Kuukausi sitten kyllästyin siihen että tehtyäni tietyn liikkeen treeneissä onnistuin jotenkin repaisemaan napakorun reikää auki. Lisäksi napakoruni kasvoi vähitellen hieman vinoon ja kohtaan, jossa ulostuloaukko alunperin sijaitsi, tuli aina rupi. Jouduin repimään tuon ruven aina irti ja suoristamaan napakorua takaisin alkuperäiseen kohtaansa.
Poistin korun ja päätin antaa reiän mennä umpeen. Umpeutuminen ei näköjään tapahdukaan ihan kädenkäänteessä. Reiän ulostuloaukko meni kyllä umpeen, mutta ihon alla oleva onkalo ja sisäänmenoaukko pysyivät auki.
Eilenillalla oli sitten tylsä hetki ja kaivoin kätköistäni esiin napakoruni. Koru meni sisään nätisti, mutta se ulostulo oli hieman hankala. Aikani yritettyä pienen pieni reikä löytyi ruven alta, mutta eihän siitä reiästä mitään mahdu tulemaan. Sain aivan idioottimaisen idean ja hain partaveitseni. Pieni hipaisu jo olevan pingotetussa tilassa olevaan reikään suurensi reikää sen verran paljon että koru solahti nätisti ulos.
Parin tunnin kuluttua kirosin touhuani, sillä napakorun ympäristö oli hieman arka ja vatsallaan tai kyljellään nukkumista ei voinut ajatellakaan. No, tätähän se oli silloinkin kun alunperinkin otin napakorun. Joten kyllä tämä tästä vielä paranee.
Katsotaan milloin taas kyllästyn koruun ja poistan sen.
Viimeistään leikkauksessa sen joudun ottamaan pois. Edellisen leikkauksen yhteydessä korun paikalleen saaminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä reikä oli silloin vielä hyvin tuore ja leikkaus suoritettiin lähelle napakorun reikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti