tiistai 22. huhtikuuta 2014

Eilisen puseron langoista

Tähän sopisi mainiosti se IF-vakuutusyhtiön mainosmusiikki.


Sellainen on nimittäin fiilis kun huomasin minkälaiselta valkoinen Bambu näytti vasemmalla kankullani vain muutaman tunnin pidon jälkeen.


Kuvassa ei näytä ihan niin pahalta kuin luonnossa. Tosin ehdin tuosta jo nyppiä melkoisen vanupallon pois ennen kuin tajusin ottaa kuvan.
Vihreä Bambu ei ole moksiskaan vaatteen käytöstä, mutta tuo valkoinen syö kyllä miestä. En ole koskaan ennen nähnyt minkään vanuttuvan noin nopeasti käytössä ennen Novitan uutta Bambua.

Ja minä kun ehdin jo suunnitella uutta tunikaa, jossa olisi käytössä vielä enemmänkin tuota uutta valkoista väriä.

Onkohan kenelläkään muulla käynyt vastaavasti?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Raidallinen kesätunika

Mitä tehdä kun tajuat edessä olevan viikonlopun mittainen tapahtuma ja huomaat että luentokäsityösi alkaa olla loppusuoralla? Suunnittelet ja aloitat tietenkin uuden käsityön.

Entä sitten kun idean saatuasi menet penkomaan lankavarastoa, löydät aivan ihanan erittäin hyvin marinoituneen langan ja toteat lankamäärän olevan sen verran pieni ettei se välttämättä riitä koko työhön? Muutat ideaa siten että siihen tulee toistakin lankaa.

Mutta mitä sitten kun sopivaa toista lankaa ei löydy? Kävellään lähimmäiseen Prismaan, jossa toivotaan samantapaista löytyvän.

Aikasi pengot lankahyllyjä ja löydät yhden ainoan kerän haluamaasi lankaa, mitä teet? Pengot kaupan läpi kunnes löydät jakkaran, jonka raahaat lankahyllyjen ääreen päästäksesi näkemään myös ylähyllyjen takaosat. Onnistuin löytämään toista lankaa vielä muutaman kerän ja totta kai otin kaikki haltuuni, ihan vain varmuuden vuoksi.

Varmistaakseni alkuperäisen langan riittävyyden aloitin tunikan teon ylhäältä päin. Ensimmäisen päivän aikana sain tehtyä pääntien. Jouduin purkamaan kauluksen muutaman kerran sillä kaula-aukosta tuli jatkuvasti liian iso. Vieläkin se on ehkä hieman liian iso. Eipähän purista päälle laitettaessa.
Vihdoin ja viimein löysin netistäkin joitain laskukaavoja raglanin neulomiseen. Tästä saa kyllä kiittää Pinterestiä.
Kuvioinnin suhteen minulla pyöri mielessä jatkuvasti monta eri variaatiota. Todella hankalaa päättää minkä niistä ottaisi.  Päätin käyttää mallin mikä tuntui pyörivän kaikkein eniten mielessä.
Helman suhteenkin minulla oli lantioille asti kaksi eri vaihtoehtoa. Alkuperäistä lankaa oli edelleenkin jäljellä sen verran paljon että uskalsin jatkaa sillä loppuun asti.
Rakastuin tähän tunikaan jo valmistusvaiheessa ja käytinkin joka ikisen pienen hetken tämän tekemiseen.

Raidallinen kesätunika
Lankana työhön oli tarjolla tosiaan ikivanhaa vihreää Novita Bambua ja uutta valkoista Novita Bambua. Vihreää meni 305 g ja valkoista 143 g. Vihreää lankaa jäi sen verran paljon vielä jäljelle että olisin voinut näköjään tehdä huoleti puseron yhdestäkin väristä. Tosin minun tuurillani se lanka olisi silloin loppunut jo puolessa välissä vyötäröä.
Puikkokoko oli 4, tosin hihojen loppuvaiheessa jouduin käyttämään sukkapuikkokokoa 4,5 sillä en näköjään omistaa koon 4 puikkoja.

