perjantai 15. tammikuuta 2016

Kiehuu ja kuohuu, mutta ei pala pohjaan

Joulun alla niin minä kuin moni muukin huomasi kaupan hyllyillä uuden Valio maidon nimeltä Kiehu. Ja tänä vuonna monet riisipuurot keitettiinkin Kiehu-maidolla mitä todennäköisimmin.
Ostimme useamman purkin maitoa ettei tarvitse kesken pyhien lähteä pojan puuromaitoja ostelemaan lisää.

Kiehu-maito toimi kuten lupasi, en saanut sitä poltettua pohjaan. Mutta heti kun silmä vältti, se yritti lähteä lipettiin kuohumalla oikein kunnolla kattilasta ulos.

Keittämiseen soveltuva maito (Lähde: Valio)

Maitopurkin punainen väri hämäsi minua. Se pitää sisällään vähemmän rasvaa kuin 'punaiset' maidot yleensä. Rasvaisuudessaan se onkin kevytmaidon ja täysmaidon välissä.
Maidosta on poistettu heraproteiini, joten proteiinin määrä on pienempi kuin normaaleissa maidoissa. Ovatkohan ne Valiolla laittaneet ylijäämäproteiinit Profeelin Voimamaitoon? Siinä kun on heraproteiinia enemmän kuin normaalisti.

Maidon maku ja väri ovat ok. En kyllä käyttäisi sitä tavallisena ruokajuomana, mutta kyllä se ruoanlaittoon sopii.
Ainut mitä jään miettimään on se että olenko valmis maksamaan siitä 60 senttiä enemmän kuin tavallisesta punaisesta maidosta, jota normaalisti käytän ruoanlaitossa. En tiedä, ehkä tulen ostamaan sitä satunnaisesti silloin kun en jaksa olla vahtimassa ettei se ruoka pala pohjaan. Tosin pitäähän minun edelleenkin vahtia sitä ettei se kiehu yli.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vauvan kengät talven kestäviksi

Aiemmin tänä vuonna tein N:lle kengät joita käyttää kunnes hän oppii kunnolla kävelemään ja alkaa toden teolla kuluttamaan kengänpohjia.
Pääkaupunkiseudulla loppuvuosi on ollut niin lämmin että kengät ovat riittäneet pitämään jalat lämpiminä, kunhan vain laittoi villasukat jalkaan.
Nyt meillä on edessä reissu pohjoiseen ja vaikka siellä olisikin lauhaa ei siellä pärjää ilman lisälämmikettä.

Aivan ensimmäiseksi lisäsin kenkiin pohjalliset. Olin aikoinani ostanut Tiimarin konkurssipesästä paksua askarteluhuopaa. Leikkasin siitä kengänpohjan muotoisen palasen ja asettelin sen paikoilleen.

Äitini oli jossain välissä tuonut minulle turkisneulosta että voisin tehdä siitä N:lle vaikka lämmikettä tai mitä ikinä vain mieleeni tulee. Kengän kaavoja hyväksi käyttäen ompelin niistä sisustan kenkiin siten että karvat tulevat jalkaa vasten. Karvansuunta aiheutti päänvaivaa. Karvat ylös vaiko alas? Päädyin laittamaan Karvansuunnan alaspäin. Kengän jalkaan laitto on näin helpompaa ja toivon mukaan se ei lähde pois jalasta niin helposti vastakarvaan. Mikäänhän ei ole N:n mielestä ikävämpää kuin sukat ja kengät jalassa.

Pidensin kaavoja varresta sen verran että sain karvasisuksesta koristereunan kengänsuuhun. Tämä helpottaa sisuksen pysymistä paikoillaan kenkää laitettaessa jalkaan.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Festivo Kylmiöpakastin 75 CF


Nyt kun olen koko kesän ja syksyn katsellut ja käyttänyt uutta jääkaappiani voin vihdoin ja viimein antaa oman mielipiteeni laitoksesta.

Festivo kylmiöpakastin 75 CF
Tämähän päätyi omistukseeni äitini voittaman kilpailun myötä. Jääkaappi on malliltaan Festivo kylmiöpakastin 75CF.

Jo ennen kuin sain jääkaapin se tuotti päänvaivaa. Mihin saan sen mahtumaan ja ennen kaikkea miten saan sen kerrostalon neljänteen kerrokseen?

Tämä jääkaappi on 15 senttiä leveämpi kuin normaalit jääkaapit. Jos vanha jääkaappi on ollut upotettuna kalusteisiin ei ole toivoakaan saada uutta jääkaappia mahtumaan ilman sen suurempaa remppaa. Lisäksi jääkaappi on vähän reilu kaksi metriä korkea, mikä sekin olisi tuottanut lisäremppaa upotuksessa.

Korkeus onkin erityisesti kerrostaloissa ongelma. Mahtuuko jääkaappi ovista sisään ja saako sen erityisesti ujutettua hissiin vai joudutaanko se raahaamaan neljänteen kerrokseen portaita pitkin?  Mittasin hissin ja sen oven korkeuden. Hissin katto oli 2,3 metrin korkeudessa ja ovikin oli sen 10 senttiä kahden metrin paremmalla puolella. Mutta kun oli aika siirtää jääkaappi sisätiloihin totesin nokkakärryjen ja pakkauslavan nostavan jääkaapin korkeutta sen verran paljon että yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä menemään hissiin. Jouduimme purkamaan pakkausta sen verran että saimme lavan pois. Sen jälkeen olikin melko helppoa rullata jääkaappi hissiin ja pois sieltä sen omilla renkailla.
Asuntoon päästäksemme jouduimme nokkakärryllä kallistamaan jääkaappia, sillä asunnon ovi oli vain kaksi metriä korkea. Loppukuljetus asunnon sisällä olikin kohtuuhelppoa pulmapeli-elementteineen. Jouduimme jonkin verran aina siirtelemään huonekaluja saadaksemme jääkaappi keittiön puolelle.
Ennen kuin laitoimme jääkaapin paikoilleen oli tarkoitus ottaa pakkausmateriaali pois takaa ja sivuilta. Ikävä kyllä kumppanini ymmärsi ohjeistukseni väärin ja otti kaikki pois. Kun sitten laitoimme jääkaappia paikoilleen se kellahti nokkakärryiltä maahan ja etuosan alareunaan tuli pari ilkeää jälkeä. Ne on nähtävissä kuvastakin. 

Jääkaapin käyttöönotto sujui todella helposti. Nesteiden tasaantumista odotellessa pesin jääkaapin ja sitten vain töpseli seinään, virta päälle ja kaappia täyttämään. 

Kun on koko elämänsä käyttänyt tietyn mallisia jääkaappeja tuntui tämän jääkaapin järjestely oudolta. Reilun neljän kuukauden jälkeen alkoivat vihdoin ja viimein kaikki tavarat löytämään paikkansa. Erityisesti kapea hyllylevy on seilannut paikasta toiseen monta kertaa. Nyt se vaikuttaa löytäneen oman paikkansa.
Tässä mallissa on kuuden ison limsapullon teline. No, itsellä ei yleensä kuutta pulloa siellä ole, joten se toimii ajoittain lisätilana pikkuostoksille.
Olen aivan ihastunut jääkaapin puisiin vihanneslaatikoihin. Ne tuovat oman leimansa tähän kaappiin. Meillä on alettu tänä vuonna syömään enemmän vihanneksia, joten molemmat laatikot ovat olleet parhaimmillaan tupaten täynnä tuoreita lähialueella kasvatettuja vihanneksia. Sen lisäksi myös alin hyllykin on ollut yleensä kukkuroillaan vihanneksia. Vanhan jääkaapin kanssa olisinkin ollut pulassa.

