Ja juttu jatkuu. Joulukuussahan minulta irtosi uudestaan se kulmahampaasta kiinnike. Joulun jälkeen toiselta puolen lähti myöskin kulmahampaasta kiinnike ja vielä lisäksi yksi kuminauha katkesi. Loppuvuoden sitten yritin pärjätä vajavaisella oikomisvälineistöllä.
Onneksi uusi oikoja-aika oli heti vuoden alussa. Irronneet kiinnikkeiden tilalle tuli uudet ja kaikki raudatkin vaihdettiin taas uusiin. Entisten rautojen lisäksi sain kunnon joululahjan. Hampaiden sisäpuolelle, siis kielen puolelle, tuli suun muotoa myötäilevä kaari, joka on erittäin tuskallista pitää ajoittain. Ensimmäisen viikon ajan jouduin käyttämään melkoisesti vahaa ettei kieli olisi kovin verta valunut. Syöminen muuttui tuon myötä entistä haastavammaksi, sillä kaikki vähänkin pitkulainen jäi kiinni molemmin puolin hampaita.
Mainitsin edellisessa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessani ylähampaisiin tulevasta levystä. Sainhan minä senkin nyt. Se oli söpön pinkki. Olisikohan sitä ollut saatavilla sinisenä tai vihreänä? Levy on täysin ylähampaitteni ja kitalaen muotoinen. Se estää minua puremasta hampaitani lukkoon, tosin samalla myös puheeni on melkoista mömmöä. Pääasiassa pidänkin sitä vain kotona ollessani tai kuntoillessani. Töihin en ole viitsinyt sitä laittaa, sillä puheeni on jo kielen vieressä olevan kaaren myötä vaikeutunut ja ylälevy vaikeuttaa ääntämistä vielä ennestään. Olenkin viime aikoina ollut tavallista harvasanaisempi (ainakin omasta mielestäni) ja samalla myös tuittuilevampi, jos joku ei ole saanut puheestani selvää.
Lasken jo kovasti päiviä seuraavaan oikojakäyntiin. Ei tätä varustusta kyllä kauaa jaksa kestää.
tiistai 12. tammikuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Jos rakastat
Pääsin katsomaan Jos rakastat-elokuvaa ennen virallista ensi-iltaa. Näin myös Neil Hardwickin ja Elli Vallinojan livenä. Harmi vain ettei kaikki yleisöstä arvostanut sitä että näkee elokuvan tekijöitä esittelemässä elokuvaansa. Vieressäni istunut nainen veti pop cornia naamaan sellaiseen tahtiin, Neilin ja Ellin kertoessa juttuja, että olisi luullut hänen katsovan televisiota kotonaan. Hävetti istua hänen vieressään varsinkin kun sali oli valaistu siten että yleisölle päin oli kirkkaat valot ja meidän penkkirivi oli toinen edestä juurikin edessä puhujien kohdalla.
Suomalaiseksi elokuvamusikaaliksi tuo on todella hyvin onnistunut. Musiikin määrä on valtava olematta kuitenkaan liikaa. Kappalevalinnat olivat hyviä, paitsi yhdessä kohtauksessa. Kyseisessä kohtauksessa käsitellään onnettomuuden uhria ja taustalla poliiset sekä palomiehet tanssivat iloisen musiikin tahdissa ja vetelevät pizzaa naamaansa. En ymmärtänyt ollenkaan kyseistä kohtausta enkä saanut kiinni edes laulun sanoista kun koko tapahtuma hämmensi minut täysin.
Pidin itseasiassa elokuvasta niinkin paljon että voisin mennä katsomaan sen uudestaankin. Ja se jos mikä on todella harvinaista, varsinkin suomalaisten elokuvien kohdalla.
Jos pidät musikaaleista ja suomalaisesta kevyestä musiikista, niin voin suositella lämpimästi tätä elokuvaa.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Saiturin joulu (3D)
Niin kovasti kuin vannoinkin edellisen 3D-elokuvakokemukseni jälkeen etten menisi sellaiseen enää koskaan, niin enkös vain löytänyt itseni taas sellaisesta.
Tällä kertaa kokemus ei ollut ihan niin huono kuin edellisellä, mistä voi suoraltaan kiittää edellistä kokeilukertaa. Menimme suosiolla istumaan salin perälle, mistä pystyimme näkemään koko elokuvan yhdellä silmäyksellä kuten televisiosta. Se vähentää elokuvissa käynnin miellekkyyttä, mutta parantaa 3D:n kuvan laatua sillä silmien ei tarvitse liikkua ollenkaan ja tällöin kolmiulotteisuuden effektikin toimii. Tosin elokuvan loppupuolella silmät alkoivat kärsimään kuivumisesta ja se ei ole kovin mukava tunne erityisesti piilarit päässä ollessa.
Saiturin joulu on klassikko ja huonoimmillaankin se on hyvä. Monen eri version näkemisen jälkeen sitä keskittyy enemmän toteutuksen seuraamiseen kuin itse tarinaan. Ja tämä versio miellytti minua todella paljon. Kaupunkinäkymät olivat todella mahtavia ja teki itselläkin mieli päästä osalliseksi kuvaa. Hahmot olivat hyvin toteutettuja ja niitä katsellessa huomasi tutkivansa lähikuvassa olevan henkilön ryppyjen määrää. Yhtenä äänenä elokuvassa on Jim Carrey ja hieman pelkäsin sitä miten hänen äänensä ja elkeensä loistavat läpi. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää että eipä sitä ääntä olisi Jimin ääneksi tunnistanut ilman tietoa asiasta.
Yksi asia minua häiritsi äänissä. Herra Scrooge puhui ainakin minun korvassani intialaisittain, ei vahvasti mutta selkeää D-aksentti kuului jatkuvalla syötöllä. Muilla hahmoilla tuota aksenttia ei ollut, mikä aiheutti aksentin ärsyttävyyttä vielä entisestään.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä Saiturin joulu on erinomainen versio ja se toimisi varmasti myös 2D:näkin loistavasti.
Tällä kertaa kokemus ei ollut ihan niin huono kuin edellisellä, mistä voi suoraltaan kiittää edellistä kokeilukertaa. Menimme suosiolla istumaan salin perälle, mistä pystyimme näkemään koko elokuvan yhdellä silmäyksellä kuten televisiosta. Se vähentää elokuvissa käynnin miellekkyyttä, mutta parantaa 3D:n kuvan laatua sillä silmien ei tarvitse liikkua ollenkaan ja tällöin kolmiulotteisuuden effektikin toimii. Tosin elokuvan loppupuolella silmät alkoivat kärsimään kuivumisesta ja se ei ole kovin mukava tunne erityisesti piilarit päässä ollessa.
Saiturin joulu on klassikko ja huonoimmillaankin se on hyvä. Monen eri version näkemisen jälkeen sitä keskittyy enemmän toteutuksen seuraamiseen kuin itse tarinaan. Ja tämä versio miellytti minua todella paljon. Kaupunkinäkymät olivat todella mahtavia ja teki itselläkin mieli päästä osalliseksi kuvaa. Hahmot olivat hyvin toteutettuja ja niitä katsellessa huomasi tutkivansa lähikuvassa olevan henkilön ryppyjen määrää. Yhtenä äänenä elokuvassa on Jim Carrey ja hieman pelkäsin sitä miten hänen äänensä ja elkeensä loistavat läpi. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää että eipä sitä ääntä olisi Jimin ääneksi tunnistanut ilman tietoa asiasta.
Yksi asia minua häiritsi äänissä. Herra Scrooge puhui ainakin minun korvassani intialaisittain, ei vahvasti mutta selkeää D-aksentti kuului jatkuvalla syötöllä. Muilla hahmoilla tuota aksenttia ei ollut, mikä aiheutti aksentin ärsyttävyyttä vielä entisestään.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä Saiturin joulu on erinomainen versio ja se toimisi varmasti myös 2D:näkin loistavasti.
Projekti metrilaku osa 6
Ja juttu jatkuu.
Edellisestä käynnistä ehti kulua 6 päivää kun toisesta kulmahampaasta irtosi kiinnike. Ei siinä mitään, mutta kun kyseessä oli telaketjun ensimmäinen kiinnike, niin se jäi sitten purentapinnalle "roikkumaan". Olin itse odottanut että jokin keskellä oleva kiinnike olisi irronnut, jolloin kyseinen kiinnike olisi jäänyt hampaan sivulle hyvin tukevasti kahden muun kiinnikkeen pitelemäksi. Reunassa oleva kiinnike häntineen heiluu valtoimenaan ja tuntuu erittäin ikävästi jokaisella puraisulla.
Sain melko nopeasti ajan oikojalleni ja tuo irronut kiinnike laitettiin takaisin paikoilleen. Lisäksi paria kuminauhaa löysättiin jotta voisin edes jotain vähän kovempaa syödä. Tammikuun käynnilläni saan sitten levyn ylä- ja alahampaiden väliin (toivon mukaan) vähentämään noihin kiinnikkeisiin kohdistuvaa rasitusta. Levyä varten ylähampaistani otettiinkin taas uusi muotti.
