perjantai 2. maaliskuuta 2012

Projekti metrilaku 25

Leikkausaika lähenee vaikka ajoittain tuntuu että ei se tule sieltä koskaan. Edelleenkin hampaitteni asentoa hienosäädetään.
Viime kerralla kuminauhojen tilalle laitettiin rautalangat pitämään kaarta paikoillaan. Olenkin ollut tässä pari viikkoa tuskissani, kun kieli on aika ajoin saanut kärsiä rautalangan piikistä ja kaikki ruokakin tuntuu tarttuvan vielä tiukemmin rautoihin.

Ensi viikolla on aika kirurgille. Toivottavasti sitä ei taas peruuteta. Sitten minun pitäisi saada tietää tarkalleen mitä pääni menoksi on suunniteltu ja milloin leikkaus loppujen lopuksi on.

Olen koko kevään vain laiskotellut ja nautiskellut aivan kaikesta ruoasta. Toisin sanoen karppaus on jäänyt taka-alalle. Laiskottelu menee täysin tämän leikkauksen odottelun ja parin kuukauden sairastelun piikkiin.
Ja tuo roskaruoan ja muun ruoan syöminen, johtuu taas siitä että viime vuoden ero veti painoni aivan liian alas. Nyt olenkin sitten nostanut painoa ystävieni avustuksella. He ovat varmistaneet viime kesästä lähtien että muistan syödä joka päivä. Nyt voin sitten hyvillä mielin olla leikkauksen jälkeen painoni suhteen. Paino kun tulee putoamaan melko varmasti, joten on taas vähän ylimääräisiä kiloja pudotettavana.
Se hyvä puoli karppauksessa on ollut että en tule leikkauksen jälkeen pelkäämään rasvojen käyttöä. Normaalit soseruoathan eivät paljoa vatsaa täytä, joten energiaa pitää jostain saada paljon.
Lähetä kommentti