Kävin tässä joku aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa 3D-elokuvan. Tämän kunnian sai Coraline ja toinen todellisuus.
Animaatio miellytti minua ja kiinnostus kesti loppuun asti. Ainut mikä oikeastaan harmitti elokuvassa oli se että se oli 3D, se nimittäin pilasi melkoisesti elokuvanautintoa.
Ainut mukava asia 3D:ssa on se että elokuva näyttää kolmiuloitteiselta, kunhan menee takapenkille katsomaan.
3D-laseista pitää valittaa sen verran että ne ovat painavat ja valuivat nenältäni koko ajan. Miten niitä edes pystyisi pitämään silmälasien kanssa? Me tajusimme sentään kotoa lähtiessä vaihtaa silmälasit piilareihin ettei ongelmia ainakaan sen suhteen tulisi.
Jotta 3D-efekti pysyisi mahdollisimman tasaisena katsojan pitää istua koko ajan pää suorassa, jos vähänkään päätä kallistaa muuttuu kuva suttuiseksi ja siitä alkaa erottamaan kaksoisviivat. Kuka jaksaa istua kahta tuntia seivään nielleenä?
Lisäksi homma vaatii sen että kuva ei pidä sisällään nopeaa liikettä, tällöinkin liikkuvassa kohteessa alkaa näkymään kaksoisviivoja. Aloin jo epäilemään omia silmiäni, mutta kun kohde hiljensi vauhtiaan kuva selveni ja kun kohde taas nopeutti vauhtiaan muuttui kohde epäselväksi.
Ei voi muuta sanoa kuin että on tekniikka vielä pahasti lapsenkengissä kameran molemmilla puolin.
Tästä kaikesta joutuu vielä maksamaan 2 euroa enemmän kuin tavallisesta elokuvasta ellei satu omistamaan sarjalippuja, jolloin jostain kumman syystä mitään lisämaksuja ei tarvitsekaan maksaa.
Mutta elokuva itsessään oli oikein mukavan erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti