maanantai 23. toukokuuta 2016

Kierrätyspusero

Kesä tulee ja N kasvaa. Kauhukseni huomasin että hänen vaatevarastostaan on pienten vaatteiden laatikoihin jouduttu laittamaan paljon lyhythihaisia vaatteita. Hulluilta päiviltä ostin pahimpaan hätään pari T-paitaa, mutta edelleenkin haluaisin päästä mahdollisimman halvalla pojan vaatteiden suhteen.
Nyt olikin sitten aika pistää vähitellen pystyyn se mitä suunnittelin jo vuosi sitten Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisissa. Vanhoista vaatteista pojalle uutta. Tosin kävin tässä pari viikkoa sitten hakemassa hieman täydennystä noihin kierrätettäviin materiaaleihin Kierrätyskeskukseen olleen materiaalitarjouksen vuoksi. Pitäisi tulla pojalle täksi kesäksi muutama pusero ja ehkä myös shortsitkin.

Aloitin muutosten teot vanhasta puserostani, josta kainalot olivat jo pahasti kuluneet puhki.

Roskiin menossa oleva pusero
 Aluksi leikkasin puseroni osiin saumoista.

Materiaaliläjä
Tämän jälkeen N:n puseroa hyväksi käyttäen leikkasin puseron raakileesta etu- ja takapuolen uuteen puseroon siten että olemassa olevasta kaula-aukon reunasta tulee uuden puseron kaula-aukko. Raakilepuseron hihansuut olivat sen verran hyvässä kunnossa että pätkäisin niistä sopivan pituiset palat uuden puseron hihoiksi.

Valmis pusero
Sitten vain saumurilla surruuttelin puseron kasaan.

Pusero päällä edestä
Lopputuloksena on puolipitkillä hihoilla oleva ohut kesäpusero.

Ja pusero päällä takaa
Tosin N:n pään koko on jotenkin mysteeri minulle edelleenkin. Kaula-aukko tuntui jäävän hieman pieneksi. Katsotaan ja seurataan pitäisikö laittaa nepparikiinnitys toiselle olkapäälle helpottamaan pukemista.

Seuraava pusero on jo työn alla ja edelleenkin se pään suuruus on mysteeri vaikka kuinka mittaisi pojan päätä.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Thera Pearl Niska

