keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pinterest

Olen melko hidas innostumaan netin palveluista, erityisesti jos palveluun pitää rekisteröityä. Facebook sai minut houkuteltua joukkoonsa vasta kun se alkoi muistuttaa muuta kuin deittisivustoa. Tosin viimeisen vuoden aikana se on alkanut menettämään hohtoaan.
Yhdessä välissä kokeilin huvikseni Twitteriä, mutta sen tarkoitus ei ole oikein minulle auennut. Tuntuu että se on kuin kiipeäisi kalliolle huutelemaan ja toivoisi jonkun vastaavan huutoon.
Google+ tilikin minulta löytyy, kun sellainen annettiin kaikille gmail-käyttäjille. Ei tule minulla kyllä sitäkään käytettyä. Eikä siellä minulla edes ole montaa ystävääkään.
Instagram tuntuu Twitterin kanssa olevan nykyään monen firman järjestämien kilpailujen perusta, mutta muutoin en kokenut tarvetta jakaa valokuvia tuntemattomien kanssa joten eipä ole tullut sinne rekisteröityä.
On kuitenkin yksi palvelu johon olen hullaantunut täysin. Siellä täällä olen törmännyt Pinterestiin, mutta en ole ymmärtänyt täysin sen toimintaa (kun en ollut rekisteröitynyt palveluun). Mitä järkeä oli luoda seinätaulu epämääräisistä kuvista kuten 100 erilaisesta kakusta ilman reseptiä?
Viikko sitten yksi tuttu hehkutti taas sitä ja kertoi miten oli törmännyt ihaniin käsitöihin ja harmitteli ettei ymmärtänyt ohjeiden kieltä. Selkeästi palvelussa oli jotain jota ei näytetty ulkopuolisille ja lopulta uteliaisuus voitti. Rekisteröidyin sisälle ja löysin paljon kuvia, jotka olivat oikeasti linkkejä blogeihin ja vastaaviin nettisivuihin.
Nykyään Pinterestistä löydettyjen kuvien lähteille pääsee kirjautumattakin, mutta kirjautuneena saa kerättyä itselleen kaikenlaista mielenkiintoista muistiin. Voin siis sanoa hyvästi sähköpostissani roikkuville kymmenille keskeneräisille sähköposteille, jotka pitävät sisällään linkkejä mielenkiintoisiin sivuihin.

Tässä on pari minun muistitauluistani.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Nutturaverkko

Virkattuani suodatinpapereille astian mieleni teki tehdä vielä jotain virkaten. Yhtenä aamuna laittaessani hiuksia nutturalle sainkin sitten idean nutturaverkosta.
Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, jonka tein yksinkertaisesti sipulipussin ohjetta hieman muokaten.

Nutturaverkko
Lankana on ikivanhaa Novitan Kotiväkeä koon 2 virkkuukoukulla.

Luvassa tulee olemaan varmasti vielä muutama erilainen nutturaverkko, sillä jo pelkästään tämä kokeiluversio tuntuu hyvältä ja hiukset pysyivät aisoissa. Seuraavissa versioissa tulee olemaan hienompaa kuviointia.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Käsityökori

Pari joulua sitten ostin kaupasta valtavan läjän mandariineja. Osittain päädyin niitä ostamaan niiden rasian vuoksi. Ne nimittäin tulivat pienessä laatikossa, jossa ne sai sitten kuljettaa kotiin. Tuon laatikon omin sitten ompelutarvikkeiden säilytysastiaksi.
Pitkään on ajatus muhinut ennen kuin sain tehtyä taas yhtään mitään laatikolle. Kyllähän se alkuperäinenkin laatikko väritykseltään toimi, mutta en jaksanut enää tuijotella synkän mustaa laatikkoa jonka kyljessä on kuva edesmenneistä mandariineista.

Alunperin suunnittelin repiväni kuviollisista paperinenäliinoista palasia koristamaan kylkiä, mutta pohdintojen jälkeen totesin että musta ja oranssi kyllä paistavat liian voimakkaasti niiden läpi ellen sitten maalaa koko laatikkoa jollain neutraalimmalla värillä. Ja tietenkään minulle ei tullut mieleenikään ottaa kuvaa lähtötilanteesta.

