perjantai 22. toukokuuta 2015

Talvisormikkaat

Viime vuoden lopulla huomasin että kaikki sormikkaani alkoivat olla loppuun kuluneet ja oli aika saada uudet sormikkaat. Lisäksi uusi talvitakkini vaati hanskoja pitemmällä varrella. Kaupoista en sopivia hanskoja löytänyt joten piti kaivaa kutimet esiin.
Hitaasti työ eteni, sillä neulonta-aika oli hyvin rajallinen N:n vaatiman huomion vuoksi. Ehti sormikkaat kuitenkin valmistua ennen jälkitalvea. Tosin niistä postaus kuitenkin hieman lipsahti. Onneksi ei sentään ihan kesäkuulle mennyt tämä postaus.

Langan olin ostanut jo hyvissä ajoissa Tampereen käsityömessuilta ja varmuuden vuoksi olin ostanut 4 kerää jotta varmasti saan tarpeeksi pitkät varret. No, neuloessani olin unohtanut että minulla on ylimääräistä lankaa, joten pihistelin varren kanssa saadakseni kerän riittämään. Riittihän se eikä yhteen sormikkaaseen edes mennyt kokonaista kerää. Varresta tuli kuitenkin tarpeeksi pitkä suojaamaan ranteita ja hieman käsivarttakin.

Vanhoihin hanskoihin kuului kämmekkäät. Adoptoin ne näiden sormikkaiden kanssa käytettäväksi, jolloin punaisuus ei iske ihan niin täydellä päälle ja lämmittävät hieman kylmemmälläkin ilmalla.

Uutta ja vanhaa
Lanka on Dropsin Alpakka mix ja sitä meni 80 g. Hassua miten nuo sormikkaat kutittavat vaikkei pitäisi villaa olla. Ehkä kutinan aiheuttavat langassa olevat värilliset säikeet, jotka hapsottavat sinne sun tänne.

Minun pitää vielä harjoitella noiden sormien neulomista tai oikeastaan niiden aloitusta. Aika hyvin sain reiät pois sormien väleistä, mutta kyllä jokainen sormi piti purkaa pariin kertaan ennen kuin olin tyytyväinen.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kopan tuunausta

Miksi kaikki lastenrattaat ja -vaunut tuntuvat olevan niin kovin pimeitä? Mitä olen vuosien varrella seurannut talvisin vanhempia ja heidän lykkimiään vaunuja, niin tuntuu että juuri missään ei heijastimia ole tai hyvin minimaalisesti. Ainoastaan jossain sadesuojassa saattaa olla vähän leveämpiä heijastinraitoja.

Näin oli myöskin N:n vaunuissa. Alunperin kopassa oli pienen pieni heijastinraita, joka mielestäni oli aivan väärässä paikassakin osuakseen mitenkään auton valoihin.
Ei siinä sitten auttanut kuin alkaa lisäämään lisää heijastimia pimeässä kulkemista turvaamaan. Suomihan on tunnettu pitkästä hämärästä ajasta ja Helsingissä tuo aika tuntuu vielä pidemmältä vähäisen/olemattoman lumen vuoksi.

Vaunujen lähtötilanne
Syksyllä postasin heijastinkokeilustani reppuuni ja vuodenvaihteessa sain sitten valmiiksi tämän varsinaisen kohteen heijastimetkin.

Laitoin kuvioleikkurilla leikatut heijastintarrat ympäri koppaa ja vielä lisäraitoja myös runkoon niitä hetkiä varten kun runkoon onkin kiinnitetty kaukalo tai istuinosa. Tietenkään autokaukalossakaan tai rattaiden istuinosassa ei ole minkäänlaisia heijastimia ennestään.

Alkuvuonna tuntuikin turvalliselta kulkea ulkona kun tiesin että autot näkevät heijastimet mistä kulmasta tahansa... paitsi vaunun pukkaajan takaa.

Kun kerran pääsin tuunaamisen makuun niin uudistin kopan kankaatkin. Kaavojen piirto, kankaan leikkaaminen ja ompelu veivätkin odotettua enemmän aikaa ja työ valmistui vasta huhtikuun aikana.
Kopan vanhat kankaat olivat vielä kohtalaisessa kunnossa, joten en niitä purkanut saadakseni parempia pohjia uusien suojien kaavoitukseen. Mikä olikin hyvä päätös. Vaunussa käytettiin vanhoja suojia siihen asti kunnes uudet suojat olivat käyttökunnossa. Vanhoissa sivusuojissa oli pehmuste mennyt littanaksi kaikkien pesujen jälkeen ja kopan tukiraudat tuntuivat suojan läpi. Laitoin uusien suojien sisälle paksumman vanun ja nyt ei raudat tunnu ihan niin selkeästi. 

Uudet pohja- ja sivusuojat

Kopan tuunaamisen päätin koppaverhon tekoon. Tässä kopassa on melkoisen paksulla reunuksella varustettu kuomu ja en löytänyt kaupoista mielestäni tarpeeksi joustavilla renkailla varustettua verhoa. Pelkäsin että rikon laittaessani joko renkaat tai sitten kuomun reunan. Eihän siinä sitten auta muuta kuin laittaa mietintämyssy päähän ja ratkaista ongelma. 

Hankin 10 pientä magneettia ja ompelin ne 5 nauhan sisään siten että magneetit olivat nauhojen päissä. Nämä nauhat pujotin sitten ompelemani verhon rei'istä ja kiinnitin kuomuun laittaen toisen nauhan pään kuomun sisäpuolelle ja toisin ulkopuolelle vastakkain. Magneetit vetivät toisiaan puoleensa ja verho pysyi paikoillaan.
Koppaverho ja koppaan sekä rattaisiin lisätyt heijastimet
Nauhoissa käyttämäni magneetit olivat aavistuksen verran liian heikot,joten tuulisella säällä ei verho oikein pysy paikoillaan vaan vetää magneetteja irti toisistaan. Nyt minulla on hakusessa vahvemmat magneetit.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hyvää äitienpäivää!

Tänä vuonna ei äitienpäivänä lähetetty tekstiviestiä äidilleni, sillä hän vietti useamman päivän luonani nauttien aiemmissa postauksissa mainitsemani omistajan kukerteluista.

Tämä päivä oli tänä vuonna myös muutenkin erilainen saadessani myös itse nauttia päivänsankarina olosta. Alkuvuodesta pieni omistaja tuli elämääni ja laittoi aivan kaikki uuteen järjestykseen. Omistaja tulee esiintymään jatkossa monessakin postauksessa. Haluan kuitenkin suojella häntä jollain tasolla joten kuvissa hän esiintyy kasvot sutattuna ja nimenä käytän vain hänen etunimensä ensimmäistä kirjainta N.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Lentäjän myssy

Odotellessani karkkineuleen omistajan pääsyä sairaalasta neuloin hänelle aikani kuluksi myssyn. 

Lentäjän myssy
Tämä malli on ties kuinka vanha. Itselläni oli pohjana ohje Aino Ollilan kirjasta "Vauvan vaatteet". Kyseinen kirja on painettu vuonna 1958. Samantapaista ohjetta löytyy myös Novitan sivuilta nimellä "vauvan kypärämyssy" ja jos pääsisin penkomaan pohjoisen kodin laatikoita ja pussukoita niin varmasti löytäisin punaisen myssyn ja luultavasti ohjeenkin siihen.

Ohje sinällään on hyvin helppo aina-oikeaa neulosta. Päänvaivaa toi vauvan pään koko. Kirjan ohjeessa ei ollut mainittu minkä kokoiselle päälle ohje oli kirjoitettu, kun taas Novitan sivuilla pienin koko oli 60 cm (vauvan päänympärys oli 40 cm). Lisäksi kirjassani ei ollut edes mainintaa minkä paksuiselle langalle ohje oli tehty. Ehkä 50-luvulla ihmisillä oli parempi tietämys langoista kuin nykyään.
Pääsin siis säveltämään silmukka- ja kerrosmäärän.
Halusin että myssy on sopiva vastasyntyneelle vauvalle, jolloin ohjeiden luvut eivät pitäneet paikkaansa. Harmikseni en ollut mitannut vauvan pään kokoa nähdessäni hänet, joten silmukka- ja kerrosmäärät heitin hatusta.
Kun sain neulomuksen puoleen väliin otin sen mukaani vauvaa mennessäni katsomaan. Jouduin toteamaan tekeväni myssyä joka sopisi hyvin varhaiselle keskoselle. Ei muuta kuin purkamaan ja uudestaan laskemaan määriä. Tällä kertaa olin ottanut vauvan päästä sormimitat, joten jotain suuntaa oli saatavilla laskentaa tehdessä.
Uusilla mitoilla myssystä tuli juuri oikean kokoinen ja se valmistui päivää ennen sairaalasta kotiutumista.

Lanka oli Drops Baby Alpaca Silk ja sitä meni vain 20 g. Tuo lanka on muuten aivan ihanan pehmeää.

Lentäjän myssy sivusta
Kuvassa myssy on reilun kuukauden vanhan omistajan päässä ja siitä näkee jo että myssy on käymässä pieneksi.
Pitäisiköhän neuloa uusi myssy...

