Virkkauspeukalo

Mikä vika tässä peukalossa on? Sehän näyttää ihan normaalilta, eikö?


Sen pitäisi näyttää tältä, kun henkilöllä on yliliikkuvat nivelet.


Joo, oikeassa kädessäni on peukalon jännetuppitulehdus ja syypää siihen on virkkaus. Kolme virkkuutyötä olen tehnyt parin vuoden sisällä ja jokaisen aikana on peukalo alkanut oirehtimaan. Tällä kertaa vain ei lepo ole auttanut tippaakaan ja jouduin käymään lääkärillä. Lääkärin mukaan peukalon liikkuvuus on normaali vaikkakaan ei taivu niin pitkälle kuin toinen peukalo (mikä taas on epänormaali taipuvuus). Hän määräsi kuitenkin lepoa peukalolle ja tulehduslääkekuurin. Lääkekuuri on nyt menossa ja kunhan saan viimeisimmän virkkaukseni valmiiksi tulee myös pitempi lepokin tarjolle.
Harmi vain että tuo peukalo estää oikeastaan kaikenlaisen näpertelyn. Siinä ei juurikaan ole pitoa tai puristusvoimaa. Monta kertaa se on pettänyt esimerkiksi poninhäntää kiinni laittaessa ja se kipu on valtava. Pullojen/purkkien avaamiset ovat arvuuttelua ja esimerkiksi ristipistotöiden tekemisestä ei tule mitään muuten kuin sinnikkyydellä.
Seuraavan kuukauden parin aikana tästä blogista tuskin kuuluu mitään uutisia käsityörintamalta ellen sitten innostu oikein kunnolla surauttelemaan ompelukoneella.

Parvekkeen ehostus

Niin monen vuoden jälkeen olen vihdoin ja viimein löytänyt langanpään, jota lähdin tänä kesänä sitten seuraamaan. Tein parvekepenkillemme uuden vaihtopäällisen. Istuintyynyn alkuperäinen pinta oli väriltään valkoinen ja vaikka penkki onkin lasitetulla parvekkeella, likaantui se ikävästi tämän tästä. Päällistä tehdessä huomasi kyllä etten ole aikoihin ommellut. Sain aikasaksi kaikki perusvirheet mitkä oli vain mahdollista tehdä.
Ensimmäinen virhe tuli jo kangasta leikatessa. Unohdin katsoa että pohjalle tuleva pala olisi päälipuolen peilikuva, jolloin tyyny näyttäisi kuvioinnin puolesta symmetriseltä. Toinen virhe tuli myöskin leikatessa jättäessäni runsaat saumanvarat. Saumuria käyttäessä on aivan turha jättää niin runsaita saumanvaroja ellei halua harrastaa kankaan silppuamista. Kulmakohdista tuli ensimmäisellä ompelukerralla onnistuneet, mutta kun jouduin pienentämään päällistä istuvammaksi menivät kulmat piloille. Onneksi kaikki virheet ovat sellaisissa paikoissa etteivät ne näy ellei päälliseen koske.

Piristin muutenkin parveketta ostamalla Sokokselta pienen seinätaulun, Stockmannilta pari silkkikukkakasvia ja oranssit istuintyynyt (jotka toimivat myös selkänojina) ovat Kodin Ykkösestä.


Parvekkeen toinenkin reuna koki uudistuksia. Monen vuoden ajan olen yrittänyt saada kukkia kasvamaan parvekkeella ja olen upottanut niihin valtavasti rahaa. Ongelmana on että parvekkeemme on melkoinen pätsi kesäisin, jos emme pidä lasitusta auki ja talvella kylmä vaikka lasitus olisi kiinni. Lisäksi lomamatkojemme aikana ei ole ketään kastelemassa kukkia, joten eiväthän ne kestä.
Tänä kesänä päätin viskata kaikki, yhtä kasvia lukuunottamatta, kasvikokeiluni roskikseen ja hankkia tilalle silkkikukkia. En varsinaisesti ole silkkikukkien ystävä, mutta tällaisissa tapauksissa muoviset kasvit ovat varsin toimivia. En hankkinut mitään kukkivia yksilöitä, vaan pelkästään vihreitä kasveja, jotka eivät näytä niin kovin oudoilta talvipakkasillakaan. Kasveja keräsin Kodin Ykkösestä, Plantagenista ja Bauhausista. "Kukkapöytä" on peräisin Ikeasta.


Minulla on tekeillä ikkunakoriste tuohon kuvassa näkyvään ikkunaan. Eipähän tarvitse sen jälkeen katsella naapurin alusvaatteita kuivumassa ja heidän saunavilvoittelujaan. Näillä näkymin tällä viikolla saan sen ripustettua tuohon ikkunaan.

Projekti metrilaku osa 13

Kolmastoista päivä ja perjantai. Sopiva päivä kirjoittaa kappale 13.

Eilen oli taas käynti oikojalla pitkästä aikaa. Sain huutia hampaiden kunnosta. No, erittäin ymmärrettävästä syystä. Kesäloman aikana tuli syötyä selkeästi enemmän hiilihydraatteja juomien, hedelmien ja jäätelön muodossa. Se taas näkyy minulla plakin määrän kasvuna suussa ja raudat hankaloittavat niiden poistamista. Nyt töiden alettua pitäisi taas olla helpompi pysytellä matalammilla hiilihydraattitasoilla ja toivon mukaan se näkyy myös plakin määrän pienentymisessä.

Kaikki raudat, paitsi kielenpuoleinen, uusittiin. Sivualahampaat kytkettiin etuhampaiden kanssa samaan rautaan ja alakulmahampaat saivat omat vänkyrärautansa. Alahampaisiin ei käytetty ollenkaan kuminauhoja, vaan kaikki sidottiin rautalangalla.

Ylähampaissa on edelleenkin yksi kakkonen ihan yksinään. Kaikki muut ovat kytketty rautaan pinkillä kuminauhalla.

Sairaalasta lähdön jälkeen se ilo vasta alkoikin. Hampaiden särky ja aristus on taas sieltä pahimmasta päästä. Luulin kestäväni kivun, mutta syötyäni litran verran jäätelöä ja kivun edelleenkin oltua melkoisen tuntuva, päätin aloittaa peukaloni jännetuppitulehdun lääkityksen jo nyt hoitaen samalla myös noiden hampaiden kivun. Pronaxen tuntui vaikuttavan hyvin noihin hampaisiin, tosin se myös väsyttää minua kovin. Illalla simahdin täysin parin tunnin sisään lääkkeen otosta. Ja aamulääkkeen oton jälkeen on hereillä olo ollut ajoittain haastavaa vaikka olen hörppinyt Batterya tämän tästä.

Kiinteitä ruokia en pysty syömään vähään aikaan hampaiden aristuksen vuoksi. Lisäksi osa raudoista jää hampaiden väliin, jolloin aivan kaikki hampaat eivät ainakaan vielä saa kosketusta vastapariinsa eli ei minulla juuri ole kunnollista purupintaakaan. Keitoilla siis mennään siihen asti että aristus loppuu ja leuat löytävät uuden purenta-asennon.

Anteeksi!

Heräsin aamulla tunteeseen että minun piti pyytää anteeksi. Mutta keneltä? En ole mielestäni loukannut ketään. Koko aamun minua on vaivannut tuo tunne, kunnes rauhoituin hetkeksi ja löysin loukatun kohteen.

Anteeksi kehoni, olet joutunut viime aikoina koville. Helteet rasittavat voimiasi, kuten myös univaikeudet. Vaikka näen että tarvitsisit lepoa pakotan sinut käymään töissä, siivoamaan kotona, kuntoilemaan henkihieveriin. Ja ihan kuin tuo ei riittäisi, kaiken kukkuraksi kävin luovuttamassa verta, jonka jälkeen et olekaan oikeastaan saanut tarvitsemaasi lepoa juuri ollenkaan.

Ei ihme että alat osoittaa väsymisen merkkejä ja kevyttä sairastumistakin alkaa ilmetä.

Yritä jaksaa vielä pari päivää. Sitten alkaa kaipaamasi viikonloppu. Ilmat alkavat viilenemään. Sen pitäisi helpottaa oloasi ainakin vähäsen ja univaikeudetkin alkavat olla selätetty. Yritän myös kuunnella sinua enemmän ja olla rehkimättä niin paljoa vaikka mieli tekisikin.

Tulikärpästen hauta ja Hiroshiman poika

Tänään 6.8.2010 on kulunut 65 vuotta Hiroshiman atomipommista. Mikä sen parempi tapa kunnioittaa muistoa kuin katsomalla sotaan liittyvä elokuva ja lukemalla sarjakuvia. Ja missään tapauksessa ei mitään sotasankareista kertovia, vaan viattomien ihmisten kohtaamista kärsimyksistä.

Löysin DVD-hyllyn kätköistä Studio Ghiblin animaation Tulikärpästen hauta, jossa seurataan 4- vuotiaan tytön ja 14 vuotiaan pojan selviytymistä Koben pommitusten jälkeen. Tämä jos mikä on elokuva, joka kykenee näyttämään ihmisille millaista sota oikeasti on viattomien ihmisten kohdalla. Kaikki länsimäiset elokuvat antavat sodista niin kovin positiivisen ja sankarillisen tapahtuman, mutta tämä piirretty pistää kyllä ajattelemaan.

Traileri on kalpea aavistus tuosta animaatiosta ja antaa aivan liian iloisen kuvan. Tätä katsoessa kannattaa varata lämmin kainalo ja nenäliinapaketti lähelle, sillä ihmisen kuihtuminen ja raadollisuuden näkeminen ei ole mitään mukavaa katseltavaa.

Toinen päivän seuralaiseni on ollut Hiroshiman poika. Kyseisen sarjakuvan tekijä on ollut itse elänyt toisen maailmansodan aikana ja se näkyy myös kirjassa. Sarjakuva on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen Hiroshiman atomipommia ja päättyy räjähdykseen. Toinen osa kertoo ajasta jälkeen räjähdyksen ja se ei ole mitään nättiä katsottavaa. Ensimmäisen kirjan aikana tulee naureskeltua joillekin poikien kolttosille, mutta toisen kirjan aikana alkaa säälimään ihmisten kohtaloa ja inhoamaan kaikkia "sotahulluja". Itseasiassa joissain kohdissa tulee lievästi huono olo, jos alkaa liikaa pohtimaan tilannetta.


Jokaisen sotia ihailevan kannattaa katsoa tuo elokuva ja sarjakuva ja miettiä sen jälkeen sotien merkitystä uudelleen. Länsimaat ihannoivat aivan liian paljon sotia. Uutisissakin annetaan melkoisen sotapositiivinen kuva vaikka samalla puhutaankin kuolemista.

Ruusu on peräisin muuten Veripalvelusta. Kävin tänään luovuttamassa vertani 15. kerran.

Cyberbike

Wii tarvitsee paljon tilaa, mutta tätä menoa myös sen ohjaimet tarvitsevat kohta oman huoneensa. Itäkeskuksen Prismassa näin tähän mennessä suurimman Wii-ohjaimen ikinä. Ensin en laitetta edes huomannut, mutta sitten kun tajusin näkemäni tipahti leuka maahan ja varmaan puoli kauppaa kuuli huudahdukseni laitteesta.

Kyllä, se on kuntopyörä. Wii uppoaa taas pykälän verran syvemmälle kuntoilun maailmaan. Tosin tuo toimii kuulemma myös GameCubellakin.

Laite näyttää kuntopyörältä ja polkimissa tuntuu vastustakin. Selkein ero tavallisiin kuntopyöriin on kääntyvä ohjaustanko. Ainut vain että koko pyörä tuntui sen verran muoviselta

että epäilyttää kuinka kauan se kestää vauhdikasta menoa.

Prismassa tuon hinta näytti olevan noin 150 euroa. Tahtoisinkohan tuon joululahjaksi?

Hmmm, Cyberbiken sivuilla on mielenkiintoinen lista autopeleistä, joissa laitteen pitäisi toimia. Saa hieman uutta kuvakulmaa urheiluautolla ajeluun kun joutuu polkemaan pitääkseen auton liikkeessä. Muuttuiko Porche juuri polkuautoksi?

C.H.I.Q. Shady Horsetail

Lomat ovat taas lopuillaan ja pitää palata takaisin arkeen. Lomani lopulla oli iloinen perhetapahtuma kun veljeni meni naimisiin. Keväällä löysin Fashion Housen ystävämyynnistä aivan ihanan pitkän mustan puvun. Mustaahan ei perinteisesti saisi laittaa häihin, mutta kun sitä pukua ei vain ollut saatavilla muissa väreissä, niin siihen piti tyytyä. Tosin varmistin kyllä morsiamelta ettei häntä haittaa musta puku. Väriä pukuun toin vihreän sävyisillä asusteilla. Kengät, käsilaukku, kaulakoru, korvakorut, rannekoru, hiuskoriste, puvun lisäkoriste sekä rautojeni kuminauhat olivat kaikki jotain vihreän sävyä.
Laittaisin tähän kuvan puvusta, mutta kotimme verkkolevyltä ei löytynytkään yhtään hääkuvaa vielä, joten pitää siltä osin vain tyytyä heikkoon kuvailuuni.

Kaulakoru ja korvakorut settiä nimeltä Shady Horsetail, mikä taas on C.H.I.Q.-nimen eräs koruntekoseteistä. Ostin erilaisia C.H.I.Q.:n koruntekosettejä joskus keväällä alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja nyt näköjään yksi seteistä tuli tarpeeseenkin. Setti on muuten ihan ok, mutta erittäin suuri miinus oli ainakin tässä setissä ohjeissa. Ne kun oli erittäin ylimalkaiset ja kielenä vain ruotsi ja tanska, joten kokosin korut enimmäkseen paketin kannessa olevan mainoskuvan perusteella.

Alla on jonkinlainen kuva tekemästäni setistä.


Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu iänikuisella vanhalla digipokkarillani. Normaali pokkarini lentää juuri tällä hetkellä luultavasti jossain Bengalinlahden yläpuolella tai Thaimaan ilmatilassa. Mieheni lähti kuukaudeksi Indonesiaan ja vei pokkarini sukelluskuvauksia varten, joten joudun pärjäämään elokuun vanhalla kameralla. Onneksi olemme säästäneet sen, emmekä ole myyneet/lahjoittaneet sitä pois.
Tässä kuussa saattaa sitten ollakin luvassa hieman enemmän postauksia, kun nämä illat/yöt ovat melkoisen yksinäisiä.