Jääkaappi
Jääkaapissa on 44 litran pakastin. Se on vähän pienempi kuin entisessä jääkaapissani. Jos on kova keräämään ja pakastamaan marjoja joutuu hankkimaan erillisen pakastimen. Meillä pakastin onkin koko ajan melkoisen täynnä ja kerran onnistuin pudottamaan leipäjuuston pakastimen taakse. Sen saamisesta pois sieltä tuottikin riemua toviksi jos toiseksi. 
Ihanteellinen tuo olisi perheelle, joilla pakastimeen tulee vain viikon aikana käytettävät pakasteet ja hätävara.

Pakastinlaatikko
Pakastimen alla on erillinen kylmälaatikko ns. 0-asteen laatikko. Siellä me säilytämme lihat, kalat, sulatetut tai päivän aikana käytettävät pakasteet ja ruokailusta yli jääneet ruoat. Laatikko on jaettu kahteen osaan, jotka ovat hieman hassun muotoisia. Tämä johtuu kylmäosion takana olevan moottorista. Lisäksi molempiin osiin saa vielä lisäjaottelun ritilällä. Tosin meillä ne ovat olleet melko turhia.
Kesäisin asunto tulee kuumaksi pätsiksi ja sillä oli selkeä vaikutus tähän alalaatikkoon. Pakastimesta hyötykäyttöön otettu kylmä ei auttanut pitämään lämpötilaa lähellä nollaa kun asunnossa oli melkein +40 astetta lämmintä. Lämpötila oli kuitenkin lähellä jääkaapin lukemia. Kun asunnon lämpötila alkoi lähentyä normaaleja lukemia alkoi myös kylmälaatikko viilenemään.
Kylmälaatikko
Jääkaapin ovi ei ole metallia. Mistä johtuen siihen on turha yrittää saada magneetteja kiinni. Molemmat sivut ovat kuitenkin metallista, joten jos välttämättä haluaa saada magneetteja kiinni kannattaa jääkaappi sijoittaa siten että sivuille on vapaa pääsy.
Toisin kuin perusjääkaapeissa tässä jääkaapissa ei ole mahdollista vaihtaa ovisuutta. Ennen tilausta on siis päätettävä että mihin suuntaan haluaa oven aukeavan.
Ovi menee nätisti kiinni pienellä työntövoimalla. Myös pakastinlaatikko ei paljoa voimaa tarvitse sen ollessa täynnä. Kylmälaatikko onkin sitten poikkeus. Se pitää työntää kiinni loppuun asti. Tämä vaikuttaisi olevan merkkivika. Aina kun vastaani tuli Festivon jääkaappi kävin kokeilemassa noita laatikoiden sulkeutumista. Järjestään kaikissa oli sama ongelma, kylmälaatikko ei mene kiinni ilman loppuun asti työntämistä.

Vaikka tässä postauksessa tuntuikin ehkä olevan paljon negatiivisuutta, niin pidän jääkaapista ja olen loppujen lopuksi tyytyväinen siihen. Kunhan vain on löytänyt sen parhaimman tavan laitteelle toimia, se kyllä lunastaa itsensä. Meillä esimerkiksi erityisesti juhlien aikaan tulee käytettyä hyväksi joka ikinen sopukka jääkaapista. Entisen jääkaapin kanssa oltaisiin jo oltu helisemässä ja raahaamassa aineksia parvekkeelle viilenemään, mutta nykyisestä löytyy aina vielä yksi sopukka mihin laittaa aines odottamaan vuoroaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Suomen Kädentaidot 2015-messut

Kävin viime viikonlopun sunnuntaina Tampereella messuilla. Ihastuin niihin messuihin viime vuonna ja halusin tänäkin vuonna käydä katsomassa mitä on tarjolla tänä vuonna. Tapahtuma toimi myös verukkeena tavata äitiäni ja esitellä hänelle N:n uusimmat taidot.

