tiistai 16. syyskuuta 2014

Kesän ja alkusyksyn kuulumisia

Jep, jep. Viikosta tuli näköjään kuukausi ja nytkään ei ole aikomaani postausta SUPista luvassa.
Kesähelteiden aikaan pöytäkoneeni tuulettimien teho ei riitä tarpeeksi pitämään konetta viileänä. Viileiden säiden alettua koneessa taas alkoi esiintymään ongelmia, jotka ovat vain pahentuneet viikko viikolta. Nyt selvityksen alla on onko koneessa jokin viallinen softapäivitys vai onko jokin koneen osa hajoamassa.

Helteiden ajan halu tehdä käsitöitä oli pakkasella, mutta ilmojen viiletessä halu ja ideat ovat kasvaneet potenssissa toiseen. Ajan riittämättömyys on vain ongelmana tällä hetkellä. Ennen kesän helteitä aloittamani käsityöt ovat edelleen kesken. Nyt alkusyksystä sain idean osallistua Novitan, Pirkan ja Fazerin järjestämään karkkineule-kisaan. Joten kilpailutyö pitää saada tehtyä ennen kuin voin mitään muuta ajatella. Voittoa tuskin tulee, sillä kirjoneulekäsialani on aivan karmeaa. Mitä muutakaan voisi odottaakaan toisesta koskaan elämässäni tehdystä kirjoneuleesta. Jos kuitenkin totean että työn loppupuolella alkaa käsiala tasaantumaan niin täytyy neuloa uusi versio. Tämä työ olkoon alustava protoversio. Toisaalta epätasainen jälki tuo kyllä mukavasti elävyyttä tuohon pintaan ja minä rakastan keksimääni ideaa.

Kesähelteiden aikana tuli oltua enemmän ulkona tai sitten sisällä katsoen televisiota taikka pelaten. Tosin pelaamani pelit eivät olleet mitään loistavia mieltä kutkuttavia pelejä.

Kunpa vain saisin tuon pöytäkoneen kuntoon. Siellä on melkoisesti materiaalia postattavaksi.

torstai 24. heinäkuuta 2014

SUP

Viime kesänä opettelin surffaamaan ja totesin lajin olevan enemmän minunlaiseni kuin laitesukeltaminen.
Harmikseni Suomessa vain ei voi juuri surffata kuin myrskysäällä.


Ilokseni törmäsin tänä kesänä SUP-lajiin. Sen avulla pääsen harjoittamaan tasapainoa veden päällä ja tarvittaessa myös surffauksessa tarvittavia uintiliikkeitä ja nousuja. SUP on seisaaltaan melomista laudalla ja Suomi on mitä parhaimpia paikkoja sen harjoittamiseen tuhansien järvien myötä.


Pidän itseasiassa SUPista huomattavasti enemmän kuin perinteisestä kajakilla melomisesta, sillä SUP harjoittaa hyvin vahvasti myös keskivartalon lihaksia laudan päällä tasapainoillessa.


Mikä olisikaan ihanampaa kuin harjoitella akrobatiaa laudalla. Tasapaino ja vartalon koordinaatiokyky maksimoituvat kyllä kunnolla. Varsinkin jos sattuu vielä tulemaan hieman aallokkoa.

Innoistuin lajista niin paljon että päädyin ostamaan ikioman laudan. Lautoja on tarjolla laidasta laitaan. Omani on sellainen, jolla pystyn sitten tarpeen tullen myös surffaamaankin.

Kirjoitan aiheesta mitä luultavimmin lisää viikonlopun jälkeen kun olen päässyt toimiston ulkopuolelle ja nauttimaan uudesta lelustani enemmän.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Koukussa keittiön mattoon

Pääsiäisestä asti olen joka päivä virkannut. Olen joutunut ostamaan lankaa lisää kun menekki on ollut enemmän toivoin. Kuitenkin äitienpäivänä se jälleen tapahtui. Lanka loppui totaalisesti ja jouduin keskeyttämään virkkaukseni.

Hetken tuuminta. Ompelenko verhot vai aloitanko keittiön maton teon? Matto houkutti enemmän, sillä koukkuamista en ole tehnyt koekappaletta enempää. Johonkin tarkoitukseen tuo koekappale alunperin oli, mutta olen unohtanut sen täysin. Ehkä minun pitäisi antaa sillekin oikea tarkoitus eikä vain toimia hetken huvittelunani.

Olen asunut tässä asunnossa kohta kymmenen vuotta ja elämän jäljet alkavat näkyä kaikkialla. Keittiön kohdalla pahiten on kärsinyt lattia. Kyllähän parketti on ihana lattia, mutta ei se toimi oikein keittiössä. Lattialle roiskuu jatkuvasti nesteitä ja jos talossa käy enemmänkin muovilattioihin tottuneita vieraita ei se neste lähde livohkaan lattialta tarpeeksi nopeasti.

Kävin Eiran langasta ostamassa pari kiloa Hooked Zpagetti -kudetta. Tarkoitukseni oli tehdä sen kokoinen matto kuin mihin se vain riittää. Mallitilkun jälkeen totesin että kahdesta kilosta tulee aika pieni matto. Ei muuta kuin ostamaan vielä yksi kilo lisää kudetta.
Sitten päähäni hiipi pieni kysymys, onko maton pakko olla nelikulmainen tai pyöreä? Miksei missään ole kolmion muotoista mattoa? Ajatusta mielessä pyöritin ja totesin että itseasiassa minun keittiööni sopii paremmin kolmion muotoinen matto kuin pyöreä tai kantikas. Keittiöni on osa olohuonetta, joten perinteinen matto tuntui niin irralliselta. Kolmion muotoisen saan osumaan paremmin ns. keittiönurkkaukseen.

Koukuttu matto
 Matto kattaa juuri sopivasti kaikkein riskialtteimman alueen eli tiskikoneen, tiskipöydän, hellan ja työtason.
Tarkoitus oli että yksi kulma olisi suorakulma. Tapa, jolla tein kavennukset, vetivät kuitenkin suorankulman pois. Raidat tein tosiaan väri kerrallaan. Eli ensin koukkusin pienen kolmion. Siihen liitin sitten yksivärisen raidan. Lopuksi liitin isomman raidallisen raidan.
Tasaisemman kuvion olisi saanut varmaan aikaiseksi, jos olisi kaikki raidat koukunnut kerralla. Tosin silloin olisin luultavasti joutunut purkamaan raitoja enemmän materiaalin loppuessa kesken. Nyt jouduin ainoastaan viimeisen raidan koukkuamaan kahteen kertaan.

Materiaalia meni suurinpiirtein 2,8 kiloa ja koukkuamisen hoidin puikkokoolla 11.

Lähikuva kuviosta ja raitojen yhdistämisestä (kuva on näköjään ylösalaisin)
Malli on kirjasta 'Koukkuaminen'. Kirja ei ole paksu, mutta siitä löytyy kuitenkin kiitettävän paljon erilaisia koukkuamispintoja. Valitsemaani malliin olen erittäin tyytyväinen. Se tuntuu itseasiassa todella hyvältä jalkojen alla ja aika usein tulee käytyä tallaamassa mattoa ihan vain sen vuoksi että väsyneet jalat kaipaavat hierontaa.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Sukat kärjestä hieman erilaisemmalla kantapäällä

Keväällä törmäsin hieman erilaisempaan ohjeeseen tehdä kantapää silloin kun aloitetaan sukat kärjestä. Joten päätin kokeilla sitä. Samaa lankaahan minulla ei ollut kuin mitä ohjeessa käytettiin, mutta ei se pahemmin haitannut.

Lappukantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin
Kantapään ohje on lehdestä Kotiliesi Neuleet Käsityöextra 14.1.2014. Tein parhaani ohjeen muuttamiseksi langalleni sopivaksi, mutta universaalin ohjeen kirjoittaminen vaatii kyllä huomattavasti puuhaa. Siinä kun on jotain elementtejä joita ei mielestäni todellakaan tarvita kauniin tai siedettävämmän kantapään tekemiseksi.
Tosin en kyllä tiedä laisinkaan miltä sen ohjeen mukaan tehtynä kantapään edes tulisi näyttää, lehdessä kun ei ollut kuvia kantapäästä laisinkaan.

Koristekuvio ja ehkä parempi kuva kantapäästä
Käyttämäni lanka oli Gjestallin Baby Ull ja eihän se mitään sukkalankaa ole, mutta en siihen neulomishätään löytänyt muutakaan mieleistä väriä. Puikot ovat kokoa 2,5.
Näiden sukkien tekeminen kesti muuten yllättävän pitkään. Homma alkoi takkuamaan resorin kohdalla. Jostain hämärästä syystä toisen sukan lanka alkoikin tekemään raidan sijaan jotain hämärää klönttiä ja loppui vasta kun tein pohkeelle tarvittavia lisäyksiä. Näköjään minulla on pakkomielle symmetriasta ja muu vie elämän uraltaan.
Nytkin pakotin itseni saamaan sukat valmiiksi vain ja ainoastaan sen vuoksi että eräs isompi työni on vielä kuivumassa eikä ole valmis esiteltäväksi ja halusin kirjoittaa tänne edes jotain.

Ehkä yritän vielä muutaman kerran tehdä pelkästään tuota kantapäätä jostain ylijäämälangasta ja saada aikaiseksi ohjeen, jolla voin myöhemminkin neuloa sukkia toisenlaisella tavalla perinteisesti käyttämäni tiimalasikantapään sijaan.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Missä kani?

Vappuviikolla huomasin silmänurkassa jotain liikettä. Hetken aikaa tuijotin näkymää ennen kuin huomasin kanin mitä oudoimmassa paikassa.

Löydätkö kanin?
Yläkuvassa kani on aivan pesäkolonsa edessä. Siirryin lähemmäksi ottamaan parempaa kuvaa siitä, mutta tarkentaessani kameraa päätti kani lähteä käpälämäkeen ja luikahti sisään pesäänsä.

Kanin pesäalue
Kani oli onnistunut valitsemaan itselleen melkoisen rauhallisen asuinalueen. Ympärillä on toimistorakennuksia, joten iltaisin ei juurikaan porukkaa tuolla liiku ja pesäkolo on parkkipaikan viereissä olevan betonibunkkerin päälle. Alueen yläpuolella on aita ja molemmat sivustatkin ovat sen verran hyvin suojattu ettei sinne pääse kovin suurta eläintä edes menemään.
Alakuvassa pesäpaikka on melkoisen keskellä kuvaa. Jos kuvaa suurentaa, niin se pesä on aivan kirkkaamman ruskean alapuolella. Sitä ei maatasosta todellakaan näe ellei tiedä mitä etsiä.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kevään treenailua

Sain alkuvuodesta aikaiseksi aloittaa taas pitkän tauon jälkeen tankotanssin. Minähän jouduin keskeyttämään lajin harjoittelun pari vuotta sitten leukaleikkauksen vuoksi. Varmistaakseni että leuka ehtii parantua edes jonkin verran pidin reilun puolen vuoden tauon. Huonoksi onnekseni sen puolen vuoden aikana minulla todettiin ongelmia kilpirauhasessa ja jouduin uuteen leikkaukseen joka katkaisi treenin aloittelun jälleen.
Aloittelin lajia taas pari kuukautta leikkauksen jälkeen, mutta kesän painaessa päälle ei harjoittelu ottanut tuulta purjeisiin. Lisäksi kilpirauhanen ei ollut vielä toipunut kunnolla ja se aiheutti omia haasteita.
Joulukuussa aloin jo tuntemaan itseni sen verran kunnossa olevaksi että tammikuussa aloitin treenaamisen. Ensimmäisten kuukauksien aikana yritin totutella lajiin käymällä kevyemmillä tunneilla ja vain maksimissaan pari kertaa viikossa. Vähitellen lisäsin treenimäärää ja nyt olen menossa jo 3-4 tunnin viikkovauhdilla vaikeamman tason tunneilla.


Pahoittelut pitkästä videosta, mutta sitä katsellessa huomasin että se pitää sisällään monia sellaisia liikkeitä, joita harjoittelen tällä hetkellä. Videon lopulla olevan palkintojen jaon aikana tajusin että olen viimeiset vuodet viettänyt lihaksikkaiden vartaloiden parissa. Kauhistelin tässä taannoin sitä miten sairaalloisilta missit näyttivät vartaloissaan joissa ei ollut tippaakaan lihasta. Hoikkuus ei vaadi sitä etteikö olisi lihaksia tahi läskiä. Meidän salilla käy montakin missin mitoissa olevaa tyttöä, joilla ei kuitenkaan ole pömppömasua tai hammastikkukäsivarsia. Heidän vatsansa ovat todellakin timmit ja käsivarsissa näkyy kauniit lihakset eivätkä pakaratkaan roiku.

Nyt kun olen saanut treenit kunnolla käyntiin pitäisi minun alkaa keskittymään ruokavalioon. Onnistuin tauon aikana kerämään vartalooni 10 kiloa ylimääräistä painoa ja siitä olisi kiva päästä eroon. Tosin jostain syystä se tuntuu olevan nyt huomattavasti vaikeampaa kuin aiemmin. Tästä saan luultavasti kiittää puuttuvaa kilpirauhastani. Tämän neljän treenikuukauden aikana olen ehkä onnistunut pudottamaan painoa jopa 1 kilon. Tai miten sen nyt ottaa. Juuri ennen treenauksen alkua huippulukema vaa'assa oli 69 kg ja nyt tämän viimeisen kuukauden aikana se on seilannut 65-68 kilon välillä. Eli olen pudottanut painoa 1-4 kiloa. Joinain päivinä vatsa toimii paremmin ja toisina huonommin. Aika paljon vaikuttaa se mitä olen kulloinkin syönyt.
Minun pitäisi saada ruokavalioni muutettua sellaiseksi että se tukisi kilpirauhaseni toimintaa. Omenaviinietikka, parapähkinät ja kookosöljy tuntuvat auttavat siinä, mutta ainoa heikkous on etten muista niitä juuri ottaa. Pähkinäpussin olen laittanut kotona tietokoneen eteen ja napsinkin niitä silloin tällöin koneella istuessani. Etikka ja öljy olisi minulla tarkoitus ottaa aamuisin, mutta viime aikoina olen lipsunut niiden nauttimisissa. Ehkä pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa asiaksi niiden nauttimisen, jos vaikka taas rykäisisivät painonpudotuksen käyntiin.

Lisäksi olen nyt huhtikuun aikana huomannut että treenit sujuvat minulla paremmin, jos paastoan treenipäivinä. Syön kyllä aamulla kunnolla, mutta sitten jätän töissä lounaan väliin. Puoli tuntia ennen treenejä juon proteiinijuoman ja toisen proteiinijuoman vedän vielä heti treenien jälkeen. Tämän jälkeen kotona on odottamassa sitten päivän varsinainen ruoka.

Proteiinijuomat ovatkin oma lukunsa. Vuosia sitten kävin hyvin aktiivisesti kuntosalilla ja silloin tuli aina vedettyä proteiinia kitusiin treenin jälkeen. En vain voinut sietää veteen tehtyä proteiinijuomaa, joten sekoitin sen aina maitoon. Edelleenkään en pysty kuvittelemaan juovani veteen sekoitettua juomaa, joten ainoa vaihtoehtoni on maitovalmisteet. Minkä taas sain itselleni aiheuttamaan pahan ongelman. Treenikamppeet otan mukaani töihin ja töistä lähden sitten suoraan treeneihin. Joutuisin ottamaan maidon aamulla mukaani lämpenemään laukkuuni. Ja sitten sekoittamaan proteiinijuoman töissä ja toisen kerran vielä treenipaikalla. Kuulostaa aivan liian sottaiselta puuhalta minun makuuni.