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Petivaatteet rottinkivuoteelle

Edellisen postauksen vuode tarvitsi vielä petivaatteita suojelemaan pikkuista viileiltä öiltä.

Vaikka vauvat eivät tarvitsekaan tyynyä, niin tuntuu oudolta katsoa tyynytöntä sänkyä. Edellisessä postauksessa mainitsemassani askartelukassista löytyi pieni kangaspalanen vanuvuorella. Ompelin siitä pikkuiselle tyynyn. Paksuuttahan tuolla ei ole juuri nimeksikään, mutta aivot käsittävät sen kuitenkin tyynyksi.

Tyyny
 Lisäksi sain askartelupussin sisällöstä tehtyä pari pientä tyynyliinaakin.

Tyynyliinat
 Ja sitten peittoon. Peitto on virkattu neliöistä. Malli on peräisin kirjasta Häkelmuster. Nimesin itse mallin jalkapallokukiksi, sillä ajoittain silmät näkevät kuviona jalkapalloja ja ajoittain kukkia. Lanka on Viking Vilma -villalankaa ja sitä meni 150 g harmaata ja 130 g valkoista. Peiton nurja puoli on harmaata villakangasta ja vuorena on vielä karkkineuleesta ylijäänyttä lämpövanua. Ei pitäisi pikkuiselle tulla kylmä.

jalkapallokukkainen virkattu peitto
Kokoa peitolla on n. 50x70 cm. Jos joutuisin vielä tekemään vauvalle peiton ensivuoteeseen, niin tekisin siitä neliön kokoluokassa 70x70 cm. Nykyinen leveys ei aina tunnu riittävän kaverin hyöriessä vuoteessaan.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Rottinkivuode

Tänä talvena olen kunnostanut ja viimeistellyt ikivanhaa rottinkisänkyä. Ikää sängyllä on yli 40 vuotta, mutta edelleenkin se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Vuoteen valmistaja on Sokeva eli nykyiseltä nimeltään Sokeva Käsityö. Tämä vuode on hyvä esimerkki siitä miten hyvää laatua suomalaiset sokeat ovat tehneet. Tuskin nykyään saatavilla olevat ulkomailla vamistetut sängyt kestäisivät näin pitkään. Tämäkin vuode on käynyt läpi varmasti 3 lasta  ja ehkä jopa 7 lasta sekä toiminut kukkapöytänäkin ennen kuin pääsi minun käsittelyyni.
Harmi vain että Sokeva Käsityön tarina alkaa olla lopussa avustusten vähetessä ja loppuessa jossain vaiheessa.

Lähtötilanteessa rakenteissa oli hieman vesivahinkoa, katostanko oli hävinnyt ja katostangon kiinnitys oli osittain murtunut ja sitä oli yritetty korjata nauloilla.

Rottinkisängyn lähtötilanne

Puhdistin sängystä pahimmat vesivahingon jäljet pois. Poistin sängystä naulat ja rikkoutuneen kiinnityssysteemin. Tein bambusta uuden katostangon ja kiinnitin sen vuoteeseen tarranauhalla. Onneksi kiinnityssysteemin alaosa oli kunnossa joten pääsin helpommalla katostangon kiinnityksen kanssa.

Sängyn kuviointi on nätti, joten oli hieman sääli peittää ne kankaalla. Halusin kuitenkin vuoteessa nukkuvalle vauvalle antaa oman rauhan. Vaihtoehtoja oli monia suojakankaan pituudelle oli monia. Pisimmillään kangas olisi yltänyt lattialle. Päädyin sängyn osittain peittävään suojaan.

Katostanko ja suojakangas lisätty
Sängyn sisäpuolelle tuleva kangas on rypytetty, jolloin se tulee hieman rottinkien välistä ulos. Ulkopuolella taas on Tikatasta ostettu leveä pitsinauha. Kohtaan, jossa verhotanko ja pitsin yläreuna yhdistyvät jätin tangolle sopivan reiän. Näin tangon kiinnitys jää pitsin alle ja pitsi tukee hieman tangon paikallaan pysymistä pitemmällä matkalla.

Verhotangolle ompelin roikkumaan Tildan sydämiä. Kankaat sydämiin onnistuin haalimaan Eurokankaasta. Satuin käymään siellä kerran, jolloin parilla eurolla sai ostettua pienen pussillisen epämääräisiä kangaspaloja. Ruutunauhan ostin Tikatasta.

Tilda-sydämiä
Viimeinen silaus vuoteelle on katos. Se antaa suojaa nukkuvalle vauvalle suojaa kattovalolta ja mahdolliselta ilmastoinnilta. Katoksen reunoissa oleva pitsi on sekin Tikatasta.

Katos
Olen tyytyväinen lopputulokseen. Vuoteessa nukkuva vauva vaati kuitenkin pienen korotuksen pääpuolelle ennen kuin suostui nukkumaan öitä kohtalaisesti. Korotus tehtiin laittamalla reilun 5 sentin halkaisijalla olevan löysästi rullatun maton pääpuolen jalkojen alle.

Valmis sänky
Siinä on vauvan hyvä nukkua ensimmäiset kuukautensa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Valmis karkkineule

Elämäni aikataulutus muuttui kertaheitolla ja vasta nyt olen löytänyt jonkinlaista järjestystä elämään. Toivottavasti tämä suunta jatkuu.

Niin se karkkineule... jouduin tammikuun alussa ottamaan yhteyttä Novitaan ja pyytämään heitä lähettämään kilpailutyöni mahdollisimman pian. Henkilön, jolle tämä työ oli lopullisesti tarkoitettu, joutui aikaistamaan aikatauluaan. Onnistuin saamaan paketin muutama päivä ennen työn luovutusta oikealle omistajalle. Olin siitä niin riemuissani.

Yritin saada selville sijoitustani kilpailussa, mutta ainoastaan kärkitöille oli laskettu tarkat sijoitukset. Oma sijoitukseni oli jossain välillä 11-50. Sinällään ihan hyvin kun kilpailussa oli yli 400 työtä.

Ihan tyhjin käsin ei minun kuitenkaan tarvinnut jäädä. Sain lohdutuspalkinnoksi ihan mukavan määrän tuotteita, joista osan olen jo pistänyt poskeen ja osan eteenpäin jakoon. Ei tullut mieleenikään ottaa niistä yhteiskuvaa ennen kuin tuotteita oli jo ehditty tuhota/jakaa. Palkintoon kuului: 3 Fazerin konvehtirasiaa (Pihlaja, MarianneMix ja Fazerin sininen), kerä pastellisävyistä Raita 7-veljestä, Novita pyöröpuikkosetti (puikkokoot 4,5,6) ja Novita tarvikesetti.

Konvehtirasiat hävisivät parempiin suihin jo ennen joulua. Pyöröpuikkosetin lahjoitin äidilleni, sillä itselläni on jo KnitPron setti. Ainoastaan lankakerä ja tarvikesetti on jäljellä. Tarvikesetti on jo käytössä ja hyväksi todettu. Lankakerä odottaa inspistä. Vielä en ole keksinyt mitä oikein haluaisin siitä tehdä, pastellisävyiset sukat kun eivät oikein innosta.

Ai niin, tässä on sitten se minun lopullinen kilpailutyöni, joka on päässyt jo kovaan käyttöön.

Fazerin parhain - Islanti makeinen
Työ on vauvan lämpömakuupussi. Kokoluokka on vastasyntynyt. Vuorena on Eurokankaasta löytynyt mintunvihreä trikoo, joka on täsmälleen samanvärinen kuin Islanti-makeinenkin. Lisäksi neuleen ja trikoovuoren välissä on lämpövanu pitämään kevättalven kylmyyden loitolla. Makuupussin kiinnitys on vetoketju.

 Alla on vielä kuva makuupussista niin edestä kuin takaakin.

vauvan lämpömakuupussi
  Tässä vielä tarkempia kuvia varsinaisesta kuviosta vielä siinä vaiheessa kun työ oli kesken.

Keskivartalon karhut

Hupun kuviointi
Makuupussin hupusta tuli aavistuksen verran liian lyhyt. Mutta minkäs teet kun mistään ei löytynyt mittoja vastasyntyneen pään koolle ja lähipiirissä ei valmistusvaiheessa ollut ketään niin pientä. Kokoa hupulla on kuitenkin sen verran että kyllä se nykyiselle omistajalle menee pari ensimmäistä elinkuukautta.
Pituutta makuupussilla on enemmän kuin tarpeeksi. Omistaja pitää jalkansa kippurassa, joten jalkapohjat ovat suunnilleen sinisen alaosan ylereunassa. Jos hän suoristaisi jalkansa, niin silloin jalat ehkä yltäisivät sinisen osan puoleen väliin.

Ihastuin tuohon Islanti-makeisen malliin sen verran paljon että taidan valmistaa ensi talveksi omistajalle samasta aiheesta haalarin ulkovaatteiden alle laitettavaksi ja ehkä myöhemmin vielä puseronkin.

Vaikka kilpailusta ei palkintopokaalia tullutkaan, niin olen kiitollinen kilpailusta. Ei minulle olisi tullut muutoin mieleenkään tämän makuupussin neulominen tai jos olisi tullut jotain mieleen, niin olisin varmaan ommellut makuupussin jostain toppakankaasta.