Jellaba

Nyt on luvassa hieman suomalaisesta vaatekulttuurista poikkeavaa vaatetusta. Marokossa käydessäni ihastuin paikallisten vaatteeseen nimeltään jellaba. Kyseessä on hyvin yksinkertainen vaate, mutta loistava päälle heitettävä niin kesän helteillä kuin talven viileillä ilmoilla. Ja jos vain tietää minun pakkomielteeni kaikkia hupullisia vaatteita kohtaan, niin ymmärtää tämänkin ihastukseni. Jellaba on tosiaan pitkä kaapu, jossa on taskut ja huppu. Niin naiset kuin miehetkin käyttävät sitä Marokossa, tosin naisilla on yleensä huomattavasti koristeellisempi kaapu.

Hulluilla päivillä törmäsin sitten kaavoihin, joilla saa tehtyä itselleen jonkinlaisia kotikaapuja. Ja yksi malleista oli hupullinen kaapu. Pakkohan se oli kaava ostaa ja kipaista hetimmiten Eurokankaaseen etsimään mahdollisimman halvasta kangasta. Tiedän etten osunut niihin halvimpiin kankaisiin, mutta kiiltävän vihreä tafti houkutti liikaa.

Jellaba

Pahoitteluni kuvasta, minulla ei ole enää hovikuvaajaa joten kuvien laatu ja kuvakulma ovat hieman hämmentäviä ajoittain.
Kaavat ovat Butterickin ja tämä on ensimmäinen kerta kun niitä käytin. Mittataulukon mukaan minulle menisi koko M ja sen mukaan sitten jellaban teinkin. Mutta jellabasta tulikin liian iso. Kaavoihin on ympätty jo valmiiksi saumanvarat ja vaikka leikatessa muistinkin olla lisäämättä saumanvaroja, niin ommellessa sitten unohdin niiden olemassa olon ja sen sijaan että olisin ommellut 1,5 cm saumanvaroilla päädyinkin ompelemaan 0,8 cm saumanvaroilla. Eikä siinä kaikki. Kuten kuvasta näkyy niin edessä keskellä vetää kangas. Nyt olen kahden vaiheilla että annanko olla vai revinkö etusauman auki ja yritän korjata. Ei kovin haluttaisi alkaa uudelleen ompelemaan tuotostani. Taidan jäädä miettimään asiaa. Itseni tuntien tiedän etten saa tuota kankaanvetoa poistettua kovin helpolla. Mutta mitä pienistä. Tämähän on vasta koekappale.

Lush - FUN

Tänään töihin mennessä päässäni alkoi viirata ja käänsin kantani kohti keskustaa. Lushin liikkeeseen oli tullut joulun tuotteet ja vaadin saada jälleen tänäkin jouluna itselleni Snow Fairya.

Liikkeeseen päästyäni huomasin että sinne oli itseasiassa tullut erittäin paljon uusia tuotteita sitten viime käyntini ja vanhoja hävinnyt. Suihkusaippuoiden määrä oli vähentynyt, mutta meikkivalikoima oli laajentunut. Kiinteiden saippuoidenkin määrä tuntui pienentyneen. Oikeastaan ainoa, joka oli pysynyt samana oli kylpyvaahtotuotteet.

Uutuuksista löytyi kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista, mutta se mistä nyt kirjoitan on saippua nimeltä FUN. Se on nimittäin muovailuvaha ja saippua. Intouduin itsekin kokeilemaan sitä liikkeessä ja muovailin söpön pienen kukan.

FUN - muovailusaippua

Ei aivan niin notkea kuin muovailuvaha, mutta tuoksuu huomattavasti paremmalle ja kädet tuoksuvat hyvälle vielä tuntienkin jäkeen. Jokainen väri tuoksuu erille ja värejä sekoittamalla saakin sitten aivan omanlaisensa tuoksun.

Saippuani jäi vielä liikkeeseen, mutta toivon mukaan saan sen haltuuni viikon päästä. Sitten näen millaiseksi se muuttuu ollessaan pitempään huoneilmassa.

Nyt on sitten joululahjat hankittu siskon pojille. Saavat veijarit leikkiä saippualla ja pysyvät samalla puhtoisina.

Pääntiet saumurilla

Osallistuin tässä lokakuun alussa Tikatan järjestämälle saumurikurssille, jossa opeteltiin erilaisten päänteiden ompelua saumurin ja ompelukoneen yhteistyöllä.
Minähän osaan käyttää saumuria ainoastaan reunojen siistimiseen ja kahden kappaleen ompelemiseen yhteen, joten tällainen hienompi kikkailu ja ompelun yksinkertaistaminen on täysin uutta minulle.

Reunan yli kääntyvä reunakaitale

Ensimmäiseksi tehtiin ylläolevan kuvan mukainen pieni reuna olkapäistä ommeltuun kaula-aukkoon. Kaitale ommeltiin ensin saumurilla toisesta reunasta kaula-aukon ympäri kevyesti venyttäen. Sen jälkeen kaitaleen toinen reuna käännettin nurjalle puolelle, kiinnitettiin neuloilla ja ompelukoneella tikattiin kankaiden liitoskohdasta. Nurjalle puolelle jäänyt ylimääräinen kangas leikattiin pois.

Ja minä tietenkin onnistuin leikkaamaan hieman liian tarkasti ylimääräistä kangasta, joten saumaurin valkoinen lanka pilkistää tuolla takaosassa.

Resorikaitale V-kaula-aukkoon

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan haastavamman kuuloista ompelemista. Tosin käytännössä tämä oli helpompi ja nopeampi kuin tuo ensimmäinen kokeilu oli. Resorikaitale taitetaan kahtia ja ommellaa saumurilla. V:n taitekohdassa leikataan pieni halkio, venytetään kangas suoraksi ja jatketaan ompelua. Sitten taitetaan vaatteen etuosa kahtia oikeat puolet vastakkain, jolloin nähdään tuon V:n taitekohtaan syntyvä uloke. Ulokkeen matkalta ommellaan linja pystysuoraksi. Lopuksi tikataan kankaiden liitoskohdasta.

Minulla kävi tässäkin pieni kömmähdys ja ompelin tuon V:n kielekettä liian pitkääle, jolloin ommel jatkui oikealla puolen resorin ulkopuolellekin. Hoidin homman kotiin lisäämällä toisen tikkauksen hieman kauemmaksi.

Joustavan tukinauhan käyttö reunakäänteissä

Kolmas kokeilumme oli kuminauhan upottaminen ompeleeseen. Käytössämme oli framilonnauhaa, joten se ei näy kuvassa. Helpottaaksemme ompelemisen aloittamista ompelimme saumurilla pienen paperinpalasen kiinni kuminauhan päähän. Tämän jälkeen asetettiin kangas paperinpalan jatkoksi ja ommeltin saumurilla kumilanka kankaaseen kiinni kuminauhaa hieman venyttäen. Lopuksi reuna taitettiin ja ommeltiin tavallisella ompelukoneella monipistosiksakia käyttäen.

Kaksoistikkaus saumurilla

Tunnin loppupuolella kokeilin vielä miten saumurilla saadaan tehtyä tikkaus. Ja tämä pistikin minut pohtimaan että mitä kaikkea pystyn oikeastaan tekemään omalla saumurillani? Taidan ottaa seuraavaksi projektikseni sanoa päivää saumurilleni ja alkaa kokeilemaan erilaisia ompeleita nähkäkseni mihin kaikkeen se oikeasti kykenee.

Kilpirauhanen

Tuntuu että tänä vuonna minua potkitaan päähän oikein kunnolla. Kun yhdestä taudista selviää, niin toinen pukkaa päälle.

Kertoessani leukaleikkaukseni sujumisesta mainitsin kilpirauhasen arvojen olevan hieman korkeahkoja. Lääkäri, joka oli alun alkaen pyytänyt minulta testejä kilpirauhasen testejä, ei ollut sitten noteerannut mitenkään noita arvoja.

Viikko sitten kävin antamassa uudet verinäytteet toisen lääkärin pyynnöstä. Keskiviikkona lääkäri sitten soitti ja käski mennä kipin kapin uusintatesteihin. Sillä kilpirauhasen arvot olivat selkeästi koholla. Eilen kävin uusintatesteissä ja nyt odotellaan tuloksia ja luetaan netistä kaikkia mahdollisia oireita. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä että kilpirauhaseni on koko ikäni toiminut hieman vilkkaasti, nyt vain sitten se on vain oikein kunnolla ylikierroksilla.

Otin jopa kaulastani videokuvaa, sillä liikutellessani kaulan osasia näkee selkeästi että toisella puolen henkiputken vieressä on ylimääräinen patti. Normaalisti sitä ei näe, mutta kaula venytettynä niellen samalla, näkee patin liikkeen.

Okei, videolta ei näy ihan niin selkeästi... varsinkin kun jostain syystä kamerani päätti haluta vielä lisäksi keltaisen kuvan.

Se hyvä puoli tässä jutussa on että minulla on tulossa sairaalahoitojen osalta maksukatto täyteen heti seuraavan laskun tultua, joten voin viettää halutessani vaikka koko loppuvuoden sairaalan käytäviä haahuillen. Tosin tietäen kuinka hitaasti kaikki etenee, uskon että nämä tutkimukset pääsevät alkuun vasta ensi vuonna.

Vertikaaliköysi

Viime viikolla ahnehdin sitten viikonloppunakin treenejä. Lauantaina harjoittelin kuperkeikkoja ja käsilläseisontoja sekä yritin saada venytettyä spagaattia. Harmikseni huomasin että tauon aikana reidet ja pohkeet ovat jäykistyneet oikein kunnolla ja spagaatti oli vain hassu yritys. Se mikä kuitenkin on mielenkiintoista että selän venymisessä ei juurikaan ollut muutosta tapahtunut, mutta sen voi laittaa pysyvän yliliikkuvuuden piikkiin.

Sunnuntaina tutustuiin uuteen lajiin; vertikaaliköyteen. Ehkä yleiskuntoni ei ollut aivan täydellinen vertikaaliköyden harjoittamiseen, mutta kun lajia on tarjolla hyvin harvoin koulussani, joten tilaisuus on käytettävä hyväkseen.
Ei se aivan turha tunti ollut, minulla on edelleenkin voimaa jaloissani nousta ylöspäin. Kädet ovat ne heikko kohta kropassani. Niin kauan kuin kaikki hoidetaan vain jaloilla, ei mitään ongelmia ole. Tosin valitsemani housut olivat todella huonot köydelle. Kiinalaisella tolpalla nuo toimivat, mutta köydelle ne olivat liian liukkaat.
Mukava laji tuo on kyllä ja muistona minulla on molemmat jalkapöydät täysin auki sekä oikea ranne. Iho ei ollut ehtinyt vielä oikein koveta sellaiseksi kuin se normaalisti on. Jos vielä pääsen kokeilemaan lajia, niin minun pitää ottaa koko housuvalikoimani mukaan löytääkseni ne täydelliset housut lajille.

Huomenna menen nolaamaan itseni 1. tason tankotunnille. En löytänyt tälle viikolle sopivaan aikaan olevia 2. tason tunteja, joten otetaan tämä viikko vähän kevyemmin ja harjoitellaan perusteita.

Treenitauko on vihdoinkin ohi

En ole tänä vuonna päässyt harjoittelemaan ollenkaan säännöllisesti, sillä koko kevään olen sairastellut. Ja huhtikuun leukaleikkauksen jälkeen en ole harjoitellut ollenkaan, sillä pelkäsin että rasitan liikaa leukaa puremalla hampaita yhteen tai kolauttamalla sen johonkin.

Viime viikolla sain itsestäni niskasta kiinni ja varattua ensimmäisen tunnin. Eilen olikin sitten ensimmäiset tankotreenit. Varausta tehdessä ongelmakseni muodostui se että minkä tason tunneille minun oikeastaan pitäisi mennä. Ennen taukoahan minä kävin 3-4. tason tunneilla. Tauon aikana kuitenkin lihakset eivät ole saaneet enää treeniä, joten kuntokin on sitten melkein nollalukemissa.

Päädyin 2. tason tunnille ja hieman alkoi tunnin aikana mietityttämään josko sittenkin 1. tason tunti olisi ollut se oikea minulle. Lihaksissa ei ollut jäljellä voimaa juuri ollenkaan. Kaikki ne liikkeet, jotka ennen meni leikiten (kuten olkanousu), eivät sujuneet enää laisinkaan. Jo tavallisen invertin teossa oli ongelmia, enkä saanut jalkojani nostettua ylös niin kevyesti kuin ennen. Pyörimiset sentään sujuivat kuin vanhalta tekijältä. =n se kuitenkin melkoisen masentavaa että tietää täsmälleen kuinka jokin liike tehdään, mutta kehosta ei vain löydy enää niitä voimia mitä siellä oli esim. vuosi sitten.

No, se hyvä puoli tässä tilanteessa on että tästä ei voi ottaa suunnakseen muuta kuin ylöspäin. Mielenkiinnolla jään odottamaan kauanko menee ennen kuin saan taas entiset voimat lihaksiini. Olen jo suunnitellut että alan käymään taas kuntosalilla ja tekemään pieniä lihastreenejä kotonakin tangollani.

Voimia odotellessa jatkan haaveilua.

Rikkinäinen gramofoni

Eilinen todisti minulle jälleen kerran miksi minun ystäväpiirini koostuu enimmäkseen miehistä.

Olin kevään aikana lainannut yhdelle naispuoliselle ystävälleni rahaa muutaman kerran, kun hän oli juuri saanut uuden työpaikan ja ymmärrettävästi silloin voi olla hieman tiukkaa, jos ei ole säästänyt mitään pahan päivän varalle. Lopulliseksi lainasummaksi tulikin sitten ensin useampi satanen ja myöhemmässä vaiheessa yli tonni. No, ei se mitään. Hänhän oli töissä ja ystäväni, joten kyllä ne rahat sieltä tulee.
Kun tuli aika maksaa velkoja takaisin ensimmäisen kerran, jouduin lähettämään hänelle muistutusviestin. Rahat tulivat seuraavana päivänä. Seuraavaa erää ei kuulunutkaan. Ehkä hänellä on edelleenkin rahat vähissä.
Pari viikkoa myöhemmin sain kuulla hänen lähteneen ulkomaanmatkalle. Ihmettelin asiaa toiselle yhteiselle ystävällemme. Matka oli ollut tiedossa jo pitemmän aikaa ja velallinen ystäväni oli tämän toisen ystävän kautta pyytänyt minulta lainaksi rahat tuohon matkaan. Minulle ei vain saanut kertoa mitään siitä lainasta ja matkasta. Siis täh?!? Millainen ystävä jättää velat maksamatta ja vielä epärehellisesti hankkii lisää velkaa päästäkseen ulkomaille miesten perään juoksemaan. Tässä vaiheessa minulla alkoi keittämään ja pahasti.
Hänen palattuaan reissustaan aloin muistuttelemaan häntä useammin velastaan. Vastaukseksi tuli aina että hän maksaa, mutta rahaa ei koskaan kuulunut. Yhteinen ystävämme kyllästyi tilanteeseen ja alkoi myös painostamaan maksamaan velkansa pois. Heidän useampien päivien kestävien väittelyidensä jälkeen velalliselta ystävältäni tipahti silloin tällöin satanen tililleni.

Viime viikonloppuna minulla keitti lopullisesti. Olin pyytänyt maksua elokuun puolella ja eihän sitä tietenkään kuulunut tililleni. Yhteinen ystävämme tuli auttamaan taas. Olin itsekin yhteydessä velalliseen vielä sunnuntaina ja tapansa mukaan hän lupasi maksaa. Maksua ei tietenkään tullut. Kun tiedustelin siitä tähän, niin hän sanoi sen johtuvan yhteisestä ystävästämme. Yhteinen ystävämme on niin "ilkeä" hänelle ettei hän suostu enää maksamaan penniäkään. No, selvisi sitten tällä tavalla velallisen henkinen ikä. Todella lapsellinen tekosyy.

Päätin sitten eilen kirjoittaa velkakirjan ja allekirjoituttaa sen velallisella. En minä muuten niitä rahoja tule saamaan. Nyt hänellä on tiedossa eräpäivä mihin mennessä suorittaa maksu ja jos maksua ei kuulu, niin sitten lähtee perintätoimisto hoitamaan hommaansa.

http://www.flickr.com/photos/jeffreyrrichter/5205612207/

Hieman hän pompotteli minua ennen kuin sain hänet paikalle allekirjoittamaan paperin. Yritin ehdottaa hänelle keskustan jotain kahvilaa, mutta se ei kelvannut hänelle. "Hän pelkää yhteistä ystäväämme... vaikka ystävämme ei edes tulisi paikalle." Pyysin häntä ehdottamaan jotain muuta julkista paikkaa, mutta se ei myöskään sopinut hänelle. Ja lopulta hän paljasti sen perimmäisen syynsäkin. Hän tulee melko varmasti vauhkoamaan ja meuhkaamaan, joten hänhän menettäisi kasvonsa julkisella paikalla. Suostuin sitten tapaamaan häntä yksityisellä paikalla, sillä tällä hetkellä minulle on tärkeintä saada häneltä velkakirja. En luota enää tippaakaan hänen lupauksiinsa ja puheisiinsa. Jokaisesta sanasta, minkä hän sanoo, paljastuu valhe ja hänen kieroutensa.
Velkakirjan allekirjoittaminen onnistui melkein ongelmitta. Hän tosin vaati että annan hänelle pitemmän maksuajan, mutta olkoon. Pääasia että saan rahat häneltä takaisin. Se muu aika minkä olin hänen seurassaan, olikin sitten melkoista p*n vääntämistä. Hän haukkui aivan täysillä yhteistä ystäväämme ja yritti sotkea minua koko ajan samaan sotkuun mukaan. Ja yhä uudelleen hän haukkui ja yritti mustamaalata ystäväämme täsmälleen samoilla sanoilla. Hän ei vain päässyt yli eikä ympäri limbostaan. Hän olisi jatkanut saman levyn toistamista varmaan hamaan tulevaisuuteen asti, mutta päätin poistua paikalta. Minulla ja tuolla "ystävälläni" ei todellakaan ole enää mitään muuta yhteistä kuin velkakirja.

En vain jaksa enää tuollaisia ihmisiä, jotka jäävät rypemään pahaan siihen asti että ovat sisuskalujaan myöten siinä p*ssa itsekin. Ja ikäväkseni olen huomannut että erityisesti naisilla on tuollainen taipumus. Miehet sentään ymmärtävät jossain välissä vaihtaa levyä, mutta naiset... Kyllä, minulla itsellänikin on ajoittain taipumusta, mutta sentään ymmärrän myös hellittää tajuttuani ettei asia johda yhtään mihinkään parempaan.