Valmis karkkineule

Elämäni aikataulutus muuttui kertaheitolla ja vasta nyt olen löytänyt jonkinlaista järjestystä elämään. Toivottavasti tämä suunta jatkuu.

Niin se karkkineule... jouduin tammikuun alussa ottamaan yhteyttä Novitaan ja pyytämään heitä lähettämään kilpailutyöni mahdollisimman pian. Henkilön, jolle tämä työ oli lopullisesti tarkoitettu, joutui aikaistamaan aikatauluaan. Onnistuin saamaan paketin muutama päivä ennen työn luovutusta oikealle omistajalle. Olin siitä niin riemuissani.

Yritin saada selville sijoitustani kilpailussa, mutta ainoastaan kärkitöille oli laskettu tarkat sijoitukset. Oma sijoitukseni oli jossain välillä 11-50. Sinällään ihan hyvin kun kilpailussa oli yli 400 työtä.

Ihan tyhjin käsin ei minun kuitenkaan tarvinnut jäädä. Sain lohdutuspalkinnoksi ihan mukavan määrän tuotteita, joista osan olen jo pistänyt poskeen ja osan eteenpäin jakoon. Ei tullut mieleenikään ottaa niistä yhteiskuvaa ennen kuin tuotteita oli jo ehditty tuhota/jakaa. Palkintoon kuului: 3 Fazerin konvehtirasiaa (Pihlaja, MarianneMix ja Fazerin sininen), kerä pastellisävyistä Raita 7-veljestä, Novita pyöröpuikkosetti (puikkokoot 4,5,6) ja Novita tarvikesetti.

Konvehtirasiat hävisivät parempiin suihin jo ennen joulua. Pyöröpuikkosetin lahjoitin äidilleni, sillä itselläni on jo KnitPron setti. Ainoastaan lankakerä ja tarvikesetti on jäljellä. Tarvikesetti on jo käytössä ja hyväksi todettu. Lankakerä odottaa inspistä. Vielä en ole keksinyt mitä oikein haluaisin siitä tehdä, pastellisävyiset sukat kun eivät oikein innosta.

Ai niin, tässä on sitten se minun lopullinen kilpailutyöni, joka on päässyt jo kovaan käyttöön.

Fazerin parhain - Islanti makeinen

Työ on vauvan lämpömakuupussi. Kokoluokka on vastasyntynyt. Vuorena on Eurokankaasta löytynyt mintunvihreä trikoo, joka on täsmälleen samanvärinen kuin Islanti-makeinenkin. Lisäksi neuleen ja trikoovuoren välissä on lämpövanu pitämään kevättalven kylmyyden loitolla. Makuupussin kiinnitys on vetoketju.

 Alla on vielä kuva makuupussista niin edestä kuin takaakin.

vauvan lämpömakuupussi

  Tässä vielä tarkempia kuvia varsinaisesta kuviosta vielä siinä vaiheessa kun työ oli kesken.

Keskivartalon karhut

Hupun kuviointi

Makuupussin hupusta tuli aavistuksen verran liian lyhyt. Mutta minkäs teet kun mistään ei löytynyt mittoja vastasyntyneen pään koolle ja lähipiirissä ei valmistusvaiheessa ollut ketään niin pientä. Kokoa hupulla on kuitenkin sen verran että kyllä se nykyiselle omistajalle menee pari ensimmäistä elinkuukautta.
Pituutta makuupussilla on enemmän kuin tarpeeksi. Omistaja pitää jalkansa kippurassa, joten jalkapohjat ovat suunnilleen sinisen alaosan ylereunassa. Jos hän suoristaisi jalkansa, niin silloin jalat ehkä yltäisivät sinisen osan puoleen väliin.

Ihastuin tuohon Islanti-makeisen malliin sen verran paljon että taidan valmistaa ensi talveksi omistajalle samasta aiheesta haalarin ulkovaatteiden alle laitettavaksi ja ehkä myöhemmin vielä puseronkin.

Vaikka kilpailusta ei palkintopokaalia tullutkaan, niin olen kiitollinen kilpailusta. Ei minulle olisi tullut muutoin mieleenkään tämän makuupussin neulominen tai jos olisi tullut jotain mieleen, niin olisin varmaan ommellut makuupussin jostain toppakankaasta.

Kämmekkäät

Tämä työ taitaa olla ensimmäinen vuoden 2015 tehty ja valmiiksi saatu käsityö. Niiden valmistukselle tuli pienoinen kiirus kun Helsingissä tuli vähän kovempia pakkasia ja kämmekkäiden tuleva omistaja ei ollut halukas umpinaisiin hanskoihin.

Siihen omistaja suostui että peukalot olisivat umpinaiset, mutta sormet piti kuulemma näkyä. Päädyin tekemään sormien kohdalle melkein kokonaan sormet peittävän resorin, jonka saa sitten käännettyä haluamalleen mitalle. Joten jos on kovat pakkaset, niin sormet saa melkein lämpimään ja leudommalla säällä ne sitten näkyy enemmän.

Kämmekkäät

Lankana on käytetty Gjestallin Baby Ull eli merinovillaa superwashina. Lankaa meni 50 g eli yhden kerän verran.

Toivotaan nyt että kämmekkäiden uusi omistaja tykkää ja muistaa käyttää hanskojaan.

Päähine talvitakin seuraksi

Talvitakkia tehdessäni totesin tarvitsevani sen seuraksi uuden päähineen. Olihan minulla kyllä muutama ihana huivi ja pipo, mutta tuntui että tarvitsen jotain enemmän takin väreihin sopivaa.
Hiukseni ovat nykyään suurimman osan ajasta nutturalla joko niskassa tai sitten melkein päälaella, joten päähineen piti soveltua molempiin ja muihinkin kampaustyyleihin.

Tämän päähineen teon aloitin Tampereella lähdettyäni messuilta pois. Minulla oli mukavasti aikaa siinä odotellessani junan asemalle tuloa sekä koko junamatka Helsinkiin asti. En kuitenkaan saanut sitä reissun aikana sillä jouduin purkamaan työn pari kertaa ennen kuin sain resoriin sopivan kireyden/löysyyden. Ehkä siitä tuli jopa hieman liiankin löysä, mutta eipä tuo juuri haittaa taitaa olla jopa parempikin tällaiselle villasta kutiavalle henkilölle.

Löysä päähine

Lanka on Novitan Usva ja sitä meni noin 100 g eli kerän verran. Siitä löytyy mukavasti vihreätä, punaista, kellertävää ja jotain niiden välistä. Sopivat takin sävyihin.

Hassua miten tuostakin lakista on tullut kehuja kadulla. Niin yksinkertainen kuin se onkin.

P.S. Ostin Tampereen messuilta itselleni punertavaa alpakkalankaa. Tarkoituksena on tehdä talvitakkiin pidemmät hansikkaat. Sen takin hihansuut ovat sen verran avonaiset että ihoa jää paljaaksi herkästi lyhyemmillä hansikkailla. Tosin niitä en ole aloittanut vielä edes neulomaan.

Talvitakki

Olin varma että loppuvuoden aikana olisin tehnyt postauksen siitä kuinka minun kävi Karkkineule-kisassa. No, sen voin sanoa että en päässyt pistesijoille. Mutta ilmeisesti kuitenkin sijoituin jonnekin alkupäähän sillä en ole vieläkään saanut karkkineuletta takaisin.
Lopullisen postauksen työstäni kirjoitan sitten kun olen saanut työni takaisin haltuuni ja tajuan ottaa kuvia siitä joka kantilta.
Minua vähän harmittaa että kisan äänestys järjestettiin ainoastaan messuilla, jolloin lähialueen osallistujilla oli paremmat mahdollisuudet voittoon ja suurin osa Suomesta jäi äänestyksen ulkopuolelle. Niin monessa työssä oli todella hyviä ideoita, jotka olisi ollut hyvä saada suuremman yleisön nähtäville.

Mutta nyt takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen. Syksyllä kaipailin itselleni uutta talvitakkia. Sellaista väljää, jota pukiessa ei tarvitse miettiä mahtuuko neulepusero sinne vaiko ei. Lukuisista kauppakierroksista huolimatta en löytänyt kohtuuhintaista sopivan reilua mallia.
Päätin uskaltautua sitten itse tekemään takin, jos vain löydän sopivat kaavat.
Haaveilin kovasti viittamaisista takeista, mutta niiden kanssa en voi oikein pitää läppärireppua. Joten jouduin suruissani hylkäämään kyseiset haaveet.

Helpotusta murheeseeni tuli vanhoista Moda-lehdistä. Vuoden 2008 numerosta 5 löytyi minua tyydyttäviä A-mallisia talvitakkeja. Karkkineuletta tehdessäni pohdin pari viikkoa uskallanko käyttää Moda-lehden kaavoja/ohjeita. Jossain takaraivosta kumpusi nimittäin mielikuva että niissä on aina jotain pielessä. Päädyin kuitenkin uskaltamaan, sillä takin tarve oli suurempi kuin pelko.

Moda-lehdessä olleen mittataulukon mukaan minun olisi pitänyt tehdä takista kokoluokkaa 46. Kuitenkin kun mittasin kaavoja vertasin niitä kaupasta ostettuihin takkeihini totesin että koko 38 pitäisi riittää enemmän kuin hyvin. Sehän se oli yksi niistä minun mielikuvista. Mittataulukot ja kaavat eivät oikein kohtaa toisiaan. Jos valitsee koon mittataulukon mukaan niin sai aina aivan liian ison koon. Toinen ongelma on itse ohjeet. Ne ovat ainakin noissa vanhemmissa lehdissä olleet hyvin ylimalkaiset ja vaatineet ompelijalta todella hyvät tiedot siitä kuinka vaate valmistetaan, jotta pystyisi edes ymmärtämään ohjeita. Päädyinkin heittämään jossain välissä ohjeilla vesilintua ja tehdä takki sen mukaan mikä tuntui itsestäni järkevimmältä ja helpoimmalta.

Kangas olikin sitten seuraava haaste. Kaikki villakankaat, joihin ihastuin lähentelivät metrihinnoiltaan 50 euroa. Ja ne kukkarolle sopivat taas olivat tylsän yksivärisiä. Halusin tästä takista todellakin erilaisemman kuin kaikki muut talvitakkini.
Ilokseni kankaanostoaikoihin sattui Eurokankaan mainoslehdessä olemaan -20%:n alennuskuponki. Kävin dyykkäämässä muutaman paperinkeräyspisteen että sain noita alennuskuponkeja useampia käyttööni (Tuli tarvetta ostaa kangasta muihinkin puuhiini). Tähän takkiin jouduin käyttämään kaksi kuponkia, toinen villakankaaseen ja toinen vuoreen.
Kokonaisuudessaan tähän takkiin sain upotettua n. 100 € rahaa (alennuksineen).
Ostin kangasta hieman enemmän jotta saisin aseteltua kaavat siten että kukkakuviot eivät kovin olisi kaikki samassa kohtaa. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkee, tarvitsen vielä lisäharjoitusta. En ollut huomioinut että päälikankaan alavara siirtää kuviota taktisesti, jolloin nuo pari kukkaa ovat molemmilla etupuolilla toistuvasti vierekkäin. Sain kuitenkin rikottua kohtuudella noita kukkia laittamalla pikimustan taskukappaleen kukan päälle.
Minun olisi pitänyt leikata jokainen kaava yksitellen ja katsoa tarkemmin miten missäkin kappaleessa kukat menevät.

Takki edestä

Vuorikankaan valinta vei myöskin pitkään ja myyjän kanssa kävimme läpi monta eri värivaihtoehtoa. Paksummassa vuorikangasvalikoimassa oli pääosin perusvärejä, joista ainoastaan musta olisi sopinut tämän takin kanssa ollen kuitenkin aivan liian tylsä varma valinta.
Ohuemmassa vuorikangasvalikoimassa väriskaala oli huomattavasti laajempi. Sieltä sitten könysimme läpi kaikki punaisen värit ja keltaiset sekä vihreät eli kaikki takissa esiintyvät värit. Loppujen lopuksi viininpunainen tuntui parhaimmalta sävyltä takkiin.

Alunperin mallissa oli pystykaulus, mutta se tuntui jättävän kaulan kuitenkin todella avonaiseksi. Muunsin kaavoja pidentämällä kaulusta tuplapituuteen, jolloin sen pystyy jättämään kuten kuvassa tai sitten nostamaan ylös suojaamaan enemmän kaulaa.
Kaulusta, alavaraa ja vuorta ommellessa yhteen tajusin että joko kaavoissa tai sitten minun ymmärryksessäni on jotain virhettä. Kauluksen pitäisi jatkua samassa linjassa etulistan kanssa, mutta minun takissani etulista onkin tuuman verran pitempi. Ilmeisesti ymmärsin kaavoissa olleet merkinnät väärin ja tein etulistasta liian pitkän. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan vielä enemmän minun näköinen takkini. Ja tajutessani että ero oli tuuman pisti miettimään että vanhojen Moda-lehtien kaavat on mitä ilmeisemmin käännetty joltain muulta kieleltä. Muutoinhan tuo ero olisi ollut 2-3 senttiä.

Takki takaa

Tämä takki on tehty ennen Tampereen käsityömessuja tai oikeastaan viimeistely on tehty Tampereen messukeskuksen aulassa odotellessani messuille pääsyä. En ehtinyt kiinnittää helman alavaraa vuoreen, joten tein sen sitten junassa matkatessani Tampereelle ja tosiaan siellä messukeskuksessa.

Takki eroaa ilmeisesti melkoisesti valtavirrasta sillä moni ihminen kadulla on ihastellut takkia. Itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tähän takkiin.

Karkkineule

Osallistun Fazerin, Novitan ja Pirkan järjestämään Karkkineule-kilpailuun. Kilpailun aihe on Fazerin makeiset ja työtapa on muuten vapaa, mutta on käytettävä Novitan lankoja.

Minun kilpailutyöni ei ole vielä valmis, mutta uhkaavasti näyttää siltä että tämän viikon aikana saan sen ainakin melkein valmiiksi. Aikaa minulla on vielä tämä ja ensi viikko.

Työn suunnittelu sujui nopeasti. Mutta oikean väristen lankojen löytäminen olikin jo oma ongelmansa. 7-veljestä langasta olisi löytynyt oikeat värisävyt, mutta laskelmieni mukaan en saanut kuvioita mahtumaan mitenkään päin sillä langalla. Joten piti tyytyä Nalleen. Nallessa jouduin tyytymään vaaleampaan siniseen ja keltaiseen menevään valkoiseen. Tosin ostin varalle myös Woolin valkoista, jonka kylläkin hylkäsin päivän päästä löydettyäni Novitan oman liikkeen poistossa olevien lankojen joukosta Nallen vitivalkoista lankaa. Miksiköhän vitivalkoinen sävy ollaan poistettu värivalikoimasta ja jätetty ikävän keltainen valkoinen tilalle?

Tässä kuva ensimmäisestä protostani. Kuva on kylläkin otettu työn takapuolelta, sillä haluan säilyttää mahdollisimman paljon suunnitelmastani vielä yksityisenä. Lankana on tosiaan Nalle.

Proto

Tuota protoa tehdessäni totesin että jokin laskelmissani on mennyt pieneen ja työstä oli tulossa todella pieni. Lisäksi en pitänyt laisinkaan siitä kuinka olin tehnyt värien sidonnat.

Uusien laskelmien jälkeen totesin että voin sittenkin tehdä työn 7-veljestä langoilla, jolloin sekä valkoinen että sininen ovat oikean sävyisiä valitsemalleni makeiselle.

Varsinainen työ

Vaihdoin myös värien sidontatyylinkin ja nyt näyttää nurja puolikin hyvin järjestelmälliseltä. Tosin tällä sidontatyylillä oikealle puolelle tulee pieniä raitoja sinne tänne. Joita on nähtävissä tuossa viimeisessä kuvassa.

Neulontavaihe suoritettu

Vähän pilkistystä oikealta puolelta, kuitenkin siten että koko mallikuvio ei ole nähtävillä. Nyt olen tosiaan neulomiset tehnyt ja siirtynyt ompeluvaiheeseen. Tähän aamuun mennessä olen ommellut vuoren täydellisesti tähän makeiseen sopivasta kankaasta ja harsinut vetoketjua kiinni. Enää tarvitsee vain ommella vetoketju kunnolla kiinni ja kiinnittää vuori neulomukseen.

Novitan 7-veljestä lankaa tuohon on mennyt yksi kokonainen kerä sinistä (150 g) ja 144 g valkoista. Tai no, on sinistä vielä sen verran että saan tehtyä osien kiinnitykset.

Of(f) Course

Nyt kun konekin taas toimii, niin voin alkaa vähitellen purkamaan blogaussumaa. Tokihan voisin blogata puhelimellakin, kuten joskus teen, mutta on se hieman ankeaa.

Tänä syksynä tuli oikein voittojen rypäs ja palkintoina olen saanut lippuja pariin elokuvaan ja tanssinäytökseen.
Pari viikkoa sitten kävin katsomassa Of(f) Course-esityksen.
Aika mielenkiintoinen esitys. Oli hauska katsella kuinka eri tanssityylin esiintyjät saivat aikaiseksi enempi vähempi yhtenäisen näytöksen. Jokainen liike tehtiin henkilön oman tanssityylin mukaisesti vaikka koreografia olikin kaikilla sama.
Esitys muodostui lyhyistä yhtenäisistä pätkistä ja peleistä, joissa esiintyjä joutui improvisoimaan. Eli jokainen esityskerta tulee olemaan pakostikin erilainen.

Yllä oleva traileri esityksestä on kolmen vuoden takainen esitys Ruotsista. Esiintyjät ovat erit, mutta idea sama kuin nyt Suomessa menevässä kiertueessa.

Suosittelen käymään katsomassa, jos mahdollista. Se oli viihdyttävää ajanvietettä ja vaikka esitys kestää vain tunnin, niin siinä ajassa ehdittiin käydä monta peliä läpi.

Heijastinpäivä - heijastin reppuun

Tänään on valtakunnallinen heijastinpäivä. Siitä intoutuneena sain vihdoin ja viimein kokeiltua reppuuni toimiiko jo pitkään hautomani idea heijastintarranauhan leikkaamisesta kuvioiksi ja niiden kiinnittäminen ihan mihin vain.

Heijastintarranauhaa olen joskus löytänyt niinkin yllättävästä paikasta kuin apteekista. Töiden jälkeen kävin ostamassa kuvioleikkurin, jonka luvattiin leikkaavan melko paksuakin paperia. No, ilmeisesti heijastinnauha oli aavistuksen verran liian paksua sillä kuviot leikkaantuivat vain osittain. Loppuviimeistely piti hoitaa käsin veitsen avulla.

Toimivan leikkauksen toteuttaminen vaatii siis vielä miettimistä.

Heijastinkukkia

Tuollaisen pienen tarran voi kiinnittää mihin tahansa ja lyhyellä kokeilullani näyttäisi pysyvän ihan ok riippuen tietenkin materiaalista.
Tämän pienen kokeilun myötä uskallankin sitten aloittaa heijastimien laittamisen varsinaiseen kohteeseen. Toivottavasti keksi paremman leikkaustavan ennen kuin olen saanut työn valmiiksi

P.S. Koneellani oli sitten jokin viallinen päivitys. Ohjelmiston palautus viikkoa aiempaan tilanteeseen auttoi ja nyt kun olen seuraillut koneen toimintaa, niin mitään kaatuiluja ei ole esiintynyt.