Surukseni 5 päivää uudelleenkiinnityksen jälkeen samainen kiinnike irtosi uudestaan. Tällä kertaa (kiitos löysemmän kuminauhan) se jäi nätisti roikkumaan hampaan sivulle. Annoinkin sen olla siinä pari päivää kunnes totesin sen keräävän aivan liikaa ruoantähteitä suuhuni ja raapivan hieman ilkeästi kulmahammasta aika ajoin. Yllättävän nätisti sain kiinnikkeen vedettyä pois ketjusta ja lyhennettyä ketjua sen verran ettei sekään enää hammasta raapinut.
Hampaat ja kiinnikkeet joutuvat minulla öisin todella valtavan rasituksen kohteeksi. Päivisin kaikki tuntuu olevan ok, kunhan vain muistan pitää hampaat erillään toisistaan. Mutta öisin minulla on paha tapa narskuttaa ja oikein paukauttaa hampaita yhteen. Ei sinällään ihme että leukanivelissäkin alkaa olla jo kulumia.
Toivottavasti tuo kiinnikkeen irtoaminen ei lykkää kovin pahasti projektiani. Niin oudolta kuin kuulostaakin, odotan kovasti seuraavaa käyntiä ja uutta tavaramäärää suuhuni.
Edellisestä käynnistä ehti kulua 6 päivää kun toisesta kulmahampaasta irtosi kiinnike. Ei siinä mitään, mutta kun kyseessä oli telaketjun ensimmäinen kiinnike, niin se jäi sitten purentapinnalle "roikkumaan". Olin itse odottanut että jokin keskellä oleva kiinnike olisi irronnut, jolloin kyseinen kiinnike olisi jäänyt hampaan sivulle hyvin tukevasti kahden muun kiinnikkeen pitelemäksi. Reunassa oleva kiinnike häntineen heiluu valtoimenaan ja tuntuu erittäin ikävästi jokaisella puraisulla.
Sain melko nopeasti ajan oikojalleni ja tuo irronut kiinnike laitettiin takaisin paikoilleen. Lisäksi paria kuminauhaa löysättiin jotta voisin edes jotain vähän kovempaa syödä. Tammikuun käynnilläni saan sitten levyn ylä- ja alahampaiden väliin (toivon mukaan) vähentämään noihin kiinnikkeisiin kohdistuvaa rasitusta. Levyä varten ylähampaistani otettiinkin taas uusi muotti.
Surukseni 5 päivää uudelleenkiinnityksen jälkeen samainen kiinnike irtosi uudestaan. Tällä kertaa (kiitos löysemmän kuminauhan) se jäi nätisti roikkumaan hampaan sivulle. Annoinkin sen olla siinä pari päivää kunnes totesin sen keräävän aivan liikaa ruoantähteitä suuhuni ja raapivan hieman ilkeästi kulmahammasta aika ajoin. Yllättävän nätisti sain kiinnikkeen vedettyä pois ketjusta ja lyhennettyä ketjua sen verran ettei sekään enää hammasta raapinut.
Hampaat ja kiinnikkeet joutuvat minulla öisin todella valtavan rasituksen kohteeksi. Päivisin kaikki tuntuu olevan ok, kunhan vain muistan pitää hampaat erillään toisistaan. Mutta öisin minulla on paha tapa narskuttaa ja oikein paukauttaa hampaita yhteen. Ei sinällään ihme että leukanivelissäkin alkaa olla jo kulumia.
Toivottavasti tuo kiinnikkeen irtoaminen ei lykkää kovin pahasti projektiani. Niin oudolta kuin kuulostaakin, odotan kovasti seuraavaa käyntiä ja uutta tavaramäärää suuhuni.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Projekti metrilaku osa 5
Tänään sain taas lisää kiinneitä suuhuni ja nyt kaikki alahampaat takimmaisia hampaita lukuunottamatta onkin kytketty rautoihin.
Etuhampaissa ollut rako on kaventunut huomattavasti ja sitä hävitetään edelleenkin ketjukuminauhan avulla.
Suun sisälle (kieleen päin) kääntyneet alahampaat saivat oman kunnon telaketjun ja sen avulla niitä aletaan suoristamaan pystyasentoon. Tämän lisäksi suht'koht normaalissa asennossa olevat alahampaat kytkettiin toisiinsa omalla raudalla. Eli aikamoisia virityksiä on suussa, joten ei ole ollenkaan ihme että huulet ja posket meinaavat koko ajan olla jumissa jonkun langan välissä.
