perjantai 3. lokakuuta 2014

Of(f) Course

Nyt kun konekin taas toimii, niin voin alkaa vähitellen purkamaan blogaussumaa. Tokihan voisin blogata puhelimellakin, kuten joskus teen, mutta on se hieman ankeaa.

Tänä syksynä tuli oikein voittojen rypäs ja palkintoina olen saanut lippuja pariin elokuvaan ja tanssinäytökseen.
Pari viikkoa sitten kävin katsomassa Of(f) Course-esityksen.
Aika mielenkiintoinen esitys. Oli hauska katsella kuinka eri tanssityylin esiintyjät saivat aikaiseksi enempi vähempi yhtenäisen näytöksen. Jokainen liike tehtiin henkilön oman tanssityylin mukaisesti vaikka koreografia olikin kaikilla sama.
Esitys muodostui lyhyistä yhtenäisistä pätkistä ja peleistä, joissa esiintyjä joutui improvisoimaan. Eli jokainen esityskerta tulee olemaan pakostikin erilainen.



Yllä oleva traileri esityksestä on kolmen vuoden takainen esitys Ruotsista. Esiintyjät ovat erit, mutta idea sama kuin nyt Suomessa menevässä kiertueessa.

Suosittelen käymään katsomassa, jos mahdollista. Se oli viihdyttävää ajanvietettä ja vaikka esitys kestää vain tunnin, niin siinä ajassa ehdittiin käydä monta peliä läpi.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Heijastinpäivä - heijastin reppuun

Tänään on valtakunnallinen heijastinpäivä. Siitä intoutuneena sain vihdoin ja viimein kokeiltua reppuuni toimiiko jo pitkään hautomani idea heijastintarranauhan leikkaamisesta kuvioiksi ja niiden kiinnittäminen ihan mihin vain.

Heijastintarranauhaa olen joskus löytänyt niinkin yllättävästä paikasta kuin apteekista. Töiden jälkeen kävin ostamassa kuvioleikkurin, jonka luvattiin leikkaavan melko paksuakin paperia. No, ilmeisesti heijastinnauha oli aavistuksen verran liian paksua sillä kuviot leikkaantuivat vain osittain. Loppuviimeistely piti hoitaa käsin veitsen avulla.

Toimivan leikkauksen toteuttaminen vaatii siis vielä miettimistä.

Heijastinkukkia



Tuollaisen pienen tarran voi kiinnittää mihin tahansa ja lyhyellä kokeilullani näyttäisi pysyvän ihan ok riippuen tietenkin materiaalista.
Tämän pienen kokeilun myötä uskallankin sitten aloittaa heijastimien laittamisen varsinaiseen kohteeseen. Toivottavasti keksi paremman leikkaustavan ennen kuin olen saanut työn valmiiksi

P.S. Koneellani oli sitten jokin viallinen päivitys. Ohjelmiston palautus viikkoa aiempaan tilanteeseen auttoi ja nyt kun olen seuraillut koneen toimintaa, niin mitään kaatuiluja ei ole esiintynyt.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kesän ja alkusyksyn kuulumisia

Jep, jep. Viikosta tuli näköjään kuukausi ja nytkään ei ole aikomaani postausta SUPista luvassa.
Kesähelteiden aikaan pöytäkoneeni tuulettimien teho ei riitä tarpeeksi pitämään konetta viileänä. Viileiden säiden alettua koneessa taas alkoi esiintymään ongelmia, jotka ovat vain pahentuneet viikko viikolta. Nyt selvityksen alla on onko koneessa jokin viallinen softapäivitys vai onko jokin koneen osa hajoamassa.

Helteiden ajan halu tehdä käsitöitä oli pakkasella, mutta ilmojen viiletessä halu ja ideat ovat kasvaneet potenssissa toiseen. Ajan riittämättömyys on vain ongelmana tällä hetkellä. Ennen kesän helteitä aloittamani käsityöt ovat edelleen kesken. Nyt alkusyksystä sain idean osallistua Novitan, Pirkan ja Fazerin järjestämään karkkineule-kisaan. Joten kilpailutyö pitää saada tehtyä ennen kuin voin mitään muuta ajatella. Voittoa tuskin tulee, sillä kirjoneulekäsialani on aivan karmeaa. Mitä muutakaan voisi odottaakaan toisesta koskaan elämässäni tehdystä kirjoneuleesta. Jos kuitenkin totean että työn loppupuolella alkaa käsiala tasaantumaan niin täytyy neuloa uusi versio. Tämä työ olkoon alustava protoversio. Toisaalta epätasainen jälki tuo kyllä mukavasti elävyyttä tuohon pintaan ja minä rakastan keksimääni ideaa.