Ilokseni Valio ja muutkin ruoanvalmistajat ovat laajentaneet valikoimaansa proteiinituotteidensa saralla. Lusikoitavat tuotteet eivät oikein innosta minua kun niiden kanssa joutuu miettimään sitä minne sen likaisen lusikan työntää, mutta juotavat saavat minut hyppimään ilosta.
Valion PROfeel-sarja on laajentunut varmaan parhaiten noista sarjoista. Ja mikä parasta, niin heiltä löytyy proteiinijuoma ilman makeutusaineita. Vaikka yritän välttää turhia hiilihydraatteja, niin haluan kuitenkin oikeaa sokeria makeutuksena tuotteessa kuin tuotteessa.

Valio PROfeel proteiinijuoma (lähde: Valio)
Olin juuri aloittanut proteiinijuomien säännöllisen nauttimisen kun tuli Stockmannin Hullut Päivät. Siellä oli hieman halvemmalla hinnalla myynnissä myös näitä Valion proteiinijuomia ja mikä parasta heillä oli tarjolla myös minttukaakao-makua mitä en ollut mistään muualta löytänyt. Olin taivaassa. Kävin joka päivä hakemassa laatikollisen minttukaakaota ja jemmasin ne kaappiin piiloon. Sieltä sitten aina treeniaamuina nappasin mukaani pari tölkkiä töihin. Tuon minttukaakaon ja tavallisenkin kaakaonkin hyvä puoli on siinä että ne maistuvat hyviltä lämpiminäkin. Minttu itse asiassa aiheuttaa tunteen että juoma olisi viileä.
Vanilja oli minulle makuna pettymys. Se maistui sulaneelle jäätelölle.
Mansikka taas toi mieleeni lapsuudesta mansikkamaidot.
Mango... no, mango on mango.
Maitokahvia en ole maistanut. Vierastan ajatusta huoneenlämpöisestä maitokahvista. Jääkylmä maitokahvi kuulostaa huomattavasti paremmalta.

Uskon kyllä että paino lähtee tippumaan taas jossain vaiheessa. Vaikka vaa'assa ei muutosta juuri näy, niin kyllä se peilissä näkyy. Vatsa on litteämpi ja muualtakin kehosta on löysät häviämässä. Lihakset ovat alkaneet kasvamaan voimakkaasti ja saattaa hyvinkin olla että sen vuoksi ei vaakalukema tunnu pienenevän. Hämmästyksekseni muuten vetäisin viime viikolla päälleni 25" farkut. Kyseiset farkut ostin itselleni kun olin painoluokassa <55 10="" asti="" auki.="" edes="" en="" ett="" h="" haaveilla="" hieman="" in="" j="" ja="" kg.="" kg="" laittamisesta.="" lle="" minun="" mutta="" n="" nappikin="" ne="" niiden="" niit="" nostettua="" nyt="" olihan="" olisi="" ollut="" p="" painaessani="" reisiin="" saanut="" sanotaanko="" silloin="" sitten="" tiukat="" turha="" vaaksan="" vuotta="">On ne lihakset ja läski ihmeellinen asia koostumukseltaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Eilisen puseron langoista

Tähän sopisi mainiosti se IF-vakuutusyhtiön mainosmusiikki.


Sellainen on nimittäin fiilis kun huomasin minkälaiselta valkoinen Bambu näytti vasemmalla kankullani vain muutaman tunnin pidon jälkeen.


Kuvassa ei näytä ihan niin pahalta kuin luonnossa. Tosin ehdin tuosta jo nyppiä melkoisen vanupallon pois ennen kuin tajusin ottaa kuvan.
Vihreä Bambu ei ole moksiskaan vaatteen käytöstä, mutta tuo valkoinen syö kyllä miestä. En ole koskaan ennen nähnyt minkään vanuttuvan noin nopeasti käytössä ennen Novitan uutta Bambua.

Ja minä kun ehdin jo suunnitella uutta tunikaa, jossa olisi käytössä vielä enemmänkin tuota uutta valkoista väriä.

Onkohan kenelläkään muulla käynyt vastaavasti?