tiistai 29. maaliskuuta 2011

Hyvästijättö menneelle rakkaudelle

Tänä keväänä tuntuu useampikin tuttavani eroavan. En tiedä saako sen aikaiseksi kevään hurme vaiko se kaikki tapahtuu yleensä kolmen ryhmissä. Tiedättehän sanonnan "Ei kahta ilman kolmatta". Tuo sanonta on pitänyt paikkansa pelottavan hyvin aiempina vuosina.
Tänä keväänä on jo kaksi tuttuani kuollut, nyt vain odottelen milloin kolmas kuolema tulee vastaan.
Eroissa on jo kolme tullut täyteen, jos minunkin eroni lasketaan mukaan. Ja toivon mukaan se lasketaan mukaan, sillä enempiä eroja en halua lähipiiriini.



Minä rakastin sinua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Olit täydellinen jopa synkeimpinä päivinäsi. Rakastin sormiesi välejä, jokaista luomea, jokaista hampaankoloasi. Olit kaunis ja täydellinen.
Lähdit pois. Lupasit tulla takaisin. Minä jäin odottamaan sitä päivää. Odotin ja odotin. Pelkoni kasvoi, kun sinusta ei kuulunut mitään.
Sitten näin sinut. En ollut tuntea sinua. Olit henkihieverissä. Kehosi jokaiseen sopukkaan sattui. Hengittäminen oli tuskaa. Tahdoit vain kuolla.
Halusin tehdä kaikkeni saadakseni sinut taas kuntoon. Kaikki tekemäni minkä luulin auttavan vain pahensivat oloasi. Älä jätä minua, en voi elää ilman sinua.
Sydämeni musertui, en pystynyt auttamaan sinua. Katsoin sinua. Raskain sydämin menin hengityskoneelle. Sammutin laitteen kyynelten vieriessä poskillani. Rintalastasi nousi ja laski raskaasti. Nousi ja laski, kunnes ei enää jaksanut nousta.
Hyvästi rakkauteni. En voinut muuta kuin antaa sinun mennä. Siirtyä jonnekin missä olisit onnellinen, onnellisempi kuin minun luonani. Ehkä vielä jonain päivänä löydän vertaisesi ja löydän yhteisen onnen.

Ero toisesta ihmisestä sattuu. Se sattuu niin kauan kunnes on saanut tapettua rakkautensa toiseen kuten minä tein yllä. Tuon tehtyäni elämäni on alkanut helpottamaan ja pystyn näkemään hänet ilman mitään tuskaa, ilman kaipuuta menneisyyteen. Hän on haalea varjo siitä miehestä jota rakastin koko sydämelläni. Hyvän päivän tuttu.
Lähetä kommentti