maanantai 30. elokuuta 2010

Avon & Roosa nauha-kävely 2010

Sain päähäni sunnuntaina käydä tukemassa rintasyöpätutkimusta osallistumalla Avonin järjestämään kävelytapahtumaan.
Kokoontuminen tapahtui Senaatintorilta, missä oli kojuja ja maisteltavaa. Harmi vain että en syö viljaa tai soijaa, joten kaikki mitä sain nautti oli meikit ja kivennäisvesi.


Ennen kävelyyn lähtöä lämmiteltiin Zumban tahdissa, mutta ainakin minä olin niin jäässä että olisin reväyttänyt lihakseni yrittäessäni musiikin tahtiin liikkumista. Kova tuuli +10-15 asteen lämpötilassa vetää jähmeäksi ytimiä myöten.

Kävelyreittimme vei ympäri Kaivopuistoa. Kävellessä tajusin etten olekaan aikoihin käveleskellyt sillä suunnalla, vastaan tuli sen verran unohtunutta nähtävää.

Letkamme oli pitkä ja kiristi autoilijoiden pinnoja. Mukanamme oli muutama moottoripyöräpoliisi, jotka varmistivat etteivät autoilijat yrittäneet keskeyttää kävelyä. Saimmepa siinä sivussa nähdä kun joku vanha hienostorouva yritti penätä poliisilta oikeuttaan ajaa tiellä ja vaati kulkuetta siirtymään jalkakäytävälle.
Hämmentävää miten vaikeaa on muuten kävellä ajokaistalla. Sitä automaattisesti yrittää mennä tienreunaan ja jalkakäytävälle vaikka tietää että kokonainen katu on varattu kävelyyn.

Kylmän tuulen vuoksi aloin olla loppupuolella hieman pahalla tuulella ja kiroilin kun menin laittamaan tuollaiseen rahoja, vaikka hyvään tarkoitukseen menivätkin. Päiväni kuitenkin piristyi tapahtuman lopussa olleeseen arpajaisiin. Pidän arpajaisista vaikken voittaisikaan mitään ja voiton kohdalle sattuessa olen jo ihan taivassa. Tällä kertaa olin taivassa!
Sain Guessin-liikkeeseen 50 euron lahjakortin. Lisäksi tapahtumassa saadussa lahjakassissakin oli Guessin-liikkeen etuseteli, joten meikäläinen pääsee hankkimaan itselle luultavasti uuden laukun tai jotain muuta.

lauantai 28. elokuuta 2010

Circo Aereo - Ro-pu

Olen aivan onnessani ja valmis karkaamaan sirkukseen. Kävin katsomassa Circo Aereon esityksen Ro-pu. Aivan täydellinen esitys.
Minua on pelottanut liite 'nyky-' kaikissa sanoissa kuten nykytaide, nykytanssi ja nyky-yhteiskunta. Kytken sen raadolliseen, yli ymmärryksen menevään asiaan. Circo Aereo on nykysirkusryhmä ja menin katsomaan näytöstä melkoisella ennakkoluulolla. Ehkä juuri sen vuoksi esitys sai minut valtaansa täysin.
Esityksen kantavana elementtinä oli köysi, maassa ja ilmassa. Sitä hyödynnettiin useammalla tavalla kuin mitä itse olisin koskaan keksinytkään. Takaseinällä pyöri milloin videoita ja milloin reaaliaikaista kuvaa esityksestä. Musiikki oli... vaihtelevaa esitykseen sopivaa. Mielenkiintoisinta äänentoistossa oli ns. hiljaiset hetket, jolloin musiikkia ei kuulunut. Koko sali muuttui tällöin suureksi kaikukopaksi, jonka ansiosta kevyt köyden liikahdus kuohui salin yli.
Aivan loistavia oivalluksia tapahtui koko esityksen ajan.

Esitys ei sovi kovin pienille lapsille, eikä myöskään suupalttihenkilöille. Hiljaisen hetken aikana heidän pienen pieni kuiskauksensa kuuluu koko salin läpi. Melkoinen katastrofi olisi varmaan ollut puhelimen värinähälytys, jos se olisi pärähtänyt soimaan juuri äänen vahvistuksen ollessa päällä.

Tajusin muuten tuon esityksen aikana että olen muksuna kiivennyt koulussa köyttä ylös köysiakrobatiassa käytetyn varvaskiipeämistyylillä. Minulla ei ollut tarpeeksi voimaa käsissäni, jotta olisin voinut irrottaa jalkojani edes hetkeksi köydestä, joten päästäkseni ylös minun piti kehitellä jotain muuta. Päädyin laittamaan köyden ison varpaan ja sitä seuraavan varpaan väliin ja kiivetessä ylöspäin toisen jalan varpaat puristivat köyttä tiukasti kiinni samalla kun kädet ja toinen jalka siirtyivät ylemmäksi/alemmaksi. Varvastyylillä kiipeäminen on melkein kuin olisi kiivennyt tikapuita ylösalas ja huomattavasti nopeammin kuin muilla tyyleillä (ainakin minun tapauksessani). Se ei muuten edes satu varvasväleihin vaikka saattaakin näyttää epämukavalta. Alla olevassa videossa on heti alussa varvaskiipeäminen.

torstai 26. elokuuta 2010

Rakkauskirjeitä Julialle

Tänään oli taas Finnkinolla superpäivä ja pitihän se käyttää hyväksi. Ongelmia vain tuotti elokuvan valitseminen. Se ei saanut olla sellainen minkä mieheni haluaisi nähdä, eikä se myöskään saisi olla 3D-elokuva. Tietenkin kaikki mielenkiintoisimmat minua kiinnostavat elokuvat olivat saatavilla ainoastaan 3D-versioina ja melkein jätin väliin tämän kertaisen superpäivän.
Päädyin kuitenkin katsomaan Rakkauskirjeitä Julialle. Oli outoa olla täpötäydessä näytöksessä, jossa näytti olevan ainoastaan yksi mies. Kaikki muut olivat naisia. Selkeästi tämä hömppä on tarkoitettu naisille.
Mitäpä sanoa elokuvasta... En menisi katsomaan sitä uudelleen. Elokuva oli kokonaisuudessaan liian hömppää minun makuuni ja kaikkein parasta koko elokuvassa oli maisemat. Jos pohtii joskus Italiaan matkustamista, niin tällä saa nostettua loistavasti matkakuumeen.

Nyt kun olen nähnyt elokuvan, katsoin sen netissä saatavilla olevan trailerin uudelleen. Trailerissa on koko tarina, elokuva ei tuo siihen mitään yllätyksiä. Joten, jos olette nähneet trailerin olette nähneet elokuvankin.



Ja totta kai elokuvassa soi myös tämä kappale.


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Statistiikkaa

Jokainen bloginpitäjä on kiinnostunut millaisia ihmisiä heidän blogissaan käy, miten ovat eksyneet sivuilla ja mistä päin maailmaa ovat kotoisin. Onneksi meitä varten on netti pullollaan erilaisia statistiikkaohjelmia ja sellainen on käytössä minunkin sivuillani.
Tosin se ei huomioi RSS-syötteen kautta blogiani seuraavia ihmisiä, vaan ainoastaan sellaisia jotka oikeasti lataavat sivuni selaimeen. Eli minulla ei ole harmaintakaan hajua moniko seuraa säännöllisesti blogiani.

Joskus olen selkeästi huomannut että jokin postaukseni on lähtenyt jossain sähköpostissa tai nettikeskustelussa kiertoon. Ihmisiä vain alkaa yht'äkkiä käymään tietyssä (vanhassakin) postauksessa.

Blogissani käyvät henkilöt sijaitsevat seuraavissa maissa:
Suomi 85%
Taiwan 10%
Israel 1%
Ranska 1%
Muut 3%
Muihin maihin kuuluvat USA, Iran, Englanti, Espanja, Indonesia, Venäjä, Australia ja piilotetut lähtömaat.
Nuo listatut maat Taiwania lukuun ottamatta ovat loogisia, sillä niiden käyttäjät ovat selkeästi ilmaisseet osaavansa suomea, joten heidän päätymisensä ei ole mikään ihme.
Taiwanista oleva lukija taas käy melkeinpä päivittäin ja muutaman kerran on käynyt useamman kerran päivässäkin blogissani. Mielenkiintoista tässä tekee sen että hänen ensimmäisellä ilmaantumiskerraltaankaan ei ole ollut tietoa miten hän on blogiini päätynyt muuten kuin profiilini kautta ja miten hän on profiiliini päätynyt, sitä en tiedä. Kuka on tämä mysteerinen taiwanilainen?

Suurin osa rekisteröidyistä kävijöistä päätyy sivuilleni hakukoneiden kautta. Suosituimpia hakusanoja ovat eri ravintolat. Pitäisiköhän minun alkaa ravintolakriitikoksi.
Seuraavaksi yleisin on hämmästyksekseni minun nimeni, jopa seitsemän prosenttia hauista tapahtuu minun nimeä etsittäessä. Erittäin hämmentävää.
Kolmanneksi yleisin on erilaiset ruokaohjeet, neljäs on erilaiset käsityöt, viides on leukoihin liittyvät operaatiot ja kuudes on pelit.

Google on hakukoneiden voittaja. Google.fi sai osakseen 80% hauista, Google.com 18% ja lopuille hakukoneille (myös Googlen muille maille) jäikin sitten 2% jaettavakseen.

Kävijöillä on selaimenaan
Firefox 3.6 39%
IE 7.0 18%
IE 8.0 13%
Firefox 2.0 11%
Chrome 5.0 5%
IE 6.0 3% (Mukavaa että tämä vanha buginen versio alkaa väistyä)
Ja loput 11% ovat sitten muita selaimia kuten esimerkiksi Safarin eri versioita.

Käyttöjärjestelminä heillä on
Windows XP 47%
Windows Vista 29%
Windows 7 13%
Mac OS X 8%
Linux 1%
Puhelimet ja muut 2%

maanantai 23. elokuuta 2010

Pesuhuoneen päivitystä

Siivousoperaation on edennyt pesuhuoneeseen asti. Tosin siivous on edelleenkin kesken, sillä unohdin ostaa pölynimuriin pusseja.

Meidän pesuhuone on ärsyttävän pitkulainen ja kapea. Joten sen sisustaminen on hieman haastavaa. Oikeastaan kuvassa näkyvä nurkkaus on sellainen, minkä ulkonäköä voi vaihtaa miten lystää. Muu osa pesuhuonetta joutuu tyytymään tekstiilien vaihteluihin, ellei sitten innostu vaihtamaan kaakeleita.

Aiemmin tuossa nurkkauksessa on ollut nuo kaksi koivun väristä penkkiä ja penkkien alla olevat korit. Päällimmäinen penkki on ensi kokeiluni puutöissä ja tehty äärimmäisen stressin alla, joten en tullut ajatelleeksi että ehkä käytin liian ohutta puuta ja se ettei sitä saa tasapainoon mitenkään, jos lattia on vino kuten yleensä on pesuhuoneissa. No, ei se mitään. Tuo penkki toimii mainiosti pöydän korvikkeena ja siihen on mukava jättää vaatteensa saunaan mennessä.
Alempi penkki onkin tehty huomattavasti rauhallisemmin ja ymmärsin jopa käyttää paksumpaa puuta materiaalina. Siinä uskaltaa isompikin ihminen istua ja se ei ota sillä lailla nokkiinsa kaltevasta lattiasta kuin edeltäjänsä.
Penkkien alla toisessa korissa on sisätossuja vierassaunojia varten. Itse inhoan laittaa sukkia saunan jälkeen ja toisaalta on ikävää kulkea pitkin parketteja märillä jaloilla, joten noita saavat vieraat käyttää meillä käydessään.
Toisessa korissa on taas kaikenlaisia kemikaaleja enimmäkseen Lushin tuotteina.

Uutta tuossa kuvassa on tuo penkin päällä oleva hyllykkö. Kaikki tuo tavara on ajan saatossa kerääntynyt pitkin penkkejä, mutta nyt sain ne vihdoin ja viimein järjestykseen hyllykköön.
Hyllykkö on Kodin Ykkösestä ja minulla kävi sen kanssa sellainen kurja tuuri, että siitä puuttui pari ruuvia. Sain tänään ne puuttuvat ruuvit sekä 16 ylimääräistä ruuvia ja 2 kappaletta kuusioavaimiakin.
Vasemmalla kököttävä pupu on kotoisin H&M Homesta, juuri se pupu minkä laitoin "ostoskärryyn" aiemmassa postauksessani.
Tänään löysin Hakaniemen Sokokselta Tivoli Audio PAL:n, joka kököttää hyllykön päällä. Kävin ensiksi keskustan Sokoksella, mutta sieltä sanottiin vain ei-oo, ei-tuu ja väärää tietoa liikkeellä. Tankotanssitreenien jälkeen sain päähäni käydä kokeilemassa onneani Hakaniemestä ja siellähän niitä oli nätissä rivissä viitenä eri värinä. Tosin värivaihtoehtoina oli vain musta, helmiäinen, pinkki, punainen ja keltainen. Kuten kuvasta näkee päädyin helmiäiseen ja olen tyytyväinen valintaani. Enää minun tarvitsee hankkia tuonne iPodilleni piuha, jolla voisin kytkeä sen Tivolin kajariin kiinni.

perjantai 20. elokuuta 2010

H&M Home

Töiden jälkeen sain päähäni mennä Aleksanterinkadulle kurkkaamaan miltä H&M Home-niminen liike näyttää ja pitää sisällään. Kovasti on Ikea-tyylistä menoa sielläkin. H&M on keskittynyt kodin tekstiileihin, joten huonekaluja on turha käydä sieltä ostamassa. Mielenkiintoiseksi liikkeen tekee se että se on melko pieni ja näytillä on suunnilleen yksi kappale kutakin tuotetta. Eli kaikki hypistelevät sitä ainoaa esillä olevaa kappaletta ja tekevät sen perusteella päätöksen ostoksistaan.
Liikkeen erikoisuus on se kuinka siellä hoidetaan ostaminen. Alla olevasta kuvasta näkee pyhässä yksinkertaisuudessaan koko homman jujun. Oikeassa laidassa näkyy metallilevy, jossa on ostoskärryn kuva. No, se on juuri sitä mitä esittääkin ostoskärry. Vasemmassa laidassa olevassa telineessä on taas tarjolla pieniä magneetteja, jotka esittävät liikkeessä olevia tuotteita.


Noita magneetteja on jokaisen esillä olevan tuotteen lähettyvillä ja myös koottuna yhteen paikkaan seinällä. Sieltä vain valitaan halutun tuotteen magneetti ja laitetaan ostoskärrylevylle.


Kun kaikki halutut tuotteet on kerätty ostoskärrylevylle, niin ei muuta kuin kassalle, jossa myyjä käy kipaisemassa varastosta levyllä esiintyvät tuotteet täysin avaamattomissa pakkauksissaan.
Näppärää, ei tarvita suuria asiakastiloja ja tuotteet pysyvät siisteinä ostohetkeen asti.

torstai 19. elokuuta 2010

Juustolehdykät

Tämä on niin syntisen hyvää ja loistavaa naposteltavaa pikku nälkään. Huono puoli on siinä että se sotkee sormet ja riippuen valituista juustoista, tulee proteiinia herkästi runsaasti.
Juustolehdyköitten seurana minulla oli inkiväärijuomaa. Jostain syystä kaupoissa ei ole viime kuukausina näkynyt Schweppesin Ginger Alea, jouduin kehittelemään sille korvikkeen ja varmasti korvike on karpimpi kuin alkuperäinen juoma.
Kävin Ruohonjuuresta ostamassa Whole Earthin Sparkling delicious Ginger-juomaa. Paljaaltaan tämä juoma on melkoisen tujua ja inkiväärin makua pitää todellakin rakastaa, jotta sen pystyisi juomaan. Kotona kaadoin lasiin 3/4 desin verran tuota inkiväärijuomaa ja lopuksi täytin lasin kivennäisvedellä. Näin sain laimennettua inkiväärin makua suulleni sopivaksi ja hiilareitakin tuli noin 7 grammaa lasia kohden. Lisäksi yhdestä tölkistä saa juomat neljään annokseen.


Juustolehdykät (9 kappaletta)
200 grammaa juustoraasteita
Pizzamaustetta

Käytin omissa lehdyköissäni Mustaleimaa, mozzarellaa ja parmesaania, mutta raasteet voivat olla melkeinpä mitä tahansa lajia. Sekoita raasteet keskenään pizzamausteen kanssa ja jaa ne pellille yhdeksäksi keoksi.
Paista 200 asteessa 10 minuutin ajan. Lisää pizzamaustetta vielä pinnalle koristeeksi ja anna jäähtyä.

Ravintoarvot yhtä lehdykkää kohden (käytetyt juustot vaikuttavat näihin):
Energiaa 77,8 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 5,6 g
Rasvaa 6,2 g

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Torii - Portti

Se on vihdoin ja viimein valmis. Reilu kolme kuukautta sitä uurastin työmatkoilla ja iltaisin. Tämä työ aiheutti peukalon jännetuppitulehduksen, jota nyt saan parannella rauhassa.

Nyt kun näen sen valmiina, olen tyytyväinen tulokseen. Käytin mallina Itsukushiman pyhäkön porttia ja tekniikka on ihan vain ruutuvirkkausta.

Työn leveydeksi sain sen minkä olin laskenutkin, mutta korkeudessa tuli varmaan 10 senttimetrin laskuvirhe. Ilmeisesti käsialani muuttui työntekoaikana sen verran että senttejä hävisi matkan varrella. Toisaalta taas, jos korkeus olisi ollut se mitä alunperin suunnittelin, olisi portin alareuna tuon pienen kivipuutarhan takana piilossa.
Tällä hetkellä työ on kiinni vain yläreunasta ja kunhan tuota tuijottelen pari päivää uskon kiinnittäväni sen parvekkeen kaiteisiin myös sivuilta ja alhaalta.

Käytetty lanka on Anchorin Freccia 12 ja sitä meni n. 175 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoa 2,50 mm.

Lupaan etten enää tänä vuonna aloita uutta virkkausta, vaan annan tuon peukalon parantua kaikessa rauhassa. Epäilen että en enää edes haaveilekaan minkään noin suuren työn virkkaamisesta.

maanantai 16. elokuuta 2010

Virkkauspeukalo

Mikä vika tässä peukalossa on? Sehän näyttää ihan normaalilta, eikö?


Sen pitäisi näyttää tältä, kun henkilöllä on yliliikkuvat nivelet.


Joo, oikeassa kädessäni on peukalon jännetuppitulehdus ja syypää siihen on virkkaus. Kolme virkkuutyötä olen tehnyt parin vuoden sisällä ja jokaisen aikana on peukalo alkanut oirehtimaan. Tällä kertaa vain ei lepo ole auttanut tippaakaan ja jouduin käymään lääkärillä. Lääkärin mukaan peukalon liikkuvuus on normaali vaikkakaan ei taivu niin pitkälle kuin toinen peukalo (mikä taas on epänormaali taipuvuus). Hän määräsi kuitenkin lepoa peukalolle ja tulehduslääkekuurin. Lääkekuuri on nyt menossa ja kunhan saan viimeisimmän virkkaukseni valmiiksi tulee myös pitempi lepokin tarjolle.
Harmi vain että tuo peukalo estää oikeastaan kaikenlaisen näpertelyn. Siinä ei juurikaan ole pitoa tai puristusvoimaa. Monta kertaa se on pettänyt esimerkiksi poninhäntää kiinni laittaessa ja se kipu on valtava. Pullojen/purkkien avaamiset ovat arvuuttelua ja esimerkiksi ristipistotöiden tekemisestä ei tule mitään muuten kuin sinnikkyydellä.
Seuraavan kuukauden parin aikana tästä blogista tuskin kuuluu mitään uutisia käsityörintamalta ellen sitten innostu oikein kunnolla surauttelemaan ompelukoneella.