Smartson valitsi minut yhdeksi testaajaksi kokeilemaan kuuma-/kylmäniskatyynyä. Joten olen tässä kuukauden ajan päässyt kokeilemaan Bausch&Lombin Thera Pearl Niska-tuotetta.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)
Alkuun ehdin jo harmitella että osuiko testi aikaan jolloin onkin menossa hyvä vaihe kehon suhteen. "Onnekseni" N toi kotiin tuliaisena päiväkodista vatsataudin, joka tarttui sitten minuunkin. Siinä sitten kipeää vatsaa potiessani mietin miten helpottaa oloa. Päädyin laittamaan tämän niskatyynyn kylmäkaappiin muiden kylmätyynyjen kanssa. Pakastin oli siinä vaiheessa niin täynnä ettei sinne olisi mahtunut yhtään mitään. Parin tunnin päästä tarkistin tyynyjen tilanteen. Ne olivat viilentyneet mutta Thera Pearl niskatyyny tuntui hieman lämpimämmältä kuin muut kylmätyynyt. Kun noita vertaa toisiinsa niin Thera Pearlin suojamuovi tuntuu hieman paksummalta ja varmaan myös helmien pintamateriaalikin siihen vaikuttavat. Muiden kylmätyynyjen heikkous onkin siinä että jos tyyny menee rikki, niin sisältö vuotaa ulos. Tuskin saisin niitä korjattua teipillä. Thera Pearlin kohdalla voisin uskoa teippauksen auttavan helmetkin ovat sen verran isoja etteivät ne kovin pienestä reiästä kyllä ulos vuodakaan.
Vaikka tuo niskatyyny onkin tarkoitettu niskaan, niin juurikin muotoilun vuoksi sain aseteltua sen sopivasti turvonneen vatsan ympärille. Kyllä se oli autuas olo. Ihanaa, viileää kipeän vatsan päällä. Kun niskatyynystä oli kylmän teho hävinnyt laitoin tilalle toisen kylmätyynyn. Eihän sellainen suorakulmainen oikein asettunut vatsalle, kun oli päässyt jo kokeilemaan paremman muotoista. Lisäksi totesin että oikeastaan ihan hyvä ettei se niskatyyny ollut niin kylmä. Melkein kirkaisin järkytyksestä kun asetin jäätävän kylmän kylmätyynyn vatsan päälle.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)
Entä sitten toiminta lämpötyynynä? Pääsin sitäkin kokeilemaan, kiitos koneen äärellä viettämieni ylityötuntien.
U-muotoilunsa vuoksi There Pearl-niskatyyny pysyy paremmin hartioilla kuin perinteinen kauratyyny. Se on myös kevyempi kuin kauratyyny, joten siltä osin se ei aiheuta lisärasitusta jumittuneille hartioille. Niskatyyny on osioitu, mutta osiot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Helmiä voi siirtää osiosta toiseen, jos tuntuu että jossain kohtaa tarvitsee hieman enemmän lämpöä/viilennystä.
Ensimmäisellä kerralla laitoin niskatyynyn liian lyhyeksi aikaa mikroaaltouuniin lämpenemään. Näköjään meidän mikro vaatii sen 1 minuutin lämmitysajan. Tyynystä tuli sopivan lämmin rentouttamaan lihaksia. Liian kuuma aiheuttaa ainakin itselläni shokkireaktion lihaksissa. Lämpö tuntui itseasiassa niin miellyttävältä että parilla kerralla nukahdin television ääreen tyyny hartioillani.

Pidin tästä Thera Pearli-niskatyynystä ja voin rehellisesti suositellakin sitä henkilöille, jotka käyttävät kauratyynyjä helpottamaan oloaan.

#smartson, #therapearl

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Nimikointia

N tarvitsi päiväkotiin juomapullon hellepäivien ulkoilua varten. Ostin kaupasta peruspullon ja ajattelin nimikoida se ettei mene toisten lasten pullojen kanssa sekaisin.
Minulta oli jäänyt laatikon pohjalle aikoinaan läjä ikkunakalvovärejä. Vaikka viime käytöstä oli kulunut jo vuosia niin ilokseni huomasin värien olevan vielä kunnossa. Ainoastaan rajausväri oli alkanut kuivumaan.
Pitoa noissa väreissä tuntui myöskin olevan ja uskoin kirjaimien pysyvän paikoillaan. Unohdin vain 8 pientä naskalia, jotka alati hakevat jyryämistä. Annettuani pullon N:n haltuun ei mennyt kuin hetki ja hän oli jo repinyt kirjaimet irti hampaillaan iloisesti virnistäen.
Ei siinä sitten auttanut muuta kuin hakea tussi ja kirjoittaa nimikirjaimet sillä ilman mitään hienouksia.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Matkasyöttötuoli

Viime kesänä reissatessamme ympäri Suomea mukana kulki autokaukalo, joka toimi myös kätevästi syöttötuolin korvikkeena. Vuodenvaihteessa en jaksanut enää sitä raahata mukanamme, joten ei ollut sitten sitä syöttötuoliakaan saatavilla.
Aikani pengottua internettiä löysin kohtuuhelpon matkasyöttötuolin ohjeen, joka ei myöskään vie paljoa tilaa matkatavaroissa.

