Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi käydä katsomassa Black Swanin. En kadu kyllä tippaakaan rahojen käyttämistä siihen elokuvaan.
Elokuva kertoo yksinkertaisuudessaan siitä miten tähteyttä tavoitteleva tanssija tuhoaa kaiken yrittäessään päästä täydellisyyteen. Äidin ja ympäristön painostus sekoittavat tähden täysin ja ahdistus vain kasvaa elokuvan loppuun asti. Sen ahdistuksen pystyy katsojakin tuntemaan.
Elokuvaa katsoessa tuli pieni harmistus siitä etten lapsena asunut isommalla paikkakunnalla. Kuten varmaan jokainen pikkutyttö, myös minä haaveilin balettitanssijana olosta. Meidän paikkakunnalla ei vain sitä ollut tarjolla. Jossain välissä tuli joku ammattibalettitanssija viikoksi pitämään pienen kurssin paikkakunnan muksuille. Sen ajan olin kuin taivaissa. Ja halu tanssimiseen ei ole vähentynyt, vaikka tiedänkin olevani hyvin kömpelö liikkeissäni. Nykyään saan edes vähän maistella balettia käydessäni läpi perusteita tankotanssikoulussa.
Ne pienet pätkä, mitä elokuvassa näytettiin Joutsenlampea, saivat minut haluamaan nähdä Joutsenlampi ihan teatterissa yhtenäisenä kokonaisuutena.
Toinen huomioni oli se miten paljon musiikki minuun vaikuttaa. Tietyt Joutsenlammen kohdat hivelivät koko kehoani, nostattaen sen jollekin täysin uudelle tasolle. Tuo nautinto on sanoinkuvaamaton. Se tuntuu paremmalta kuin toisen ihmisen kosketus. Toisaalta oikein valittu musiikki ja toisen ihmisen kosketus voivat viedä vielä korkeammalle tasolle kuin pystyn edes kuvittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti