Jaffa Super Sitrus

Pongasin viikonloppuna ensimmäisen Stevialla makeutetun limsan. Täysin puhtaasti Stevialla makeutettuhan tämä ei ole, mutta ehkä se on oikeastaan ihan plussaa. Helpottaa uskaltamaan kokeilla miltä uusi makeutusaine maistuu.

Hartwall Jaffa Super Sitrus

Juoma on Hartwallin Jaffa Super Sitrus. Alkumaku vaikutti erilaisemmalta kuin miltä normaalit täyssokeriset Jaffat. En osaa kuitenkaan sanoa onko maku parempi kuin huonompi kuin normaaleissa, se on vain hieman erilaisempi.
Eniten olen ollut huolissani makeutusaineissa siitä miltä ne maistuvat huoneenlämpöisinä, laimenneina. Joten sen sijaan että olisin nauttinut koko pullon kylmänä, maltoin mieleni ja annoin juoman lämmetä rauhassa yön yli. Yllätys oli positiivinen. Toisin kuin normaaleilla makeutusainelimsoilla, ei Stevian maku korostunut juoman lämmetessä. Ehkä juoma oli lämmetessään jopa miellyttävämmän makuinen kuin jääkylmänä.

Ehdottomasti ostan toistekin ja mielenkiinnolla jään odottamaan miltä maistuu täysin Stevialla makeutettu juoma.

Projekti metrilaku 22

Olen ollut tässä reilun viikon ajan ärtynyt aikatauluista. Ei tullut leikkausta tänä vuonna eikä myöskään tammikuussa. Uusi arvio menee helmikuun lopulle.

Oikojani haluaa että hampaani ovat mahdollisimman tiptop ennen leikkausta ja onhan se varmasti mukavampaa oikoa hampaita terveellä leualla kuin paranemassa olevalla leualla. Mutta kyllä se vähän suututti kun kuulin muutoksista. Olin jo henkisesti alkanut valmistautumaan leikkaukseen, mutta nyt joudun "kärsimään" tätä odotuksen tuskaa ainakin kuukauden verran pitempään.

Minua on alkanut jo pelottamaan ja jännittämään leikkaus. Asiaa ei yhtään helpota se kun tutut pyytävät kertomaan uudestaan ja uudestaan leikkauksesta ja sitten kauhistelevat koko operaatiota. Yritä siinä sitten pysyä viilipyttynä, kun ympärillä maalaillaan vaikka mitä kauhuskenaarioita.

Mutta tosiaan, oikojani päätti leventää ylähammasrivistöä vielä entisestään kuukauden verran. Tällä kertaa hampaisiini ei juurikaan sattunut ja pystyin melko hyvin syömäänkin sairaalakäynnin jälkeen. Sain kouraani myös ison läjän uusia aikoja niin oikojalleni kuin kirurgillekin eli kyllä se leikkaus tulee... hitaan varmasti.

What's going on...

Kyyneleet tulivat silmiin tätä katsoessani. Pojan tarina on aivan liian lähellä omaa tarinaani.

Voimia kaikille koulukiusauksen uhreille.

Stevia

Luin tänään lupaavan uutisen Iltalehden verkkosivuilta. "Kasvista saatava makeutusaine markkinoille Suomessakin" eli artikkelin pätkä puhuu Steviasta.
En ole itse vielä ainetta kokeillut, mutta netissä ainetta käyttäneet ovat sitä hehkuttaneet kunnolla.
Itseäni on hidastaneet oikeastaan kaikki ennakkoluulot makeutusaineita kohtaan, sillä mikään niistä ei maistu sokerille vaan kaikki ovat maistuneet enempi vähempi metallille.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miltä oikeasti maistuu Stevia. Pääsisinkö lopullisesti eroon sokerijuomista?

Pakkanen... sitä iPodini ei tykkää

Ilmojen viilennettyä ja lämpötilan pudottua nollan seutuville ja sen alapuolelle alkaa tulla ikävä vanhaa iPod Shuffleani. Se ei juurikaan valittanut lämpötilanmuutoksista. Ehkä kulutti enemmän patteriaan, mutta muutoin toiminta oli loistava.

iPod Shuffle 2nd generation

Keväällä hankkimani iPod Nano on alkanut huutamaan armoa, joka kerta uloslähtiessäni. Tai vähintäänkin se toivoo että haluaisin kuunnella musiikkia vielä puoli tuntia sisälletulon jälkeen. Kosketusnäyttö ei suostu kylmällä tottelemaan käskyjäni. Onko vika itse kosketusnäytössä vai ovatko jäätyneet sormeni vain niin kylmät ettei näyttö suostu käskyjä ottamaan vastaan... tiedä häntä. Pitäisi varmaan kokeilla asiaa jonkun kanssa. Voisin tosin kokeilla myös sitä että pidän soittimen povellani takin sisällä, enkä rinnuksilla takin päällä tahi taskussa helposti saatavana. Jäätyköön koko tyttö, jos haluaa vaihtaa kappaletta tai lopettaa toiston.

iPod Nano 6th generation

Käyttämäni kosketusnäyttöpuhelimien kanssa lämpötila ei ole tuottanut vielä ongelmia yhtään. Sekä Samsungin Corby Pro että Nokian X3 ottavat käskyt vastaan nätisti. Tosin niissä onkin eri tavalla toimiva kosketusnäyttö.

Pitäisiköhän sittenkin hankkia iPod Shufflesta talvikausiksi uusin versio? Se on ulkonäöllisesti melkein samanlainen kuin tuo aiempi versioni. Tosin siitä ei näe soitettavaa kappaletta ja kappaleen kestoa, toisin kuin nanosta.

Projekti metrilaku 21

Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi ja sain kuin sainkin myös alas leikkauskaaren. Vajaan viikon verran oli hampaat hellinä, mutta sen jälkeen ei minkäänlaista kipua ole ollut. Ja poskien ihokin on pysynyt ehjänä. Vahaa ei ole tarvinnut laittaa tippaakaan.
Voi tätä autuutta.

Kävin tässä myös hammashygienistillä puhdistuttamassa hampaat. Eihän siellä juuri mitään poistettavaa ollut. Kaikki vahingot mitä suusta löytyi olivat ajalta ennen oikomista ja erityisesti ennen karppausta. Karppauksen aikana hammaskiven muodostuminen väheni murto-osaan aiemmasta määrästä ja mömmöäkään ei hampaiden pintaan ole pahemmin muodostunut.

Otettiin minusta myös valokuvat; sekä hammaskalustosta kuin kasvoistakin. Täytyy muistaa jossain välissä kysyä josko niistä kuvista saisi kopiot itselleen. Olisi mukava näyttää kaikille tutuille millaisen operaation olen käynyt läpi. Monikaan ei nimittäin enää juuri muista millainen hammaskalustoni oli ennen rautoja.

Parin viikon päästä on taas oikojalla käynti. Ehkä minä sitten saan tietää lopullisen leikkausajan. Edelleenkin toivon sen olevan joulu-tammikuussa. Pääsisin sitten ehkä jo ensi kesällä sukeltamaan ja elämään huolettomasti.

Karppajan-eväs ja kameramutinaa

Eilen ja tänään on sen verran kiirettä että olen suosiolla päättänyt jättää ruokailun vähemmälle. Toki tilanteeseen vaikuttaa osin myös hampaiden särky.

Sorruin siis einesosastolle ja tuijottelin mitä kivan pehmyttä ja kylmänä syötävää olisi kaltaiselleni rantulle ihmiselle tarjolla. Melkein kiljahdin innosta kun huomasin karppaaja-viitteen yhden leipäpaketin kyljessä. Lähempi tutkiskelu ravintoarvojen osalta toi hymyn kasvoille. Hiilihydraatteja 4,8 g/100 g ja rasvaa jopa 20,7 g/100 g.
Ricoplazan Karppajan-eväs ei sovi viljaa ja hiivaa vältteleville, mutta muuten sisältö miellytti minun makuaistejani. Leivän välistä löytyi pari hassua salaatinlehteä (tuomaan väriä), levyllinen suolakurkkuja, runsaasti majoneesia, gouda-juustoa ja kaksi isoa siivua naudanpaistia. Mielestäni leipäviipaleet olisivat saaneet olla ohuempia ja sitä sisältöä vielä enemmän, mutta veikkaan hinnan pompahtavan siinä vaiheessa sen verran korkeaksi ettei ihan joka ihminen sitä ostaisi. Nyttenkin hinta oli ainakin euron verran kalliimpi kuin vastaavien normaalien leipien.

Kiireisen karppaajan aamupala, joka pilataan Batterylla.

Nyt sitten kameraan. Jo aiemmista kuvista olette päässeet näkemään miten minun Olympus Pen E-PL1 pelittää. Kaikki aiemmat kuvat on otettu automaatti-asennolla ja käytetty ainoastaan sen suomia mahdollisuuksia. Toivon että minulla on jokin säätö vielä hukassa tuolla automaattisella asennolla, sillä se ottaa erityisesti sisätiloissa aivan liian punaisia kuvia.
Alla on automaatti-asennolla otettu kuva.

iAUTO-asento

 Melkoisen synkkä kuva. Ja mitkään löytämäni säädöt eivät vaikuta tuohon lämpöön.
Muissa asennoissa on mahdollista hyvinkin helposti määrittää minkälaisessa valaistuksessa kuvia ollaan ottamassa, jolloin saadan oikeanlaiset sävytkin. Mallina tämän postauksen ensimmäinen kuva. Tosin kameran näyttö tuntuu vähän vääristelevän lopullisia sävyjä. Kuvan ottoa valmistellessa ja kuvaa ottaessa näytöllä näkyy oikeissa sävyissä oleva kuva, mutta valmis kuva näyttää kameralla astetta liian punaiselta. Tietokoneruudulla kuva näyttää kuitenkin olevan ihan oikean värinen.

Tarina avioliitosta

Törmäsin tähän tarinaan FB:ssä ja päätin kääntää sen suomeksi sekä jakaa se kanssanne.

Sinä iltana vaimoni tarjoillessa illallista, tartuin häntä kädestä ja sanoin "Minulla olisi sinulle jotain kerrottavaa." Hän istuutui alas ja alkoi syödä ruokaansa hiljalleen. Huomasin loukkaantumisen hänen katseessaan. Yht'äkkiä en kyennytkään avaamaan suutani. Mutta minun olisi kerrottava hänelle asiani.
"Haluan avioeron." lausuin rauhallisesti. Hän ei näyttänyt ärsyyntyneen sanoista, sen sijaan hän kysyi hiljaa "Miksi?".
Välttelin hänen kysymystään ja hän suuttui siitä. Hän heitti ruokailuvälineet pois ja huusi minulle "Sinä et ole mikään mies!". Sinä yönä me emme enää jutelleet toisillemme. Hän itki. Tiesin hänen haluavan saavan selvyyden siihen mitä oli tapahtunut avioliitollemme. Tuskin olisin pystynyt antamaan hänelle tyydyttävää vastausta; hän oli menettänyt minun sydämeni toiselle naiselle. En rakastanut häntä enää. Ainoastaan säälin häntä!

Syvissä syyllisyyden tuskissani luonnostelin avioeropaperin, missä hän saisi omakseen talomme, automme ja 30% osuuden yrityksestäni. Hän tuijotti paperia ja repi sen palasiksi. Nainesta, joka oli viettänyt kymmenen vuotta elämästään kanssani, oli tullut vieras. Olin pahoillani menetetystä ajasta, varannoista ja elämän energiasta, mutta en voinut ottaa sanojani takaisin. Rakastin toista naista liikaa. Lopulta hän itki voimakkaasti edessäni, mitä olin odottanutkin. Minulle hänen itkunsa oli oikeastaan helpotus. Viikkoja vaivanneesta pakkomielteisestä avioeron ajatuksesta tuli nyt selkeämpi ja varmempi.

Seuraavana päivänä tulin kotiin töistä myöhään ja vaimoni oli kirjoittamassa jotain paperille. Minulle ei ollut tarjolla iltapalaa, joten menin suoraan vuoteeseen. Nukahdin todella nopeasti vietettyäni mahtavan päivän toisen naisen kanssa. Kun havahduin hereille, vaimoni kirjoitti edelleen jotain paperille. En välittänyt siitä vaan jatkoin uniani.
Aamulla hän näytti minulle avioeroehtonsa. Hän ei halunnut minulta mitään, mutta vaati kuukauden varoaikaa ennen avioeropapereiden allekirjoitusta. Tuon kuukauden aikana meidän tulisi elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Syy tähän oli yksinkertainen: pojallamme oli meneillään koeviikot ja vaimoni ei halunnut pojan häiriintyvän avioerosta. Hyväksyin tämän ehdoitta. Mutta hänellä oli vielä lisää ehtoja. Hän muistutti minua siitä miten kannoin hänet kynnyksen yli hääpäivänämme. Hän vaati että tuon kuukauden ajan joka ikinen aamu kannan hänet makuuhuoneestamme etuovelle. Luulin hänen tulleen hulluksi. Tehdäkseni viimeisistä yhteisistä päivistä edes siedettävän hyväksyin hänen oudon vaatimuksensa.
Kerroin naisystävälleni vaimoni ehdot. Hän nauroi ja piti toiveita hulluina. "Mitä tahansa vaimosi yrittääkään, hän tulee kohtaamaan avioeron." sanoi hän ivallisesti.

Vaimollani ja minulla ei ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme aikoihin, joten kun ensimmäisenä päivänä kannoin hänet ulos olimme molemmat arkoja ja kömpelöitä. Poikamme naureskeli takanamme "Isä kantaa äitiä käsivarsillaan." Hänen sanansa satuttivat minua. Makuuhuoneesta olohuoneessa ja sieltä ovelle, kävelin yli kymmenen metriä vaimoni käsivarsillani. Hän sulki silmänsä ja kuiskasi "Älä kerro pojallemme avioerosta." Nyökkäsin masentuneena. Laskin hänet oven ulkopuolelle. Hän meni odottamaan bussiaan päästäkseen töihin. Minä ajoin yksin toimistolleni.

Seuraavana päivänä kantaminen tapahtui huomattavasti helpommin. Hän nojautui rintaani vasten. Tunsin hajuvetensä hänen puserostaan. Tajusin etten ole katsonut häntä tarkemmin aikoihin. Hän ei ollut enää nuori. Hänen kasvoillaan oli pieniä ryppyjä ja hänen hiuksensa olivat alkaneet harmaantua! Avioliittomme oli verottanut häntä. Hetken mietin mitä olinkaan tehnyt hänelle.

Neljäntenä päivänä nostaessani häntä tunsin läheisyyden palaavan. Tämä nainen antoi kymmenen vuotta elämästään minulle. Viidentenä ja kuudentena päivänä ymmärsin meidän välisen läheisyyden kasvavan enemmän. En kertonut naisystävälleni tästä. Päivä päivältä vaimoni kantaminen oli helpompaa. Joka päiväinen treeni teki minusta vahvemman.

Eräänä aamuna hän pohti mitä pukisi päällensä. Hän kokeili useampaa mekkoa, mutta ei löytänyt sopivaa. "Kaikki mekkoni ovat liian suuria" hän huokaisi. Yht'äkkiä ymmärsin miksi jaksoin kantaa häntä helpommin, hän oli laihtunut rajusti. Hän oli haudannut sydämensä sisuksiin niin paljon tuskaa ja kärsimystä. Alitajuisesti kurotin ja kosketin hänen päätään. Poikamme tuli huoneeseen sillä hetkellä ja sanoi "Isä, on aika kantaa äiti ulos.". Hänelle äidin kantamisesta oli tullut olennainen osa päivän rutiineja. Vaimoni viittoi poikaa tulemaan lähemmäs ja halasi häntä lujaa. Käänsin katseeni pois, sillä pelkäsin muuttavani mieleni näinä viimeisinä päivinä. Nostin hänet käsivarsilleni ja kannoin makuuhuoneesti ensin olohuoneeseen ja sieltä aulaan. Hänen kätensä olivat kiertyneet hellästi kaulani ympäri. Minä pidin hänen vartalostaan tiukasti kiinni, kuten hääpäivänämme. Mutta hänen keveytensä suretti minua.

Viimeisenä päivänä kantaessani häntä jokainen askeleeni oli raskas. Poikamme oli jo mennyt kouluun. Pidin vaimoani tiukasti kiinni ja sanoin "En tiennyt että elämästämme puuttui ainoastaan hellyyttä."
Ajoin toimistolleni. Hyppäsin kyydistä lukitsematta edes ovia. Pelkäsin jokaisen viiveen muuttavan mieltäni toiseen suuntaan. Nousin rappuset. Naisystäväni avasi oven ja sanoin suoraan hänelle "Anteeksi, en haluakaan avioeroa enää." Hän katsoi minuun hämmästyneenä ja kosketti otsaani. "Onko sinulla kuumetta?" hän kysyi. Siirsin hänen kätensä päältäni. "Anteeksi, en voi erota. Avioliittoni oli tylsä ja mennyttä koska hän ja minä emme arvostaneet pieniä yksityiskohtia elämässämme, ei se ettemmekö rakastaneet toisiamme enää. Nyt ymmärrän, että siitä lähtien kun kannoin hänet kotiimme hääpäivänämme minun on tarkoitus pitää hänestä huolta siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa." Naisystäväni tajusi viimein tilanteen. Hän läimäytti minua lujaa, löi oven kiinni ja purskahti itkuun. Laskeuduin portaat alas ja ajoin tieheni.

Ostin matkan varrella kukkakaupasta kukkakimpun vaimolleni. Myyjä kysyi "Mitä kirjoitetaan korttiin?". Hymyilin ja vastasin "Kannan sinut ulos joka aamu kunnes kuolema meidät erottaa."
Sinä iltana saavuin kotiin kukkakimppu kädessäni ja hymy kasvoillani. Juoksin portaat ylös... vain löytääkseni vaimoni vuoteesta... kuolleena. Vaimoni oli taistellut syöpää vastaan kuukausia ja minä olin ollut liian hurmoksissa naisystävästäni edes huomatakseni sitä. Hän tiesi kuolevansa pian ja halusin säästää minut poikamme negatiiviselta reaktiolta avioeroamme kohtaan. Ainakin poikani silmissä tulen olemaan aina rakastava aviomies.

Ne pienet yksityiskohdat elämissämme ovat niitä, jotka oikeasti vaikuttavat suhteissamme. Ei se ole asunto, auto, omaisuus tai pankissa lojuvat rahat. Nämä luovat pohjan mahdolliselle onnellisuudelle, mutta eivät itsessään pysty antamaan onnea.

Löytäkää aikaa ollaksenne puolisollenne ystävä ja tehkää niitä pieniä tekoja läheisyyden luomiseksi. Olkaa onnellisia avioliitoissanne!

Lushin talvituoteilta

Talvi on tuloillaan, mutta ei kuitenkaan. Tässä lunta odotellessa pääsin tutustumaan etukäteen Lushin tämän talven ja joulun tuotteisiin. Tuntui että joulu olisi tullut jo lokakuussa... no, pikkujoulu nyt ainakin.

Tuoksuja löytyy makeasta mausteiseen ja värejä karamelleista maksalaatikkoon. Kyllä, kyllä, sanoin maksalaatikko. Siltä Bûche de Noël ensi silmäyksellä näytti suomalaiseen silmään, kiitos tuotteen pinnalla olevan merilevän. Tuotteen nimi tarkoistaa oikeasti ranskalaista jouluherkkua nimeltä jouluhalko. Alapuolella olevassa kuvassa jouluhalko on oikeassa alakulmassa. Bûche de Noël on kasvojen puhdistusaine, jonka pääosassa on manteli sekä muut jälkiruokaan sopivat herkut. Olen jo ehtinyt sitä pari kertaa käyttää ja mukavan pehmeiksi kasvot jäävät pesun jälkeen. Mielenkiinnolla odotan talvipakkasia, jotta näen miten ihoni sitten käyttäytyy.

Viime vuodelta tutut Snow Fairy ja Glögg ovat taas palanneet. Snow Fairy on tänä vuonna laajentunut myös huulivoiteeksi. Kirkkaan pinkin lisäksi huulivoiteisiin on tullut hailakan pinkin värinen Celebrate ja lämpimän oranssiin vivahtava Chilli Tingle.

Sokerikuorintojen sarallekin tuli taas uutta kivaa. Aloinkin jo kaipaamaan hieman lisää vaihtelua tuoksuihin, vaikka eivät nuo nykyisetkään missään nimessä huonoja ole. Tämän talven uutuus on Australian Igloo. Pidän paljon tuoksusta, mutta hieman epäilyttää miten kuorinnan sisuksissa oleva öljy käyttäytyy. Käytän sokerikuorintaa säännöllisesti tankotanssi-harrastukseni vuoksi. Kuorinnalla saan poistettua kitkaa vähentävät ainekset iholtani.

'Huulillekin tuli uusi sokerikuorintatuoksu lisää. Hassunoloinen tuote tuo Pow Wow. Sokerihuulikuorinnalla lähtee muuten Max Factorin Lipfinity todella hyvin pois, eikä sitä tarvitse juurikaan edes hangata.

Hyytelösaippuat ovat jotain, mikä ei vain mahdu minun kaaliini. Niitä on kiva katsella ja vielä hauskempaa niitä on heilutella sekä koskea, mutta käyttämään niitä en ole oppinut. Eikä kyllä yksikään ystävistäni tunnu ymmärtävän miten niitä käytetään. Ensiksi sitä yrittää ottaa käteen kuin tavallista saippuaa, mutta hyytelö on huomattavasti liukkaampaa kuin tavallinen saippua. Joten lopulta sitä vain "repii" hyytelöstä palasen ja silppuaa sen vielä pienemmiksi palasiksi, minkä jälkeen epätoivoisesti käyttää näitä pieniä paloja peseytymiseen. Niille, jotka osaavat hyytelösaippuaa käyttää oikein on näin joulun alla tullut tarjolle tuoksuna Jilted Elf.
Perinteisiä saippuoita minäkin sentään osaan käyttää. Ja viime vuodelta on palannut vanhoja tuttuja sekä uusia ystäviä, joista varmaan moni tulee ilahduttamaan minuakin kotiin asti. Northern Lights-saippua miellytti minun nenäkarvojani mukavasti ja uskoisin tämän sopivan myös ei-niin-vahvoja-tuoksuja-käyttäville tutuilleni. Angel's Delight... On muuten hupaisaa, kun raavas mies käy suihkussa ja palatessaan sieltä on yltäpäältä klitterissä. Candy Cane on minun uusi suosikkini ja sitä minun pitää ostaa mitä pikimmin varastoihini. Snowcaken kultaisuus houkuttaa myöskin sen haalimiseen.

Kylpyvaahdoista ei kovin moni suomalainen pääse nauttimaan, vaikka moni niistä haaveileekin. Itseltänikin löytyy pari kylpyvaahtopalaa. Tosin ei minulta löydy ammetta tahi edes vatia missä jalkojani liottaisin. Tosin Magic Wandin myötä voisin sellaisen kyllä ostaakin. Gingerbread House on myös taas palannut valikoimiin.

