tiistai 27. toukokuuta 2008

Muotishow

Satuttiin tänään osumaan Kampin ostoskeskukseen juuri muotishow'n aikaan.
Meinasin napsia tapahtumasta kuvia, mutta sen puolen hoiti mieheni. Itse nautin pelkästä show'n katselemisesta siihen asti kunnes muistin että pikkukamerassanihan on video-ominaisuus, jota en ole oikeastaan edes käyttänyt.

Tässä ensikertalaisen näytekappaleena pikakelaus esityksestä, älkää voiko pahoin kuvan tärähdellessä.

video

Mallimaailma on todellakin ihan käsittämätöntä. Noillakaan naismalleilla ei ollut lihaksia juuri lainkaan (paitsi yhdellä pohkeissa), muuten olivat täysin tikkuja. Uimapukukierroksella heidän vartalonsa tylsyys korostui, kun näkyi vain suoraa pintaa kaikkialla missä olisi olettanut olevan edes vähän lihaksia.

Mistä tulikin mieleeni työpaikalla lukemani Maaseudun tulevaisuus-lehdessä ollut artikkeli, joka käsitteli espanjalaisten kampanjointia tikkumalleja kohtaan. Tutkimuksessa olivat todenneet sen minkä jokainen tietää kun vain katsoo ympärilleen eli ei nainen ole tikku luonnostaan, mutta kuitenkin suurin osa vaatteista suunnitellaan ja mitoitetaan tikkumalleja silmällä pitäen.
Olen kuitenkin erittäin iloinen että yrittävät kaikin mahdollisin keinoin herättää myös vaatesuunnittelijat oikeaan elämään.

Kuvassa on kyseinen artikkeli ja se pitäisi olla täysin luettavissa, kunhan vain avaa sen suuremmaksi.


P.S. Tämä piti julkaista jo 21.5., mutta Bloggerilla meni aikaa tuon videonpätkän käsittelyyn ja unohdin sitten täysin koko postauksen.

torstai 22. toukokuuta 2008

Kännykkämieltymykset

Tämän päivän hesarin verkkosivuilla oli juttua suomalaisten mieltymyksestä Nokian peruskännyköihin. En sinällään ihmettele asiaa ollenkaan, kun katselen oman tuttavapiirin puhelimia. Uusia malleja löytyy ainoastaan työkännyköistä ja kytkökauppaan "erehtyneiltä".
Nokian puhelimen suosion voi laskea sen piikkiin että se on alunperin ollut kotimainen ("Kotimaista sen olla pitää!") Ja kun on jonkun valmistajan kännyköihin tottunut, on melko hankalaa siirtyä toisen valmistajan kännyköihin ja opetella kaikkien toimintojen ja pikkuohjelmien sijainnit puhelimen ohjelmistossa. Tosin viime vuosina toimintojen vakiosijainnit ovat hieman vaihdelleet nokialaisissakin.
Lisää painostusta tulee myös lähipiirin puhelimista, sillä eri valmistajien puhelimien välinen viestintä ei ole aina 100% yhteensopiva.
Itselläni kännykän pitää täyttää seuraavat vaatimukset:
  • Sillä pystyy soittamaan ja vastaanottamaan puheluita
  • SMS-viestien lähetys ja vastaanottaminen
  • MMS-viestejä pystyy vastaanottamaan (Kun jotkut niitä kerran-pari vuodessa lähettelevät)
  • Näppäimet ovat sopivan järkevän kokoiset, jolloin oikeaan näppäimeen osuu kerta heitolla niin pitkillä kuin lyhyilläkin kynsillä
  • Puhelin on kooltaan pieni (pitää suhteuttaa noiden näppäimien kokoon)
  • Akku kestää vähintään viikon
  • Ja ehdottomasti puhelimen pitää olla halpa.
En todellakaan kaipaa mitään kameroita, mp3-soittimia, pelejä, navigaattoreita ja gps-paikantimia puhelimeeni. Kaikki nuo syövät puhelimen akkua ja homma menee sähläykseksi siinä vaiheessa kun puhelin soi juuri pitäisi puhelimen kameralla kuvata jotain.
Nykyään vain joutuu melkoisesti miettimään sitä milloin ja millaiset näppäimet ovat ne itselleen sopivat, kun puhelimen valmistajat ovat enemmän kiinnostuneita näytön koosta kuin näppäimien käytettävyydestä.
Itse päädyin 8 vuoden nokialaisena olon jälkeen Samsungin leiriin ja omistan nykyään M300-mallin. Siinä toteutuu kaikki muut toiveeni paitsi nuo näppäimet. Ne ovat siedettävät kooltaan, mutta melkoisen turhauttavat käyttää hiemankaan pidemmillä kynsillä. Lisäksi tuossa puhelimessa on murheenkryyninä kamera, joka käsilaukussa ollessaan menee itsestään päälle ja napsii aikansa kuluksi ~80 valokuvaa laukkuni sisällöstä.
Tosin monta kertaa olen kaivannut nokialaista, kun melkein kaikki toiminnot toimivat "väärinpäin". No, niin kauan kuin tuo puhelin tyydyttää tarpeeni ja toimii jotakuinkin, ei minun tarvitse miettiä uutta puhelinta... ehkäpä puhelinvalmistajat keksivät siihen mennessä taas peruspuhelimen...

tiistai 20. toukokuuta 2008

Käsitöiden tilanne

Välillä vähän katsausta siihen miten tällä hetkellä työn alla olevat käsityöt etenevät.
 
Tavoitteena olisi saada tällä viikolla valmiiksi tyynyliina ja siihen kuuluvan ristipistotyön viimeistely. Ristipistotyö on muuten valmis, mutta jälkipistot ovat vielä kesken. Jouduin vähentämään työn ompelua, kun onnistuin työntämään neulan tylpän pään (Se missä on lanka) sormestani läpi. Sormi on ollut todella kipeä eikä jälkipistoista ole tullut yhtään mitään sen vuoksi.
 
Miehelleni tekeillä oleva neulepusero elää mielenkiintoisia vaiheita. Puseron etu- ja takaosan alaosan tein yhtenäisenä pyörönä. Vähän väliä tarkistin leveyttä ja mittanauha näyttikin ympärysmitaksi 110 cm. Kainaloiden alla erotin etu- ja takaosan toisistaan, mutta edelleenkin teen niitä yht'aikaa pyöröpuikoilla (molemmilla vain on omat langat). Korkeutta työllä on nyt 52 cm ja huvikseni mittasin eilen puseron alaosan ympärysmitan. Pitkän aikaa levänneenä alaosan ympärysmitta oli kutistunut  olemaan 95 cm. Lepovaiheessa työstä on hävinnyt 15 cm! Kyllähän tuo neule venyy, mutta ainakin osa venymisestä syö pituutta joten saa nähdä tuleeko puserosta sittenkin napapaita.
Torsossa on neulottavaa jäljellä enää 10-15 cm ja sen jälkeen pääsen ihmettelemään hihoja, ne kun neulotaan suoraan torsoon kiinni eikä vasta jälkikäteen.
Ainoat saumat tuossa puserossa tulee olemaan ainoastaan olkapäissä.
 
Näiden lisäksi Spanish Sampler Mystery Stitch-A-Longiin on tullut uusi osanen pisteltäväksi ja sitten vielä minun pitäisi pistellä yksi pienoinen lahjanpoikanen.
 
Niin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saamme tällä viikolla valmiiksi DVD-soittimelle alustan.

Wii Fit osa 2

Onko Wii Fit huuhaata ja turhanpäiväistä? Ei ja on. Jos sen ostaa siinä olevien pikkupelien vuoksi, niin se on täysin turhanpäiväinen. Tällöin se muistuttaa kovasti Wii Playta, joka ostetaan ohjaimen ei siinä olevien pikkupelien vuoksi.
Wii Fit sisältää pikkupelejä, joilla voi kokeilla mäkihyppyjä, lumilautailua yms. Ne ovat kuitenkin vain tarkoitettu esittelemään mahdollisuuksia mihin muuhun Wii Fitistä voi olla. Ei enää pelkkää padin nappuloiden painelua tai wiimoten heiluttelua, vaan myös oman kehon ja tasapainon käyttöä peleissä.
 