Matkasyöttötuoli
Tähän projektiin ei minun tarvinnut juosta kangaskaupoissa etsimässä sopivaa kangasta. Päätin käyttää niitä mitä vain kaapista löytyy ja löytyihän sieltä juuri sopivat kankaat. Tumma kangas on liukasta ja siihen ei ainakaan teoriassa pitäisi kovin hevillä lika tarttua. Beigen värinen osuus taas on pehmeää, hieman nukkamaista, jotta N ei tunne oloaan kovin epämukavasti istueen siinä vähissä vaatteissa. Laitoin siihen vielä pehmusteeksi vaunukopan suojista ylijääneen vanulevyn.
Syöttötuolin vyö on tarranauhakiinnitteinen.

Yllä olevasta kuvasta näkee miten syöttötuoli kiinnitetään normaaliin tuoliin. Alla vielä kuva siitä miten lapsi istuu syöttötuolissa. Etuläppä nostetaan ylös lapsen jalkovälistä ja vyönauha sitten kiinnitetään sen päälle. Tämän jälkeen etuläppä lasketaan piilottamaan vyönauhaa lapsen sormilta.

Syöttötuoli käytössä
Tämähän ei sitten estä lasta putoamasta maahan, ainoastaan hidastaa siten että vieressä istuva aikuinen saa lapsesta kiinni hätätilanteessa. Toimiva systeemi kuitenkin matkoille, joissa ei tiedä onko sitä syöttötuolia saatavilla vaiko ei.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Keittiöremontti osa 3 - Ikea-tuunausta

Muistatteko vielä viime vuodelta uuden jääkaapin aiheuttaman pikaisen keittiörempan?

Vanha jääkaappihan lähti hyvin nopeasti eteenpäin laitettuani ilmoituksen Tori.fi-sivustolle. Sain siitä jääkaapista 50 €. Varmaan olisin voinut pyytää enemmänkin, mutta tavoitteenihan oli päästä vanhasta laitteesta eroon joten mitä sitä turhia alkaa ahneeksi. Mitä luultavimmin tälläkin hetkellä kyseinen jääkaappi auttaa pitämään jonkun raksamiehen eväitä kylmänä.

 
Lähtötilanne
Kaikki mitä vanhasta jääkaapista jäi oli läjä pölyä ja tyhjä kolo. Pitkään kolossa majaili klaffipöytä ja sekalainen määrä erilaista roinaa miettiessäni miten oikein keittiötä kehitän. Lopulta suunnitelma alkoi hahmottumaan ja vähitellen myös toteutumaan pala palalta.

Tästä alkoikin sitten pitkä operaatio, joka tuntui vain kestävän ja kestävän kaikenlaisten kommervenkkien kera.

Aluksi ideana oli laittaa koloon matala pakastinkaappi. En vain löytänyt mieleisen väristä ja kokoista kaappia mistään, joten jouduin väliaikaisesti hylkäämään idean. Päätin kuitenkin täyttää kolon siten että jos sitten eräänä kauniina päivänä hankkisinkin sen kaapin, niin saisin sen asetettua koloon purkamalla ainoastaan tilan alaosan pois.

Kesän ajan olin pyöritellyt Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa ja siitä sain ajatuksen käyttää hyväkseni Ikean palapelimäistä koottavuutta. Piirtelin paperille karkean suunnitelman siitä minkä kokoisia laatikoita tarvitsen ja montako kappaletta niin laatikkoja kuin hyllylevyjäkin pitäisi ostaa.
Osat kävin sitten ostamassa Ikeasta pienissä erissä. Yksi laatikko kun on yllättävän painava, joten vauvan kanssa rattailla liikkuessa oli hieman tuskaa yrittää kantaa samalla paria kolmea laatikkoa enempää. Lisäksi kun pienissä erissä osti ei loppusumma tuntunut niin kamalalta vaikkakin samalla tuli aina kyllä ostettua hieman muutakin ylimääräistä tavaraa.

Mittasin jääkaapin kolon sen kymmenen kertaa ja mielestäni kaikki laskelmani olivat kohdillaan. Asentaessani ensimmäistä hyllylevyä parahdin epätoivosta. Kolo olikin reilusti leveämpi kuin ostamani hyllylevy. Ratkaisin ongelman ostamalla rimaa K-raudasta, jotta sain levyn kiinni. Hienoa, kaikki hyvin.
Sitten alkoi ensimmäinen laatikon asennus. Hyllylevystä oppineena lisäsin laatikon ja seinän väliin riman, jotta sain laatikon kiinnitettyä kunnolla. Asennus sujui hyvin, mutta laatikko ei oikein mennyt itsestään kiinni vaan se piti aina pukata paikoilleen. Harmistuneena heitin hanskat naulaan ja menin rauhoittumaan muihin hommiin. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua tulin takaisin tutkimaan ongelmaa. Totesin että kolon seinämät ovat löysät. Kun niitä työnsi, tunsi miten seinä antoi periksi ja se vaikutti sitten negatiivisesti myös laatikon liikkumiseen. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä taas rautakauppaan ja ostaa sieltä leveämpää rimaa, jolla sain koloa kavennettua sopivasti laatikolle.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssia vaan.

Kun laatikot oli saatu paikoilleen, niin ne tulivat heti käyttöön. Sinne menivät muista kaapeista kaikki uunivuoat, kattilat, harvemmin käytettävät keittiövälineet ja ruoka-aineksiakin.

Laatikot auki
Laatikot ovat Ikean Maximera-mallistoa. Hyllylevyt ja etulevyt ovat Utrusta-mallistoa. Hintaa tuolle Ikean osuudelle tuli n. 430 €, joten ihan halpa tuo systeemi ei ollut.

Eräänä päivänä sitten totesin että pelkät laatikot kolossa ei riitä. N oli nimittäin oppinut avaamaan jo alimpia laatikoita ja sieltä lensikin osa tavaroista ja ruoka-aineista ympäri keittiötä hänen tutkiessaan laatikkojen sisältöä.
Ensin meinasin käydä jostain ostamassa levyn ja tehdä siitä ovi, mutta sitten muistui mieleeni että muuttaessani tähän asuntoon otin tiskikoneen paikalta yhden oven pois. Ei muuta kuin häkkivarastoa penkomaan (ja samalla myös siivoamaan). Hetken päästä kannoinkin oven keittiöön ja aloin asentamaan ovea paikoilleen. Huono tuuri vain että olin asentanut pari laatikkoa siten että ne olivat juuri sananoiden kohdalla. Jouduin siinä sitten vaihtamaan laatikoiden paikat päittäin että oven sarana sopi niiden väliin.

Kaappi normaalitilassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kolo viimeisteltiin. Käyttämäni rimat olivat puunvärisiä, joten ostin niiden päälle silitettävää reunanauhaa K-raudasta.
Eurokankaasta olin ostanut jo viime vuoden puolella astiasto-kuvioisen kankaan ja siitä ompelin sitten suojaverhon laatikoston yläosaan.

Vaikka kaikenlaista sattuikin, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.


Sain keittiöön runsaasti hyllytilaa tällä tavalla ja koko keittiön uusimistarve lykkääntyi taas parilla vuodella. Tällä hetkellä myös tuntuu että tuskin haluan tuohon sitä pakastinkaappiakaan. Jokainen laatikko on tullut tarpeeseen.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Skogsdjur - raglanpusero

Äkkiä se aika vierähtää. N:n kanssa aika kuluu kuin siivillä. Pääni tuntuu ajoittain olevan räjähtämisen partaalla kaikista niistä ideoista, joita haluaisin toteuttaa. Mutta kun en vain saa organisoitua itselleni aikaa. Kun töistä tulen kotiin haluan viettää sen vähäisen ajan, mitä N on vielä hereillä hänen kanssaan. En halua työntää häntä johonkin nurkkaan vain sen vuoksi että saisin toteuttaa itseäni. Mieluummin odotan aikaa, jolloin hän ei enää vaadi seuraani tai että hän nukkuisi ja minä en nukkuisi.

Tämän raglanpuseron tein jo alkuvuodesta N:n aloitettua päiväkodista. Hän tuntui sotkevan vaatteitaan enemmän kuin ehdin niitä pestä. Helpottaakseni tilannetta aioin ommella hänelle läjän puseroita. No, sain loppujen lopuksi ommeltua hänelle jopa yhden puseron. Olisin voinut kyllä tehtailla kerralla enemmänkin, mutta halusin ensin varmistaa kaavan sopivuuden ennen kuin ompelen 10 kappaletta mahdollisesti liian pientä puseroa. Mikä olikin oikea päätös.
Käyttämäni kangas ei ilmeisesti ollutkaan ihan niin venyvää kangasta kuin lehdessä oli käytetty, joten kaula-aukko oli jo tuoreeltaan hieman ahdas.

Skogsdjur - raglanpusero (Ottobre 1/2016)
Kangas on Eurokankaasta ja puseron malli on Ottobre-lehden numerosta 1/2016.

Yritin kovasti saada puserosta kuvaa N:n päällä, mutta N on oppinut kävelemään ihan itse ja hän on nykyään sisiliskoakin nopeampi liikkeissään. Joten alla kuvaa puserosta ajalta, jolloin rollaattori oli tarpeen ja pusero oli viimeistelyä vaille valmis.

Melkein valmis pusero kokeiltavana
Katsotaan milloin saan aikaiseksi ommella jotain toista mallia. Olen juuri ottanut N:lle käyttöön seuraavan vaatekoon, joten niin hätäistä tarvetta ei vielä ole lisävaatteille.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Bonne -mehut ja soseet

Satuin vahingossa osallistumaan Too big to be me-blogin arvontaan joulun alla ja ilokseni sitten voitinkin sieltä läjän Bonnen mehuja ja soseita. Minun tuurillani tosin olin juuri paketin toimitusaikoihin pohjoisessa lomalla, mutta sain kuitenkin kuljetusfirman kanssa sovittua että he toimittavat paketin sitten kun olen palannut takaisin kotiin.

Koko joukko mehuja ja soseita

Bonnen soseita meillä on syöty siitä asti kun N aloitteli kiinteitä syömään. Soseissa kun ei ole tippaakaan sokeria, niin ne soveltuvat sellaisenaan pienelle muksulle makuja ja makeutta tuomaan. Ja itsekin nautin niitä soseita joko mehukeiton raaka-aineena tai sitten turkkilaisen jogurtin ja kerman yhdistelmänä. Vauvoille tarkoitettuja hedelmäsoseita en juurikaan ole ostellut, sillä esimerkiksi Piltillä on joihinkin hedelmäsosepurkkeihin lisätty jostain kumman syystä sokeria vaikka purkissa käytetyt hedelmät ovat olleet luonnostaan hyvin makeita.

Bonnen mehut olivatkin sitten uusi tuttavuus minulle. Finnairin kotimaan lennoilla (ainakin) tarjotaan Bonnen mustikkamehua. Se maistuu hyvälle ja on makeaa, mikä johtuu siihen lisätystä sokerista. Ja tämä oikeastaan onkin se ongelma. Osissa mehuista ei ole lisättyä sokeria, kun taas toisiin on lisätty sokeria. Jos haluaa välttää sokeria, joutuu aina purkin kyljestä lukemaan että oliko nyt tässä maussa sokeria vai ei. Muutoin makuelämyksenä mehut maistuvat hyvälle. Itse olin hyvin skeptinen kirsikkanektarin suhteen, mutta se olikin hyvin onnistunut mehu. Siitä ei tullut mieleen cocktail-kirsikat laisinkaan toisin kuin joistain muista maistamistani kirsikkamehuista. Appelsiinimehu oli itselleni hieman pettymys, mutta se johtuu siitä minkälaisesta mehusta pitää. Itselleni appelsiinimehun pitää olla hapahko, kun taas Bonnen appelsiinimehu on maultaan pehmeä.