sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meidän viikonloppu - toinen messupäivä


Toisena messupäivänä keskityin kahlaamaan läpi ELMAn ruokapuolen, Joulumaan ja Kädentaitomessut.

Aloitetaan vaikka Joulumaasta. Paikan kunkku on tietenkin joulupukki ja hänen tonttunsa.

Ihka oikea joulupukki (Lähde: Messukeskus)

Alueelta löytyy myös lappilaisia ruoantuottajia ja muutama lahjapuoti. Eräs näistä puodeista on Vekkuli, josta ostin N:lle vaatteisiin kiinnitettävän nimilapun. Hän kun alkaa osoittamaan jo sellaisen villikon merkkejä että kunhan vain oppii kävelemään on ihan hyvä että hänellä on mukanaan puhelinnumero mistä voi tiedustella minne karkuteille lähteneen pojan voi palauttaa.

Vekkulin taaperokyltti ja hunajakennokynttilöitä
Vekkulia vastapäätä oli Lahjatalo Pipa. Heidän valikoimastaan löytyi mitä hauskemmilla teksteillä varustettuja ruokalappuja ja muita tekstiilejä.


Joulumaan reunalta löyty vielä yksi hieman erilaisempi puoti. Wood4U myi hieman erilaisempia koruja valmistettuna suomalaisesta puusta. Yksikään heidän tuotteensa ei ole samanlainen toisen kanssa sillä puiden yksilöllisyys vaikuttaa vahvasti myös tuotteisiin.

Stadin Tarhaajat ja Hunahafrendit ry:n osastolla sai tehdä itse kynttilän vahakennoista. Innostuin hieman ja tein itselleni pari sellaista värjäämättömästä kennosta. Nyt ei ole vaaraa vaikka N sattuisikin hieman puraisemaan kynttilän sivusta, sillä vahakenno on täysin luonnontuote eikä sisällä myrkkyjä. Paitsi että hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille.

Lapin Kaamoslihalta ostan joka ikinen kerta poron kuivalihaa ja voi sitä tuskaa jos liha onkin loppu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, lappalainen mikä lappalainen. Vuosi on pilalla jos ei kuivalihaa saa. Kumppani ei ymmärrä kuivalihaa, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että itse saan syödä enemmän kuivalihaa. Saa nähdä oppiiko N koskaan rakastamaan kuivalihaa.

Toinen firma, jolta ostan melkein aina, on Aten Marja-aitta. Tänäkin vuonna ostin heiltä makeuttamatonta mustikka- ja karpalomehua, saa N maistella kunnon mehuja. Lisäksi tänä vuonna ostin vielä mustikka- ja tyrnijauhetta käytettäväksi jogurtissa.

Huomenna on isänpäivä ja kumppani on ollut täpinöissään tulevasta päivästä. Päätin hoitaa homman helpolla ja ostin läjän pikkukakkuja Alenilta. Tai no, ei niitä ollut kuin neljä erilaista, mutta onhan niissäkin jo valinnanvaraa.

Mehuja, marjajauheita, kuivalihaa ja suklaakakkuja
Ruoantuottajia oli näillä messuilla todella mukavasti ja niiden parissa saisi kyllä kulumaan tovin jos toisenkin. Onneksi sieltä pystyi aina käväisemään ostamassa jotain pientä hiukopalaa nälän yllättäessä.

Nyt sitten Kädentaitomessuihin, jotka olivat se perimmäinen syy minulle käydä messuilla. Jotkut ovat jo netissä valitelleet että Kädentaitojen osuus on pienempi kuin aiempina vuosina. Omasta mielestäni alue on aivan samankokoinen kuin ennenkin. Ehkä osa alueen osastoista on luultu kuuluvan ELMA-messuihin mikä voi aiheuttaa sekaannusta vaikka aika hyvin siellä kyllä näki kohdan mihin päättyi ELMAn ruoat ja mistä Kädentaitojen myyntiosastot alkoivat.

Yritin moneen kertaan päästä katsomaan Tiffans ry:n osastolle kolmiuloitteisten lasikukkien työnäytöstä. N vain vei aina niihin aikoihin huomioni täysin. Toivottavasti sunnuntaina pääsen sitä vihdoin ja viimein seuraamaan. Sain nimittäin tänään pienoisen valttikortin mennessäni katsomaan lasimosaiikin työnäytöstä. Aivan siinä Tiffans ry:n osaston vieressä oli alue, jossa kaikkien lasten suosikki oli merirosvolaiva.



Merirosvolaiva liukumäkeineen
N oli myös hurmioissaan tuosta laivasta ja halusi peuhaamaan muiden mukana. Hän oppi laskemaan liukumäkeä. Tosin en uskaltanut antaa hänen laskea aivan yksin vaan pidin häntä käsistä kiinni. Vietimme tuolla laivalla varmaan puolisen tuntia ja N olisi halunnut olla siellä vielä pitempäänkin minä vain halusin saada itse koluttua messualueen läpi ennen kuin jouduimme taas lähtemään.

Sinelliltä päädyin ostamaan varastoihini Fimo-massaa. Tarkoitukseni olisi tehdä tarvittaessa hieman erikoisempia nappeja N:n vaatteisiin. Nyt vain odotellaan sitä tarvetta saapuvaksi.

Fimo-massaa ja Via Minnetin nahkakorut

Näillä messuilla oli kaksi erilaista nahkakorujen myyjää, joiden molempien valikoima kutkutti mieltäni. House of Simonen tuotteita en muista nähneeni aiemmin, mutta uskon että tulevaisuudessa hänenkin korujaan ilmestyy korurasiaani.
Toinen taas oli Via Minnet. Häneltä olen jo aiemmin ostanut nahkaisia rannekoruja sekä rintakoruja ja tälläkin kertaa kasvatin korurasiani sisältöä uudella rannekorulla sekä kolmella rintakorulla.

Vielä mieltäni jäi kutkuttamaan Sellofaanin osasto. He myivät pallovaloketjuja melko edulliseen hintaan. Settiin kuului LED-valosarja ja läjä haluamansa värisiä palloja vaikka joka ikinen pallo erinvärinen. Täytyy käydä hiplaamassa niitä palloja sunnuntainakin ja katsoa päädynkö hankkimaan sellaisia pimeää talvea valaisemaan.

Ei kommentteja: