perjantai 18. joulukuuta 2009

Saiturin joulu (3D)

Niin kovasti kuin vannoinkin edellisen 3D-elokuvakokemukseni jälkeen etten menisi sellaiseen enää koskaan, niin enkös vain löytänyt itseni taas sellaisesta.

Tällä kertaa kokemus ei ollut ihan niin huono kuin edellisellä, mistä voi suoraltaan kiittää edellistä kokeilukertaa. Menimme suosiolla istumaan salin perälle, mistä pystyimme näkemään koko elokuvan yhdellä silmäyksellä kuten televisiosta. Se vähentää elokuvissa käynnin miellekkyyttä, mutta parantaa 3D:n kuvan laatua sillä silmien ei tarvitse liikkua ollenkaan ja tällöin kolmiulotteisuuden effektikin toimii. Tosin elokuvan loppupuolella silmät alkoivat kärsimään kuivumisesta ja se ei ole kovin mukava tunne erityisesti piilarit päässä ollessa.

Saiturin joulu on klassikko ja huonoimmillaankin se on hyvä. Monen eri version näkemisen jälkeen sitä keskittyy enemmän toteutuksen seuraamiseen kuin itse tarinaan. Ja tämä versio miellytti minua todella paljon. Kaupunkinäkymät olivat todella mahtavia ja teki itselläkin mieli päästä osalliseksi kuvaa. Hahmot olivat hyvin toteutettuja ja niitä katsellessa huomasi tutkivansa lähikuvassa olevan henkilön ryppyjen määrää. Yhtenä äänenä elokuvassa on Jim Carrey ja hieman pelkäsin sitä miten hänen äänensä ja elkeensä loistavat läpi. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää että eipä sitä ääntä olisi Jimin ääneksi tunnistanut ilman tietoa asiasta.
Yksi asia minua häiritsi äänissä. Herra Scrooge puhui ainakin minun korvassani intialaisittain, ei vahvasti mutta selkeää D-aksentti kuului jatkuvalla  syötöllä. Muilla hahmoilla tuota aksenttia ei ollut, mikä aiheutti aksentin ärsyttävyyttä vielä entisestään.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä Saiturin joulu on erinomainen versio ja se toimisi varmasti myös 2D:näkin loistavasti.

Lähetä kommentti