuhampaiden ympärille laitettavan retentiolevyn. Näin aluksi joudun käyttämään sitä jatkuvasti ja saan ottaa sen pois suustani ainoastaan hampaiden pesun ja ruokailun ajaksi. Ensimmäiset päivät se aiheutti yökkimisreaktioita, kun kieli meinasi mennä liian taakse. Nyt alan vihdoin ja viimein siihen tottua, mutta puhuminen tuottaa väsyneenä vaikeuksia. Ja asiaahan ei helpota se että kilpirauhasen leikkauksen jälkeen ääneni ei ole vieläkään palautunut. Yritä siinä nyt puhua tarpeeksi voimakkaasti ja selkeästi artikuloiden jotta muut ymmärtäisivät mitä oikein puhut.

Mutta kyllä tämä tästä. Loppusuoralla ollaan vaikka se kestäisikin vielä vuosia. Nyt voin taas vakavissani miettiä sukeltamista ja kaikkia ruokia mitä voin taas syödä hyvillä mielin miettimättä hampaiden putsausta.

Nyt vain mietityttää se että pitäisköhän minun valkaista hampaani ja ehkä laittaa vähän paikka-ainetta tuohon yhteen hampaaseen joka on virheellisen purennan vuoksi muotoutunut hieman hassun näköiseksi.

Kilpirauhasen leikkaus

Viime viikon torstaina se sitten tapahtui, minulta poistettiin toinen kilpirauhasista.

Hieman koko operaatio meni jännittämiseksi sillä leikkausta edeltävänä viikkona olin kuumeessa ja leikkausviikollakin oli vielä yskää ja nuhaa. Onneksi taudit kuitenkin väistyivät hitaasti pois ja pääsin leikkaukseen ongelmitta.
Pari päivää ennen leikkausta kävin Jorvin sairaalassa tapaamassa anestesialääkärin ja kirurgini. Jouduin aloittamaan beta-salpaajien syönnin, sillä jostain syystä verenpaineeni oli reilusti koholla 111/165. Ensimmäinen annos beta-salpaajia veti kehoni täysin sekaisin. Sydän jyskytti kuin viimeistä päivää ja pahoinvointi oli valtava. Tuntui että olin kuolemassa siihen paikkaan. Sain raahauduttua loppujen lopuksi kotiin ja nukuinkin sitten pari tuntia ennen kuin olo alkoi olla edes hiukan parempi.
Seuraavana päivänä puolitin lääkeannostuksen ja otin sen pienissä erissä.
Leikkausaamunakin minun piti vielä ottaa sekä beta-salpaaja että tyrazol.
Minä olin leikkausjonossa toisena, joten jouduin heräämään jo 4:30 ehtiäkseni kello 7 mennessä Jorviin. Hieman hatutti Jorviin päästyäni sillä pääsin heräämöön valmisteluihin vasta puoli yhdentoista aikoihin. Olisin voinut aivan rauhassa nukkua vielä pari tuntia omassa lämpöisessä sängyssäni. Leikkaus ei ilmeisestikään kestänyt kauaa. Kahden maissa minä olin jo heräilemässä ja tuijottelin seinällä olevaa kelloa. Kolmeen mennessä olin takaisin osastolla.
Koko leikkauspäivänä minulle ei annettu mitään syötävää. Tiputuskin otettiin pari tuntia osastolle pääsystä. Laskin tuossa että olin 33 tuntia täysin ilman mitään ravintoa. En tiedä oliko tuo vahinko vai eikö todellakaan kilpirauhasen leikkauksen jälkeen saa syödä/juoda mitään aikoihin.

Minulta poistettiin vain toinen kilpirauhanen. Osastolla oli toinen nainen, jolta oli ilmeisesti poistettu molemmat kilpirauhaset minun leikkausta edeltävänä päivänä. Hänet oli tarkoitus kotouttaa minun leikkauspäivänä, mutta hänelle ei annettu lupaa sillä kalkkiarvot eivät olleet vielä kohdallaan. Minulta ei edes tarkistettu veriarvoja leikkauksen jälkeen. Olin yhden yön tarkkailussa ja sen jälkeen minut passitettiin kotiin. Se toinen nainen joutui jäämään edelleenkin sairaalaan tarkkailuun.