Työ on neulottu kokonaan pyörönä, joten olen erittäin iloinen siitä kuinka värinvaihto onnistui ilman ärsyttävää kerrospykälää. Alla olevassa kuvassa on keskellä tunikan vasemman sivun kerroksen vaihtuminen ja molempien hihojen kerroksen vaihtumiskohdat. Hiehoissa päänvaivaa aiheuttivat kavennukset. Tein vuoron perään kerroksen alussa ja lopussa kavennuksen. Siitä johtuen kavennuksia oli niin usein että se vaikutti hieman negatiivisesti noihin raitoihin. Ehkä seuraavalla kerralla teen kahden silmukan kavennuksen kerralla ja harvemmin.

Kerrosten vaihtumiset
Novita on muuten muuttanut tuon Bambu-langan koostumusta. Vanhat langat ovat 68% bambua ha 32% puuvillaa. Uusi Bambu on 50% bambu-viskoosia ja 50% puuvillaa.

Vihreä on vanha Bambu ja valkoinen on uusi Bambu
Lisäksi langanluontitapaa on muutettu. Vanha Bambu näyttää ketjusilmukoilta ja uusi on kierteellä olevaa.

Vanhaa Bambua löytyisi vihreänä vielä sen verran että saisin aikaiseksi toisen hieman erilaisemman raitapaidan. Lisäksi minulta löytyy beigeä Bambua, jota tämän puseron perusteella on sen verran että saisin tehtyä yksivärisen puseron.

Löysin tosiaan Pinterestin avulla netistä raglanin ohjeen ja ihan vain oman aiemman versioni rinnalle tässä on tämä toinen laskutapa silmukoille.

Raglan ylhäältä alaspäin
  1. Mittaa kaulanympärys siitä kohtaa mihin haluat kaula-aukon sijoittuvan.
  2. Tee mallitilkku käyttämästäsi langasta haluamallasi puikkokoolla ja laske kuinka monta silmukkaa menee sentille.
  3. Kahden edellisen kohdan mittojen perusteella laske tarvitsemasi aloitussilmukkamäärä (X).
  4. Jaa silmukkamäärät seuraavasti osiohin:
    1. Raglaniin tulee neljä "saumaa".  Näissä saumoissa käytetään koristeena 1-n määrä silmukoita luomaan raglanille ominaista koristeviivaa. Vähennä silmukoiden kokonaismäärästä tuo määrä silmukoita kerrottuna neljällä (X-4n=Y).
    2. Jäljelle oleva silmukkamäärä (Y) jaetaan kolmeen osaan siten että jaon ei mennessä tasan ylimääräiset silmukat laitetaan etuosan ryhmään. Selän silmukkamäärä on automaattisesti  (Y/3) pyöristettynä alaspäin lähimpään kokonaislukuun.
    3. Etuosa on 2-3 cm leveämpi kuin takaosa. Kohdan laskelmia apuna käyttäen lasketaan montako silmukkaa tuo 2-3 cm on. Saatu silmukkamäärä otetaan hihojen osuudesta siten että hihoja varten jää parillinen kokonaisluku alaspäin pyöristettynä. Etuosan kaava on (Y/3+3 cm)
    4. Hihoja varten varattu silmukkamäärä jaetaan kahteen osaan, jolloin saadaan yhden hihan silmukkamäärä ( (Y/3-3 cm) /2 ).
  5. Raglan neulotaan siten että joka toisella rivillä lisätään koristesilmukoiden molemmin puolin silmukat kunnes päästään kainaloihin asti.
Tässä netin ohjeessa on sitten varsinainen aloitus hieman mielenkiintoinen. En kirjoita sitä tähän auki, sillä en käyttänyt itse sitä ja suomennokseen saattaisi tulla ikäviä käännöskukkasia.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pinterest

Olen melko hidas innostumaan netin palveluista, erityisesti jos palveluun pitää rekisteröityä. Facebook sai minut houkuteltua joukkoonsa vasta kun se alkoi muistuttaa muuta kuin deittisivustoa. Tosin viimeisen vuoden aikana se on alkanut menettämään hohtoaan.
Yhdessä välissä kokeilin huvikseni Twitteriä, mutta sen tarkoitus ei ole oikein minulle auennut. Tuntuu että se on kuin kiipeäisi kalliolle huutelemaan ja toivoisi jonkun vastaavan huutoon.
Google+ tilikin minulta löytyy, kun sellainen annettiin kaikille gmail-käyttäjille. Ei tule minulla kyllä sitäkään käytettyä. Eikä siellä minulla edes ole montaa ystävääkään.
Instagram tuntuu Twitterin kanssa olevan nykyään monen firman järjestämien kilpailujen perusta, mutta muutoin en kokenut tarvetta jakaa valokuvia tuntemattomien kanssa joten eipä ole tullut sinne rekisteröityä.
On kuitenkin yksi palvelu johon olen hullaantunut täysin. Siellä täällä olen törmännyt Pinterestiin, mutta en ole ymmärtänyt täysin sen toimintaa (kun en ollut rekisteröitynyt palveluun). Mitä järkeä oli luoda seinätaulu epämääräisistä kuvista kuten 100 erilaisesta kakusta ilman reseptiä?
Viikko sitten yksi tuttu hehkutti taas sitä ja kertoi miten oli törmännyt ihaniin käsitöihin ja harmitteli ettei ymmärtänyt ohjeiden kieltä. Selkeästi palvelussa oli jotain jota ei näytetty ulkopuolisille ja lopulta uteliaisuus voitti. Rekisteröidyin sisälle ja löysin paljon kuvia, jotka olivat oikeasti linkkejä blogeihin ja vastaaviin nettisivuihin.
Nykyään Pinterestistä löydettyjen kuvien lähteille pääsee kirjautumattakin, mutta kirjautuneena saa kerättyä itselleen kaikenlaista mielenkiintoista muistiin. Voin siis sanoa hyvästi sähköpostissani roikkuville kymmenille keskeneräisille sähköposteille, jotka pitävät sisällään linkkejä mielenkiintoisiin sivuihin.

Tässä on pari minun muistitauluistani.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Nutturaverkko

Virkattuani suodatinpapereille astian mieleni teki tehdä vielä jotain virkaten. Yhtenä aamuna laittaessani hiuksia nutturalle sainkin sitten idean nutturaverkosta.
Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, jonka tein yksinkertaisesti sipulipussin ohjetta hieman muokaten.

Nutturaverkko
Lankana on ikivanhaa Novitan Kotiväkeä koon 2 virkkuukoukulla.

Luvassa tulee olemaan varmasti vielä muutama erilainen nutturaverkko, sillä jo pelkästään tämä kokeiluversio tuntuu hyvältä ja hiukset pysyivät aisoissa. Seuraavissa versioissa tulee olemaan hienompaa kuviointia.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Käsityökori

Pari joulua sitten ostin kaupasta valtavan läjän mandariineja. Osittain päädyin niitä ostamaan niiden rasian vuoksi. Ne nimittäin tulivat pienessä laatikossa, jossa ne sai sitten kuljettaa kotiin. Tuon laatikon omin sitten ompelutarvikkeiden säilytysastiaksi.
Pitkään on ajatus muhinut ennen kuin sain tehtyä taas yhtään mitään laatikolle. Kyllähän se alkuperäinenkin laatikko väritykseltään toimi, mutta en jaksanut enää tuijotella synkän mustaa laatikkoa jonka kyljessä on kuva edesmenneistä mandariineista.

Alunperin suunnittelin repiväni kuviollisista paperinenäliinoista palasia koristamaan kylkiä, mutta pohdintojen jälkeen totesin että musta ja oranssi kyllä paistavat liian voimakkaasti niiden läpi ellen sitten maalaa koko laatikkoa jollain neutraalimmalla värillä. Ja tietenkään minulle ei tullut mieleenikään ottaa kuvaa lähtötilanteesta.