Laiskuus kuitenkin iski ja päädyin liimaamaan lahjapaperia kylkiin. Liimauksen jälkeen totesin että hieman on laatikon ja paperin reunat tylsän näköisiä ja tarvitsin jotain lisäpiristystä noihin reunoihin. Ostin sitten maalia, jonka piti olla 3D-effektillä varustettua.
No, olihan se vähäsen. Levittäessäni maalia kaikki maalin kohdat olivat hyvin pulleita, mutta kuivuessaan kokokuvioisuus oli muisto vain. Sinällään hyvin ärsyttävä homma, sillä maalin ollessa pullea sitä maalia myös meni vähän paperin päälle, mutta siinä levitysvaiheessa se näytti hyvältä. Kuivuessaan nuo kävi lässähdys ja lopputuloksena on hutiloidun näköinen maalin levitys. Pitäisi varmaan laittaa maalia vielä lisää noihin pahimpiin kohtiin. Ehkä kymmenennen levityskerran jälkeen maali olisi lopputulokseltaan sellainen pullea mitä toivoin.


Näillä mennään kuitenkin nyt. Jos lopputulos alkaa ahistamaan liikaa, niin sitten otan maalipurkin pikkukätösiini ja pursotan sitä vielä pari kertaa ylt'ympäriinsä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

En nyt osannut tätä, mikä meni vikaan?

Minusta on tullut opettaja.

Sain tarpeekseni siitä että suorittaessani joka viikkoista luentoneulontaa, muut ihastelevat ja haaveilevat osaavansa neuloa. Joten olen nyt sellaisen kuukauden verran vetänyt ennen luentoa 1-1,5 tunnin neulontasession.

Kirjoitin sellaisen paksun nivaskan materiaalia kurssilaisille, jossa selitetään silmukoiden luonnin, oikea ja nurja silmukka, muutama erilainen kavennus ja lisäys, erilaisia reunoja, kappaleiden liittämisiä, päättelyitä ja läjä erilaisia laskentakaavoja käytettäväksi hyväksi neuletyötä suunnitellessa.

Montaa henkeä ei sinne ole tullut, mutta parempi vain että alussa ei suurta porukkaa ole. Saan itsekin paremmin kokemusta siitä kuinka neuvoa toisia ihmisiä ja pystyn parantamaan opetustapojani myöhempiä uusia henkilöitä varten.

Ensimmäisillä kerroilla läsnä on ollut 3-4 henkeä. Kolme heistä on ollut kertaamassa neulonnan perusteita ja yksi (aktiivisempi neuloja) tuli vain pitämään seuraa ja ottamaan pikku vinkkejä opeistani.

Kertaajat alkavat olla siinä vaiheessa että ensi kerralla he alkavat tekemään oikeaa neuletyötäkin eikä vain harjoitteita.

Tänä lauantaina tästä omasta pikku projektistani tuli jotain vielä merkittävämpää. Tuokioomme liittyi nainen, joka ei ollut koskaan elämässään neulonut. Session lopussa hän osasi jo luoda loistavasti silmukoita ja neuloa aina-oikeaa. Ensi kerralla hän jatkaa sitten nurjan silmukan opettelulla.

Toivottavasti kurssilaiseni eivät tunne että menen liian hitaasti opetuksissani. Ainakin alussa kertaajat olisivat halunneet heti suoraan alkaa neulomaan sukkia, mutta itse vaadin että he ainakin kokeilevat materiaalissa mainitut toimet läpi, jotta sitten ei esimerkiksi sukkia neuloessa tule yllätyksenä miten kavennukset tehdään.


Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan miten nämä pienet tuokiomme jatkuvat ja jaksavatko ihmiset tulla. Itsellenihän ei mitään vahinkoa tule vaikka homma kuivuisi kasaan, sillä silloin kun ei ole ollut tarvetta neuvoa muita olen tehnyt omia neulomuksiani.
Toivon kuitenkin että ihmiset jaksavat käydä ja sitä mukaa kun uusia henkilöitä tulee mukaan, niin saan "vanhoista" kävijöistä apuopettajia. Opetukseni kun on melko kädestä pitäen opetusta, joten tuona aikana en ehdi kovin montaa neuvomaan pitkää tovia.

torstai 27. helmikuuta 2014

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta
Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös
 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta
Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Andalousie-kolmiohuivi

