torstai 30. elokuuta 2012

Räksyttävä rakki

Myymälävarkaat voivat olla kyllä melkoisen röyhkeitä. Menin aamusella kauppaan ostamaan heräämiseen tarvittavan määrän Batterya. Maksettuani ostokseni kassalle tuli nuori mies ja pyysi jotain tupakan kokoamiseen tarvittavia osasia myyjältä. Myyjä joutui kääntymään, jolloin mies nopeasti nosti kätensä tupakoiden säilytyslaatikostoon ja nappasi askin itselleen taskuun. Tyyppi ei välittänyt tippaakaan siitä että minä seisoin kassan päädyssä kasvot suoraan häneen. Mitä ilmeisemmin hän luotti siihen että suomalainen on tuppisuu tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta minäpä yllätin hänet ja avasin suuni. Hieman nolona mies laittoi askin kassalle ja alkoi kaivaa kuvetta maksaakseen sen.
Lähdin kaupasta pois ja vasta lähtiessäni noteerasin ettei mies ollutkaan yksin ollut siinä kassalla, vaan hänellä oli siinä nainen mukana. Nainen pillastui oikein kunnolla siitä että poikaystävä oli jäänyt nalkkiin ja lähti minua seuraamaan aivan kannoillani. Ulospäästyämme hän sanoi lyövänsä minua turpiin. Käännyin kannoillani, naurahdin ja vastasin hänen uhkaukseensa: "Kyllä minäkin voin samalla mitalla nyrkkiä tarjota ja vielä enemmänkin, jos sitä niin kovasti kaipaat." Käännyin takaisin menosuuntaani ja jatkoin kävelyäni. Nainen pysähtyi hetkeksi ja jatkoi kävelyään perässäni parin kolmen metrin päässä minusta huudellen kaikkea mahdollista.
Hän näki ratikkapysäkillä jonkun miespuolisen ystävänsä ja huusi sitä auttamaan vasikan hakkaamisessa. Ei suostunut mies siihen.
Minä jatkoin kävelyäni pohtien samalla uskaltaako nainen tulla nyrkin etäisyydelle vai tyytyykö vain soittamaan suutaansa. Asetin pääni siten että näin naisen koko ajan silmäkulmastani ja söin erittäin näkyvästi suklaata ilmoittaen näin hänelle ettei hän onnistu pelottelemaan minua vaikka kuinka suu vaahdossa huutaisi.
Hän seurasi minua melkein työpaikan ulko-ovelle asti, mutta kyllästyi sitten seuraamiseeni. Ilmeisesti kyllästyi siihen ettei saanut mitään iloa minusta.

Kuva: http://ishoplifted.com

Huvittavinta tuossa hommassa on oikeastaan minun ajatukseni. Koko matkan pohdin vain että jos tulee tappelu, niin kestääkö minun leukani miten iskuja. Myös muistuttelin itseäni että minun pitää ottaa isot korvikseni pois ettei korvalehti repeydy. Kiittelin onneani etten ollut laittanut aamulla korkkareita jalkaani ja pohdiskelin pitäisikö minun pitää läppärireppu selässäni vai laskea se maahan.

Eiköhän varas oppinut tästä ainakin sen että varastaessa ei tarvitse varoa ainoastaan myyjää. Ja minä, opinko minä mitään? En, aion edelleenkin avata suuni jos varastamista näen.
Ja tänä syksynä pönkitän tankotanssiani jollain kivalla kamppailulajilla. Nimittäin tuossa pohtiessani asioita totesin että tankotanssin myötä minulla on vahvat lihakset, hyvä tasapaino ja lihasten nopea reagointikyky. Minun tarvitsee vain oppia lyöntejä, potkuja ja sitomisia.

2 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Teit ihan oikein. Minäkin olen ollut arka avaamaan suutani, mutta nykyisin kyllä puutun, varsinkin lasten tekemisiin. Tänään näin pienten lasten (isommat alakoululaisia, pienin ehkä 4-5 v) leikkivän tosi vaarallista leikkiä vilkkaan ajotien reunassa kaupunkialueella. Kun ehdin siihen paikalle, sanoin välittömästi, että nyt on teillä vaaralliset leikit menossa. Jos olisin tuntenut lapset, niin varmasti olisin mennyt kotiovelle soittamaan ja kertomaan vanhemmille. Joskus vastaavassa tilanteessa olen soittanut alueen koululle ja ilmoittanut opettajille, että heidän koulun oppilailla on tällaisia hengenvaarallisia leikkejä.

Minäkin "melkein" todistin tällä viikolla varkautta, olin vetämässä ryhmää kirkon tiloissa, kun yhtäkkiä yksi ryhmäläisistäni näki ikkunasta, että kirkon pihasta käytiin varastamassa polkupyörä. Ei siinä oikein mitään enää auttanut tehdä, kun varas meni menojaan. Ei nähtävästi ole omaisuus suojassa missään, harmittaa pyörän omistajan puolesta!

En ole jaksanut kommentoida kovin usein blogissasi, mutta tuota sinun leukaprojektiasi olen seurannut mielenkiinnolla, koska itselläni oli vastaava leukaleikkaus v. 2001, ja palautumisen vuoksi jouduttiin oikomaan uudestaan vielä v. 2007-08, se oli kolmas kerta, kun minulla oli raudat suussa. Oma esikoiseni sai tänään hammasraudat, ja hän on niistä ihan innoissaan. ;) On kuulemma mahtava viikko, kun sai hammasraudat! :D

Tiina Köngäs kirjoitti...

Vanhemmiten sitä alkaa uskaltamaan enemmän vaikuttamaan asioihin. Ennen sitä jotenkin pelkäsi miten toinen reagoisi johonkin huomautukseen, mutta nyt on asenteeni muuttunut siten että kunhan vain annan ohjeen nätisti, niin toisen negatiivinen reagointi on hänen oma häpeänsä.

Eilen nappasin toisen myymälävarkaan. Näin kun tyyppi raa'asti työnsi juustoraastepussia alushousuihinsa ja myymälän väki löysi vielä liudan ruokia repusta.

Toivottavasti sinulla MariJ pysyisi hampaat ojennuksessa ettei tarvitsisi vielä neljättä kertaa oikoa. Ja erittäin hienoa ettei muksu häpeä rautojaan, tosin siihen taitaa vaikuttaa äidin antama esimerkki. :)