Wii Fit on myös melkoisen turha, jonka käyttäjä on erittäin aktiivinen liikkuja normaalissa elämässä. Ohjelman liikkeet eivät korvaa täysipainoista joogatuntia, salitreeniä vastusten kanssaa, hölkkää maastossa tai hikoilua aerobictunnilla. Mutta ei sitä suunniteltukaan niitä korvaamaan.
 
Kenellä Wii Fit on sitten tarkoitettu? Meille sohvaperunoille, jotka muka eivät löydä tarpeeksi aikaa varsinaiseen kuntoiluun ja joilla on kasa tekosyitä aina varalla. "Ei voi mennä kuntosalille, kun on pyykki/tiskit koneessa", "ei voi lähteä hölkälle, kun lapsi on sairaana"...
 
Tokihan kuntoilun voi hoitaa itsenäisestikin ilman mitään apuvälineitä tai kuntovideon ohjaamana, mutta ainakin omalla kohdalla luistan liikkeistä erittäin helposti ja lopputuloksena istun lattialla katsellen naisteen jumppaamista videolla.
Wii Fit eroaa noista jumppavideoista ja itsenäisestä treenaamisesta sillä että siinä tulee jatkuvaa palautetta takaisin päin. Ohjelma noteeraa ja käskee tehdä korjaavia liikkeitä, jos itsellä alkaa ote herpaantumaan tai jos jaksaa ohjelman mukana sarjan loppuun asti, tulee siitä kehuja.
 
Löysin joku aika sitten yhden sivun, jossa tyyppi oli Wii Fitin avulla pudottanut vajaan 5 kiloa 7 viikon aikana.
 
Ehkä itsekin voisin jotain raportoida, jos (/kun) alkaa näkymään tuloksia. Mieskin lupasi minulle sen 0,5-1 tuntia päivässä Wii-aikaa...
 
Tähän mennessä itseni kohdalla painoa on tullut lisää (kiitos suolan yliannostuksen), mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen keskivartalon lihakset muistavat jälleen heidän varsinaisen tehtävän ja näytän hoikemmalta kun keskikehon korsetti pysyy yllä koko ajan (tai no suurimman osan ajasta).

perjantai 16. toukokuuta 2008

Luokkaretket pääkaupunkiseudulla

Tänä keväänä töihin tullessani on usein busseissa, metroissa ja asemilla ollut koululaisryhmiä. Ne ovat tuottaneet osaltaan kummastusta kouluja kohtaan ja myös muistoja omista luokkaretkistä.
 
Koulussa ollessani pidin todella paljon luokkaretkistä, pidin siitä kun päästiin pois normaalista koulurutiinista hieman erinlaisempaan ympäristöön touhuamaan jotain muuta. Ja se varmasti pätee myös edelleenkin.
 
Se mikä erottaa minun luokkaretkeni näiden pääkaupunkiseudun koululaisten luokkaretkiin, on tapa miten luokkaretki hoidetaan. Itseni kohdalla olen koulut käynyt kunnissa missä ei ole sulavaa julkista liikennettä, joten kaikki luokkaretket tehtiin vuokratulla linja-autolla tai kävellen ja polkupyörillä.
Pääkaupunkiseudulla ei kouluilla ilmeisestikään ole rahaa ollenkaan käytössä, kun 20-30 koululaista sisältä ryhmä joutuu änkeytymään yhden (joskus jopa kahden) opettajan ohjaamana bussiin tai metroon päästäkseen kohteeseensa. Tuolla määrällä ei töihin meneviä ihmisiä sitten enää mahdukaan kyytiin myöhemmillä pysäkeillä ja nekin jotka mahtuvat toivovat mielessään jääneensä pysäkille odottamaan seuraavaa bussia. Sen verran kova mekkala noista laumoista yleensä kuuluu (Eivätkä he ymmärrä antaa istumapaikkojakaan vanhoille ihmisille).
Yhden kerran näin Kampin seutuliikenteen porteilla yhden opettajan ja yläasteikäisistä muodostuvan porukan (määrältään se ~20 kpl) etsimässä oikeaa porttia. Päästyään oikealle portille teinti totesivat myöhästyneensä kyydistä ja huikkasivat opettajalleen menevänsä odottelemaan kuka Anttilaan, kuka Suomalaiseen, yksi taas halusi johonkin kahvilaan ja niin poispäin. Ennen kuin opettaja ehti sanoa yhtäkään vastalausetta, oli melkein koko porukka hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ja hetken päästä saapui heidän odottamansa bussi myöhästyneenä portille... Ei käy kateeksi noita opettajia, jotka joutuvat ohjaamaan yksinään valtavaa lapsikööriä julkisissa.
En todellakaan ymmärrä miksei pääkaupunkiseudun kunnilla ole varaa hankkia/vuokrata paria bussia hoitamaan luokkaretkiä. Retkistä tulisi mieluisampia niin lasten, opettajien kuin lasten vanhempienkin kannalta, kun kenenkään ei tarvitse huolehtia ja olla peloissaan siitä että ovathan kaikki mukana jokaisessa siirtymävaiheessa.
 
Itseasiassa olen ollut melkoisen onnekas omien luokkaretkieni suhteen. Näin jälkikäteen tuntuu että koko peruskoulun ajan teimme tämän tästä päiväretkiä lähimpiin laskettelukeskuksiin, naapurikuntien uimahalleihin ja taidettiin muutaman kerran käydä Ruotsin puolella rasvaakin hakemassa. Heti ekaluokkalla minua onnisti luokkaretkellä Murmanskiin, neljännellä luokalla luokkaretki oli leirikoulu Ahvenanmaalle, kuudennella oli luokkaretki Perämeren ympäri, yhdeksännellä... ööö... jotenkin tuntuu että se oli taas tuo Perämeren kiertoajelu, mutta toiseen suuntaan. Lisäksi yläastevaiheessa oli vielä ystävyyskouluvierailu Petroskoihin, mutta sille pääsi vain harvat ja valitut (En oikeastaan ymmärrä ollenkaan miten ihmeessä pääsin sille reissulle, sillä sinne piti mennä vain ne jotka opiskelivat venäjän kieltä ja minä osasin vain kirjoittaa oman etunimeni venäläisillä kirjaimilla ja senkin väärin).

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Wii Fit

Olen ollut jo kohta kolme viikkoa Wii Fitin onnellinen omistaja. Tosin viime aikoina olen hylännyt koko konsolin melkein kokonaan toisen pelin vuoksi.
Jos olet jotenkin onnistunut missaamaan AMOn televisiomainokset aiheesta, niin tässä linkki Nintendon sivuille. Sieltä löytyy pieni videoleike Wii Fitistä.
Sekä tietenkin Youtubesta löytyy triljoona, kunhan vain jaksaa kirjoittaa hakusanat.



Mutta nyt kokemuksiini. Minut oli jo täysin myyty ohjelmalle siinä vaiheessa kun sitä vasta mainostettiin E3-messuilla. Ja julkaisupäivänä livenä Stockalla nähtynä se vahvisti vain päätöstäni. Laite oli saatava hinnalla millä hyvänsä.
Se mikä ohjelmassa ahdistaa eniten on hinta, 109 € on melkoisen suuri raha. Toisaalta se vastaa vain parin kuukauden jäsenmaksua liikuntasalille, joten pitkälle aikavälille ajateltuna tuo hinta on jo ihan hyvä.

Kuten moni Wiille tullut peli (Riippuu pelaajan pelitavasta), myös tämä tarvitsee tilaa ympäriltään. Ensinnäkin tasapainolauta kannattaa asettaa lattialle melko kauas televisiosta etteivät niskat taitu sitä tuijottaessa. Kovin usein ei televisio ole sillä korkeudella että seisova ihminen voisi sitä katsoa suoraan. Toiseksi, Fit sisältää liikkeitä joissa liikutaan sivuttain pois laudalta ja takaisin laudalle sekä pidetään kädet sivuille ojennettuina. Kolmanneksi, pidemmälle ehdittyä tulee liikkeitä jotka vaativa lattialla makaamista. Äkkiseltään laskettuna tuo peli vaatii loppujen lopuksi n. 4 x 2m tilan, jolloin lautaa ei tarvitsisi liikutella edestakaisin.
Meillä on väliaikaisesti tilaongelma hoidettu siirtämällä olohuoneen sohva ja pöytä keittiön puolelle silloin kun treeniä on tarkoitus vetää vähintään tunnin ajan.

Kun käyttäjän lisää ensimmäistä kertaa Fitiin, kysytään häneltä pituus ja syntymäaika. Tämän jälkeen ohjelma punnitsee henkilön, laskee painoindeksin ja suhteuttaa sen käyttäjän ikään. Tämän jälkeen päätetään painotavoite; pidetäänkö nykyistä painoa yllä vai laihdutetaanko tai lihotaanko ja millä aikavälillä. Valinnoiden mukaan ohjelma ehdottaa mihin ohjelman osioon kannattaa treeneissä paneutua enemmän. Huonona puolena ohjelmassa on että sen enempää ei neuvoa oikeastaan tule treenien suhteen.

Minulle ohjelma (yllätys, yllätys) ehdotti kevyttä painonpudotusta; 5kg olisi pudotettavana. Joten ensimmäisen viikonaikana sitten treenasin aerobista kuntoilua päivittäin tunnin ajan. Seurauksena lanteet olivat pari päivää "hieman" kipeinä näkymättömän hula-vanteen heiluttamisesta.
Joka session alussa suoritin tasapainotestin ja punnituksen. Jos jostain syystä painoa oli tullut enemmän lisää, niin ohjelma pyysi pohtimaan syytä moiseen nousuun. No, helposti sain alkuun löydettyäkin mahdolliset vaihtoehdot; söin liian paljon, söin liian myöhään, napostelin koko ajan...

Jooga-osuuden harjoitteet tuntuvat oikeassa kohdissa kehossa, tosin Fitin jooga-liikkeet tehdään hieman eri tavalla kuin mihin itse olen tottunut. Lihastreenit ottavat todella lihaksiin, kunhan pääsee treeneissä pidemmälle. Aerobiset treenit taas tuottavat hikeä pintaan puolessa tunnissa. Ja tasapainopeleissä olen edelleenkin täysin hukassa.

Ensimmäisen viikon aikana kehoni painopiste on muuttunut. Alussa se oli aina kantapäillä, mutta nyt olen oppinut olemaan lukitsematta polviani ja suoristamasta selkärankaa liikaa (yliliikkuvia niveleitä omaavan murhe), joten painopiste on siirtynyt keskemmälle jalkoja. Tasapainokin on parantunut, vaikka vieläkin on ajoittain heittelehtii melkoisesti.

Toisen viikon aikana meille tuli kilpailija Fitille, joka on nyt syönyt melkein kaiken vapaa-ajan ainakin mieheltäni. Edelleenkin teen aamuisin punnituksen ja vähintäänkin testin, joskus jopa venyttelen.
Yhtenä aamuna hämmennystä toi kuitenkin punnitus, joka väitti minun lihonneen vuorokaudessa 2 kg. Pitkään sain pohtia ennen kuin keksin syylliseksi edellisenä päivänä tekemäni pizzan, jossa käytin itselleni uutta tomaattikastiketta. Tuo kastike sisälsi suolaa 7%, mikä on varmaan 90% enemmän kuin mitä normaalisti syön päivän aikana. Loppupäivän ja vielä seuraavan päivän jano oli aivan valtava. Suolan vuoksi kehooni kertyi 2 kg:n edestä nestettä.
Edelleenkin painan enemmän kuin kertaakaan tämän kolmen viikon aikana, ei taidakaan nesteet poistua kehosta niin nopeasti kuin mitä kehoon imeytymiseen meni aikaa.

Ja ehkä tämän postauksen myötä saisin taas vapautettua television Wii Fitin käyttöön... edes puoleksi tunniksi päivässä.

Miehenikin ainakin aloitti pitämään "päiväkirjaa" Fitin käytöstä, joten jos kiinnostaa niin hänenkin blogissaan voi poiketa kurkkaamassa aiheesta.

Parvekkeen kunnostaminen

Kuukauden ajan hommaa suunnittelin ja Vappuna sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa parveketta kesäkuntoon. Muovikassillinen vanhoja, kuolleita kasveja lähti biojätteisiin. Onneksi meidän Valintatalossa on nykyään tarjolla Bioska-muovikasseja, niin sai nuo jätteet siirrettyä helpommin biojätelaatikkoon.
Laitoin siemeniäkin itämään ja parissa päivässä basilika lähtikin tulemaan. Viikko kului ja pensastomaattikin lähti kasvamaan. Epäilen viime viikon aikana kuukausimansikka on alkanut näyttämään versoja (näyttävät vielä rikkaruohoilta...). Aurinkokukatkin ovat jo muutaman sentin mittaisia.
Ainoat missä ei ole eloa, ovat pensaskrassi ja 4 muuta istuttamaani yrttiä... tosin niiden purkeissakin kyllä kasvaa jotain, mutta ei siinä kohtaa mihin siemenet laitoin.
 
Tällä viikolla pitäisi ryhdistäytyä ja siivota loput roskat pois, imuroida, pestä penkin päälystä sekä hioa ja suojata puutarhakalusteet. Jotenkin tuntuu ettei noita kaikkia tule tehtyä.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Tänään oli hyvä päivä

Täysin toisenlainen kuin eilinen. Eilen tuntui ettei mikään suju ja pankin vaihdossakin oli ongelmia.
Tänään kaikki tuntui taas sujuvan täydellisesti. Uuden pankin virkailija lupasi hoitaa pankin vaihtoon liittyvä ongelmat ja Sampo pankissakaan käydessä ei ollut mitään ongelmia.
Nyt vain odotellaan että rahastot nousisivat plussalle, jolloin voitaisiin lopettaa tili Sampo pankissa lopullisesti.
Sampo pankin virkailija vihjaili että pankki lähtee jossain vaiheessa "vastahyökkäykseen" ja yrittää saada menetetyt asiakkaat takaisin. No, mielenkiinnolla jäämme seuraamaan tilannetta samalla mussuttaen uudesta pankista tervetuliaislahjaksi saamiamme suklaakeksejä. Osaa ne tanskalaiset sentään jotain tehdä... nimittäin keksejä.

Osallistuin tänään HS:n Itämeritestiin. Paljon on vielä matkaa miljoonaan, jolloin raha lähtee liikkumaan. Itse onnistuin saamaan 31 pisaraa, vähän mutta miljoonan alkua se sekin on.

Saa nähdä onko huomennakin hyvä päivä.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Tallinnan reissu

Päätettiin sitten kaveriporukalla käydä Tallinnassa mutka lauantaina. Aamusella lähdettiin kohti Länsisatamaa ja tunnelma oli huikea. Ikäväksemme jouduimme jättämään automme parkkialueen toiseen päähän ja siinä vaiheessa kun pääsimme lippuluukulle lunastamaan maksetut lippumme saimme kuulla ettei laivaan enää pääsekään. Todella aikaisin Tallinkilla suljetaan portit. Laivan lähtöön oli mielestäni vielä 20 minuuttia aikaa, mutta sisälle ei enää päässyt. Jos olisimme saaneet auton parkkeerattua yhtään lähemmäksi, olisimme ehtineet täysin ongelmitta laivalle.
No, ei se mitään. Hetken pähkäiltyämme päädyimme kuitenkin menemään Tallinnaan, mutta eri laivayhtiöllä ja paluumatka hoidettiin Tallinkilla, sillä sillehän meillä vielä oli liput voimassa ja autollekin oli iltaan asti maksettu parkkipaikka.

Puolitoista tuntia myöhemmin löysimmekin itsemme Nordic Jet Linen alukselta viilettämässä kohti Tallinnaa.

Ja vaikka olen viime aikoina kirjoittanutkin enemmän neuleista, niin en käynyt juuri ollenkaan missään lankaliikkeessä. Tarkoituksemme oli vain viettää rattoisa päivä Tallinnassa ilman mitään kiirettä minnekään ja onnistuimmekin siinä melkoisen hyvin.
Ei sieltä tullut pahemmin mitään ostettuakaan. Veljelleni ostin yhden vähän harvinaisemman konjakki- ja brandy-pullon. Itsellemme ostin Nestea Green tea-jääteen sekä Cappyn kevyesti hapotettuja mehuja. Noihin juomiin tutustuin Unkarissa ollessani ja olenkin harmitellut kun niitä ei Suomesta saa. Nyt on sitten yksi syy vähemmän matkustaa Budapestiin, kun Tallinnastakin noita saa... ja matkatkaan eivät maksa niin paljoa.
Täytyy varmaan kesäkuussa taas lähteä uudelle reissulle ja ottaa "kalja"kärryt mukaan, jotta saadaan kunnolla tuotua noita mehuja.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Millainen huivi?

Puh... vihdoin ja viimein sain raivattua taas muutama kymmenen gigaa lisätilaa digiboksiin. Hieman nuo äitiäni varten tallennetut Päivien viemää-jaksot veivät tilaa sieltä. Kun tilaa oli jäljellä alle 5 gigaa, oli pakko raahata läppäri muutamaksi päiväksi olohuoneeseen ja siirtää ohjelmia läppärille muokattavaksi. Loppusaldona 36 Päivien viemää-jaksoa editoitu ja poltettu DVD:lle. Aloin olla jo loppupuolella melko kypsynyt hommaan, mutta nyt se on hoidettu ja voin taas pari kuukautta olla ilman tilaongelmia.

Nyt voin sitten alkaa pohtimaan muita ongelmia. Hulluilla päivillä sorruin ostamaan hieman erikoisempia lankoja erilaisia huiveja varten. Mustan langan mukana tuli yksi huiviohje ja ehdin jo kokeillakin sitä. Muuten ok ohje, mutta en pitänyt ollenkaan siitä miten toinen reuna neulottiin, joten purin koko työn ja nyt etsinkin sitten uusia lankoihin sopivia huivimalleja.
Löysin netistä sivuston Knitting Pattern Central, josta löytyy melkoinen määrä ilmaisia malleja. Erilaisia huiveja ja shaaleja löytyy yli 300 mallia (jos nyt oikein laskin), joten enköhän sieltä löydä niitä täydellisen oikeita malleja.

Tosin otan oikein mielelläni kyllä ehdotuksiakin vastaan.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Erinlainen murhapiiri

Oli aivan pakko postata tämä löytämäni uutinen tännekin.
 
Intohimoisille sukankutojille on kehitelty oma murhapiiri, jossa voi murhata kilpailevat sukankutojat. Idea on sama kuin perinteisessäkin murhapiirissä, mutta murha-aseena joudutaan käyttämään itsekutomiaan sukkia.
 
Pelin alussa jokainen saa sukkamallin, jota pitää kutoa ja sitten kun sukkansa on saanut valmiiksi ne lähetetään uhrille, joka joutuu pelistä pois. Uhri joutuu lähettämään murhaajalleen oman uhrinsa tiedot sekä keskeneräiset sukkansa. Ja tätä jatketaan kunnes enää yksi on pystyssä.
 
Peliringillä on omat sivunsakin ja uusimmalla kierroksella näyttäisi olevan jopa sponsoreitakin sekä isompi palkinto voittajalle.

torstai 1. toukokuuta 2008

Sinooperin toukokuun kerhopaketti

Sinooperilla on ilmeisesti menossa jokin Tilda-vaihe. Maaliskuun pakettihan sisälsi pääsiäiseksi pupuja Tildan tyyliin ja nyt tullut paketti sisältää kirjottavan enkelin. Lisäksi kesäkuun paketti tulee sisältämään Tilda-kankaasta tehtävän kassin.

Kirjottavan enkelin tekemiseen ei pitäisi kauaa mennä ja minulla on jo suunnitelmakin mitä teen sille sitten kun se on valmis.

Sinooperin huhtikuun kerhopaketti

Hmmm... olen näköjään unohtanut mainita täysin mitä Sinooperilta tuli huhtikuussa.
Kyseinen paketti sisälti materiaalit paperinarukranssia varten. Ja olen näköjään onnistunut hukkaamaankin sen paketin jonnekin veroilmoitukseen liittyviä papereita penkoessani. Hämmentävää...