Mitään lääkitystä en saanut mukaani. Tyrazolin ja beta-salpaajan syönnin lopetin täysin. Antibiootteja ei määrätty eikä mitään särkylääkkeitäkään. Jos tuntuu vähän kipua niin apteekin käsikauppatavaralla pitäisi selviytyä. No, eipä minulla juuri ole kipuja paitsi yskiessä, haukotellessa, nielaistessa, päätä kääntäessäni ja haavan ympäristöä koskettaessani.

6-7 sentin leikkausarpi aivan aataminomenan alla

Saa nähdä millainen arpi tuosta jää. Tällä hetkellä näyttää tuon teipin alta jälki sellaiselta kuin joku olisi yrittänyt viiltää kaulani auki. Onneksi se on kuitenkin noin päin, jolloin vanhetessa iän tuomat rypyt piilottavat tuonkin jäljen.

Sairaalassa en saanut tehtyä käsitöitä tai edes luettua juuri mitään, sillä koko se aika minua väsytti todella paljon. Totuttautuminen uusiin hormoniarvoihin ja leikkauksesta toipumiseen vie aikansa.

Sukkia

Törmäsin niiden tekemieni sukkien omistajaan ja hänellä sattui olemaan jopa ne sukatkin jalassa, joten sain sittenkin kuvan sukista.

Pitsikuvion sain Ullan Mutkitellen-sukista. Sukkien väri oli kuulemma täydellinen.

Seuraava tehtävä minulla oli neuloa sukat kuviolangasta. Oli muuten minun ensimmäiset moniväriset sukat.
Minulla ei ollut harmaintakaan hajua siitä minkä näköiset sukista loppujen lopuksi tuli. Yllätys oli suuri kun huomasin kuvioinnin ja värityksen muistuttavan revontulia. Väriraidatkin muodostuivat mukavasti siten että tuo minua ärsyttävä oranssinpunainen väri jäi enimmäkseen sivuille ja keskellä oli sitten iso vihreä alue. Tiimalasikantapää ei näköjään oikein sovi tällaisiin sukkiin. Siinä kun neulotaan kerran koko sukka ympäri siinä vaiheessa kun kavennukset on tehty ja kuten kuvasta huomaa, niin punainen katkaisee ilkeästi vihreän raidan ja vihreä taas katkaisee punaisen raidan.




Nyt olen tämän viikon ollut kuumeessa ja päivän kuluksi sitten päädyin tekemään kolmannelle henkilölle lahjaksi sukat. Kuvio on peräisin kirjasta Kauneimmat neulemallit, Lesley Stanfield.

Kaikissa näissä sukissa on käytetty lankana Gjestal Superwash Sport ja yhteen sukkapariin on mennyt kaksi vyyhtiä lankaa eli 100 g. Alunperin meinasin ostaa vain tavallista villalankaa, mutta sitten tuli mieleeni että yksikään näiden sukkien omistajista ei ole oikeaa villaa koskaan käsitellyt eivätkä luultavasti siten myöskään tiedä pesuohjeita, joten päädyin ostamaan pesunkestävää villalankaa. Sukkia antaessa annoin myös vyyhdin lapun, josta näkevät vielä tarkemmat pesuohjeet.

Rengastrapetsi-esitys

Huomasinpa tuossa että minulla on jäänyt kokonaan postaamatta viimeisin esitykseni.
Tämä on viime joulukuulta Pole4Fitin joulujuhlista.

Vaikka en ollut ehtinyt vielä saada voimiani takaisin kilpirauhasen ongelmien vuoksi ja kykeneväisyyteni tekemään liikkeitä vaihteli todella paljon eri päivinä ja tunteina, niin pakko minun oli kuitenkin änkeytyä esitykseenkin mukaan. Tuloksen näkeekin sitten selkeästi kohdassa 1:35, kun minä satun olemaan vielä parrasvaloissa keskellä videokuvaa ja yht'äkkiä voimat eivät riittäneetkään tekemään liikettä jota olin kuluvana viikon harjoitellut monia kertoa.

Toivottavasti toivun tänä keväänä nopeammin, jotta pääsen osallistumaan täysissä voimin sitten kevätjuhlaan ja töpeksimään siellä sitten toisella tavalla.

Leikkausta pukkaa

Niinhän siinä sitten kävi että maanantaina tipahti postiluukusta kirjekuori sisältäen struuman leikkauspäivän. Yllätyksekseni leikkaukseni on jo kahden viikon päästä. Ei paniikkia ei, pitää vain saada työt siihen malliin ennen sitä että voi jäädä hyvillä mielin määrittelemättömän pitkäksi aikaa sairauslomalle. Sen pituudelle kun en ole löytänyt mitään vakioarvoa ja lääkärikään ei uskaltanut sanoa arviota. Joillakin sairausloma on ollut vain yhden viikon ja toiset ovat joutuneet olemaan sairauslomalla parikin kuukautta. Olen selkeästi työnarkomaani, sillä osittain toivon kuuluvani tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Tänään peruutin osan treeneistäni, sillä minulla on jäljellä 10-kerran kortissa enää yksi kerta ja kiitos tuon tarkasti määritellyn sairausloman pituuden en uskalla ostaa uutta korttia. Ensi viikolla on sitten viimeinen treenikerta ennen leikkausta, jonka jälkeen saan sanoa hyvästit treeneille pitkäksi aikaa. Tosin olen suunnitellut että siihen asti kunnes saisin alkaa taas treenaamaan keskityn jalkojen venyttelyihin. Ne kun eivät sillä tavalla rasita ylävartalon ja kaulan lihaksia, mutta ovat hyödyksi myöhemmin spagaattiin mentäessä.

Ensi viikolla minun pitää käydä verikokeissa ja pari päivää ennen leikkausta on tutustumiskäynti osastolle ja lääkärin haastattelu. Tuota tutustumiskäyntiä varten pitää kuulemma varata koko päivä aikaa. Aika hämmentävää varsinkin kun Kirurgisen sairaalan tututustumiskäyntiin ja lääkärin haastatteluun riitti maksimissaan pari tuntia.

Mistä tulikin mieleeni että mitä ilmeisesti olen ottanut tavoitteeksi käydä kokeilemassa HYKSin jokaisen sairaalan leikkaussalia. Tähän mennessä minulla on jo kokemusta Meilahden, Naisten klinikan ja Kirurgisen sairaalan leikkaussaleista ja nyt on vuorossa Jorvin sairaala.

Nyt pitää alkaa vähitellen miettimään mitä ottaisin mukaani osastolle. DS lähtee ehdottomasti mukaani. Se oli seuranani parilla viimeisellä kerralla. Ehkä jokin kirja voisi olla myös. Ja koska minulla ei ole edes tietoa siitä kauanko osastolla ollaan, niin voisin ottaa jonkun neulomuksenkin.
Olen tässä kohta puolitoista vuotta hautonut yhtä neuletakkiamallia, joka alkaisi olla vähitellen kypsä toteutukseen. Harmi vain että se vaatisi kyllä sitten mukaani melkoisesti lankaa ja valtava määrä papereita, joista voisin lääketokkurassa yrittää selvittää miten neuloa takki.
Toisaalta ostin aivan vast'ikään liukuvärjättyä lankaa uutta huivia varten, paitsi että minulta puuttuu vielä malli mihin käyttäisin sen langan.
Kolmas vaihtoehto olisi sukat. Muistelin ostaneeni muutama vuosi sitten vinkeän väristä lankaa, josta suunnittelin tekeväni sukat. Tosin olen nyt viime aikoina todennut että saadakseni sukkien valmistumisen kestämään pitempään kuin yhden päivän tarvitsen siihen jonkun pitsikuvion ja se taas merkitsee että pitäisi alkaa etsimään sitä mallia.
Viime aikoina olen todennut myös tarvitsevani uudet säärystimet. Siihenkin löytyisi lankaa, mutta kun haluaisin saada niihinkin jotain kuviota tasaisien sijaan.
Mitä ilmeisesti sairauslomalla keskityn sitten neulomiseen kun noita vaihtoehtoja tekemiselle tuntuu löytyvän oikein kunnolla... kunhan vain saan valittua mallin mitä haluan toteuttaa.

Sitten kun pääsen sairaalasta kotiin, niin olen varmaan todella pulassa. Tiedän PS3:n kuiskuttelevan korvaani ehdottaen muutamaa pelisessiota. Lankavyyhdit imartelevat neulomuksilla ja kangasläjät sekä uusi ompelukone taas ehdottelevat suorasukaisesti uuden tyylisiä vaatteita. Puhumattamaan lukuisista uusista kirjoista joita olen hankkinut täyttämään kirjahyllyn tyhjät aukot.