Parvekkeen ehostus

Niin monen vuoden jälkeen olen vihdoin ja viimein löytänyt langanpään, jota lähdin tänä kesänä sitten seuraamaan. Tein parvekepenkillemme uuden vaihtopäällisen. Istuintyynyn alkuperäinen pinta oli väriltään valkoinen ja vaikka penkki onkin lasitetulla parvekkeella, likaantui se ikävästi tämän tästä. Päällistä tehdessä huomasi kyllä etten ole aikoihin ommellut. Sain aikasaksi kaikki perusvirheet mitkä oli vain mahdollista tehdä.
Ensimmäinen virhe tuli jo kangasta leikatessa. Unohdin katsoa että pohjalle tuleva pala olisi päälipuolen peilikuva, jolloin tyyny näyttäisi kuvioinnin puolesta symmetriseltä. Toinen virhe tuli myöskin leikatessa jättäessäni runsaat saumanvarat. Saumuria käyttäessä on aivan turha jättää niin runsaita saumanvaroja ellei halua harrastaa kankaan silppuamista. Kulmakohdista tuli ensimmäisellä ompelukerralla onnistuneet, mutta kun jouduin pienentämään päällistä istuvammaksi menivät kulmat piloille. Onneksi kaikki virheet ovat sellaisissa paikoissa etteivät ne näy ellei päälliseen koske.

Piristin muutenkin parveketta ostamalla Sokokselta pienen seinätaulun, Stockmannilta pari silkkikukkakasvia ja oranssit istuintyynyt (jotka toimivat myös selkänojina) ovat Kodin Ykkösestä.


Parvekkeen toinenkin reuna koki uudistuksia. Monen vuoden ajan olen yrittänyt saada kukkia kasvamaan parvekkeella ja olen upottanut niihin valtavasti rahaa. Ongelmana on että parvekkeemme on melkoinen pätsi kesäisin, jos emme pidä lasitusta auki ja talvella kylmä vaikka lasitus olisi kiinni. Lisäksi lomamatkojemme aikana ei ole ketään kastelemassa kukkia, joten eiväthän ne kestä.
Tänä kesänä päätin viskata kaikki, yhtä kasvia lukuunottamatta, kasvikokeiluni roskikseen ja hankkia tilalle silkkikukkia. En varsinaisesti ole silkkikukkien ystävä, mutta tällaisissa tapauksissa muoviset kasvit ovat varsin toimivia. En hankkinut mitään kukkivia yksilöitä, vaan pelkästään vihreitä kasveja, jotka eivät näytä niin kovin oudoilta talvipakkasillakaan. Kasveja keräsin Kodin Ykkösestä, Plantagenista ja Bauhausista. "Kukkapöytä" on peräisin Ikeasta.


Minulla on tekeillä ikkunakoriste tuohon kuvassa näkyvään ikkunaan. Eipähän tarvitse sen jälkeen katsella naapurin alusvaatteita kuivumassa ja heidän saunavilvoittelujaan. Näillä näkymin tällä viikolla saan sen ripustettua tuohon ikkunaan.

perjantai 13. elokuuta 2010

Projekti metrilaku osa 13

Kolmastoista päivä ja perjantai. Sopiva päivä kirjoittaa kappale 13.

Eilen oli taas käynti oikojalla pitkästä aikaa. Sain huutia hampaiden kunnosta. No, erittäin ymmärrettävästä syystä. Kesäloman aikana tuli syötyä selkeästi enemmän hiilihydraatteja juomien, hedelmien ja jäätelön muodossa. Se taas näkyy minulla plakin määrän kasvuna suussa ja raudat hankaloittavat niiden poistamista. Nyt töiden alettua pitäisi taas olla helpompi pysytellä matalammilla hiilihydraattitasoilla ja toivon mukaan se näkyy myös plakin määrän pienentymisessä.

Kaikki raudat, paitsi kielenpuoleinen, uusittiin. Sivualahampaat kytkettiin etuhampaiden kanssa samaan rautaan ja alakulmahampaat saivat omat vänkyrärautansa. Alahampaisiin ei käytetty ollenkaan kuminauhoja, vaan kaikki sidottiin rautalangalla.
Ylähampaissa on edelleenkin yksi kakkonen ihan yksinään. Kaikki muut ovat kytketty rautaan pinkillä kuminauhalla.

Sairaalasta lähdön jälkeen se ilo vasta alkoikin. Hampaiden särky ja aristus on taas sieltä pahimmasta päästä. Luulin kestäväni kivun, mutta syötyäni litran verran jäätelöä ja kivun edelleenkin oltua melkoisen tuntuva, päätin aloittaa peukaloni jännetuppitulehdun lääkityksen jo nyt hoitaen samalla myös noiden hampaiden kivun. Pronaxen tuntui vaikuttavan hyvin noihin hampaisiin, tosin se myös väsyttää minua kovin. Illalla simahdin täysin parin tunnin sisään lääkkeen otosta. Ja aamulääkkeen oton jälkeen on hereillä olo ollut ajoittain haastavaa vaikka olen hörppinyt Batterya tämän tästä.