Kesähelteiden aikana tuli oltua enemmän ulkona tai sitten sisällä katsoen televisiota taikka pelaten. Tosin pelaamani pelit eivät olleet mitään loistavia mieltä kutkuttavia pelejä.

Kunpa vain saisin tuon pöytäkoneen kuntoon. Siellä on melkoisesti materiaalia postattavaksi.

torstai 24. heinäkuuta 2014

SUP

Viime kesänä opettelin surffaamaan ja totesin lajin olevan enemmän minunlaiseni kuin laitesukeltaminen.
Harmikseni Suomessa vain ei voi juuri surffata kuin myrskysäällä.


Ilokseni törmäsin tänä kesänä SUP-lajiin. Sen avulla pääsen harjoittamaan tasapainoa veden päällä ja tarvittaessa myös surffauksessa tarvittavia uintiliikkeitä ja nousuja. SUP on seisaaltaan melomista laudalla ja Suomi on mitä parhaimpia paikkoja sen harjoittamiseen tuhansien järvien myötä.


Pidän itseasiassa SUPista huomattavasti enemmän kuin perinteisestä kajakilla melomisesta, sillä SUP harjoittaa hyvin vahvasti myös keskivartalon lihaksia laudan päällä tasapainoillessa.


Mikä olisikaan ihanampaa kuin harjoitella akrobatiaa laudalla. Tasapaino ja vartalon koordinaatiokyky maksimoituvat kyllä kunnolla. Varsinkin jos sattuu vielä tulemaan hieman aallokkoa.

Innoistuin lajista niin paljon että päädyin ostamaan ikioman laudan. Lautoja on tarjolla laidasta laitaan. Omani on sellainen, jolla pystyn sitten tarpeen tullen myös surffaamaankin.

Kirjoitan aiheesta mitä luultavimmin lisää viikonlopun jälkeen kun olen päässyt toimiston ulkopuolelle ja nauttimaan uudesta lelustani enemmän.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Koukussa keittiön mattoon

Pääsiäisestä asti olen joka päivä virkannut. Olen joutunut ostamaan lankaa lisää kun menekki on ollut enemmän toivoin. Kuitenkin äitienpäivänä se jälleen tapahtui. Lanka loppui totaalisesti ja jouduin keskeyttämään virkkaukseni.

Hetken tuuminta. Ompelenko verhot vai aloitanko keittiön maton teon? Matto houkutti enemmän, sillä koukkuamista en ole tehnyt koekappaletta enempää. Johonkin tarkoitukseen tuo koekappale alunperin oli, mutta olen unohtanut sen täysin. Ehkä minun pitäisi antaa sillekin oikea tarkoitus eikä vain toimia hetken huvittelunani.

Olen asunut tässä asunnossa kohta kymmenen vuotta ja elämän jäljet alkavat näkyä kaikkialla. Keittiön kohdalla pahiten on kärsinyt lattia. Kyllähän parketti on ihana lattia, mutta ei se toimi oikein keittiössä. Lattialle roiskuu jatkuvasti nesteitä ja jos talossa käy enemmänkin muovilattioihin tottuneita vieraita ei se neste lähde livohkaan lattialta tarpeeksi nopeasti.

Kävin Eiran langasta ostamassa pari kiloa Hooked Zpagetti -kudetta. Tarkoitukseni oli tehdä sen kokoinen matto kuin mihin se vain riittää. Mallitilkun jälkeen totesin että kahdesta kilosta tulee aika pieni matto. Ei muuta kuin ostamaan vielä yksi kilo lisää kudetta.
Sitten päähäni hiipi pieni kysymys, onko maton pakko olla nelikulmainen tai pyöreä? Miksei missään ole kolmion muotoista mattoa? Ajatusta mielessä pyöritin ja totesin että itseasiassa minun keittiööni sopii paremmin kolmion muotoinen matto kuin pyöreä tai kantikas. Keittiöni on osa olohuonetta, joten perinteinen matto tuntui niin irralliselta. Kolmion muotoisen saan osumaan paremmin ns. keittiönurkkaukseen.

Koukuttu matto
 Matto kattaa juuri sopivasti kaikkein riskialtteimman alueen eli tiskikoneen, tiskipöydän, hellan ja työtason.
Tarkoitus oli että yksi kulma olisi suorakulma. Tapa, jolla tein kavennukset, vetivät kuitenkin suorankulman pois. Raidat tein tosiaan väri kerrallaan. Eli ensin koukkusin pienen kolmion. Siihen liitin sitten yksivärisen raidan. Lopuksi liitin isomman raidallisen raidan.
Tasaisemman kuvion olisi saanut varmaan aikaiseksi, jos olisi kaikki raidat koukunnut kerralla. Tosin silloin olisin luultavasti joutunut purkamaan raitoja enemmän materiaalin loppuessa kesken. Nyt jouduin ainoastaan viimeisen raidan koukkuamaan kahteen kertaan.

Materiaalia meni suurinpiirtein 2,8 kiloa ja koukkuamisen hoidin puikkokoolla 11.

Lähikuva kuviosta ja raitojen yhdistämisestä (kuva on näköjään ylösalaisin)
Malli on kirjasta 'Koukkuaminen'. Kirja ei ole paksu, mutta siitä löytyy kuitenkin kiitettävän paljon erilaisia koukkuamispintoja. Valitsemaani malliin olen erittäin tyytyväinen. Se tuntuu itseasiassa todella hyvältä jalkojen alla ja aika usein tulee käytyä tallaamassa mattoa ihan vain sen vuoksi että väsyneet jalat kaipaavat hierontaa.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Sukat kärjestä hieman erilaisemmalla kantapäällä

Keväällä törmäsin hieman erilaisempaan ohjeeseen tehdä kantapää silloin kun aloitetaan sukat kärjestä. Joten päätin kokeilla sitä. Samaa lankaahan minulla ei ollut kuin mitä ohjeessa käytettiin, mutta ei se pahemmin haitannut.

Lappukantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin
Kantapään ohje on lehdestä Kotiliesi Neuleet Käsityöextra 14.1.2014. Tein parhaani ohjeen muuttamiseksi langalleni sopivaksi, mutta universaalin ohjeen kirjoittaminen vaatii kyllä huomattavasti puuhaa. Siinä kun on jotain elementtejä joita ei mielestäni todellakaan tarvita kauniin tai siedettävämmän kantapään tekemiseksi.
Tosin en kyllä tiedä laisinkaan miltä sen ohjeen mukaan tehtynä kantapään edes tulisi näyttää, lehdessä kun ei ollut kuvia kantapäästä laisinkaan.

Koristekuvio ja ehkä parempi kuva kantapäästä
Käyttämäni lanka oli Gjestallin Baby Ull ja eihän se mitään sukkalankaa ole, mutta en siihen neulomishätään löytänyt muutakaan mieleistä väriä. Puikot ovat kokoa 2,5.
Näiden sukkien tekeminen kesti muuten yllättävän pitkään. Homma alkoi takkuamaan resorin kohdalla. Jostain hämärästä syystä toisen sukan lanka alkoikin tekemään raidan sijaan jotain hämärää klönttiä ja loppui vasta kun tein pohkeelle tarvittavia lisäyksiä. Näköjään minulla on pakkomielle symmetriasta ja muu vie elämän uraltaan.
Nytkin pakotin itseni saamaan sukat valmiiksi vain ja ainoastaan sen vuoksi että eräs isompi työni on vielä kuivumassa eikä ole valmis esiteltäväksi ja halusin kirjoittaa tänne edes jotain.

Ehkä yritän vielä muutaman kerran tehdä pelkästään tuota kantapäätä jostain ylijäämälangasta ja saada aikaiseksi ohjeen, jolla voin myöhemminkin neuloa sukkia toisenlaisella tavalla perinteisesti käyttämäni tiimalasikantapään sijaan.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Missä kani?

Vappuviikolla huomasin silmänurkassa jotain liikettä. Hetken aikaa tuijotin näkymää ennen kuin huomasin kanin mitä oudoimmassa paikassa.

Löydätkö kanin?
Yläkuvassa kani on aivan pesäkolonsa edessä. Siirryin lähemmäksi ottamaan parempaa kuvaa siitä, mutta tarkentaessani kameraa päätti kani lähteä käpälämäkeen ja luikahti sisään pesäänsä.

Kanin pesäalue
Kani oli onnistunut valitsemaan itselleen melkoisen rauhallisen asuinalueen. Ympärillä on toimistorakennuksia, joten iltaisin ei juurikaan porukkaa tuolla liiku ja pesäkolo on parkkipaikan viereissä olevan betonibunkkerin päälle. Alueen yläpuolella on aita ja molemmat sivustatkin ovat sen verran hyvin suojattu ettei sinne pääse kovin suurta eläintä edes menemään.
Alakuvassa pesäpaikka on melkoisen keskellä kuvaa. Jos kuvaa suurentaa, niin se pesä on aivan kirkkaamman ruskean alapuolella. Sitä ei maatasosta todellakaan näe ellei tiedä mitä etsiä.