Syöminenkin tulee olemaan muutaman päivän ajan hankalaa, sillä pari kiinnikettä estävät melkein totaalisesta hampaiden yhteen menemisen. Toivotaan että nuo alkavat nopeasti oikenemaan ettei tarvitse keittolinjalla pitkään mennä.
Sairaalasta lähdettyäni ei mennyt edes puolta tuntia kun silmät kostuivat kivusta. Koko suuta särki älyttömästi. Onnekseni minulla on nykyään laukussa aina mukanaa 600 mg Buranaa, joka tuo hätään helpotusta.
Ihan pelottaa millaisiksi yöt muuttuvat ja kauanko kestää ennen kuin suu turtuu tilanteeseen. Aiemmilla kerroilla tottuminen on tapahtunut viikossa, tosin viime kiristyksen jälkeen hampaita jomotti silloin tällöin kun innostuivat liikkumaan hieman enemmän.
Hampaiden liikkuminen on ollut kiitettävää. Jos liike jatkuu tällaisena niin alahampaat ovat keväällä jo sellaisessa asennossa että ehkä voisin saada ylähampaisiinkin raudat. Ja siitähän ei ole sitten enää pitkä matka leikkaukseen.
torstai 26. marraskuuta 2009
Nintendo DSi XL
Olen rakastunut... aluksi hän näytti niin kovin lihavalta... varsinkin ollessaan muiden hoikkien ystäviensä seurassa, mutta lähempi tarkastelu toi esille hänen kauniit puolensa...
Kaikki haukkuvat sitä isoksi ja siltähän se vaikuttaa pikkusiskoonsa nähden. Mutta minulla on itselläni se aivan ensimmäinen Nintendo DS-konsoli vielä käytössäni ja siihen nähden se on melkoisen samankokoinen.
DSi XL omaa Wikin mukaan seuraavat mitat:
161 x 91,4 x 21,2 mm ja painoa 314 g.
Kun taas DS:llä on Wikin mukaan seuraavat mitat:
148,7 mm x 84,7 mm x 28,9 mm ja painoa 300 g.
Eli tuo uusi DSi XL on vain 12 mm pitempi, 6 mm leveämpi ja 7 mm ohuempi kuin ihka ensimmäinen DS. Lisäksi siinä on 4,2 tuuman näytöt 3 tuumaisten sijaan.
Lisäksi siitä on tarjolla ihania murrettuja värejä karkkivärien sijaan. Olen ihastunut jo tuohon viininpunaiseen sävyyn.
Harmi vain että tuota ei ole vielä julkaistu Euroopassa ja näin ollen joudun kärvistelemään vielä pitkään lemmenhuumassani.
Saa nähdä tekeekö tuo vanha DS taas uuden hukkumisyrityksen limsaan, kuten yritti tehdä jo keväällä saadessaan mustasukkaisuuskohtauksen DSi:n julkaisuaikoihin.
Kaikki haukkuvat sitä isoksi ja siltähän se vaikuttaa pikkusiskoonsa nähden. Mutta minulla on itselläni se aivan ensimmäinen Nintendo DS-konsoli vielä käytössäni ja siihen nähden se on melkoisen samankokoinen.DSi XL omaa Wikin mukaan seuraavat mitat:
161 x 91,4 x 21,2 mm ja painoa 314 g.
Kun taas DS:llä on Wikin mukaan seuraavat mitat:
148,7 mm x 84,7 mm x 28,9 mm ja painoa 300 g.
Eli tuo uusi DSi XL on vain 12 mm pitempi, 6 mm leveämpi ja 7 mm ohuempi kuin ihka ensimmäinen DS. Lisäksi siinä on 4,2 tuuman näytöt 3 tuumaisten sijaan.
Lisäksi siitä on tarjolla ihania murrettuja värejä karkkivärien sijaan. Olen ihastunut jo tuohon viininpunaiseen sävyyn.
Harmi vain että tuota ei ole vielä julkaistu Euroopassa ja näin ollen joudun kärvistelemään vielä pitkään lemmenhuumassani.
Saa nähdä tekeekö tuo vanha DS taas uuden hukkumisyrityksen limsaan, kuten yritti tehdä jo keväällä saadessaan mustasukkaisuuskohtauksen DSi:n julkaisuaikoihin.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
GameCuben pelit
Tässä minun ensimmäisen pelikonsolini pelit.
- Animal Crossing
- Def Jam Fight for NY
- Donkey Kong Jungle Beat
- Donkey Konga
- Harvest Moon: A wonderful Life
- the Legend of Zelda: Collector's Edition
- Mario Party 5
- Metroid Prime
- Pikmin
- Super Money Ball
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)