maanantai 11. maaliskuuta 2013

R.I.P. Radagast 2006-2013

Eilinen alkoi ihanasti. Ulkona paistoi aurinko ja tunsin energian läpi kehoni. Tunsin että nyt olisi voimaa tehdä mitä tahansa ja vihdoin ja viimein aika myös herättää rakas kilpikonnani talvihorroksestaan.


Otin jääkaapista horroslaatikon pois ja asetin sen parvekkeen oven lähelle missä paistoi silloin oikein mehevän lämpimästi aurinko. Menin tyhjentämään terraariota viime vuoden mullista ja hiekoista. Aiemmin ei minulla ole ollut intoa terran tyhjentämiseen, kun on ollut niin paljon "muita kiireitä". Pari tuntia siinä ahersin ja sitten menin katsomana kuinka unikeko heräilee.
Se ei ollut liikkunut tippaakaan. Ei minkäänlaista elonmerkkiä. Aiempina vuosina se olisi kömpinyt jo tuossa ajassa pois kookoshakkeesta ylös ja nauttinut pöllistyneenä lämmöstä. Mutta nyt oli vain hyvin kylmää hohkaava liikkumattomuus.

 
Varovasti kaivoin konnaa esille. Se oli niin kovin kylmä. Silmät olivat ummessa ja kuopalla. En halunnut uskoa että se oli kuollut. Kannoin sen vessaan ja laitoin kulhoon, jossa oli vähän lämmintä vettä. Annoin sen olla siinä pari tuntia. Tarkasti uudestaan. Lämmön vaikutuksesta kaikki raajat vain retkahtelivat ympäriinsä kallistellessani konnaa. Pakko se oli uskoa. Rakas lemmikkini oli kuollut.


Syyllisyydentunne alkoi vaivata. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Kaikkina aiempina vuosina horros meni aina hyvin. Mitään ongelmia ei ollut. Miksi se kuoli? Laiminlöinkö hoitoa? Jätinkö sen heitteille?


Koko eilisen päivän kävin läpi viime vuotta ja talvea yrittäen saada selville syytä. Radagastin painon ja pituuden kehitys oli hyvä. Se ei ollut missään vaiheessa alipainoinen. Horrosta edeltävässä paastossa en huomannut mitään poikkeavaa. Painon putoaminen pysyi rajojen sisällä. Horroskin tuntui sujuvan ihan hyvin.
Ainoa epäilyttävä asia on jääkaappi. Horroksen loppuvaiheilla minun luonani asui lomalaisia melkein koko ajan, joten tämän tästä joku oli käymässä jääkaapilla hakemassa ruokaa tai laittamassa ruokaa. Joskus joku laittoi suoraan lämmintä ruokaa jääkaappiin viilenemään ja jos jääkaapilla kävijä jätti oven auki siksi aikaa että sai kaikki ruoat siirrettyä toiseen paikkaan. Ja muutaman kerran huomasin jääkaapin olevan aavistuksen raollaan. Eli jääkaapin lämpötila ei pysynyt alle +5 asteessa vaan heilui melkein koko ajan sen yläpuolella.
Olen idiootti, kun en siinä vaiheessa katkaissut horrosta suosiolla. Laitoin lomailijoiden pitkien aamu-unien konnani edelle. Horroksen katkaisuahan olisi seurannut se että olisin joutunut käskemään lomailijoita pakkaamaan kamppeensa laukkuihin siksi aikaa että saan terran siivottua ja sen jälkeen he olisivat joutuneet heräämään joka aamu aikaisin konnan terran valojen tullessa päälle ja konnan rymytessä. Aiemmin jo olin huomannut että terran valoja oli laitettu pois päältä tiettyjen henkilöiden halutessa nukkua pitkään ja sitten ne olivatkin olleet pois päältä kokonaan henkilöiden yövierailun ajan.


Ehkä eniten minua harmittaa se etten tullut ostaneeksi Radagastille horrosjääkaappia. Jo konnan ostohetkestä asti suunnittelin oman pienen jääkaapin ostamista sille, jotta lämpötilat saisi pidettyä tasaisena. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi sitä. Luulin että ihmiset ymmärtävät opastustani siitä ettei jääkaapilla kannata norkoilla, jos siellä on tarkat lämpötilat vaativa konna.


Mennyt on kuitenkin nyt jo mennyttä ja sille ei voi enää mitään. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa. Ainakaan enää minun ei tarvitse miettiä kuka hoitaisi konnaa lomillani. Olisin täysin vapaa lähtemään vaikka vuoden sapattivapaalle jonnekin pelastamaan kilpikonnia.


Nyt Radagast lepää pakastimessa. Tyhjensin sitä varten yhden hyllyn sieltä väliaikaiseksi lepopaikaksi, kunnes kesä tulee ja pääsen kaivamaan sille hautapaikan jonnekin metsän reunamille.
Lähetä kommentti