Sain kokeiltavakseni Bûche de Noëlin, Glögg-suihkugeelin, Northern Lights-saippuan, Australian Igloo-sokerikuorinnan ja Snow Fairy-huulivoiteen. Nämähän eivät minulle tietenkään riittäneet, joten ostin vielä lisäksi Snow Fairy-suihkugeelin (säästöpakkauksen tottakai), Prince-ajovoiteen ja The Big Tease-muotoilugeelin.

Ostokseni ja lahjat

Ehkä minä pärjään näillä jouluun asti. Tosin tuota Snow Fairya kyllä voisi ostaa vielä matkapakkauksen. Ja hiuksetkin kaipaisivat kohta lisää shampoota...

Halloween

En vietä Halloweenia, mutta tämän videon myötä toivotan kuitenkin hyvää Halloweenia kaikille niille jotka sitä viettävät.

Elämän ihme

Tänään oli tarkoitus laittaa postaus Lushista, mutta eilen tapahtui sen verran mielenkiintoista että se taitaa siirtyä seuraavaan päivään.

En voi muuta kuin ihailla kaikkia teitä naisia, jotka käytte läpi synnytyksen. Minä pääsin seuraamaan synnytystä vierestä. Olin nuoren pariskunnan tukena heidän valmistautuessaan koitokseen. Prosessi meni niin nätisti läpi etteivät he olisi tarvinneet minua lainkaan, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. No, saipahan ainakin tuleva isä nukuttua edellisen yön rauhassa minun pitäessäni seuraa äidille. Ja tulevan äidin torkkuessa minä taas pidin seuraa isälle. Ja varsinaisen synnytyksen aikana tarkkailin tulevan isän kasvoja, jotta voisin tarvittaessa napata hänet turvaan. Isä hoiti hommansa loistavasti kotiin, ei pienintäkään heikotuksen merkkiä näkynyt. Tosin sain seurata myös vauvan syntymistäkin huomattavasti paremmin kuin isä, sillä istumapaikaltani oli melkoisen suora näkymä vauvaan.

2 tuntia vanha prinssi

Tulevan äidin käymä läpi prosessi on kyllä raskas. Hänen kasvoiltaan näkyi miten takana oli pitkä kivulias yö ja päivä. Iho meni harmaaksi ja lihakset olivat vääristyneitä. Kuitenkin lapsen synnyttyä hän alkoi oikein hehkua onnellisuutta ja äitiyttä. Ainoat jäljelle jääneet merkit läpikäydystä prosessista olivat väsyneet kasvot, pienentynyt vatsa ja nyytti sylissä.

Ja jos Raamattuun on uskomista, niin kaikkesta tuosta kivusta saamme kiittää Eevaa. Toisaalta, jos kipuja ei olisi, meitä olisi luultavastikin huomattavasti enemmän tässä maailmassa ja koko maapallo olisi jo perikadossa.

Ahdasmielisyyttäkö

Ajoittain sitä miettii miksi kummassa on jonkun ystävä vaikka mitään yhteistä asiaa ei tunnu olevan. Ehkä minä tunnen velvollisuudekseni saada hänen silmänsä avattua maailmalle ja ymmärtämään että meitä on moneen lähtöön ja saadakseen kunnioitusta on myös kunnioitettava muiden ihmisten tapoja.

Joskus aiemmin tein postauksen, joka käsitteli ainakin osittain "Minä, minä, minä"-syndroomaa, joka tuntuu vaivaavan nykymaailmaa. Tämä tuntuu vaivaavan ystäväänikin ajoittain. Kaikkien pitäisi tehdä hänen ehtojen mukaan ja jos muuta yrittävät, ovat he täysiä idiootteja. Kun taas hänellä itsellään on oikeus rikkoa täysin samat ehdot ongelmitta.

Olen elänyt niin pitkään kansainvälisessä ympäristössä etten enää millaista oli elää ympäristössä, jossa on vain suomalaisia. Olinko minäkin silloin ystäväni kaltainen? Ei, en usko. Sillä minä halusin ja haluan matkustaa ja paljon. Ystäväni taas on tyytyväinen punaiseen mökkiinsä. Minä haluan oppia puhumaan eri kieliä. Ystäväni... no helpompaa olisi, jos muut opettelisivat suomen kielen. Minä haluan oppia eri kulttuureja. Ystäväni mielestä kulttuurit ja niihin liittyvät rajoitukset ovat hällä väliä, jos kasvissyöjä-hindu tulee hänen luokseen kylään niin sehän syö aivan satavarmasti lehmästä tehtyä lihakeittoa (sama koskee myös suomalaista vegaania).

Niin kauan kun juttelemme vain ylimaallisia suomalaisuuteen liittyvistä asioista ei mitään ongelmaa ole. Mutta jos siirtyy vieraisiin kulttuureihin, alkaa mielessäni kiehua hiljaa.
Luulen että ei mene enää kauankaan kun avaan suuni ja mainitsen hänelle melko suoraan hänen asenteestaan. Rauhallinen keskustelu kun ei tunnu oikein menevän kaaliin. En haluaisi myöskään loukata häntä, mutta kauanko jaksan sitä että hän loukkaa minua ja kaikkia eri kulttuureista kotoisin olevia ystäviäni aina puhuessaan?
Ehkä hänen pitäisi viettää aikaansa enemmän ulkomaalaisten seurassa. Siis sellaisten, jotka tietenkin puhuvat suomea.

Toivon todella että hänen silmänsä aukeavat iän myötä näkemään kaikki maailman värit, eikä vain sini-valkoista.

Minä ja Lush

Törmäsin Lushiin ensimmäisen kerran Budapestissä asuessani siellä. En voi väittää että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta vähitellen sen tuoksut kiemurtelivat mielihyvää lisääviin hermovälittäjäaineisiin.
Budapestissä oleva liike oli melkoisen dramaattinen kokemus kliiniseen ja melkein hajuttomaan tuoksuun tottuneelle suomalaiselle. Useimpien suomalaisten kotihan tuoksuu joko likaiselta tai sitten ei niin miltään eli täysin neutraalilta. Ensimmäisellä kerralla siellä käydessäni nenäni ilmoitti vain hajujen ylikuormituksesta. Mistään tuoksusta ei saanut mitään selvää. Seuraavalla käyntikerralla nenäni onnistui haistamaan muutaman eri tuoksun ennen kuin tuoksujen määrä sekoitti nenän täysin. Toisaalta sama hommahan on kyllä parfyymejakin testatessa. Erilaisia hajuja voi erottaa vain muutaman kerran ennen kuin hajuaisti menee sekaisin ja väittää kaiken tuoksuvan täysin samalta.
Innostuin Lushin tuotteista niin paljon että ensimmäisellä Suomeen tulokerralla olin haalinut tuomisikseni valehtelematta pari kiloa erilaisia saippuoita. Ja myöhemminkin joka kerta kun kävin Budapestissä, kävin myös Lushista ostamassa uusia tuomisia.

Kun Espoon Isoon Omenaan avattiin Lush-myymälä, tunsin olevani taivaassa. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä otin polkupyöräni ja pyöräilin sillä ensin Viikistä Siilitien metroon. Minä ja pyörä matkasimme metrolla Ruoholahteen, mistä sitten pyörällä Isoon Omenaan. Olisihan sitä helpommalla päässyt, jos olisin käyttänyt bussia. Mutta kun se seutulippu maksaa ja minulla on vain Helsingin sisäinen lippu. Hmmm, säästänköhän hieman väärissä paikoissa. Toisaalta sainpahan kunnolla liikuntaan.
Lushin liikkeen tuoksu kutitti mukavasti nenääni jo sisään saapuessani. Ja hetken päästä odotus palkittiin. Rohmusin melkoisesti kaikkia herkkuja (ettei minun tarvitsisi olla heti pyöräilemässä takaisin) ja nautin jokaisesta tuoksusta. Toisin kuin Budapestin liike ei Ison Omenan liikettä oltu suljettu neljän seinän sisään, vaan se on osittain avoin kauppakeskukseen. Se vähentää huomattavasti sitä massiivista tuoksujen sekamelskaa mikä vaivasi pahasti Budapestissä ja Ison Omenan liikkeessä oli todella helppo erottaa jokaisen tuotteen hajun.

Minua harmitti pitkään että Lush löytyi ainoastaan Isosta Omenasta. Odotukseni palkittiin myöhemmin kun uusi toimipiste avattiin ihan Helsingin keskustaan Citykäytävälle. Enää ei tarvinnut hamstrata, tosin kun siihen on oppinut on siitä vaikea oppia pois. Sen huomaa joka kerta liikkeessä käydessä. Vaikka Citykäytävän liike on neljän seinän sisällä, ensimmäisellä käyntikerralla hämmennyin ettei sekään tuoksunut juurikaan Ison Omenan liikettä enempää. Ehkä täällä Suomessa on huolehdittu huomattavasti paremmin ilmastoinnista kuin Budapestissä oli.

Ystävieni iloksi tai kiroukseksi he ovat päässeet osallisiksi myös saippuoihin, hierontapaloihin ja muihin ihon-/hiustenhoitotuotteisiin. Nimittäin kun haluan ostaa jollekin lahjan, enkä yksinkertaisesti löydä sitä täydellistä lahjaa ystävälleni, kipitän Lushiin ja valitsen sieltä mieleisen lahjapaketin. Saippuaahan kuluu aina ja normaaleista kaupoista ostetut saippuat ovat aivan liian tavallisia. Viherpiipertäjä-ystävätkin ovat olleet tyytyväisiä lahjoihin, sillä lahjapakettien "styroksi"-pehmikkeet ovat ekologisesti joko paukkumaissia tai maissipötkylöitä.

Ei varmaan tarvitse pahemmin miettiä, minkä merkkistä saippuaa käytän vain ja ainoastaan.

Napakoruni mun

Kuukausi sitten kyllästyin siihen että tehtyäni tietyn liikkeen treeneissä onnistuin jotenkin repaisemaan napakorun reikää auki. Lisäksi napakoruni kasvoi vähitellen hieman vinoon ja kohtaan, jossa ulostuloaukko alunperin sijaitsi, tuli aina rupi. Jouduin repimään tuon ruven aina irti ja suoristamaan napakorua takaisin alkuperäiseen kohtaansa.
Poistin korun ja päätin antaa reiän mennä umpeen. Umpeutuminen ei näköjään tapahdukaan ihan kädenkäänteessä. Reiän ulostuloaukko meni kyllä umpeen, mutta ihon alla oleva onkalo ja sisäänmenoaukko pysyivät auki.
Eilenillalla oli sitten tylsä hetki ja kaivoin kätköistäni esiin napakoruni. Koru meni sisään nätisti, mutta se ulostulo oli hieman hankala. Aikani yritettyä pienen pieni reikä löytyi ruven alta, mutta eihän siitä reiästä mitään mahdu tulemaan. Sain aivan idioottimaisen idean ja hain partaveitseni. Pieni hipaisu jo olevan pingotetussa tilassa olevaan reikään suurensi reikää sen verran paljon että koru solahti nätisti ulos.
Parin tunnin kuluttua kirosin touhuani, sillä napakorun ympäristö oli hieman arka ja vatsallaan tai kyljellään nukkumista ei voinut ajatellakaan. No, tätähän se oli silloinkin kun alunperinkin otin napakorun. Joten kyllä tämä tästä vielä paranee.

Katsotaan milloin taas kyllästyn koruun ja poistan sen.
Viimeistään leikkauksessa sen joudun ottamaan pois. Edellisen leikkauksen yhteydessä korun paikalleen saaminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä reikä oli silloin vielä hyvin tuore ja leikkaus suoritettiin lähelle napakorun reikää.