Televisioviihdyke-huivini on viimeinkin valmistunut ihan siihen asti että sain sen jopa kuvattua.
Kauanko lie mennyt sen tekemisessä. Olen tehnyt sen oikeastaan kahteen kertaan. Ensimmäinen malli oli täysin susi ja lanka loppui ennen kuin olin päässyt edes puoleen väliin huivia. Mielestäni olin katsonut että langan pitäisi siihen riittää, mutta toisin kävi.
Tämän mallinkin kohdalla lanka melkein riitti, mutta onneksi valitsemani malli on siitä kiitollinen että reunakuvion pystyy lopettamaan siinä vaiheessa kun alkaa epäilyttämään langan riittävyys.

Malli on GarnStudio Drops Designin Andalousie.

Andalousie-kolmiohuivi
Lehtikaupassa sattui käteeni osumaan Diana Myssyjä ja asusteita-lehti. Siinä on täsmälleen saman huivin ohje... Malli 44 Neulottu reikäkuviohuivi. Kuvan yhdessä nurkassa on sentään pienellä kirjoitettu "Tuotanto: Drops Design".

Mitähän minä seuraavaksi alkaisin tekemään televisiota katsellessani. Eilisen päivän virkkasin suodatinpusseille koteloa ja tänään olisi tarkoitus laittaa jotain hassua koristetta vielä siihen. Ehkä jatkan keskeneräisten sukkien tekoa. Niitä minulla ei olekaan tullut vähään aikaan tehtyä, sillä lauantaisin olen auttanut ihmisiä neulonnan perusteisiin.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sohvan päälliset

Nämä sain valmiiksi jo viikko sitten, mutta olen yrittänyt tässä sen viikon verran saada päivitettyä verkkolevyäni. Mutta se onkin jo ihan oma juttunsa.

Minulla on olohuoneessa kaksi sohvaa ja molemmat ovat tietenkin aivan eri tyyliset. Ostin vuosia sitten Stockmannin hulluilta päiviltä monta metriä sisustuskangasta ajatuksena sohvien pinnan suojaaminen ja tyylin yhtenäistäminen edes hieman.

Toisen sohvan sain osittain päällystettyä melko nopeasti kankaan oston jälkeen, mutta toinen sohva jäi vaille suojaa. Kolmisen viikkoa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni puhdistaessani taas jälleen kerran sohvasta kahviläikkiä ja hikirantuja pois.

Ensimmäinen sohva valmiina
Yllä oleva sohvan ison peitteen sain valmiiksi tosiaan vuosia sitten. Hermothan minulla olisi mennyt moneen kertaan jos tuo kangas olisi likaantunut. Nyttenkin hieman kiehahti huomatessani että osa tyynyistä oli todella likaisia. Ihmiset tykkäävät käyttää noita tyynyjä ihan tavallisina tyynyinä ja vaikka annan tyynynpäälliset laitettavaksi, niin kummasti vain päälliset jätetään käyttämättä.

Toinen sohva valmiina
Alemman sohvan tein täysin nyt tämän vuoden puolella. Tässä sohvassa olen kiinnittänyt nuo päälliset naruilla kiinni, sillä muuten ne lähtisivät huitelemaan hetkessä ties minne. Pituutta noilla päällisillä on sen verran paljon että sohvaa avattaessa niistä saadaan alusvaate lakanan alle laitettavaksi tai jos nyt vain haluaa löhötä mukavammin divaanimaisella sohvalla, niin ei tarvitse miettiä sitä sottaamista.
Käsinojille tein jämäkankaasta tuollaiset pienemmät peitteet, sillä usein ihmiset tykkäävät laskea lasinsa ja kuppinsa noille käsinojille. Mikä sinällään on ihmeellistä että ne on melko pehmeitä, niin itse ainakin pelkäisin kaatavani lasin hetkessä sohvalle tai lattialle. Noissa kaitaleissa on tuolla ylhäällä lyijynauhat helpottamassa kaitaleen paikallaan pysymistä. Lisäksi tein tuolle pääliosalle vielä taskun mihin voin tarvittaessa laittaa jonkin kovan levyn, jos tuntuu että homma ei muuten toimi.

Aika hyvin olin aikoinani ostanut kangasta. Jäljelle jäi sellainen 25x35 cm palanen.