Orcs and Elves

Juhannuksen aikaan oli hiljaisia hetkiä jolloin ei vain jaksanut seurustella muiden kanssa. Kaivoin DS:ni esiin ja käperryin omaan rauhaani sohvan nurkkaan aina kun sain ihmisten seurasta tarpeekseni.

Viihdykkeekseni löysin EA:n Orcs and Elves-peli, joka on ollut varastoissani jo pitemmän aikaa odottamassa hetkeä jolloin se voi näyttää voimansa. Tänä juhannuksena oli tuon pelin vuoro.

Uppouduin aivan täysin peliin ja sen parissa vierähtikin tunti jos toinenkin kunnes pelin eteneminen loppui lopputeksteihin. Kyseessähän on vuoropohjaista perusmättöä luolastossa, jonka päähenkilö on haltijasoturi nimeltä Elli. Galleriakuvista päätellen Elli on mies, mutta ota noista haltijoista nyt selvää, ehkei hänen vanhempansakaan olleet selvillä lapsen sukupuolesta ja antoivat hänelle tytön nimen tai ehkä hän vain muistutti niin kovasti synnyttyään naapurin mummoa että päättivät nimen lapsen mummon mukaan.

Pelasin keskivaikeustasolla ja näin jälkikäteen tuntuu että taidan jossain vaiheessa kokeilla miten vaikein taso sujuu. Keskitasolla ei oikeastaan vaikeuksia taistelutilanteiden kontrolloimiseen ollut ja pullojakaan en muistanut pahemmin käyttää.

Peli kesti ainoastaan 8 tuntia. Olisin mielelläni pelannut vielä muutaman tunnin pitempään, nyt se tuntui loppuvan aivan liian nopeasti.

Maksoin pelistä ainoastaan ~10 euroa, joten kyllä tuo peli oli hintansa väärti ja viihdytti minua sekä selkäni takana olijoita pitemmänkin aikaa.

Ombracio-tyyny

Miten ihmeessä jokin niinkin yksinkertainen asia kuin tyyny voi maksaa maltaita? Ja miten tyynystä edes viitsii maksaa niin paljoa?

Ennen tämän Ombracio-tyynyn hankkimista ajatukseni olivat juurikin nuo. Ja pitkään jouduinkin pohtimaan ja punnitsemaan oliko tyyny hintansa väärti. Päätöstäni helpotti hieman se että satuin kerran kohtaamaan siihen alennusmyyntien aikaan, mutta reilusti alennettunakin sen hinta pelotti. Tuo tyyny maksaa varmaan enemmän kuin meidän kaikki muut petivaatteet yhteensä.

Ennen tätä tyynyä käytin ihan tavallista jotain vanutäytteistä tyynyä, jonka murjoin haluamaani muotoon. Olen kokeillut pari kertaa ergonomisiakin tyynyjä, mutta eivät ne ole minulle sopineet sillä olen vatsanukkuja ja kaikki ergonimiset tyynyt ovat selkänukkujille. Jos vatsanukkuja yrittää nukkua selkänukkujalle tarkoitetulla tyynyllä, painaa niskaan tarkoitettu kohoke ikävästi kurkkua.

Viime vuonna luin jostain lehdestä Tempurin Ombracio-tyynystä, joka soveltuu myös vatsanukkujalle. Tyyny on samanlaista materiaalia kuin muutkin ergonomiset tyynyt eli se muotoutuu pään lämmön mukaisesti.

Tyynyä vain ei tuntunut löytyvän mistään ennen kuin satuin kohtaamaan siihen alennusmyynnissä. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin ostamaan tyynyn ja nyt n. 10 viikon kokeilun jälkeen olen ollut tyytyväinen ostooni.

Alussa tuntui melkein mahdottomalta ajatukselta tottua painavaan, vaikeasti muotoiltavaan ja hankalan muotoiseen tyynyyn, mutta jo viikon käytön jälkeen se alkoi tuntua omalta ja mitä pitempään olen sitä käyttänyt sen vähemmän haluan siitä eroon.

Kiitos tyynyn X-mallisen muotoilun pystyn nukkumaan aivan missä tahansa asennossa haluan. Hengitysteille löytyy aina rako eikä tyyny työnny suuhun. Olen huomannut pystyväni nykyään nukkumaan myös naamallani, tosin poskiin/huuliin uponneet raudat vievät uninautintoa tällöin pois.

En enää edes muista milloin olisin viimeksi herännyt hartiat jumissa ja pää kipeänä... tai no kyllä muistan pari aamua kun heräsin pääkipuun, mutta ne eivät johtuneet nukkumisasennosta tai tyynystä.

Kaikin puolin tyyny oli hintansa väärti, tosin vaikka tyynyn koko on 50x60 cm ei se oikein mene sen kokoisten tyynyliinojen sisään paksuutensa vuoksi. Nyt minun pitäisi varmaan ostaa tai ommella uusia isompia tyynyliinoja.

Toinen huono puoli tyynyssä on se että jos sen laittaa aamulla seinää vasten pystyyn ja illalla vasta oikaisee asentoonsa, saa jonkin aikaa kärsiä muhkuraisesta tyynystä kunnes keho on lämmittänyt tyynyn alkuperäiseen asentoonsa.

Broileria vihannespedillä

Viikonloppuna onnistuin tekemään aivan valtavan hyvää, mutta yksinkertaisen ruoan. Ja tietenkään minulla ei ole siitä kuvaa, kuten ei näköjään paljon mistään muustakaan ole ollut aikoihin. Pitäisiköhän minun alkaa kuvaamaan ruokiani, varsinkin niitä joiden reseptejä laitan tänne.

Olen huomannut että makuhermojani kiehtoo nykyään yksinkertaiset maut. Enää ei tarvitse olla triljoonaa työvaihetta sisältävää ruokalajia, jonka tekemiseen menee ikuisuus ja jonka makumaailmaan on sekoitettu kaikki maustekaappini sisältö. Nyt jo pelkkä suolahiutale voi tehdä sen pisteen i:n päälle ruokalajissa.

Broileria vihannespedillä (2 annosta)

500 g ohuita broilerifileitä

Öljyä paistamiseen

125 g valkosipulituorejuustoa

2 dl kermaa

3 rkl soijakastiketta (gluteenitonta)

Pippuria

Provencale-mausteseosta

600 g porkkana-kukkakaali-parsakaali-sekoitusta

Suolahiutaleita

50 g juustoraastetta

Liha kypsennetään runsaassa öljyssä pannulla ja nostetaan lautaselle jatkokäsittelyä varten. Pannulle lisätään juusto, kerma, soijakastike, jauhettu pippuri ja mausteseos. Kastike on valmis kun juusto on sulanut.

Kasvikset laitetaan vuokaan, kaadetaan kastike päälle ja peitetään broilerinfileillä. Lihojen päälle ripotellaan suolahiutaleita ja peitetään lihat vielä juustolla.

Annetaan kypsyä uunissa 200 asteessa 30 minuuttia.

Ravintoarvot yhdelle annokselle on:

Energiaa 1232 kcal

Hiilihydraatteja 18 g

Proteiinia 92 g

Rasvaa 89 g

Projekti metrilaku osa 12

Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut että tämähän etenee taas vauhdilla. Etuylähampaat ovat selkeästi liikkuneet ja hampaiden väliin on ilmestynyt valtava rako. Hampaat alkacat todella näyttää kauniilta helmirivistöltä. Ainoastaan ylhäällä toinen kakkoshampaista on poissa linjasta ja alhaalla molemmat kolmoset touhuilevat omiaan. Tosin noita kolmea hammasta ei olekaan kytketty rautoihin mitenkään päin.

Oikojallakäynnin yhteydessä vaihdettiin taas kuminauhat ja kiristettiin rautalankoja. Eli sitä samaa mitä on viime kertoina tehty enemmänkin.

Nyt sitten edessä onkin parin kuukauden tauko kesälomien vuoksi. Toivon mukaan elokuussa pääsee nuo kolme omissa oloissaan olevaa hammasta pääsevät mukaan kiristyshommiin ja ehkä jo ensi vuoden alussa voin unelmoida itse leikkauksesta.

Projekti metrilaku osa 11

Täällä taas mennään. Kävin viikko sitten oikojalla uusimassa kuminauhat. Nyt minulla on alaleuassa molemmissa poskihammasrivistöissä rautalangalla sidotut raudat. Tämä on oikeastaan melkoisen tylsä vaihe oikomisessa, kun ei saa oikein mitään uutta jännää suuhun eikä suukaan kipuile oikojalla käynnin jälkeen. Siinä menee loistava tekosyy jäätelön ja lehtien ostoon.

Olen erittäin iloinen että nykyinen ruokavalioni on VHH. Kokeilin tässä yksi päivä pizzan syöntiä ja voi että se oli tylsän makuista vaikka kyseessä oli lempitäytteellä oleva pizza. Tämän lisäksi suun bakteerit pääsivät juhlimaan hiilareilla oikein olan takaa ja seuraavat päivät joka ikinen hampaan ja raudan väli oli täynnä valkoista mömmöä vaikka pesi hampaita. Nyt tuo mömmön määrä alkaa olla vähenemään päin, kun olen saanut taas hiilarien määrän hallintaani.

Tämän lisäksi olen viikon verran kärsinyt kutisevista vesikelloista, joita alkoi ilmestyä parin vuorokauden sisällä pizzan nauttimisesta. Tuollaisia vesikelloja on ollut minulla aiemminkin elämäni aikana, mutta silloin ei ole edes tullut mieleenkään että ne voisivat johtua viljasta. Nyt olen asiasta melkoisen varma, sillä tämän vuoden puolella olen syönyt viljaa kahdesti ja molempien jälkeen on kutisevia vesikelloja ilmestynyt.

Käsityörintamalla olen alkanut taas virkata ja joka aamu peukaloni myös muistuttavat siitä. Virkkaus on minulla näköjään peukalon tappoväline. Tosin voihan tämä johtua tuosta edellä mainitusta pizzastakin. Aamuisin saan käännettyä peukaloani kämmentä kohti ja ylöspäin, mutta yliojennus onnistuu ainoastaan kivun ja kovan naksahduksen kanssa. Tuo tilanne ei ole normaalia, mutta kunhan saan tämän virkkaukseni tälle vuodelle tehtyä saa peukalokin haluamansa rauhan. Ei sen vuoksi kannata lääkärille lähteä.

Ohjelmia DSiWaresta

Surkeuden surkeus tapahtui kun huhtikuun alussa sain tietooni että pari päivää aiemmin oli loppunut Nintendon tarjous ilmaisista DSiWare-pisteistä. Ei se mitään. Maaliskuussa minulle tuntui sattuvan vähän vaikka mitä ikävää, joten ilman pisteitä jääminen oli kuin piste iin päälle.

Näistä kolmesta ohjelmasta tosin olin valmis maksamaankin, joten ilmaisten pisteiden saamatta jääminen ei pahemmin harmittanut.

Olen pitkään kaivannut muistikirjaa. Paperiversio löytyy kyllä, mutta siihen ei raaski millään kirjoittaa, sillä sitten on yksi sivu vähemmän käytettävänä ja lisäksi kynät ovat aina hukassa. Myöskin viimeisimmät käyttämäni puhelinmallit ovat olleet sellaisia ettei niistä löydy minkäänlaista muistikirjan tapaista, enkä edes pidä "romaanin" kirjoittamisesta numeronäppiksellä.

4 vuotta olen haikaillut josko joku päättäisi tehdä DS:lle muistikirjan. Ja vihdoin ja viimein sellainen löytyi DSiWaresta. myNotebook on juuri sitä mitä olen kaivannut. Sillä saa kirjoitettua nopeasti listoja ja pieniä muistiinpanoja ja piirrettyä luonnoksia. Kirjoittaminen tapahtuu vapaalla kädellä, joten teksti ei välttämättä ole selvää, mikä taas riippuu kirjoittajan käsialasta.

Olen keksinyt yhden aivan loistavan käyttötavan. Aina kun joudun julkisella lähtemään jonnekin tuntemattomaan paikkaan, piirrän muistikirjaan kulkuvälineen vaihtopisteet ja kohdealueen kartan. Tuon lisäksi se toimii minulla myös ostoslistana, tehtävälistana, lampukantalistana ja bussiluettelona.

Muistikirja-ohjelma on myynnissä kolmena eri väriversiona, jotka ovat vihreä, punainen ja sininen. 200 pisteen (2 euroa) hintaiseksi ohjelmaksi tämä on aivan loisto-ostos.

Toinen ostokseni oli Animal Crossing Clock. Nimensä mukaisesti kyseessä on Animal Crossing-aiheinen kello herätystoimintoineen. Herätystoiminto on lupaava. Ohjelma pystyy aktivoimaan itsenä ja herätyksen vaikka konsolin kansi olisi kiinni ja ääni laitettu pois päältä. Ainoat vaatimukset ovat virran riittävyys (ja sehän riittää pitkään kun kansi on kiinni) sekä ohjelma pitää olla käynnissä eli mitään muuta ei konsolilla pysty tekemään, jos herätyksen haluaa toimivan. En ole tosin vielä kokeillut josko heräisin tuon herätysääneen ihan oikeasti, mutta ainakin mahdollisuudet ovat paremmat kuin puhelinten herätysääniin reagoimiseen ja ainahan voin säveltää siihen uuden musiikin, jos peruskappaleet eivät oikein tunnu herättävän. Tämäkin ohjelma maksaa 200 pistettä ja siitä on saatavilla myös Mario-versio.

Kolmas ostokseni oli Animal Crossing Calculator eli Animal Crossing-aiheinen laskukone. Se toimii ihan normaalin peruslaskurin tapaan ja sen lisäksi siinä on myös muunnoslaskuri pituuden, painon jne. mukaan. Yhtenä hämäryytenä on mahdollisuus tehdä vertailua esimerkiksi minkä ikäinen pieni koira olisi ihmisen ikäluokassa. Tämäkin ohjelma maksaa 200 pistettä ja sisarohjelmansa kaltaisesti on myös saatavilla Mario-versiona.

Palavirkkausta Qvidi-Minan tapaan

Kevättalvella kävin kuuntelemassa Anna-Liisa Heinosen esitelmän Setupitsistä ja Qvidi-Minan tyylistä tehdä palavirkkausta.
Siellä oli myös mahdollista kokeilla tuota palavirkkausta. Ideahan tässä tavassa on se että käytetään erivärisiä lankoja ja yhdistetään ne virkkauksen ajaksi.
Kokeilemissani tilkuissa aloitin virkkauksen yhdellä värillä ja seuraavan kierroksen tein kahden värin yhdistelmänä ja kolmannen kierroksen tein sitten taas yhdellä värillä.

Qvidi-Minan tavalla saa luotua sulavia värivaihteluita ja kulutettua kaappien nurkkiin jääneet langatpätkät. Ainut huono puoli on vain siinä että saadakseen todella ohuita palasia pitää yhdistettävien lankojenkin olla yksisäikeisiä. Itse jouduin erottelemaan langoistani säikeet, sillä muuten niistä olisi tullut aivan älyttömän paksuja möhkäleitä.