Kiinteitä ruokia en pysty syömään vähään aikaan hampaiden aristuksen vuoksi. Lisäksi osa raudoista jää hampaiden väliin, jolloin aivan kaikki hampaat eivät ainakaan vielä saa kosketusta vastapariinsa eli ei minulla juuri ole kunnollista purupintaakaan. Keitoilla siis mennään siihen asti että aristus loppuu ja leuat löytävät uuden purenta-asennon.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Anteeksi!

Heräsin aamulla tunteeseen että minun piti pyytää anteeksi. Mutta keneltä? En ole mielestäni loukannut ketään. Koko aamun minua on vaivannut tuo tunne, kunnes rauhoituin hetkeksi ja löysin loukatun kohteen.

Anteeksi kehoni, olet joutunut viime aikoina koville. Helteet rasittavat voimiasi, kuten myös univaikeudet. Vaikka näen että tarvitsisit lepoa pakotan sinut käymään töissä, siivoamaan kotona, kuntoilemaan henkihieveriin. Ja ihan kuin tuo ei riittäisi, kaiken kukkuraksi kävin luovuttamassa verta, jonka jälkeen et olekaan oikeastaan saanut tarvitsemaasi lepoa juuri ollenkaan.
Ei ihme että alat osoittaa väsymisen merkkejä ja kevyttä sairastumistakin alkaa ilmetä.

Take Good Care Of Yourself

Yritä jaksaa vielä pari päivää. Sitten alkaa kaipaamasi viikonloppu. Ilmat alkavat viilenemään. Sen pitäisi helpottaa oloasi ainakin vähäsen ja univaikeudetkin alkavat olla selätetty. Yritän myös kuunnella sinua enemmän ja olla rehkimättä niin paljoa vaikka mieli tekisikin.

perjantai 6. elokuuta 2010

Tulikärpästen hauta ja Hiroshiman poika

Tänään 6.8.2010 on kulunut 65 vuotta Hiroshiman atomipommista. Mikä sen parempi tapa kunnioittaa muistoa kuin katsomalla sotaan liittyvä elokuva ja lukemalla sarjakuvia. Ja missään tapauksessa ei mitään sotasankareista kertovia, vaan viattomien ihmisten kohtaamista kärsimyksistä.

Löysin DVD-hyllyn kätköistä Studio Ghiblin animaation Tulikärpästen hauta, jossa seurataan 4- vuotiaan tytön ja 14 vuotiaan pojan selviytymistä Koben pommitusten jälkeen. Tämä jos mikä on elokuva, joka kykenee näyttämään ihmisille millaista sota oikeasti on viattomien ihmisten kohdalla. Kaikki länsimäiset elokuvat antavat sodista niin kovin positiivisen ja sankarillisen tapahtuman, mutta tämä piirretty pistää kyllä ajattelemaan.



Traileri on kalpea aavistus tuosta animaatiosta ja antaa aivan liian iloisen kuvan. Tätä katsoessa kannattaa varata lämmin kainalo ja nenäliinapaketti lähelle, sillä ihmisen kuihtuminen ja raadollisuuden näkeminen ei ole mitään mukavaa katseltavaa.

Toinen päivän seuralaiseni on ollut Hiroshiman poika. Kyseisen sarjakuvan tekijä on ollut itse elänyt toisen maailmansodan aikana ja se näkyy myös kirjassa. Sarjakuva on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen Hiroshiman atomipommia ja päättyy räjähdykseen. Toinen osa kertoo ajasta jälkeen räjähdyksen ja se ei ole mitään nättiä katsottavaa. Ensimmäisen kirjan aikana tulee naureskeltua joillekin poikien kolttosille, mutta toisen kirjan aikana alkaa säälimään ihmisten kohtaloa ja inhoamaan kaikkia "sotahulluja". Itseasiassa joissain kohdissa tulee lievästi huono olo, jos alkaa liikaa pohtimaan tilannetta.


