torstai 27. tammikuuta 2011

Parisuhde

Viime aikoina parisuhderintamalla on ollut melkoisen tuulista. Minusta tuntuu että vaikka mitä tekisin, niin aina kaikki mikä teen on vain minun eduntavoittelua. En anna toisen elää omaa elämäänsä ja tukahdutan hänen tunteensa.
Mitä ihmettä olen oikein tehnyt väärin? Luulin olevani täydellinen malli parisuhteen oppikirjasta. Mutta unohdin että nykyään ihmiset ajattelevat enemmän tyyliin "minä, minä, minä" sen sijaan että ajattelisivat perinteiseen "me, me, me"-tyylillä. Nyky-yhteiskunta on liian minä-keskeinen.
Tokihan on hyvä että ajattelee myös itseään, ettei unohda täysin omaa minuuttaan, mutta pelkkä minä-ajattelu aiheuttaa erittäin paljon konflikteja muiden ihmisten kanssa ja se jos mikä estää täydellisen parisuhteen muodostumisen mahdollisuuden.
Parisuhteessa tehdään kompromisseja, niissä on tavoitteena että yhteisö (sinä ja minä ja myös jälkeläiset) voi hyvin. Joskus on pakko luopua jonkin verran minuudestaan että yhteisö kykenee toimimaan täydellisesti. Mutta mikä on oikea määrä? Sitä minä en ilmeisestikään ole oppinut, kun tällaisessa ongelmatilanteessa olen.
Olen tainnut ajatella liikaa ainoastaan me-hengessä ja olettanut että myös kumppani on ajatellut samalla tavalla. Olen olettanut että olemme tehneet päätöksiä yhdessä vaikka toinen onkin vain apaattisena kohauttanut panematta yhtään hanttiin.

Mitä parisuhde oikeasti? Minulle se on saman päämäärän ajamista. Olen itse pitänyt päämääränä taloudellista tasapainoa, tilannetta jolloin meillä on katto pään päällä myös silloin kun rahaa tulee vain valtiolta eli kun olemme työttömiä, sairaita tai eläkkeellä. Henkisesti on molemmilla vähintäänkin tyydyttävä olla ja arkipäivinä ei ainakaan kovin paljoa hatuta. Toista rakastaa ja tahtoo hänen parastaan. Kuuntelukin on minun listallani korkealla ja puhuminen.Rakkauden jälkeen tärkein asia parisuhteessa on se että parin välillä ole mitään salattavaa ja valheita ei esitetä, luottamus toiseen on säilyttävä. Se, jos mikä murtaa parisuhteen kivijalan tomuksi.

Ilmeisesti määritelmäni on kuitenkin ollut väärä, muutenhan en tässä tilanteessa olisi. Mikä on nykyajan oikea määritelmä parisuhteelle?
 Millainenhan suhteemme olisi, jos olisi toteuttanut itseäni ja mennyt töihin Kiinaan silloin kun sitä minulle tarjottiin ja tarjouksen hylkäsin puolisoni tahdosta.
Lähetä kommentti