Vauvan kengät talven kestäviksi

Aiemmin tänä vuonna tein N:lle kengät joita käyttää kunnes hän oppii kunnolla kävelemään ja alkaa toden teolla kuluttamaan kengänpohjia.
Pääkaupunkiseudulla loppuvuosi on ollut niin lämmin että kengät ovat riittäneet pitämään jalat lämpiminä, kunhan vain laittoi villasukat jalkaan.
Nyt meillä on edessä reissu pohjoiseen ja vaikka siellä olisikin lauhaa ei siellä pärjää ilman lisälämmikettä.

Aivan ensimmäiseksi lisäsin kenkiin pohjalliset. Olin aikoinani ostanut Tiimarin konkurssipesästä paksua askarteluhuopaa. Leikkasin siitä kengänpohjan muotoisen palasen ja asettelin sen paikoilleen.

Äitini oli jossain välissä tuonut minulle turkisneulosta että voisin tehdä siitä N:lle vaikka lämmikettä tai mitä ikinä vain mieleeni tulee. Kengän kaavoja hyväksi käyttäen ompelin niistä sisustan kenkiin siten että karvat tulevat jalkaa vasten. Karvansuunta aiheutti päänvaivaa. Karvat ylös vaiko alas? Päädyin laittamaan Karvansuunnan alaspäin. Kengän jalkaan laitto on näin helpompaa ja toivon mukaan se ei lähde pois jalasta niin helposti vastakarvaan. Mikäänhän ei ole N:n mielestä ikävämpää kuin sukat ja kengät jalassa.

Pidensin kaavoja varresta sen verran että sain karvasisuksesta koristereunan kengänsuuhun. Tämä helpottaa sisuksen pysymistä paikoillaan kenkää laitettaessa jalkaan.

Festivo Kylmiöpakastin 75 CF

Nyt kun olen koko kesän ja syksyn katsellut ja käyttänyt uutta jääkaappiani voin vihdoin ja viimein antaa oman mielipiteeni laitoksesta.

Festivo kylmiöpakastin 75 CF

Tämähän päätyi omistukseeni äitini voittaman kilpailun myötä. Jääkaappi on malliltaan Festivo kylmiöpakastin 75CF.

Jo ennen kuin sain jääkaapin se tuotti päänvaivaa. Mihin saan sen mahtumaan ja ennen kaikkea miten saan sen kerrostalon neljänteen kerrokseen?

Tämä jääkaappi on 15 senttiä leveämpi kuin normaalit jääkaapit. Jos vanha jääkaappi on ollut upotettuna kalusteisiin ei ole toivoakaan saada uutta jääkaappia mahtumaan ilman sen suurempaa remppaa. Lisäksi jääkaappi on vähän reilu kaksi metriä korkea, mikä sekin olisi tuottanut lisäremppaa upotuksessa.

Korkeus onkin erityisesti kerrostaloissa ongelma. Mahtuuko jääkaappi ovista sisään ja saako sen erityisesti ujutettua hissiin vai joudutaanko se raahaamaan neljänteen kerrokseen portaita pitkin?  Mittasin hissin ja sen oven korkeuden. Hissin katto oli 2,3 metrin korkeudessa ja ovikin oli sen 10 senttiä kahden metrin paremmalla puolella. Mutta kun oli aika siirtää jääkaappi sisätiloihin totesin nokkakärryjen ja pakkauslavan nostavan jääkaapin korkeutta sen verran paljon että yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä menemään hissiin. Jouduimme purkamaan pakkausta sen verran että saimme lavan pois. Sen jälkeen olikin melko helppoa rullata jääkaappi hissiin ja pois sieltä sen omilla renkailla.

Asuntoon päästäksemme jouduimme nokkakärryllä kallistamaan jääkaappia, sillä asunnon ovi oli vain kaksi metriä korkea. Loppukuljetus asunnon sisällä olikin kohtuuhelppoa pulmapeli-elementteineen. Jouduimme jonkin verran aina siirtelemään huonekaluja saadaksemme jääkaappi keittiön puolelle.

Ennen kuin laitoimme jääkaapin paikoilleen oli tarkoitus ottaa pakkausmateriaali pois takaa ja sivuilta. Ikävä kyllä kumppanini ymmärsi ohjeistukseni väärin ja otti kaikki pois. Kun sitten laitoimme jääkaappia paikoilleen se kellahti nokkakärryiltä maahan ja etuosan alareunaan tuli pari ilkeää jälkeä. Ne on nähtävissä kuvastakin. 

Jääkaapin käyttöönotto sujui todella helposti. Nesteiden tasaantumista odotellessa pesin jääkaapin ja sitten vain töpseli seinään, virta päälle ja kaappia täyttämään. 

Kun on koko elämänsä käyttänyt tietyn mallisia jääkaappeja tuntui tämän jääkaapin järjestely oudolta. Reilun neljän kuukauden jälkeen alkoivat vihdoin ja viimein kaikki tavarat löytämään paikkansa. Erityisesti kapea hyllylevy on seilannut paikasta toiseen monta kertaa. Nyt se vaikuttaa löytäneen oman paikkansa.
Tässä mallissa on kuuden ison limsapullon teline. No, itsellä ei yleensä kuutta pulloa siellä ole, joten se toimii ajoittain lisätilana pikkuostoksille.
Olen aivan ihastunut jääkaapin puisiin vihanneslaatikoihin. Ne tuovat oman leimansa tähän kaappiin. Meillä on alettu tänä vuonna syömään enemmän vihanneksia, joten molemmat laatikot ovat olleet parhaimmillaan tupaten täynnä tuoreita lähialueella kasvatettuja vihanneksia. Sen lisäksi myös alin hyllykin on ollut yleensä kukkuroillaan vihanneksia. Vanhan jääkaapin kanssa olisinkin ollut pulassa.

Jääkaappi

Jääkaapissa on 44 litran pakastin. Se on vähän pienempi kuin entisessä jääkaapissani. Jos on kova keräämään ja pakastamaan marjoja joutuu hankkimaan erillisen pakastimen. Meillä pakastin onkin koko ajan melkoisen täynnä ja kerran onnistuin pudottamaan leipäjuuston pakastimen taakse. Sen saamisesta pois sieltä tuottikin riemua toviksi jos toiseksi. 

Ihanteellinen tuo olisi perheelle, joilla pakastimeen tulee vain viikon aikana käytettävät pakasteet ja hätävara.

Pakastinlaatikko

Pakastimen alla on erillinen kylmälaatikko ns. 0-asteen laatikko. Siellä me säilytämme lihat, kalat, sulatetut tai päivän aikana käytettävät pakasteet ja ruokailusta yli jääneet ruoat. Laatikko on jaettu kahteen osaan, jotka ovat hieman hassun muotoisia. Tämä johtuu kylmäosion takana olevan moottorista. Lisäksi molempiin osiin saa vielä lisäjaottelun ritilällä. Tosin meillä ne ovat olleet melko turhia.

Kesäisin asunto tulee kuumaksi pätsiksi ja sillä oli selkeä vaikutus tähän alalaatikkoon. Pakastimesta hyötykäyttöön otettu kylmä ei auttanut pitämään lämpötilaa lähellä nollaa kun asunnossa oli melkein +40 astetta lämmintä. Lämpötila oli kuitenkin lähellä jääkaapin lukemia. Kun asunnon lämpötila alkoi lähentyä normaaleja lukemia alkoi myös kylmälaatikko viilenemään.

Kylmälaatikko

Jääkaapin ovi ei ole metallia. Mistä johtuen siihen on turha yrittää saada magneetteja kiinni. Molemmat sivut ovat kuitenkin metallista, joten jos välttämättä haluaa saada magneetteja kiinni kannattaa jääkaappi sijoittaa siten että sivuille on vapaa pääsy.

Toisin kuin perusjääkaapeissa tässä jääkaapissa ei ole mahdollista vaihtaa ovisuutta. Ennen tilausta on siis päätettävä että mihin suuntaan haluaa oven aukeavan.

Ovi menee nätisti kiinni pienellä työntövoimalla. Myös pakastinlaatikko ei paljoa voimaa tarvitse sen ollessa täynnä. Kylmälaatikko onkin sitten poikkeus. Se pitää työntää kiinni loppuun asti. Tämä vaikuttaisi olevan merkkivika. Aina kun vastaani tuli Festivon jääkaappi kävin kokeilemassa noita laatikoiden sulkeutumista. Järjestään kaikissa oli sama ongelma, kylmälaatikko ei mene kiinni ilman loppuun asti työntämistä.

Vaikka tässä postauksessa tuntuikin ehkä olevan paljon negatiivisuutta, niin pidän jääkaapista ja olen loppujen lopuksi tyytyväinen siihen. Kunhan vain on löytänyt sen parhaimman tavan laitteelle toimia, se kyllä lunastaa itsensä. Meillä esimerkiksi erityisesti juhlien aikaan tulee käytettyä hyväksi joka ikinen sopukka jääkaapista. Entisen jääkaapin kanssa oltaisiin jo oltu helisemässä ja raahaamassa aineksia parvekkeelle viilenemään, mutta nykyisestä löytyy aina vielä yksi sopukka mihin laittaa aines odottamaan vuoroaan.

Suomen Kädentaidot 2015-messut

Kävin viime viikonlopun sunnuntaina Tampereella messuilla. Ihastuin niihin messuihin viime vuonna ja halusin tänäkin vuonna käydä katsomassa mitä on tarjolla tänä vuonna. Tapahtuma toimi myös verukkeena tavata äitiäni ja esitellä hänelle N:n uusimmat taidot.

Yllätyin kovasti huomatessani että edellisilläkin messuilla olleet näytteilleasettajat olivat tänäkin vuonna melkein ellei jopa täysin samoilla paikoilla. Hyvä puoli tuossa on ettei sitä omaa vakipistettä tarvitse etsiä messuille tullessa vaan voi suoraan suunnistaa siihen tiettyyn paikkaan. Huono puoli on se että käydessään aina vain sen tietyn pisteen voi monta mielenkiintoista kohdetta jäädä huomaamatta.
Onneksi ei vakituiset näytteilleasettajat tuovat aina piristystä messuun kuin messuun.

Messuille mennessä minulla oli tarkoitus ostaa N:lle heijastinliivit. Eihän hän vielä osaa yksinään kävellä, mutta jos hän tuohon tahtiin jatkaa liikkumista niin pääsen jännäämään tuleeko maahan lumi ennen kuin N kävelee.
Vinkee on yritys, jolta löytyy ihania heijastavia liivejä, pipoja ja kaikkea muutakin. Eivätkä ne ole tylsän tavallisen näköisiäkään. Kuolaten kävin heidän osaston läpi, mutta jouduin tällä kertaa lähtemään sieltä tyhjin käsin. N on vielä sen verran pieni että heidän pienin liivikokonsa oli aivan liian suuri. Vuoden päästä se varmastikin olisi sopiva koko ja sitten meillekin ostetaan Vinkee-heijastinliivi.

Messuilla oli ihana määrä kangasmyyjiä. Aika paljon oli sellaisia että heillä oli valmiita vaatteita myynnissä ja tämän lisäksi myös vaatteissa käytettyjä kankaitakin myynnissä.
Eräs tällaisista liikkeistä oli Sampsukka. Heidän osastoltaan mukaani tarttui pari vesiaiheista kangaspalasta.

Sampsukan kankaat, Askarellin heijastinkankaat, Gopalan toffee

Vaikka en saanutkaan Vinkeen heijastinliiviä, niin löysin messuilta korvikkeen. Askarellilla/Charlottalla oli myynnissä valkoista, harmaata ja mustaa heijastinkangasta. Näistä saan tehtyä N:lle täksi talveksi kunnon kokoisen heijastimen.
Kotona piti sitten saada testata kuinka hyvin nuo kankaat heijastavat. Hieman epäilin valkoisen ja mustan toimivuutta, mutta ihan hyvin ne loistavat salamavalossa. Valkoinen ja musta ovat himmeämpiä kuin tuo perusharmaa, joka salamavalossa muuttui täysin valkoiseksi. Täytyy varmaan sekoittaa noita kankaita sitten heijastinta tehdessä.

Valkoinen, harmaa ja musta heijastinkangas salamavalossa

Ruokapuolelta aioin ostaa Riihipuodin spelttijauhoja, mutta en halunnut ostaa niitä heti messujen alussa. Loppupuolella oli N jo niin väsynyt että unohdin itsekin kokonaan ne spelttijauhot. No, onneksi noita jauhoja on myynnissä useammassakin paikassa pääkaupunkiseudulla.
Törmäsin messuilla toffeita myyvään yritykseen nimeltään Gopala. Heidän toffeissaan ei todellakaan ole mitään ylimääräistä. Pääraaka-aineet toffeille ovat maito, kerma, sokeri ja voi. Näiden lisäksi makuvariaatioihin tarvittavat suklaat, hedelmät ja muut luonnolliset ainesosat. Iso plussa toffeessa on se ettei se ole laisinkaan liian makea. Näiden syömisestä ei tule öklöä oloa kuten useimmista kaupan toffeista.

Nyt jään vain odottelemaan seuraavia messuja.

Pinnasängyn reunasuojukset

Vielä N:n nukkuessa rottinkisängyssään oli suunnitelmissani tehdä seuraavaan sänkykokoon eli pinnasänkyyn reunapehmusteet. Yllätys ei varmaan ole suuri että N ehti nukkua jo pari kuukautta pinnasängyssään ennen kuin sain reunasuojat valmiiksi.

Tässä ne kuitenkin ovat.

Reunapehmuste sängyssä

Ostin keväällä Marimekon ystävämyynnistä Jakari-kangasta. Leikkasin kankaan hahmot yksittäisiksi palasiksi. Yritin löytää jokaisen kuvan väliin kultaisen keskitien, mutta hahmot on sijoitettu siten että moni jäi hieman liian lähelle reunojaan. Minun olisi pitänyt ostaa kangasta toiset puoli metriä lisää saadakseni kaikista hahmoista kunnon palaset reiluilla reunoilla.

Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista oli matkaani tarttunut pussilakana, jonka purin ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Jakari-hahmojen puolella on pussilakanan raitapuoli ja ns. nurjalla puolella taas samaisen pussilakanan kukkapuoli.
Reunasuojukseen käytetty pehmuste on niin ikään myös Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista. Se on peräisin täkistä sisuksista.

Reunapehmusteen rakenne

Se miten tämä reunapehmuste poikkeaa normaalista reunapehmusteesta on patjan alitse menevä osa. Se estää ettei vuoteessa nukkuva lapsi työn käsiään tai jalkojaan pinnojen välistä. Idean tähän sain aikoinani perhekahvilasta, jossa eräs äiti tuskaili sitä miten lapsen jalat ja kädet jäivät aina jumiin pinnojen väliin.
N työntää kyllä raajansa pinnojen välistä, mutta hän saa ne myös pois sieltä melko helpostikin. Sinällään tällainen viritys ei ole meille niin tarpeellinen. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua.

Meidän viikonloppu - kolmas messupäivä

Urkki kurkki edellisessä postauksessa, mutta en sitten muistanut mainitakaan mistä hänen oma tuotesarjansa on kotoisin.

Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen

Kekkonen on yksi Arvokonseptien tuotesarjoista. Sopii lahjaksi annettavaksi huumorimiehille, joiden mielestä Kekkosen aikaan kaikki oli niin paljon paremmin. Messuilla oli myynnissä myös Arki design-sarjaa. Melkein ostinkin ensiapulaukun, mutta kun kaikki ensiaputarpeet löytyvät tällä hetkellä jo omista (peli)laatikoistaan en nähnyt tarpeelliseksi tällä hetkellä laukkua ostaa.

Ja nyt sitten kolmanteen ja samalla viimeiseen messupäivään. Tälle päivälle sain kumppanin seurakseni hoitamaan N:ää sillä välin kun itse tutkin rauhassa niitä osastoja, joita en saanut tarkastella N:n riehuessa vuoroin sylissäni ja vaunuissa.

Pääsin kuin pääsinkin tänään seuraamaan Tiffans ry:n kolmiulotteisten lasikukkien työnäytöstä ja oli se kyllä mielenkiintoista. Itse olen ollut pienellä lyijylasi- ja tiffany-kurssilla reilu parikymmentä vuotta sitten. Ja sen muistan että vaikka ajankohta kurssille oli mitä surkein, niin lasin työstäminen oli mukavaa. Luulen että näiden lasikukkien tekeminen olisi myös aivan yhtä mielenkiintoista.

Vaiheessa olevia lasikukkia

Valmiita kukkia

Ehkä kuitenkin jätän lasikukat odottamaan hetkeä, jolloin ei tarvitse enää pelätä että N menee niitä särkemään.

Tänä viimeisenä päivänä keskityimme eläimiin. Kävimme läpi lemmikkimessut missä teimme tuttavuutta lukuisten kissojen, pupujen ja koirien kanssa. Ihmettelimme pitkän tovin haisunäätejäkin, joista vaalea versio oli jatkuvasti liikkeessä.

Hieman hermostunut haisunäätä

Kun itsellä ei ole enää lemmikkiä tulee lemmikkimessuilla käytyä katsomassa vain eläimiä. Joten kaikki eläintenruokien ja -tarvikkeiden myyjät tulee kierrettyä kaukaa. Samalla tavalla meinasi käydä myös Kooky Gems:n kohdalla. Vaikka nyt heidän näytillä oleva valikoimansa olikin enimmäkseen eläinaiheisia, niin kyllä heiltä löytyy kaikkea muutakin kivaa pientä. Kuten esimerkiksi tämä:

Knitting lankakerä ketju (Lähde: Kooky Gems)

Kävimme vielä uudestaan myös ELMA-messujen eläinosastolla ja testasin miten N suhtautuu alpakoihin parin yön jälkeen. Ikävä kyllä edelleenkin hän niitä pelkää. Toivottavasti ei nyt sentään loppuikäänsä.

Se suuri pelottava alpakka

Metsämessut ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Erittäin iso plussa heille tulee kyllä joka vuosi siitä miten näytteilleasettajat tekevät parhaansa huomioidakseen lapset. Varmaan mekin olisimme olleet siinä osiossa pitempään, jos N olisi pari vuotta vanhempi. Nyt meinasi koko metsämessut jäädä näkemättä.

Lähde: Messukeskus

Loppupäivästä juoksimme kiireesti Tulevaisuuden tori-alueelle, jossa oli esittelyssä uusia ideoita/tuotteita.

Hieman harmittaa ettei aiemmin tullut käytyä tuolla Tulevaisuuden torilla. Ihastuin vallan kympillä KeepLoopin mobiilimikroskooppiin. Pieni lisäpalikka kiinnitetään vain puhelimen tai tabletin kameraan ja tarjolla on heti-valmis mikroskooppi. Jouduin moneen kertaan toitottamaan itselleni etten tarvitse aivan välttämättä sitä mikroskooppia vaikka kuinka siisti laite se olisikaan ja hintakaan ei mikään älytön.

Mitähän muuta minulta jäi huomaamatta. Ehkä on parempi etten edes tiedä.

Meidän viikonloppu - toinen messupäivä

Toisena messupäivänä keskityin kahlaamaan läpi ELMAn ruokapuolen, Joulumaan ja Kädentaitomessut.

Aloitetaan vaikka Joulumaasta. Paikan kunkku on tietenkin joulupukki ja hänen tonttunsa.

Ihka oikea joulupukki (Lähde: Messukeskus)

Alueelta löytyy myös lappilaisia ruoantuottajia ja muutama lahjapuoti. Eräs näistä puodeista on Vekkuli, josta ostin N:lle vaatteisiin kiinnitettävän nimilapun. Hän kun alkaa osoittamaan jo sellaisen villikon merkkejä että kunhan vain oppii kävelemään on ihan hyvä että hänellä on mukanaan puhelinnumero mistä voi tiedustella minne karkuteille lähteneen pojan voi palauttaa.

Vekkulin taaperokyltti ja hunajakennokynttilöitä

Vekkulia vastapäätä oli Lahjatalo Pipa. Heidän valikoimastaan löytyi mitä hauskemmilla teksteillä varustettuja ruokalappuja ja muita tekstiilejä.


Joulumaan reunalta löyty vielä yksi hieman erilaisempi puoti. Wood4U myi hieman erilaisempia koruja valmistettuna suomalaisesta puusta. Yksikään heidän tuotteensa ei ole samanlainen toisen kanssa sillä puiden yksilöllisyys vaikuttaa vahvasti myös tuotteisiin.

Stadin Tarhaajat ja Hunahafrendit ry:n osastolla sai tehdä itse kynttilän vahakennoista. Innostuin hieman ja tein itselleni pari sellaista värjäämättömästä kennosta. Nyt ei ole vaaraa vaikka N sattuisikin hieman puraisemaan kynttilän sivusta, sillä vahakenno on täysin luonnontuote eikä sisällä myrkkyjä. Paitsi että hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille.

Lapin Kaamoslihalta ostan joka ikinen kerta poron kuivalihaa ja voi sitä tuskaa jos liha onkin loppu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, lappalainen mikä lappalainen. Vuosi on pilalla jos ei kuivalihaa saa. Kumppani ei ymmärrä kuivalihaa, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että itse saan syödä enemmän kuivalihaa. Saa nähdä oppiiko N koskaan rakastamaan kuivalihaa.

Toinen firma, jolta ostan melkein aina, on Aten Marja-aitta. Tänäkin vuonna ostin heiltä makeuttamatonta mustikka- ja karpalomehua, saa N maistella kunnon mehuja. Lisäksi tänä vuonna ostin vielä mustikka- ja tyrnijauhetta käytettäväksi jogurtissa.

Huomenna on isänpäivä ja kumppani on ollut täpinöissään tulevasta päivästä. Päätin hoitaa homman helpolla ja ostin läjän pikkukakkuja Alenilta. Tai no, ei niitä ollut kuin neljä erilaista, mutta onhan niissäkin jo valinnanvaraa.

Mehuja, marjajauheita, kuivalihaa ja suklaakakkuja

Ruoantuottajia oli näillä messuilla todella mukavasti ja niiden parissa saisi kyllä kulumaan tovin jos toisenkin. Onneksi sieltä pystyi aina käväisemään ostamassa jotain pientä hiukopalaa nälän yllättäessä.

Nyt sitten Kädentaitomessuihin, jotka olivat se perimmäinen syy minulle käydä messuilla. Jotkut ovat jo netissä valitelleet että Kädentaitojen osuus on pienempi kuin aiempina vuosina. Omasta mielestäni alue on aivan samankokoinen kuin ennenkin. Ehkä osa alueen osastoista on luultu kuuluvan ELMA-messuihin mikä voi aiheuttaa sekaannusta vaikka aika hyvin siellä kyllä näki kohdan mihin päättyi ELMAn ruoat ja mistä Kädentaitojen myyntiosastot alkoivat.

Yritin moneen kertaan päästä katsomaan Tiffans ry:n osastolle kolmiuloitteisten lasikukkien työnäytöstä. N vain vei aina niihin aikoihin huomioni täysin. Toivottavasti sunnuntaina pääsen sitä vihdoin ja viimein seuraamaan. Sain nimittäin tänään pienoisen valttikortin mennessäni katsomaan lasimosaiikin työnäytöstä. Aivan siinä Tiffans ry:n osaston vieressä oli alue, jossa kaikkien lasten suosikki oli merirosvolaiva.

Merirosvolaiva liukumäkeineen

N oli myös hurmioissaan tuosta laivasta ja halusi peuhaamaan muiden mukana. Hän oppi laskemaan liukumäkeä. Tosin en uskaltanut antaa hänen laskea aivan yksin vaan pidin häntä käsistä kiinni. Vietimme tuolla laivalla varmaan puolisen tuntia ja N olisi halunnut olla siellä vielä pitempäänkin minä vain halusin saada itse koluttua messualueen läpi ennen kuin jouduimme taas lähtemään.

Sinelliltä päädyin ostamaan varastoihini Fimo-massaa. Tarkoitukseni olisi tehdä tarvittaessa hieman erikoisempia nappeja N:n vaatteisiin. Nyt vain odotellaan sitä tarvetta saapuvaksi.

Fimo-massaa ja Via Minnetin nahkakorut

Näillä messuilla oli kaksi erilaista nahkakorujen myyjää, joiden molempien valikoima kutkutti mieltäni. House of Simonen tuotteita en muista nähneeni aiemmin, mutta uskon että tulevaisuudessa hänenkin korujaan ilmestyy korurasiaani.
Toinen taas oli Via Minnet. Häneltä olen jo aiemmin ostanut nahkaisia rannekoruja sekä rintakoruja ja tälläkin kertaa kasvatin korurasiani sisältöä uudella rannekorulla sekä kolmella rintakorulla.

Vielä mieltäni jäi kutkuttamaan Sellofaanin osasto. He myivät pallovaloketjuja melko edulliseen hintaan. Settiin kuului LED-valosarja ja läjä haluamansa värisiä palloja vaikka joka ikinen pallo erinvärinen. Täytyy käydä hiplaamassa niitä palloja sunnuntainakin ja katsoa päädynkö hankkimaan sellaisia pimeää talvea valaisemaan.

Meidän viikonloppu - Ensimmäinen messupäivä

Tämä päivä ei alkanut kovin onnistuneesti. Kumppani ilmoitti aamulla lähtevänsä kaverinsa kanssa risteilylle, kun kaverinsa tarjosi ilmaisen reissun. Hyvästit minun omalle ajalle messuilla. Tämä tarkoitti sitä että N joutuu viettämään koko viikonlopun kanssani messuilla ja itse taas en saa rauhassa keskittyä mihinkään asiaan messuilla.

Messupäivä sujui ihan kohtalaisesti. N onnistui heti menomatkalla jo lyömään alahampaansa yläikenistä läpi riehuessaan ja siinä sitä sitten lohduteltiin pikkuista pitkä tovi veren valuessa suusta. Messukeskukselle päästyämme N sai pienen välipalan ennen kuin lähdimme kulkemaan halleja läpi.

Kiertelin metsämessut ja kädentaitomessut näin ensimmäisenä päivänä pikaisesti läpi ja keskityin enemmän OutletExpoon sekä ELMAn eläimiin.

OutletExpossa oli tarjolla melko paljon erilaisia kosmetiikkaan liittyviä yrityksiä. Itse kuitenkin pysähdyin ensimmäisen kerran vasta Finlaysonin osastolla. Hypistelin kovasti käsissäni N:lle kylpytakkia, mutta ne olivat hänelle vielä aivan liian isoja. Ostin kuitenkin hänelle sieltä ruokalapun, pienen kassin ja essun. Toiveissa olisi että hän joku päivä auttaisi minua enemmänkin keittiössä kuin vain uudelleenjärjestelemässä ruokailuvälinelaatikkoja.

Finlaysonin osaston tarjontaa

Parilla osastolla oli myynnissä lastenvaatteita ja toisesta melkein ostinkin N:lle collegetakin. Jäin kuitenkin vielä miettimään sen ostoa. Onhan tässä aikaa vielä käydä ostamassa se, jos alkaa liikaa kutkuttamaan mieltä.

Yhdellä osastolla oli myynnissä myös hyvin pienille jaloille kenkiäkin. Ne kengät eivät kuitenkaan iskeneet kovan pohjan ja jäykän varren vuoksi. Tilanne olisi sama jos itse laittaisin jalkaani laskettelumonot.

Feelmaxin osastolla sainkin kuulla jotain toiveikasta. He ovat kehitelleet jalkineita myös pienille lapsille ja jo tämän vuoden puolella pitäisi markkinoille tulla ensimmäinen malli. Heillä oli osastolla nähtävillä kolmen ensimmäisen mallin protoversiot eli joitain muutoksia tulee vielä ennen kuin kenkien myyntiin tuloa. Pohja oli kengissä mukavan taipuisa ja tarrakiinnitys helpottaa kengän kiinnittämistä. Pienin koko lasten kengissä tulee olemaan 22. Mitä todennäköisimmin tulen hankkimaan tällaiset N:lle ensi kesäksi, näistä kehtaan maksaakin enemmän sen verran mukavalta pohja ja sisusta tuntuivat.

Feelmaxin tulevat lasten kenkien protomallit

Loppupäivästä menimme ELMAn eläinosastoille katselemaan eläimiä. N oli innoissaan kanoista ja lampaitakin hän katseli oikein mielissään sekä hali aivan onnessaan lampaan taljoja. Alpakkaa hän halusi kovasti silittää ja riemu oli ylimmillään kun yksi alpakoista siirtyi tarpeeksi lähelle hellittäväksi. Hellittelytuokio kuitenkin loppui siihen kun alpakka halusi siirtyä vähän kauemmaksi ja joutui kääntämään päätään hetkeksi muutaman sentin etäisyydelle N:stä. N-ressukka säikähti aivan älyttömästi lähietäisyydelle tullutta päätä ja traumatisoitui sen verran että kaikki kaniinia isommat eläimet pelottivat häntä. Erittäin hankala tilanne. Hän halusi selkeästi päästä koskettelemaan eläimiä, mutta kun kaikki eläimet halusivat tuoda sen päänsä N:n lähettyville ja N taas pelkäsi eläinten päitä. Gerpiilit, kaniinit ja tiput olivat sellaisia, jotka eivät pelottaneet häntä.
Toivottavasti N on huomenna jo unohtanut tämän päivän kauhut ja on taas onnesta sekaisin katsellessaan eläimiä.

Kädentaitotapahtuman lippuarvonnan tulos

Elämäni ensimmäinen arvonta suoritettu virallisen valvojan nukkuessa pinnasängyssään.

Arvonnan voittivat Tiia ja Jarianna.

Ennen kuin tein päätöksen tämän arvonnan järjestämisestä olisin ehkä voinut vilkaista mistä päin Suomea suurin osa blogista kävijöistä on kotoisin. Nimittäin äskeisen tutkiskelun jälkeen totesin hyvin monen kävijän olevan muualta kuin pääkaupunkiseudulta ja tuskin heistä kovin moni lähtee ihan asiasta tehden Helsinkiin messuille elleivät tiedä etukäteen messuilla olevan jotain odottamisen arvoista.
Nyt jäin vain pohtimaan että uskaltaisinko vielä myöhemminkin järjestää arvontoja, jos sellainen olisi mahdollista. Joskus on tehnyt mieli järjestää esimerkiksi sellaiset joihin olen itse valmistanut palkinnon, mutta olen hylännyt idean pelätessäni ettei kukaan kuitenkaan halua sellaiseen osallistua.

Onnittelut voittajille.

Digi-, Ski- ja BoardExpot sekä Ninebot One

Nyt on sitten DigiExpo, SkiExpo ja BoardExpo käyty läpi. Mitä jäi käteen? Rukan hattarat meni hyvällä omalla tunnolla vatsaan, kuten myös Canal Digitalin pop cornit. Ruokajuomana kulautin ison tölkin Mad Crocin maistiaisia.



N:lle meinasin ostaa Wuuuf-liukurin, mutta tulin siihen tulokseen ettei hän taida kuitenkaan olla vielä tänä talvena valmis laskemaan yksin liukurilla.

Wuuuf-liukureita (Lähde: http://www.wuuuf.fi/wuuuf-tuotteet)

Itse suorastaan rakastuin Segwayn osastolla näytille olevaan Ninebot Oneen. Olen hehkuttanut sitä laitetta varmaan jokaiselle vastaantulijalle ja loppumessujen ajan olin erittäin täpinöissäni.
Olen aiemmin syksyllä nähnyt bussin ikkunasta jonkun tyypin ajelevan yksipyöräisellä tai oikeastaan seisovan yhden renkaan päällä. Jouduin pariin kertaan vilkaisemaan ennen kuin uskoin silmiäni. Siitä asti yksipyöräinen on jäänyt kaihertamaan mieltäni. Ja nyt vihdoin ja viimein DigiExpossa pääsin aivan itse kokeilemaan laitetta. Tosin kokeilemassani pyörässä oli apupyörät tukemassa liikkumista.

Pyörä liikkuu samalla tavalla kuin perinteinen Segwaykin eli siirtämällä painopistettä eri suuntiin. Alku oli haparointia, mutta kyllä se siitä vähitellen alkoi sujua. Jos olisin vielä vähän pitempään kokeillut olisin varmaan ollut valmis kokeilemaan myös ilman apupyöriä laitetta.
Pyörää ei paljoa näy pitkän hameen alta ja kulkeminen voisi näyttää iltahämärissä ilman apupyöriä aika aavemaiselta. Ninebot One + valkoinen lakana voisikin olla kiva yhdistelmä näin Halloweenin aikana. Varsinkin kun tuosta pyörästä ei kuulu sähkömoottorin vuoksi mitään ääntäkään.
Tuo voisi olla myös aika kätevä pukatessa lastenvaunuja.

Nyt yritänkin keksiä oikein hyviä syitä sille miksi minun pitäisi ostaa itselleni tuo laite.
Voisin kulkea tuolla ainakin osittain työmatkani. Se painaa vähän yli 10 kg ja halkaisijaltaan on alle 48 cm, joten tarvittaessa sitä pystyisi kantamaankin esim. bussissa.

P.S. Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan ja muihin samaan aikaan Messukeskuksessa oleviin tapahtumiin. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Kirjamessut 2015

Tämän vuoden Kirjamessut ovat taas takana päin.

Odotan joka vuosi Kirjamessuja ja joka vuosi messuilla tulee vastaan jossain vaiheessa muistutus avioerosta ja siihen liittyvistä kirjamenetyksistä. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta sen kohdalla.
Vastaani tuli useita kirja-/sarjakuvasarjoja joihin oli tehty uusia osia. Olin jo vähällä ostaa kirjan kun muistinkin että senkin sarjan exäni oli viennyt mennessään. Itseasiassa hän vei suurimman osan kirjoistamme. Hyvin monta sellaista sarjaa, jotka olin itse ostanut tai jotka ostettiin yhteisistä rahoista juuri minulle. Itselleni jäi ainoastaan yksi kirjasarja, jonka myös hän olisi halunnut ottaa mukaansa, mutta josta sitten suostui pitkin hampain luopumaan.

Tämä ainokainen kirjasarjani on Forgotten Realms, johon joka vuosi ostan uudet kirjat Kirjamessuilta. Viime vuonna oli tullut ainoastaan yksi uusi kirja, mutta tänä vuonna lompakkoa kuihdutti neljä uutta kirjaa. Harmi että näissä uusissa kirjoissa ei ole koko sarjan kaikkia kirjoja lueteltu. Tulevaisuudessa joudun pitämään tarkempaa kirjaa omistamistani kirjoista.

N sai myös osansa Kirjamessujen annista. Mauri Kunnaksen vauvakirjoja tuli ostettua läjä. Herra Hakkarainen menossa -kirja on perinteinen kuvakirja, jonka saa kiinnitettyä vaikka vaunuihin. Tosin sen renkaassa käytetty muovi on todella kovaa, joten sitä ei kovin isoon kaareen saa kiinni ja ne mihin sen sai kohtalaisesti kiinni sai N myös sen niistä irtikin hyvin nätisti. Jouduinkin muutaman kerran etsiskelemään herra Hakkaraista messujen lattioilta. Loput kirjat ova kuva-äänikirjoja. Yhdessä kirjassa kuuluu eläimien ääniä, toisessa ajoneuvojen, kolmannessa soittimia ja neljännessä tunteisiin liittyviä ääniä.

Valkoinen ristikko on äänen aktivointialue

Se mikä on kaikkein parasta näissä kuva-äänikirjoissa on "nappi", jolla saa äänen kuulumaan. Kaupoissa myytävät kuva-äänikirjat vaativat yllättävän voimakasta painallusta, jota ei alle 1-vuotias osaa vielä tehdä. Näissä Mauri Kunnaksen kirjoissa taas riittää kevyt kosketus äänen aikaan saamiseksi. N oppi hyvin nopeasti että jotain kuvassa pitää painaa, mutta ei vielä ole oikein keksinyt mikä on se oikea kohta. Mutta jos painaa kuvassa sata kertaa eri kohtia, niin eiköhän se oikeakin kohta jossain vaiheessa löydy.

Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan ja muihin samaan aikaan Messukeskuksessa oleviin tapahtumiin. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Kengät vauvalle

N alkaa olla jo siinä iässä että hän mielellään kävelisi, jos joku vain jaksaisi kävelyttää. Ulkosalla hän katsoo toisia lapsia juoksemassa pitkin pihaa ja hänestä näkee että hänkin haluaisi päästä liikkumaan vaunuista. Mutta kun hänellä ei ole kenkiä. Ja en millään kehtaisi käyttää viittäkymppiä kenkiin, joita ehkä käytettäisiin kuukausi tai pari tai huonolla tuurilla ei laisinkaan.

Olenkin tässä pitemmän aikaa haaveillut tekeväni N:lle kengät aivan itse. Sain keväällä ison läjän nahkaakin, joista olisin voinut loihtia vaikka mitä. En vain löytänyt mistään sopivaa ohjetta tahi aikaa koko hommaan. Säiden kylmetessä aloin sitten miettimään miten saisin äitiyspakkauksessa olevista tossuista pojan menoon sopivat kengät. Sen projektin hylkäsin siinä vaiheessa kun Eurokankaasta löytyi sopivaa kangasta. Se on ulkovaatteisiin sopivaa paksua ja liukasta kangasta, jonka nurjalla puolella on fleecenukka. Siitä ei mene niin hevillä vesi läpi kuin äitiyspakkauksen tossusta tuntuu menevän. Ilman lisävuorta sitä voi käyttää jo nyt tässä vaiheessa syksyä ja pitkälle kevääseenkin. Kylmillä keleillä tarvitaan lisälämmitystä kengän sisälle.

Ehkä kaikkein vaikeinta koko projektissa oli päättää minkä kokoisen kengän tekisin. Halusin että talven pakkasia silmällä pitäen kengässä olisi tarpeeksi tilaa monelle sukalle, pohjallisille ja vuorellekin. Kengässä on nyt kasvuvaraa reilun sentin verran.

Kengät ovat muodoltaan tuollaiset kolmiomaiset vähän kavion tyyppiset. Ne ovat helppo laittaa pienelle vilkkaalle miehelle jalkaan ja pysymään ne saa noilla parilla kiristysnauhalla eli ovat aina sopivat oli alla mitä vaatetta tahansa tai jalka miten paksu vaan.

Valmiit kengät

Kenkien pohjaan laitoin jarrusukka-ainetta eli se mitä on taaperoiden jarrusukissa. Olin ostanut sen jo alkukesästä Tikatasta tarkoituksena laittaa sitä N:n sukkiin siinä vaiheessa kun hän alkaa kävelemään.
Jarrusukka-aine tuntui toimivan hyvin ulkosalla ja testasin omassa pakastimessakin miten se kestää pakkasta. Ainoastaan kengän kangas aiheutti ongelmia. Kun N oli kävellyt aikansa ulkosalla alkoi jarrusukka-aine irtoamaan pohjasta. Se pysyi hyvin saumojen kohdalla, mutta sileä kangas oli liian liukas pitämään ainetta paikoillaan. Jarrusukka-aine ei repeytynyt, se vain irtosi keskeltä jääden roikkumaan kengän reunoilta. Jouduinkin kaivamaan liimatuubia esiin ja liimaamaan irronneet kohdat kankaaseen kiinni. Toivottavasti ne nyt kestää hieman pitempään.

Kenkä käytössä erittäin vilkkaalla päällä olevalla N:llä

Yllä olevasta kuvasta näkee paremmin kengän kiinnitystekniikan. Kuva tosin ei ole kovin tarkka, sillä N:n mielestä kenkä jalassa ei sovi vain nököttää paikoillaan vaan silloin pitää juosta ja pomppia minkä ehtii.

Nyt minun pitäisi sitten alkaa ompelemaan kenkiin vuorta ja pohjallisia talvea varten.

Näille kengille hintaa tuli sellaiset 5 €. Joten vaikka joutuisin tekemään vielä toiset isommat kengät tälle talvelle ei se pahemmin lompakossa tuntuisi.

Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Lippuarvonta Kädentaitotapahtumaan

Sain mahdollisuuden arpoa messulippuja viikon päästä pidettäville Kädentaitomessuille.
Viime yön sitten pohdin käytänkö tämän tilaisuuden hyväkseni vaiko en. Arvontojahan tässä blogissa ei ole aiemmin ollut ja muutenkaan en ole juuri lukijoita aktivoinut erinäisillä kysymyksillä.
Aamulla päätin sitten pistää arvonnan pystyyn ja katsoa miten tässä käy.

Kädentaitotapahtuma 6.-8.11.2015 Messukeskuksessa

Kädentaitotapahtuma kuuluu suurempaan Meidän viikonloppu-kokonaisuuteen. Samaan aikaan siellä on tarjolla eläinrakkaille Lemmikkimessut ja ELMA-maaseutumessut. Miesenergiaa huokuville löytyy Metsämessut, joilta yleensä löytyy esimerkiksi metsäkoneita tutkittavaksi ja shoppailijoille taas OutletExpo.

Itse epäilen että N on erittäin kiinnostunut Lemmikkimessuista ja ELMA-maaseutumessuista. Viime kesänäkin hän melkein tippui rintarepusta kurkottaessaan maassa olevan siilen perään. Pienellä avustuksella hän lopulta ylsikin siileen ja sen piikkejä koskettamaan. Ei piikki pistänyt ja siilikään ei mennyt kerälle.
Minä itse taas olen kiinnostunut Kädentaitotapahtumaan, OutletExpoon ja ELMA-maaseutumessujen ruokapuoleen.

Ja nyt itse arvontaan. Eli minulla olisi arvottavana kahdelle arvontaan osallistuneelle pääsyliput Kädentaitotapahtumaan.
Osallistuminen tapahtuu laittamalla kommenttilaatikkoon viesti osallistumisesta ja toimivaa sähköpostiosoitetta sähkostiosoitetta vaativaan kenttään. Lisäksi olisin erittäin iloinen tiedosta että oletko vakikävijä vai osuitko vain sattumalta tänne.

Suoritan arvonnan 3.11.2015 eli maanantaihin aikaa osallistua.

Parsimisia

Vaatteeni kestävät yleensä useamman vuoden ennen kuin niissä alkaa näkymään ikääntymisen merkkejä. Ja sitten kun reikiä alkaa ilmaantumaan alkaa vaate itsessäänkin olla kauttaaltaan siinä kunnossa ettei sitä juurikaan kannata korjata. Tokihan joitain pieniä reikiä ompelen käsin aina silloin tällöin ja sukkia tulee tämän tästä korjattua kunnes niissä on jäljellä vain korjauksessa käytetty lanka.

Kumppanillani taas tuntuu vaatteet hajoamaan hetkessä käsiin ja tämän tästä pitäisi olla ostamassa uusia housuja, puseroita, alusvaatteita jne. Se hajoamistahti on sellainen että ajoittain turhaudun totaalisesti vaatteiden korjaamiseen käsin. Näin kävi taas tänään saadessani käsiin kahdet farkut, joiden jalkoväli oli revennyt. En tiedä ostaako kumppanini itselleen liian pieniä vaatteita vai liikkuuko hän jotenkin epänormaalisti etteivät vaatteet vain kestä rasitusta.

Päätin kokeilla ompelukoneeni parsinominaisuutta. Olin huomannut kyseisen ominaisuuden muutama päivä aiemmin etsiessäni ompelukoneen ohjekirjasta jotain muuta juttua. Nyt saisin tilaisuuden pidentää edes hieman näiden farkkujen elinaikaa.

Alla on kuva pahemmin revenneistä farkuista.

Ja sen korjattu versio. Täysin sopivaa lankaa en löytänyt, mutta saa luvan kelvata. Nurjalle puolen laitoin tukikankaaksi jonkin Kierrätyskeskuksesta saamaani kangasta, joka materiaaliltaan on sellaista etten tule sitä muutoin koskaan käyttämään.
Ikävästi tässä versiossa loistaa nuo loimilangat, mutta ensimmäinen parsintayritys ja tuo repeämä oli kyllä sen verran paha että tuskin niitä oli saanut edes täysin piiloon.

Ja vielä toiset farkut. Niihin ompelin vielä pienen ennalta ehkäisevän kohdan, sillä siinä kohtaa oli jäljellä ainoastaan kudelangat. Ennalta ehkäisevä kohta on oikealla kuvassa. Tämän minun ompelukoneeni (PFAFF Creative Performance) parsinominaisuus sallii kerrallaan parsia 1 cm leveän kohdan. Pituutta taas parsittavalla kohdalla voi olla niin paljon kuin vain haluaa. Hieman ärsyttävä ominaisuus, jos pitää isoja reikiä parsia, mutta ainakin voi välissä asetella korjattavan kohdan kankaita uudelleen parempaan asentoon parsinnan edistyessä.

Nyt aloitin parsimiset toisesta reunasta ja etenin toiseen reunaan. Seuraavalla kerralla luultavasti katson ensin että mistä kohdista näkee selkeästi repeämän reunojen kuuluvan yhteen ja "harsin" ne parsimalla kohdilleen. Vasta sen jälkeen sitten siirryn vaikeampiin kohtiin.

Luulen että kunhan N tästä kasvaa niin tulen parsimaan hänelle yhden jos toisenkin vaatteen vuosien aikana... kuten myös kumppanilleni ellen keksi syytä ja ratkaisua hänen vaatteidensa hajoamiselle.

Virkattu lelukori

Kesän aikana kaivelin kaappien kätköistä vuosien saatossa kerääntyneitä pehmoleluja N:lle annettavaksi. Aluksi laitoin niitä vain läjään lattialle, mutta sitten totesin niitä olevan sellainen vuori että pakko ne on saada jonnekin parempaan talteen.

Pesuhuoneen seinäkoreista minulle oli jäänyt vielä runsaasti violettia Novitan Tuubi-kudetta. Vajavaisen kerän päätin määräävän korin halkaisijan ja loput kuteet menevät sitten reunoihin. Korin halkaisijaksi tulikin yllättävästi 45 cm ja ehdin jo epäillä josko se on liian iso.
Ensimmäisen kokonaisen kerän kulutettuani reunoihin totesin tarvitsevani lisää kudetta. Pehmoleluja oli vain yksinkertaisesti niin paljon etteivät ne mahtuneet tekemääni koriin. Kävin läpi kaikki lähiseudun kaupat, mutta missään ei ollut myynnissä enää Tuubi-kudetta.
Pelastus tuli kesälomareissulla. Pohjoisesta löytyi useampiakin kauppoja missä Tuubi-kudetta oli vielä tarjolla ja jopa samana violettina sävynäkin. Ostin mukaani yhden kerän valkoista ja yhden kerän violettia. Reissun aikana päätin sitten että jaan molemmat kerät puoliksi ja virkkaan molemmista kaksi raitaa.
Lisäksi upotin molemmille puolin kädensijat mahdollista kantamista varten.

Lelukori

Virkkukoukku oli kokoa 8 ja Novita Tuubi-kudetta meni yhteensä 1700 g.

Tekovaiheessa N kävi usein testaamassa koria ja leikkimässä korissa olleilla leluilla. Hänestä oli hauskaa istua korin sisällä lelujen kanssa samalla kun minä virkkasin reunaa.

N testaa koria

Koska kori on pehmeä pystyy pienempikin lapsi ottamaan korista tavaraa korin reunan antaessa periksi. Lisäksi korin korkeutta saa säädettyä kääntämällä reunaa.

Keittiöremontti osa 2

Vähitellen keittiön remontti etenee. Aikani erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni päädyin sittenkin muokkaamaan keittiöstä vain joitain pieniä osia saaden nykyiseen tilaan enemmän käytettävyyttä.

Tämä on ensimmäinen valmistunut muutos "remonttireiskan" käsissä.

Olen koko tässä asunnossa asumisen aikana inhonnut ylikaiken roskakaappia. Se vain on niin sottainen. Ensimmäisessä kuvassa on lähtötilanne. Roskakorien päällä on hylly, johon saa kätevästi laitettua kaikenlaista pientä kivaa. Mutta jos roskis tulee tupaten täyteen saavat hyllyllä olevat tavarat osansa roskista. Lisäksi roskakorien taakse jäävään isoon tilaan on todella hankala päästä. Käytännössä joudun aina ottamaan roskakorit ulos, jos jotain haluan perältä saada.

Roskiskaappi ennen

Muutos roskakaappiin tulee ottamalla se kätevä hylly pois. Nyt pääsen ainakin osaan takana olevista tavaroista helpommin käsiksi. Tokihan edelleenkin päästäkseni aivan takimmaiseen nurkkaa joudun edelleenkin ottamaan roskakorit ulos, mutta ainakin eniten käytettyihin tavaroihin pääsen helpommin käsiksi.

Roskiskaappi jälkeen

Kävin lisäksi Ikeasta ostamassa ulos vedettävän säiliön. Näin sain laitettua pulloharjat, puhtaat sienet ja muut tiskauksessa tarvittavat esineet lähelle tiskiallasta ja kuitenkin pois silmistä. Ennenhän nuo tavarat olivat minulla eteisessä siivouskaapissa, kun eivät keittiöön mahtuneet.
Jouduin poraamaan kaapin seinään pari ylimääräistä reikää, sillä tuon laatikon reiät eivät kaikki osuneet kohdilleen kaapin seinässä olevien reikien kanssa. Lisäksi jouduin siirtämään tiskikoneen poistoletkun roikkumaan hieman eri paikkaan. Tuo Ikean laatikko kun on 55 cm pitkä niin letku ja laatikko eivät mahtuneetkaan olemaan samassa paikkaa kaapissa.

Meillä on muuten viime aikoina porattu niin paljon reikiä seinään että N on alkanut matkimaan porakoneen ääntä.

Unipussi

Silloin kun odottelin N:ää saapuvaksi luokseni haaveilin mielessäni pukevani hänet Kippari-Kallesta tutun Hajuherneen käyttämiin vaatteisiin.

Hajuherne  (Lähde: http://popeye.wikia.com/wiki/Swee'Pea)

No, suunnitelmani eivät toteutuneet saadessani sen verran tavallisia vaatteita ettei minun tarvinnut alkaa itse niitä ompelemaan lisää.

Nyt N alkaa olla jo sen verran iso poika, ettei hänelle löytynyt varastoistani enää sopivaa unipussia. Hän on tähän asti käyttänyt vaihtelevasti sekä unipusseja että tavallisia vauvanvaatteita öisin. Varsinkin kesällä hän nukkui vain paita päällä. Mutta syksyn tullessa alkoi asuntokin taas viilenemään ja poikakin tarvitsee öisin enemmän päällensä. N on todella liikkuvaa sorttia öisin, joten peitot eivät hänen päällään pysy. Tämän vuoksi käytänkin edelleen hänellä unipusseja.

Ompelin aluksi unipussista sinisen version. Yhden kokeiluyön jälkeen päädyin ompelemaan vielä punaisen ja vihreän version. Eivätpähän ole heti kaikki likaisena.
Punaiseen unipussiin käytin ensiksi mini-kokoisia neppareita, mutta N osoitti olevansa jo iso poika. Hän otti unipussin helmaa puolesta välistä kiinni ja veti jalat helmasta läpi. Osa neppareista repeytyi irti ja poika nukkuikin muutaman yön unipussi korvilla. Saatuani vihreän valmiiksi korjasin pikaisesti punaisen helman ja laitoin siihen muutaman isomman trikoolle sopivan nepparin.

Unipusseja

Kankaan olen ostanut viime talvena Eurokankaan alennusmyynneistä. Tarkoituksena alunperin oli tehdä siitä lakanoita, mutta sainkin petivaatteita pojalle sen verran paljon että kankaat jäivät käyttämättä. Tuota kangasta on jäljellä valehtelematta vielä se 6 metriä ainakin. Taitaa pojalla olla kaikki yövaatteet sydänkuvioista.
Malli on peräisin lehdestä Ottobre 6/2013.

Miksi ihmeessä kuluttajalle ei ole myynnissä 8 mm:n neppareita? Joissain tilanteissa nuo 10 mm:n nepparit tuntuvat niin suurilta.

Mamu

Päivä päivältä tuntuu maailma menevän oudommaksi ja oudommaksi. Varsinkin nyt kun viime aikoina on tullut maahamme enemmän turvapaikanhakijoita. Jos nojautuu pelkästään Internettiin voi todeta ihmisten mielipiteiden olevan melkoisen äärimmäisiä. Onneksi todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vihamielisiä. Enemmän meitä vaivaa välinpitämättömyys mikä sekään ei ole hyvä asia.

Jo siinä vaiheessa kun suunnittelin raskautumista pohdiskelin pitkään uskallanko raskautua. Millainen N:n elämä olisi sillä hänellä on verenperintöä Suomen rajojen ulkopuolelta? Hyväksyttäisiinkö hänet suomalaisena vai pidettäisiinkö häntä vierasperäisenä oliona? Maahanmuuttajana, joka ei missään nimessä ole suomalainen koskaan ikinä vaikka passissa lukisi Suomen kansalainen tai syntymäpaikka olisi Helsinki tai vaikka molemmat vanhemmat näyttäisivät siltä miltä rotuopin mukaan suomalaisen pitäisi näyttää, mutta joku esivanhemmista olisikin kauempaa ja juuri tämä lapsi saisikin ne "väärät" piirteet.

Uskoin parempaan tulevaisuuteen ja päätin yrittää raskautumista. Teimme kuitenkin päätöksen että lapsi saa minun sukunimen toivoen että se helpottaisi hänen elämäänsä.

Raskausaikana pelkäsin että hän saa isänsä piirteet ja häntä sen vuoksi hyljitään. Vietin monet pitkät yöt pohtien millainen elämä hänellä olisi edessä, jos hän ei näyttäisikään täysin suomalaiselta. Voin rehellisesti sanoa että N:n synnyttyä olin onnellinen hänen ulkonäöstään. Ainoa merkki "vierasperäisyydestä" on hänen laineikkaat hiuksensa. Ainakin lapsuus pitäisi olla hänellä siis turvattu. Saa nähdä mitä murrosikä sitten joskus tuo tullessaan. Toivon että siihen mennessä Suomesta tulee suvaitsevampi ja suomalaiset ymmärtävät että henkilö voi olla täysin kotoperäinen suomalainen vaikkei olekaan niin vaalea.

Nämä ihmisten oletukset siitä kuka on suomalainen ja kuka ei ole ovat muutenkin hyvin epämääräisiä. Kaikki perustuu loppujen lopuksi vain siihen miltä henkilö näyttää ja mikä hänen nimensä on.
Puhdasta suomalaista rotua kun tuskin on enää olemassa. Sen verran paljon ovat naapurivaltioiden veret sekoittuneet suomalaisiin että varmasti jokaisesta sukupuusta löytyy joko ruotsalaisia tai venäläisiä sukujuuria. Ja ovathan itse suomalaisetkin tulleet alunperin Uralin tuolta puolen eli olemme kaikki mamuja.

Imetysmekko

N:n tulon jälkeen sitä huomaa asioita joita ei ennen edes osannut ajatellakaan.
Nykyään esimerkiksi kaikki raskaus- ja imetysvaatteet löytyvät lähinnä internetistä. Liikkeistä niitä on melkeinpä turha edes lähteä etsimään.
Kaikki kuvat imetysvaatteista näytetään raskaana olevan naisen yllä. Ei ole vastaani vielä tullut naista, joka olisi loppupuolella raskaana ja samalla imettäisi vielä edellistä. Tokihan heitäkin varmasti löytyy, mutta taitavat olla melkoista vähemmistöä.
Jostain syystä vielä kaikki löytämäni imetysvaatteet ovat olleet hyvin ihonmyötäisiä ja erittäin avaria. Oikein kunnolla korostetaan maidosta turpeita rintoja.

No, tarkoituksena minulla sitten oli koko kevät tehdä oman tyyliset imetysvaatteet, jotka olisivat rennot pitää ja peittäisivät kunnolla maitovarantojen säilytyspaikat. Ongelma vain oli että Suomessa imetys on mitä ilmeisimmin jotain hävettävää. Käsityölehdistä ja edes internetin ihmeellinen maailma ei suonut neuvoja.

Loppukeväästä päätin osallistua "maksa mitä jaksat"-kirpputorille myydäkseni siellä exältä jääneitä tavaroita. Kauppa kävi hyvin vaikka rahaa ei juuri tullutkaan. Sain kuitenkin varastossa lojuvaa tavaramäärää pienemmäksi.
Myynnin hiljentyessä kävin läpi naapuripöytien antimet. Yhdellä pöydällä oli myynnissä Suuri käsityö-lehtiä ja yllätyksekseni parista lehdestä löytyi imetyspuseron ja -mekon ohjeet. Ei muuta kuin euro pöytään ja lehdet mukaan.

Päätin tehdä imetysmekon. Halusin siitä kuitenkin maksimekon pituisen joten pidensin kaavaa yltämään nilkkoihin ja hihatkin täyspitkiksi. Rintojen koon vuoksi päädyin tekemään koon 42 mekon. Tuokin olisi mittataulukon mukaan liian pieni.
Aiemmin keväällä ostamaani Marimekon raitakangasta en harmikseni ollut ostanut tarpeeksi joten jouduin ostamaan sen pariksi Eurokankaasta mustaa trikoota vielä lisää.

Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi... kesken ompelujen saumuri alkoi temppuilemaan. Sain tehdä melkoisesti säätöjä ennen kuin jälki oli siedettävä.
Sain mekon lopulta valmiiksi ja käytettäväkseni. Ensimmäisenä päivänä huomasin kuitenkin pieniä reikiä selässä mustan trikoon saumoissa . Toisena päivänä musta trikoo repeytyi kunnolla selästä saumojen vierestä. Voi elämän kevät.

Ilmeisesti saumurin neula oli mennyt rikki, minkä vuoksi ompelujälki ei ollut hyvä. Musta trikoo ohuempana kankaana ei kestänyt rikkinäistä neulaa. Marimekon trikoo oli vahvempaa tekoa. Siinä ei pahempia rikkoumia näkynyt.

Pohjoisen lomareissun ajan annoin mekon marinoitua samalla pohtien kuinka sen korjaan. Takaisin kotiin tultua suunnitelmani oli valmis. Ensimmäiseksi silitin tukikankaan rikki menneeseen kohtaan siten että tukikangasta oli kunnolla saumanvaran ja näkyvän kankaan päällä. Sen laittaminen oli kyllä melkoista pilkun viilaamista että sain kankaat vierekkäin siten ettei repeytynyt kohta levinnyt.

Tämän jälkeen ompelin tavallisella koneella parin millin päästä vanhasta saumasta. Ja lopuksi vielä varmistin tukikankaan pysymisen repeytyneen osan päällä ompelemalla sik-sakia saumanvaran päältä.

Lopuksi kävin vielä myös repeytymättömätkin saumat läpi ompelukoneella varmistaen että samanlaista katastrofia ei satu esimerkiksi keskellä Helsinkiä.

 

Imetysmekko

Pidän mekosta hyvin paljon. Harmi vain että kesän aikana rintani pienentyivät sen verran paljon että imetysosan yläosa valahtaa aina rintojen alle. Se minulla on tarkoitus korjata tiukemmalla kuminauhalla, mutta siihen asti hakaneula pitää imetysosan rintaliiveissä kiinni.

Tosiaan, Suuri käsityö-lehdistä 3/2007 ja 1/2005 löytyy imetyspaidan ja -mekon ohjeet. Ja mikä ihaninta, mallit eivät ole raskaana kuvissa.

Habitare 2015

Messut on onnistuneesti ohi. Pitkään mietin kävisinkö niillä laisinkaan, mutta lopulta päädyin käymään. Ja olen ihan tyytyväinen reissuun.

Mitään oheisohjelmaa en päässyt näkemään ja messujen loppuosankin kävin läpi hyvin nopeasti N:n kyllästyessä lukuisiin vieraisiin kasvoihin.

Tämän vuoden messut tarjosivat minulle kuitenkin enemmän kuin aiemmat messut. Ehkä osa syynä on meneillään olevat muutostyöt kotosalla.

Ensimmäisenä intouduin kovasti Trash Cuisine-näyttelystä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa keittiöremontti, jonka päädyin tekemään näin alkuun mahdollisimman pienillä muutoksilla.
Erityisesti tämä pienen pöydän sisään kätketty jalkapallopeli herätti kiinnostukseni. 

Futis - coffee table

Pystyn jo näkemään sieluni silmin kuinka N:n kanssa pelataan useampi erä jalkapalloa ja piirretään erätauoilla kuvia jalkapallosta pöydällä.

Seuraavaksi minua kiinnosti Phillipsin Hue-älylamput. Enää ei tarvitse huolehtia siitä jäikö lamput päälle kotiin kun niitä voi ohjailla puhelimella. Minulle esiteltiin melkoisesti erilaisia mahdollisuuksia kuinka lamppuja voi käyttää ja nyt minulla onkin kova hinku saada sellaiset kotiin.
Sen lisäksi että  niitä voi sytytellä ja sammutella mielensä mukaan niin niiden värejä ja voimakkuuksia voi myöskin vaihdella.

Hue

Itselleni tuli heti mieleen parvekkeeni valaistus. Lamppu sinne syttyy tälläkin hetkellä kaukosäätimellä, mutta se kaukosäädin on aina hukassa (tosin viime aikoina myös puhelin tuntuu olevan aina hukassa). Toinen paikka olisi sauna ja pesuhuone, joihin tunnelmaa voisi tuoda eri värisillä valoilla tilanteen mukaan. Kolmas paikka olisi makuuhuone, johon lampun avulla saisi aikaiseksi aamun sarastuksen herätyksen aikaan.

Ja neljäs paikka olisi tietenkin työn alla oleva keittiöni. Valonauhoilla saisin keittiön työtilat kunnolla valaistua ja tarvittaessa myös pidettyä työskentelyyn tarvittavan valaistuksen hieman himmeämpänä ettei television katselu häiriinny.

Kolmas minua kiinnostanut kohde Habitaressa oli AVA Room. Heidän idea vetoketjulla toimivasta päiväpeitosta on loistava varsinkin poikapitoisessa perheessä. Ja minua ihastutti kovasti tämä heidän sänky johon on yhdistetty kaappeja ja pöytä.

AVA pikkuparvi

Kunhan N kasvaa ulos pinnasängystä on tuo sänky varteen otettava vaihtoehto. 

Neljäs kiinnostava kohde oli Smarter Surfaces. Kaikkihan on tähän mennessä kuulleet liitutaulumaalista, mutta nyt on tullut markkinoille tussitaulumaali. Aloin ihan vakavissani miettimään josko tuollaista maalia pitäisi hankkia N:n huoneeseen. Jos hän on perinyt enemmänkin minun geenejä niin luvassa on paljon seinätaidetta. Läpinäkyvän tussitaulumaalin avulla saisin huoneen värityksen pidettyä nykyisellään ja kuitenkin sellaisena että taulutussit lähtisivät siitä helposti.

Lisäksi on olemassa myös magneettimaalia, jonka avulla magneetit saa pysymään seinässä. Se tulisi tarpeen niin N:n huoneessa kuin keittiössäkin. Nykyisen jääkaapin ovessa kun eivät magneetit pysy, niin magneettimaalilla voisin vetää pohjan keittiön kaappeihin. Tämän jälkeen sitten vain varsinainen kaappien maali päälle ja taas olisi keittiössä saatavilla pintaa perinteisille keittiömagneeteille. Jaksaisikohan tuon maali pitää myös esimerkiksi magneettiset maustepurkit seinässä?

N:n huoneen kaapinoveihin ja huoneen oveenkin voisin vetää ensin magneettimaalia ja sen päälle tussitaulumaalia. Näin N voisi harjoitella esimerkiksi kirjaimia/numeroita/sanoja magneettiläpysköillä ja isompana pitää sitten ovea muistitauluna.

Josko sitä jatkaisi taas asunnonmuutossuunnitteluja.

Ensimmäiset junasukkani

Vietimme koko porukka kesää pohjoisessa. Harmiksemme melkein koko reissu oli melkoisen viileää. Lämpötilat eivät yltäneet monenakaan päivänä lähellekään 15 astetta. Silloin sadattelin mielessäni useampanakin päivänä sitä ettei N:lle ollut mukana lämpöisiä sukkia. Ja vielä enemmän sadattelin sitä ettei mieleeni tullut ottaa mukaani sukkapuikkoja ja lankaa ajankuluksi.

Kun pääsimme takaisin kotiin kaivoin laatikosta puikot ja lankaa. Sen jälkeen hetkeksi nettiä selaamaan ja etsimään junasukkien ohjetta. Niin moni on niitä vuosien saatossa tehnyt että halusin minäkin laittaa korteni kekoon.
Löysinkin ohjeen Taito etelä-pohjanmaan sivustolta ja siellä oli jopa selitetty mistä sukkien nimi tulee. Aivan ihana tarina.

Huvittavaa miten kantapää tuottaa aina vaikeuksia jos sukkien teossa on hetkenkin tauko. Periaatteessahan ne ovat hyvinkin yksinkertaisia neuloa, mutta aina tulee jokin moka ja joutuu neulomaan kahteen ekrtaan.

Junasukat

Lanka on Gjestallin Baby Ull ja sitä meni 35 grammaa. Puikkokoko oli 2,5.

Sokeroimaton mehukeitto ilman makeutusaineita

Kesän aikana olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut vähitellen VHH:lle. Tiukkaa seuraamista se ei ole, mutta vähän kerrallaan tiukennetaan.
Kuukauden aikana olenkin onnistunut pudottamaan painoa viitisen kiloa ja sen huomaa treenatessa.

Hiilareiden ja sokerin vähentämisen lisäksi olen aina välttänyt makeutusaineita kuin ruttoa. Vaikka stevia ei maistu pahalle suosin mieluummin sokeria ja muita luonnollisia makeutustapoja.

Yksi tällainen makeutustapa löytyy mehukeitosta. Makeus keittoon tulee omenamehusta.

Mehukeitto

1 l omenamehua
5 dl vettä
250 g makeuttamatonta marja-/hedelmäsosetta (Bonne-merkiltä löytyy hyviä makuja)
2 rkl perunajauhoja + vähän kylmää vettä

Kaada kolme ensimmäistä ainesta kattilaan ja anna kiehua.
Sekoita perunajauho kylmään veteen ja lisää se keittoon. Anna pulpahtaa pari kertaa ja keitto on valmis.

Keiton hyvä puoli on siinäkin että voin antaa sitä myös N:lle hyvillä mielin.

Keittiöremontti osa 1

Olen jo 11 vuotta asunut tässä asunnossa ja yhtä pitkään olen puhunut että keittiö pitäisi laittaa uusiksi. Vaikka asunto ja koko asuinrakennus oli upouusi muuttaessani tänne olin jo alun alkaenkin tyytymätön keittiöratkaisuun.

Kaappitilaa tuntuu olevan aivan liian vähän ja osaan kaappien nurkista ei pääse käsiksi.  Osa kaapeista taas on niin kapeita ja syviä ettei oikein tiedä mitä sinne laittaisi. Lisäksi yläkaappien päällä on runsaasti tyhjää tilaa levyjen sisällä käyttämättömänä.

Esimerkiksi roskakorien takana nurkassa on paljon tilaa, mutta sinne ei voi laittaa usein käytössä olevia esineitä ja harvemmin käytettäviäkään ei sieltä tule otettua ylitse pursuavien roskisten sotkettua kaikki astiat. Ja kaikki kattilat on pinottuna yhteen pieneen kaappiin, josta ne kaikki pitää ottaa esille että pääsee käsiksi siihen perimmäiseen pannuun.
Olen joutunut säilömään osan keittiön tarvikkeista eteisen kaappeihin ja totaallisesti sitten unohtanut ne sinne. Lakanoita vaihdettaessa tulee aina silloin tällöin tehtyä niistä kaapeista löytöjä.

Vihdoin ja viimein olen aloittanut tekemään muutosta keittiöön. Kaikki sai alkunsa kun äitini voitti jossain kilpailussa Festivo -jääkaapin. Hän ei oikein keksinyt sille paikkaa kodissaan, joten jääkaappi sai kodin luotani.

Minä myin oman vanhan jääkaappini pois ja jäin pähkäilemään mihin uusi jääkaappi sijoitettaisiin. Se kun on isompi kuin vanha jääkaappini niin se ei mahtunut entisen tilalle.
Useamman mittauksen, laskelmien ja tarkistusmittausten jälkeen löysin kuin löysinkin sille paikan keittiöstä.

Alla on lähtötilanne keittiöstä. 

Lähtötilanne

Ja tämän hetkinen tilanne.

Uusi jääkaappi saapunut ja vanha poistunut

Jouduin kääntämään ruokapöydän toiseen suuntaan. Muutoin olisi pöydän ääressä istujia hakattu jatkuvasti päähän jääkaappia avattaessa ja tuolitkin/jääkaappikin olisi kärsinyt jatkuvista kolautuksista.

Vanhan jääkaapin paikalla on nyt ammottava tyhjyys. Seuraava vaihe onkin miettiä mitä tehdä loppukeittiölle?