keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Sukunimien taivutus

Monet kerrat olen riidelly äidinkielen opettajien kanssa siitä kuinka sukunimeni taivutetaan. Opettajat ovat väittäneet minun olevan väärässä ja minä olen väittänyt opettajien olevan väärässä. Olenhan käyttänyt sukunimeäni koko ikäni, joten enköhän minä tiedä parhaiten kuinka se taipuu.
Nyt ei enää pitäisi tulla tuollaisia ongelmia sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on luonut sivuston, jossa esitellään kuinka sukunimiä taivutetaan.

Ja löytyyhän sieltä myös minunkin sukunimeni Köngäs.
Periaatteessa sekä opettaja että minä olimme molemmat oikeassa. Sukunimeni on mahdollista taivuttaa muotoon Könkään että Köngäksen. (Jälkimmäinen vain kuulostaa minun korvaani nimen raiskaukselta.)

Mutta väittäisin että olin kuitenkin enemmän oikeassa kuin opettajat ja Suomen lehdistö ovat.
Tutkimuskeskuksen Taivutus ja esitystapa-osiossa mainitaan seuraavaa:

"Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Mäki : Mäen, Kirves : Kirveen, Susi : Suden ja Varis : Variksen; Nieminen : Niemisen, Peltola : Peltolan."

"Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä Närhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiisken tai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin."

"Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille. Tällaisia ovat esimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs : Könkään tai Köngäksen."

"Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto."

Ei kommentteja: