lauantai 14. toukokuuta 2011

Huoh...

Blogin kirjoittelu on jäänyt hieman jälkeen elämäni tehdessä sellaista kärrynpyörää etten edes minä meinaa pysyä siinä vauhdissa. Monta rautaa on tulessa ja näen lukuisia polkuja mitä seurata, kaikki mitä minun tarvitsee tehdä on vain valita niistä yksi.
Maistelen ja haistelen vaihtoehtoja, mietin mikä tuntuisi miellyttävimmältä ja mitä voin muistella hyvillä mielin vanhempana. Yksikään niistä vaihtoehdoista ei ole väärä eikä huono. Kaikki johtavat samaan lopputulokseen, reitti on vain eri.
Jossain vaiheessa päätös on kuitenkin tehtävä. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei ole mahdollista saada kaikkea. Ja jos päätöstä lykkää aina vain eteenpäin sulkeutuu koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuudet vähenevät. Uusiakin vaihtoehtoja tulee, mutta mitä vanhemmaksi ihminen elää sen vähemmäksi vaihtoehdot käyvät. Lopulta on tyydyttävä siihen mitä jäljelle jää ellei ole ymmärtänyt ajoissa päätöstään tehdä.

Päätökset saattavat tuntua vähäpätöisiltä, mutta kuitenkin jopa sillä kaikkein pienimmällä päätöksellä on suuret vaikutukset. Ei pelkästään meihin itseemme vaan myös ympäristöömme ja toisiin ihmisiin. Se pienikin päätös aiheuttaa perhosefektin, vaikkei sitä tule koskaan edes ajateltua niin pitkälle.

Minkä polun ikinä päätänkin valita, se tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Ja jos näen nuo polut oikein, niiden suurimmat vaikutukset eivät ole negatiivisia.
Lähetä kommentti