Yllätyin kovasti huomatessani että edellisilläkin messuilla olleet näytteilleasettajat olivat tänäkin vuonna melkein ellei jopa täysin samoilla paikoilla. Hyvä puoli tuossa on ettei sitä omaa vakipistettä tarvitse etsiä messuille tullessa vaan voi suoraan suunnistaa siihen tiettyyn paikkaan. Huono puoli on se että käydessään aina vain sen tietyn pisteen voi monta mielenkiintoista kohdetta jäädä huomaamatta.
Onneksi ei vakituiset näytteilleasettajat tuovat aina piristystä messuun kuin messuun.

Messuille mennessä minulla oli tarkoitus ostaa N:lle heijastinliivit. Eihän hän vielä osaa yksinään kävellä, mutta jos hän tuohon tahtiin jatkaa liikkumista niin pääsen jännäämään tuleeko maahan lumi ennen kuin N kävelee.
Vinkee on yritys, jolta löytyy ihania heijastavia liivejä, pipoja ja kaikkea muutakin. Eivätkä ne ole tylsän tavallisen näköisiäkään. Kuolaten kävin heidän osaston läpi, mutta jouduin tällä kertaa lähtemään sieltä tyhjin käsin. N on vielä sen verran pieni että heidän pienin liivikokonsa oli aivan liian suuri. Vuoden päästä se varmastikin olisi sopiva koko ja sitten meillekin ostetaan Vinkee-heijastinliivi.

Messuilla oli ihana määrä kangasmyyjiä. Aika paljon oli sellaisia että heillä oli valmiita vaatteita myynnissä ja tämän lisäksi myös vaatteissa käytettyjä kankaitakin myynnissä.
Eräs tällaisista liikkeistä oli Sampsukka. Heidän osastoltaan mukaani tarttui pari vesiaiheista kangaspalasta.

Sampsukan kankaat, Askarellin heijastinkankaat, Gopalan toffee
Vaikka en saanutkaan Vinkeen heijastinliiviä, niin löysin messuilta korvikkeen. Askarellilla/Charlottalla oli myynnissä valkoista, harmaata ja mustaa heijastinkangasta. Näistä saan tehtyä N:lle täksi talveksi kunnon kokoisen heijastimen.
Kotona piti sitten saada testata kuinka hyvin nuo kankaat heijastavat. Hieman epäilin valkoisen ja mustan toimivuutta, mutta ihan hyvin ne loistavat salamavalossa. Valkoinen ja musta ovat himmeämpiä kuin tuo perusharmaa, joka salamavalossa muuttui täysin valkoiseksi. Täytyy varmaan sekoittaa noita kankaita sitten heijastinta tehdessä.

Valkoinen, harmaa ja musta heijastinkangas salamavalossa
Ruokapuolelta aioin ostaa Riihipuodin spelttijauhoja, mutta en halunnut ostaa niitä heti messujen alussa. Loppupuolella oli N jo niin väsynyt että unohdin itsekin kokonaan ne spelttijauhot. No, onneksi noita jauhoja on myynnissä useammassakin paikassa pääkaupunkiseudulla.
Törmäsin messuilla toffeita myyvään yritykseen nimeltään Gopala. Heidän toffeissaan ei todellakaan ole mitään ylimääräistä. Pääraaka-aineet toffeille ovat maito, kerma, sokeri ja voi. Näiden lisäksi makuvariaatioihin tarvittavat suklaat, hedelmät ja muut luonnolliset ainesosat. Iso plussa toffeessa on se ettei se ole laisinkaan liian makea. Näiden syömisestä ei tule öklöä oloa kuten useimmista kaupan toffeista.

Nyt jään vain odottelemaan seuraavia messuja.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pinnasängyn reunasuojukset

Vielä N:n nukkuessa rottinkisängyssään oli suunnitelmissani tehdä seuraavaan sänkykokoon eli pinnasänkyyn reunapehmusteet. Yllätys ei varmaan ole suuri että N ehti nukkua jo pari kuukautta pinnasängyssään ennen kuin sain reunasuojat valmiiksi.

Tässä ne kuitenkin ovat.
Reunapehmuste sängyssä
Ostin keväällä Marimekon ystävämyynnistä Jakari-kangasta. Leikkasin kankaan hahmot yksittäisiksi palasiksi. Yritin löytää jokaisen kuvan väliin kultaisen keskitien, mutta hahmot on sijoitettu siten että moni jäi hieman liian lähelle reunojaan. Minun olisi pitänyt ostaa kangasta toiset puoli metriä lisää saadakseni kaikista hahmoista kunnon palaset reiluilla reunoilla.

Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista oli matkaani tarttunut pussilakana, jonka purin ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Jakari-hahmojen puolella on pussilakanan raitapuoli ja ns. nurjalla puolella taas samaisen pussilakanan kukkapuoli.
Reunasuojukseen käytetty pehmuste on niin ikään myös Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista. Se on peräisin täkistä sisuksista.

Reunapehmusteen rakenne
Se miten tämä reunapehmuste poikkeaa normaalista reunapehmusteesta on patjan alitse menevä osa. Se estää ettei vuoteessa nukkuva lapsi työn käsiään tai jalkojaan pinnojen välistä. Idean tähän sain aikoinani perhekahvilasta, jossa eräs äiti tuskaili sitä miten lapsen jalat ja kädet jäivät aina jumiin pinnojen väliin.
N työntää kyllä raajansa pinnojen välistä, mutta hän saa ne myös pois sieltä melko helpostikin. Sinällään tällainen viritys ei ole meille niin tarpeellinen. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Meidän viikonloppu - kolmas messupäivä

Urkki kurkki edellisessä postauksessa, mutta en sitten muistanut mainitakaan mistä hänen oma tuotesarjansa on kotoisin.

Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen
Kekkonen on yksi Arvokonseptien tuotesarjoista. Sopii lahjaksi annettavaksi huumorimiehille, joiden mielestä Kekkosen aikaan kaikki oli niin paljon paremmin. Messuilla oli myynnissä myös Arki design-sarjaa. Melkein ostinkin ensiapulaukun, mutta kun kaikki ensiaputarpeet löytyvät tällä hetkellä jo omista (peli)laatikoistaan en nähnyt tarpeelliseksi tällä hetkellä laukkua ostaa.

Ja nyt sitten kolmanteen ja samalla viimeiseen messupäivään. Tälle päivälle sain kumppanin seurakseni hoitamaan N:ää sillä välin kun itse tutkin rauhassa niitä osastoja, joita en saanut tarkastella N:n riehuessa vuoroin sylissäni ja vaunuissa.

Pääsin kuin pääsinkin tänään seuraamaan Tiffans ry:n kolmiulotteisten lasikukkien työnäytöstä ja oli se kyllä mielenkiintoista. Itse olen ollut pienellä lyijylasi- ja tiffany-kurssilla reilu parikymmentä vuotta sitten. Ja sen muistan että vaikka ajankohta kurssille oli mitä surkein, niin lasin työstäminen oli mukavaa. Luulen että näiden lasikukkien tekeminen olisi myös aivan yhtä mielenkiintoista.

Vaiheessa olevia lasikukkia

Valmiita kukkia

Ehkä kuitenkin jätän lasikukat odottamaan hetkeä, jolloin ei tarvitse enää pelätä että N menee niitä särkemään.

Tänä viimeisenä päivänä keskityimme eläimiin. Kävimme läpi lemmikkimessut missä teimme tuttavuutta lukuisten kissojen, pupujen ja koirien kanssa. Ihmettelimme pitkän tovin haisunäätejäkin, joista vaalea versio oli jatkuvasti liikkeessä.
Hieman hermostunut haisunäätä
Kun itsellä ei ole enää lemmikkiä tulee lemmikkimessuilla käytyä katsomassa vain eläimiä. Joten kaikki eläintenruokien ja -tarvikkeiden myyjät tulee kierrettyä kaukaa. Samalla tavalla meinasi käydä myös Kooky Gems:n kohdalla. Vaikka nyt heidän näytillä oleva valikoimansa olikin enimmäkseen eläinaiheisia, niin kyllä heiltä löytyy kaikkea muutakin kivaa pientä. Kuten esimerkiksi tämä:

Knitting lankakerä ketju (Lähde: Kooky Gems)

Kävimme vielä uudestaan myös ELMA-messujen eläinosastolla ja testasin miten N suhtautuu alpakoihin parin yön jälkeen. Ikävä kyllä edelleenkin hän niitä pelkää. Toivottavasti ei nyt sentään loppuikäänsä.