Jokaisen sotia ihailevan kannattaa katsoa tuo elokuva ja sarjakuva ja miettiä sen jälkeen sotien merkitystä uudelleen. Länsimaat ihannoivat aivan liian paljon sotia. Uutisissakin annetaan melkoisen sotapositiivinen kuva vaikka samalla puhutaankin kuolemista.

Ruusu on peräisin muuten Veripalvelusta. Kävin tänään luovuttamassa vertani 15. kerran.

tiistai 3. elokuuta 2010

Cyberbike

Wii tarvitsee paljon tilaa, mutta tätä menoa myös sen ohjaimet tarvitsevat kohta oman huoneensa. Itäkeskuksen Prismassa näin tähän mennessä suurimman Wii-ohjaimen ikinä. Ensin en laitetta edes huomannut, mutta sitten kun tajusin näkemäni tipahti leuka maahan ja varmaan puoli kauppaa kuuli huudahdukseni laitteesta.

Kyllä, se on kuntopyörä. Wii uppoaa taas pykälän verran syvemmälle kuntoilun maailmaan. Tosin tuo toimii kuulemma myös GameCubellakin.
Laite näyttää kuntopyörältä ja polkimissa tuntuu vastustakin. Selkein ero tavallisiin kuntopyöriin on kääntyvä ohjaustanko. Ainut vain että koko pyörä tuntui sen verran muoviselta
että epäilyttää kuinka kauan se kestää vauhdikasta menoa.


Prismassa tuon hinta näytti olevan noin 150 euroa. Tahtoisinkohan tuon joululahjaksi?

Hmmm, Cyberbiken sivuilla on mielenkiintoinen lista autopeleistä, joissa laitteen pitäisi toimia. Saa hieman uutta kuvakulmaa urheiluautolla ajeluun kun joutuu polkemaan pitääkseen auton liikkeessä. Muuttuiko Porche juuri polkuautoksi?

maanantai 2. elokuuta 2010

C.H.I.Q. Shady Horsetail

Lomat ovat taas lopuillaan ja pitää palata takaisin arkeen. Lomani lopulla oli iloinen perhetapahtuma kun veljeni meni naimisiin. Keväällä löysin Fashion Housen ystävämyynnistä aivan ihanan pitkän mustan puvun. Mustaahan ei perinteisesti saisi laittaa häihin, mutta kun sitä pukua ei vain ollut saatavilla muissa väreissä, niin siihen piti tyytyä. Tosin varmistin kyllä morsiamelta ettei häntä haittaa musta puku. Väriä pukuun toin vihreän sävyisillä asusteilla. Kengät, käsilaukku, kaulakoru, korvakorut, rannekoru, hiuskoriste, puvun lisäkoriste sekä rautojeni kuminauhat olivat kaikki jotain vihreän sävyä.
Laittaisin tähän kuvan puvusta, mutta kotimme verkkolevyltä ei löytynytkään yhtään hääkuvaa vielä, joten pitää siltä osin vain tyytyä heikkoon kuvailuuni.

Kaulakoru ja korvakorut settiä nimeltä Shady Horsetail, mikä taas on C.H.I.Q.-nimen eräs koruntekoseteistä. Ostin erilaisia C.H.I.Q.:n koruntekosettejä joskus keväällä alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja nyt näköjään yksi seteistä tuli tarpeeseenkin. Setti on muuten ihan ok, mutta erittäin suuri miinus oli ainakin tässä setissä ohjeissa. Ne kun oli erittäin ylimalkaiset ja kielenä vain ruotsi ja tanska, joten kokosin korut enimmäkseen paketin kannessa olevan mainoskuvan perusteella.

Alla on jonkinlainen kuva tekemästäni setistä.


Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu iänikuisella vanhalla digipokkarillani. Normaali pokkarini lentää juuri tällä hetkellä luultavasti jossain Bengalinlahden yläpuolella tai Thaimaan ilmatilassa. Mieheni lähti kuukaudeksi Indonesiaan ja vei pokkarini sukelluskuvauksia varten, joten joudun pärjäämään elokuun vanhalla kameralla. Onneksi olemme säästäneet sen, emmekä ole myyneet/lahjoittaneet sitä pois.
Tässä kuussa saattaa sitten ollakin luvassa hieman enemmän postauksia, kun nämä illat/yöt ovat melkoisen yksinäisiä.