Laiskuus kuitenkin iski ja päädyin liimaamaan lahjapaperia kylkiin. Liimauksen jälkeen totesin että hieman on laatikon ja paperin reunat tylsän näköisiä ja tarvitsin jotain lisäpiristystä noihin reunoihin. Ostin sitten maalia, jonka piti olla 3D-effektillä varustettua.
No, olihan se vähäsen. Levittäessäni maalia kaikki maalin kohdat olivat hyvin pulleita, mutta kuivuessaan kokokuvioisuus oli muisto vain. Sinällään hyvin ärsyttävä homma, sillä maalin ollessa pullea sitä maalia myös meni vähän paperin päälle, mutta siinä levitysvaiheessa se näytti hyvältä. Kuivuessaan nuo kävi lässähdys ja lopputuloksena on hutiloidun näköinen maalin levitys. Pitäisi varmaan laittaa maalia vielä lisää noihin pahimpiin kohtiin. Ehkä kymmenennen levityskerran jälkeen maali olisi lopputulokseltaan sellainen pullea mitä toivoin.


Näillä mennään kuitenkin nyt. Jos lopputulos alkaa ahistamaan liikaa, niin sitten otan maalipurkin pikkukätösiini ja pursotan sitä vielä pari kertaa ylt'ympäriinsä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

En nyt osannut tätä, mikä meni vikaan?

Minusta on tullut opettaja.

Sain tarpeekseni siitä että suorittaessani joka viikkoista luentoneulontaa, muut ihastelevat ja haaveilevat osaavansa neuloa. Joten olen nyt sellaisen kuukauden verran vetänyt ennen luentoa 1-1,5 tunnin neulontasession.

Kirjoitin sellaisen paksun nivaskan materiaalia kurssilaisille, jossa selitetään silmukoiden luonnin, oikea ja nurja silmukka, muutama erilainen kavennus ja lisäys, erilaisia reunoja, kappaleiden liittämisiä, päättelyitä ja läjä erilaisia laskentakaavoja käytettäväksi hyväksi neuletyötä suunnitellessa.

Montaa henkeä ei sinne ole tullut, mutta parempi vain että alussa ei suurta porukkaa ole. Saan itsekin paremmin kokemusta siitä kuinka neuvoa toisia ihmisiä ja pystyn parantamaan opetustapojani myöhempiä uusia henkilöitä varten.

Ensimmäisillä kerroilla läsnä on ollut 3-4 henkeä. Kolme heistä on ollut kertaamassa neulonnan perusteita ja yksi (aktiivisempi neuloja) tuli vain pitämään seuraa ja ottamaan pikku vinkkejä opeistani.

Kertaajat alkavat olla siinä vaiheessa että ensi kerralla he alkavat tekemään oikeaa neuletyötäkin eikä vain harjoitteita.

Tänä lauantaina tästä omasta pikku projektistani tuli jotain vielä merkittävämpää. Tuokioomme liittyi nainen, joka ei ollut koskaan elämässään neulonut. Session lopussa hän osasi jo luoda loistavasti silmukoita ja neuloa aina-oikeaa. Ensi kerralla hän jatkaa sitten nurjan silmukan opettelulla.

Toivottavasti kurssilaiseni eivät tunne että menen liian hitaasti opetuksissani. Ainakin alussa kertaajat olisivat halunneet heti suoraan alkaa neulomaan sukkia, mutta itse vaadin että he ainakin kokeilevat materiaalissa mainitut toimet läpi, jotta sitten ei esimerkiksi sukkia neuloessa tule yllätyksenä miten kavennukset tehdään.


Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan miten nämä pienet tuokiomme jatkuvat ja jaksavatko ihmiset tulla. Itsellenihän ei mitään vahinkoa tule vaikka homma kuivuisi kasaan, sillä silloin kun ei ole ollut tarvetta neuvoa muita olen tehnyt omia neulomuksiani.
Toivon kuitenkin että ihmiset jaksavat käydä ja sitä mukaa kun uusia henkilöitä tulee mukaan, niin saan "vanhoista" kävijöistä apuopettajia. Opetukseni kun on melko kädestä pitäen opetusta, joten tuona aikana en ehdi kovin montaa neuvomaan pitkää tovia.

torstai 27. helmikuuta 2014

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta
Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös
 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta
Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.