Se suuri pelottava alpakka
Metsämessut ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Erittäin iso plussa heille tulee kyllä joka vuosi siitä miten näytteilleasettajat tekevät parhaansa huomioidakseen lapset. Varmaan mekin olisimme olleet siinä osiossa pitempään, jos N olisi pari vuotta vanhempi. Nyt meinasi koko metsämessut jäädä näkemättä.

Lähde: Messukeskus
Loppupäivästä juoksimme kiireesti Tulevaisuuden tori-alueelle, jossa oli esittelyssä uusia ideoita/tuotteita.

Hieman harmittaa ettei aiemmin tullut käytyä tuolla Tulevaisuuden torilla. Ihastuin vallan kympillä KeepLoopin mobiilimikroskooppiin. Pieni lisäpalikka kiinnitetään vain puhelimen tai tabletin kameraan ja tarjolla on heti-valmis mikroskooppi. Jouduin moneen kertaan toitottamaan itselleni etten tarvitse aivan välttämättä sitä mikroskooppia vaikka kuinka siisti laite se olisikaan ja hintakaan ei mikään älytön.

Mitähän muuta minulta jäi huomaamatta. Ehkä on parempi etten edes tiedä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meidän viikonloppu - toinen messupäivä


Toisena messupäivänä keskityin kahlaamaan läpi ELMAn ruokapuolen, Joulumaan ja Kädentaitomessut.

Aloitetaan vaikka Joulumaasta. Paikan kunkku on tietenkin joulupukki ja hänen tonttunsa.

Ihka oikea joulupukki (Lähde: Messukeskus)

Alueelta löytyy myös lappilaisia ruoantuottajia ja muutama lahjapuoti. Eräs näistä puodeista on Vekkuli, josta ostin N:lle vaatteisiin kiinnitettävän nimilapun. Hän kun alkaa osoittamaan jo sellaisen villikon merkkejä että kunhan vain oppii kävelemään on ihan hyvä että hänellä on mukanaan puhelinnumero mistä voi tiedustella minne karkuteille lähteneen pojan voi palauttaa.

Vekkulin taaperokyltti ja hunajakennokynttilöitä
Vekkulia vastapäätä oli Lahjatalo Pipa. Heidän valikoimastaan löytyi mitä hauskemmilla teksteillä varustettuja ruokalappuja ja muita tekstiilejä.


Joulumaan reunalta löyty vielä yksi hieman erilaisempi puoti. Wood4U myi hieman erilaisempia koruja valmistettuna suomalaisesta puusta. Yksikään heidän tuotteensa ei ole samanlainen toisen kanssa sillä puiden yksilöllisyys vaikuttaa vahvasti myös tuotteisiin.

Stadin Tarhaajat ja Hunahafrendit ry:n osastolla sai tehdä itse kynttilän vahakennoista. Innostuin hieman ja tein itselleni pari sellaista värjäämättömästä kennosta. Nyt ei ole vaaraa vaikka N sattuisikin hieman puraisemaan kynttilän sivusta, sillä vahakenno on täysin luonnontuote eikä sisällä myrkkyjä. Paitsi että hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille.

Lapin Kaamoslihalta ostan joka ikinen kerta poron kuivalihaa ja voi sitä tuskaa jos liha onkin loppu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, lappalainen mikä lappalainen. Vuosi on pilalla jos ei kuivalihaa saa. Kumppani ei ymmärrä kuivalihaa, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että itse saan syödä enemmän kuivalihaa. Saa nähdä oppiiko N koskaan rakastamaan kuivalihaa.

Toinen firma, jolta ostan melkein aina, on Aten Marja-aitta. Tänäkin vuonna ostin heiltä makeuttamatonta mustikka- ja karpalomehua, saa N maistella kunnon mehuja. Lisäksi tänä vuonna ostin vielä mustikka- ja tyrnijauhetta käytettäväksi jogurtissa.

Huomenna on isänpäivä ja kumppani on ollut täpinöissään tulevasta päivästä. Päätin hoitaa homman helpolla ja ostin läjän pikkukakkuja Alenilta. Tai no, ei niitä ollut kuin neljä erilaista, mutta onhan niissäkin jo valinnanvaraa.

Mehuja, marjajauheita, kuivalihaa ja suklaakakkuja
Ruoantuottajia oli näillä messuilla todella mukavasti ja niiden parissa saisi kyllä kulumaan tovin jos toisenkin. Onneksi sieltä pystyi aina käväisemään ostamassa jotain pientä hiukopalaa nälän yllättäessä.

Nyt sitten Kädentaitomessuihin, jotka olivat se perimmäinen syy minulle käydä messuilla. Jotkut ovat jo netissä valitelleet että Kädentaitojen osuus on pienempi kuin aiempina vuosina. Omasta mielestäni alue on aivan samankokoinen kuin ennenkin. Ehkä osa alueen osastoista on luultu kuuluvan ELMA-messuihin mikä voi aiheuttaa sekaannusta vaikka aika hyvin siellä kyllä näki kohdan mihin päättyi ELMAn ruoat ja mistä Kädentaitojen myyntiosastot alkoivat.

Yritin moneen kertaan päästä katsomaan Tiffans ry:n osastolle kolmiuloitteisten lasikukkien työnäytöstä. N vain vei aina niihin aikoihin huomioni täysin. Toivottavasti sunnuntaina pääsen sitä vihdoin ja viimein seuraamaan. Sain nimittäin tänään pienoisen valttikortin mennessäni katsomaan lasimosaiikin työnäytöstä. Aivan siinä Tiffans ry:n osaston vieressä oli alue, jossa kaikkien lasten suosikki oli merirosvolaiva.



Merirosvolaiva liukumäkeineen
N oli myös hurmioissaan tuosta laivasta ja halusi peuhaamaan muiden mukana. Hän oppi laskemaan liukumäkeä. Tosin en uskaltanut antaa hänen laskea aivan yksin vaan pidin häntä käsistä kiinni. Vietimme tuolla laivalla varmaan puolisen tuntia ja N olisi halunnut olla siellä vielä pitempäänkin minä vain halusin saada itse koluttua messualueen läpi ennen kuin jouduimme taas lähtemään.

Sinelliltä päädyin ostamaan varastoihini Fimo-massaa. Tarkoitukseni olisi tehdä tarvittaessa hieman erikoisempia nappeja N:n vaatteisiin. Nyt vain odotellaan sitä tarvetta saapuvaksi.

Fimo-massaa ja Via Minnetin nahkakorut

Näillä messuilla oli kaksi erilaista nahkakorujen myyjää, joiden molempien valikoima kutkutti mieltäni. House of Simonen tuotteita en muista nähneeni aiemmin, mutta uskon että tulevaisuudessa hänenkin korujaan ilmestyy korurasiaani.
Toinen taas oli Via Minnet. Häneltä olen jo aiemmin ostanut nahkaisia rannekoruja sekä rintakoruja ja tälläkin kertaa kasvatin korurasiani sisältöä uudella rannekorulla sekä kolmella rintakorulla.

Vielä mieltäni jäi kutkuttamaan Sellofaanin osasto. He myivät pallovaloketjuja melko edulliseen hintaan. Settiin kuului LED-valosarja ja läjä haluamansa värisiä palloja vaikka joka ikinen pallo erinvärinen. Täytyy käydä hiplaamassa niitä palloja sunnuntainakin ja katsoa päädynkö hankkimaan sellaisia pimeää talvea valaisemaan.