maanantai 29. heinäkuuta 2013

VIelä eilisestä aiheesta

En ole katkera exälleni. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon että sinä lyhyenä aikana mitä hän ehti olla poikamiehenä ennen pakotettua liittoaan, hän on löytänyt sen mitä lähti erotessamme etsimään... olla onnellinen itselähtöisesti ilman että muut ihmiset vaikuttaisivat hänen onnellisuutensa tasoon.

Tosiasia on että ihminen voi olla täysin onnellinen tilanteessa kuin tilanteessa ainoastaan silloin kun hän on täysin empaatiton. Siinä vaiheessa kun rakkaus tulee peliin, niin koko homma on menetetty. On mahdotonta tai vähintäänkin vaikeaa olla onnellinen, jos näkee rakkaimpansa kärsivän. Mutta se on osa suhteiden tarkoitusta. Pystymme jakamaan murheemme jonkun toisen kanssa ja näin vähentämään painavaa kuormaa niskassamme sekä iloitsemaan ihanista asioista muiden kanssa ja tuplaamaan niiden tuoman ilon.
Suhteessa elämisessä on aina niin kultareunaisia pilviä ja synkkiä pilviä, se miten jaamme asioita puolisoidemme kanssa vaikuttaa siihen miten jaksamme käsitellä noita synkkiä pilviä. Mutta se kaikki on kiinni meistä itsestämme. Jos pidämme sen kaiken sisällämme, niin saamme sanoa hyvästi kultareunaisille pilville.


Lähetä kommentti