torstai 24. lokakuuta 2013

Dilbert - The Knack "The Curse of the Engineer"



Työni alkaa salakavalasti levittäytyä kahvitauoille ja vapaa-ajallenikin.
Osittain sen vuoksi että leukaoperaationi aikana lääkärikäynnit söivät työaikaa pois ja olen nyt yrittänyt saada saldoni edes lähelle plussaa tekemällä ylitöitä aina kun vain on mahdollista.

Pääsyyllinen on kuitenkin se että työni on nykyään enemmän testausautomaatiota kuin käsin tehtävää testausta ja se vaatii kertausta ja lisäopiskelua.

Aikoinani opiskelin ammattikorkeakoulussa tietotekniikan insinööriksi erikoistuen ohjelmistotekniikkaan. Tuolloin tuli opeteltua melkoisen monta ohjelmointikieltä kohtalaisella tasolla. Ongelmani vain oli että jo silloin päänvaivaa toi se etten saanut koodiani juuri koskaan täysin valmiiksi ajoissa, sillä koodini jäi aina kiinni tekemissäni testeissä.
Kesätöissä ollessani vahvistui mieltymys testaukseen ja silloinen työnantajakin oli tyytyväinen kaikkiin niihin eriskummallisiin vikoihin mitä pörssiohjelmasta olin löytänyt.

Sen myötä ajauduin sitten yhä enemmän ja enemmän ohjelmistotestaajaksi.


Esimiesteni kanssa käymissä kehityskeskusteluissa on aina pitänyt miettiä mitä haluaisi tehdä jatkossa. Minulle on ehdoteltu monenlaisia suuntia, joista osan torppasin täysin heti alkuunsa. Minusta ei vain ole esimieheksi. Projektin vetäjä voin olla mennen tullen, mutta ihmisten esimiehenä olo ei kiinnosta. Joten monien vuosien ajan suuntauduin kohti projektin hallintaa, kuitenkaan unohtamatta itse testausta.
Yhdessä vaiheessa huomasin auttavani kehittäjiä skriptien kirjoittamisessa ja siitä alkoi pieni pulppuava nälkä kohti ohjelmointia. Koodaajaksi en kuitenkaan halunnut missään vaiheessa, sillä edelleenkään en saisi aikaiseksi niin täydellistä koodia että se läpäisisi testejäni.
Aloin puhumaan kehityskeskusteluissa halustani automaatiotestaukseen. Siinä työkalut hoitaisivat suurimman osan suorituksesta ja koodista ja minun tarvitsisi vain hienosäätää sitä.

Ensimmäinen työkalu, mitä käytin, oli juuri sellainen. Minun ei tarvinnut itse koodata juuri mitään. Työkalu osasi tehdä semiautomaattisesti sen kaiken mitä halusinkin sen tekevän. Jouduin kuitenkin opettelemaan yhden uuden skriptauskielen saadakseni jotain erikoisempia tarkistuksia aikaiseksi, mutta se oli nautintoa.
Toisessa työkalussakaan minun ei sinällään tarvinnut koodata. Riitti että tiesin miten joitakin testattavan sovelluksen palikoita liitetään toisiinsa.
Keväällä aloitin kolmannen työkalun käytön. Ja se onkin sitten aiheuttanut melkoisia määriä harmaita hiuksia. Melko nopeasti käyttöönoton jälkeen nimittäin huomasin että en saa mitään järkevää aikaiseksi ilman koodausta. Ja kaiken lisäksi työkalun koodauskielenä oli ylitse inhoamani Java. Siinä sitä olikin miettimistä, kun edellisestä Javan käyttökerrasta oli kulunut yli 13 vuotta. Onnekseni yksi työkavereistani oli vihjannut TKTL:n MOOC-kursseista, joissa oli sopivasti saatavilla Ohjelmoinnin perusteet käyttäen Java-kieltä. Sen kurssin avulla pääsin hyvin nopeasti sisälle myös työkaluuni.

Nyt syksyllä huomasin kiinnostukseni ohjelmointia kohtaan taas kasvaneen ja aloitinkin tällä viikolla Ohjelmoinnin jatkokurssin.
Enää Java ei tunnu niin vastenmieliseltä. Minusta tuntuu että voisin jopa ehkä pitääkin siitä.
En pysty kuitenkaan opiskelemaan varsinaisesti työaikanani, joten joudun käyttämään oppimiseen vapaa-aikojani tai hetkiä jolloin töissä ei ole mahdollista tehdä mitään tähdellistä. Käsityöt, pelit ja seuraelämä saavat siis antaa hieman tilaa ohjelmoinnin oppimiselle.

Miten kävi sitten sen täydellisen koodin tavoittelulleni? Testausautomaatiossa tajusin ettei koodini tarvitse olla täydellinen. Riittää että se kykenee käsittelemään juuri sen tilanteen, mitä varten sitä tarvitsen testauksessa. Tiedostan että siellä on suuriakin aukkoja, mutta eihän tuota olekaan tarkoitettu normaalin ihmisen käytettäväksi vaan auttamaan minua suorittamaan juuri tiettyjä testejä. Jos huomaan että koodin pitäisi osata käsitellä jotain muitakin tilanteita, niin sitten lisään sellaisen käsitellyn. Mutta vain ja ainoastaan juuri sen tietyn tilanteen käsittelyn ei mitään turhia ylimääräisiä rumiluksia.

Vaikka teenkin nykyään paljon testausautomaatiota, niin edelleenkin teen myös testausta käsin. Minusta on ihanaa kokeilla erilaisia kombinaatioita ja yrittää saada ohjelma toimimaan väärin. Monet työkaverini, esimieheni ja asiakkaanikin ovat sanoneet että ajattelen jotenkin eri tavalla kuin normaalit ihmiset, joten saan myös aikaiseksi hyvinkin hämäriä virhetilanteita.
En tiedä sitten johtuisiko tuo vain ainoastaan siitä että olen nainen ja naisethan huomaavat asiassa kuin asiassa sen pienenkin virheen.
Lähetä kommentti