Apinoiden planeetan synty

Oi tätä autuutta! Pitkän tauon jälkeen sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni ja raahattua itseni teatteriin. Hinku on ollut kova, mutta liha on mitä ilmeisemmin ollut heikko. Siinä vaiheessa kun olisi ollut mielialaa teatterille, ei teatterissa ollutkaan enää mitääm mielenkiintoista katsottavaa.
Nyt sunnuntainakin näytti pahasti siltä. Pitkään pohdin onko Apinoiden planeetan synty katsomisen arvoinen. Minua aina pelottaa nämä uudelleenohjaukset. Päätin kuitenkin uskaltaa.

Lopputulos oli ihan kelpo elokuva. Ainakin se on huomattavasti järkevämpi kuin alkuperäinen Pako apinoiden planeetalta, jossa tulevaisuudesta tulee puhuvia apinoita menneisyyteen ja jättävät jälkeensä puhuvan apinavauvan joka johtaa apinat maan valtiaiksi. Uusi versio ainakin selittää miksi apinoista tuli älykkäämpiä ja pystyivät voittamaan ihmiset vaikka ihmisillä oli aseet ja muut vempeleet saatavilla.

Suosittelen katsomaan, jos haluatte Apinoiden planeetasta järkevämmän.

Projekti metrilaku osa 20

Näköjään minulta on jäänyt pari viimeistä oikojalla käyntiä postaamatta tänne.

Sain kesän aikana myös viimeisiin poskihampaisiin raudat ja ikenet eivät ole aiheesta juurikaan pitäneet. Raskaasti nukuttujen öiden jälkeen, poskihampaiden tyviin sattuu niin maan penteleesti. Ja jos oikein huonosti on vielä mennyt, niin posketkin ovat auki.
Kesähelteet aiheuttivat omat ongelmansa, sillä suu kuivui liikaa ja pienikin hankaus poskeen aiheutti aukeamisen.

Minua on myös ensimmäistä kertaa haukuttu rautojeni vuoksi. Se oli erittäin masentavaa, vaikka tiedän tarkalleen miksi tyyppi sen teki.
Olin yökerhossa tanssimassa ystävieni kanssa. Yksi erittäin känninen henkilö päätti sitten tehdä hieman liikaa tuttavallisuutta minuun erittäin tökeröllä tavalla. Torppasin hänet suoraan. Tyyppi jäi tuijottamaan hölmistyneenä, kunnes huomasi suussani raudat ja siitähän se riemu vasta syntyikin. "Hyi hitto, sullahan on raudat." oli tämän sanailun alku. Hieman meni sen jälkeen illasta ilot pois ja muutenkin ei enää tehnyt mieli mennä aikoihin ulos.

Nyt viimeisellä oikojakäynnillä sain ylös leikkauskaaren ja alas uusittiin "tavallinen" kaari. Leikkauskaari on vankempaa tekoa ja siltä se on tuntunutkin suussa. Ensimmäiset pari päivää itkin kipua ja söin särkylääkkeitä. En pystynyt menemään töihin ja ruoan puremista ei voinut edes ajatellakaan. Viikon verran hampaat olivat purukelvottomat eli jäätelöllä ja keitoilla mentiin. Edelleenkin on päiviä ettei mieleni tee mitään pureskeltavaa. Ja niitä seuraa päiviä jolloin hampaitani kutittaa paljon ja haluaa pureskella mitä tahansa vain suun eteen tuodaan.

Seuraavalla kerralla tulee toivon mukaan leikkauskaari alas. Odotan sitä jo kauhulla.

Lohdutan kuitenkin itseäni sillä että leikkaus ei voi olla enää kaukana, jos kerran suuhuni laitetaan jo leikkauskaareja.

Sukunimien taivutus

Monet kerrat olen riidelly äidinkielen opettajien kanssa siitä kuinka sukunimeni taivutetaan. Opettajat ovat väittäneet minun olevan väärässä ja minä olen väittänyt opettajien olevan väärässä. Olenhan käyttänyt sukunimeäni koko ikäni, joten enköhän minä tiedä parhaiten kuinka se taipuu.
Nyt ei enää pitäisi tulla tuollaisia ongelmia sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on luonut sivuston, jossa esitellään kuinka sukunimiä taivutetaan.

Ja löytyyhän sieltä myös minunkin sukunimeni Köngäs.
Periaatteessa sekä opettaja että minä olimme molemmat oikeassa. Sukunimeni on mahdollista taivuttaa muotoon Könkään että Köngäksen. (Jälkimmäinen vain kuulostaa minun korvaani nimen raiskaukselta.)

Mutta väittäisin että olin kuitenkin enemmän oikeassa kuin opettajat ja Suomen lehdistö ovat.
Tutkimuskeskuksen Taivutus ja esitystapa-osiossa mainitaan seuraavaa:

"Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Mäki : Mäen, Kirves : Kirveen, Susi : Suden ja Varis : Variksen; Nieminen : Niemisen, Peltola : Peltolan."

"Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä Närhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiisken tai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin."

"Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille. Tällaisia ovat esimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs : Könkään tai Köngäksen."

"Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto."

Valokuvia menneisyydestä

Olen vihdoin ja viimein kyennyt alkamaan käymään läpi elämäni aikana otettuja valokuvia ja poistamaan sieltä kuvia, joita en tunne omikseni.
Kymmenen vuotta ja ~30 000 valokuvaa olisi koneella odottamassa läpikäymistä. Seitsemän vuotta olen jo osittain käynyt läpi ja ainakin 7000 valokuvaa on lentänyt taivaan tuuliin.
Raskas on prosessi, mutta läpi ne on käytävä.
Tällä hetkellä käyn läpi mieheni valokuvia. On ollut mukava nähdä hänen edistymistään valokuvauksen saralla.

Huomasin eilen että jotain tapahtui sinä vuonna kun työskentelin Budapestissä. Hänen valokuviensa sävy muuttui. En tiedä miten, mutta niistä huokuu jotain ei-niin-miellyttävää. Teknisesti kuvat ovat hyviä, mutta jotenkin se mitä on kuvattu tai mistä kuvakulmasta on kuvattu vaikuttaa kuvaan hyvin negatiivisesti.

Sen jälkeen kun hän alkoi viettää enemmän aikaa ystävänsä seurassa alkoivat valokuvatkin olemaan enemmän naista halventavia.

En ole noita aiemmin huomannut, mutta nyt kun nopeaan tahtiin käyn läpi monen vuoden valokuvia se ero on selkeä. Hieman pelottaa käydä läpi myöhempien vuosien kuvia.

Virkatun käsilaukun ohje

Minulta on pyydetty aiemmin tekemäni käsilaukun ohjetta. Löysin vihdoin ja viimein merkintäni... ainakin osittaiset, joten tässä tulee ohje. Jos ohjeesta löytyy virhettä tai ohje tuntuu muuten aivan käsittämättömältä, niin pistäkää kommenttia kehiin.

Lanka on Patons 100 cotton DK ja sitä meni laukkuun yhteensä 68 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoluokkaa 3,5 mm.
Laukku kootaan kahdesta sivukappaleesta, hihnasta ja kahdesta kukasta.

Laukun etukappale

1. Tee 42 ketjusilmukkaa.
2. Virkkaa kolmanteen ketjusilmukkaan koukusta käsin kolmoispylväs. (Treble = Kyseinen silmukka on samanlainen kuin pylväs, mutta aloituksessa on yksi langankierto enemmän.)
3. Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan kolmoispylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 40 pylvästä.
4. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa seuraavan kerroksen alkuun.
5. Virkkaa jokaiseen kolmoispylvääseen uusi kolmoispylväs.
6. Virkkaa 14 kerrosta seuraten kohtia 4. ja 5.
7. Päätä lanka.

Laukun takakappale ja läppä

1. Kohdat 1.-5. ovat samanlaiset kuin laukun etukappaleessa.
2. Virkkaa 15 kerrosta seuraten etukappaleen kohtia 4. ja 5.
3. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
4. Virkkaa kolmoispylväitä 36 kolmoispylvästä.
5. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
6. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
7. Virkkaa kolmoispylväitä 32 kappaletta.
8. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs. 
9. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
10. Virkkaa kolmoispylväitä 28 kappaletta
11. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs. 
12. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
13. Virkkaa kolmoispylväitä 24 kappaletta
14. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs. 
15. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka  ja 1 pylväs.
16. Virkkaa kolmoispylväitä 20 kappaletta
17. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
18. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
19. Virkkaa kolmoispylväitä 16 kappaletta
20. Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
21. Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka, 1 puolipylvästä ja 3 pylväs.
22. Virkkaa kolmoispylväitä 6 kappaletta
23. Kerroksen loppuun virkkaa 3 pylvästä ja 2 puolipylvästä.
24. Viimeisen kerroksen alkuun virkkaa 1 ketjusilmukka, 2 puolipylvästä ja 5 pylvästä
25. Virkkaa ketjusilmukoista napinmentävä lenkki.
26. Virkkaa 5 pylvästä, 3 puolipylvästä. Päätä lanka.

 Hihna

1. Virkkaa 216 ketjusilmukkaa
2. Virkkaa 1 pylväs toiseen ketjusilmukkaan koukusta nähden.
3. Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan pylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 215 pylvästä.
4. Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs kerroksen loppuun asti.
5. Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs. Päätä lanka.

Suuri kukka

1.  Virkkaa 8 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
2. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 kolmoispylväs.
3. Toista renkaalla seuraava silmukkasarja 5 kertaa: 6 ketjusilmukkaa, 3 kolmoispylvästä.
4. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa, 1 kolmoispylväs ja piilosilmukka kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan.
5. Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka.
6. Edellisen kerroksen 6 ketjusilmukan renkaaseen virkkaa 1 pylväs, 1 puolikolmoispylväs (Half Treble), 7 kolmoispylvästä, 1 puolikolmoispylväs, 1 pylväs.
7. Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä edellisen kerroksen kolmoispylväs väliin ja virkkaa 1 piilosilmukka seuraavaan kolmoispylvääseen.
8. Toista kohta 6.
9. Toista kohtia 6. ja 7. kunnes jokainen edellisen kerron ketjusilmukka rengas on käyty läpi,
10. Viimeisen kohdan 7 piilosilmukka virkataan kiinni edellisen kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan. Päätä lanka.

Pieni kukka

1. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
2. Virkkaa 1 ketjusilmukka ja 15 pylvästä renkaaseen. Yhdistä pylväät piilosilmukalla ensimmäiseen pylvääseen.
3. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, 2 kolmoispylvästä, 3 ketjusilmukkaa ja piilosilmukka seuraavaan pylvääseen.
4. Toista kohta 3. vielä 4 kertaa. Virkkaa viimeinen piilosilmukka edellisen kerroksen viimeiseen pylvääseen. Päätä lanka.

Yhdistä Laukun etu- ja takakappaleet toisiinsa. Kiinnitä hihna laukkuun. Kiinnitä nappi kannen napinläven osoittamaan paikkaan
Kiinnitä pieni kukka suuren kukan päälle ja kiinnitä haluamaasi kohtaan laukkua.

Tapahtuipa julkisessa

Tänään töihin mennessäni bussin kyytiin astui sokea mies. Hän istuutui ja alkoi kaivamaan reppuaan. Löysi repustaan mustan litteän esineen. Leukani varmaan tipahti maahan kun tajusin esineen olevan läppäri. Miten ihmeessä sokea ihminen voi käyttää läppäriä?
Hän avasi läppärin kannen, laittoi koneen päälle, sulki kannen ja laittoi takaisin reppuunsa. Anteeksi mitä? Jatkoi repun kaivamista ja otti esille toisen mustan litteän esineen. Hetken mietittyäni sitä keksin kuin keksinkin mikä kumma oli kyseessä. Sen keksittyäni totesin olevani täysin uuno.

Pistenäyttö

Miten muuten sokea pystyy lukemaan näytöllä olevaa tietoa kuin pistenäytöllä? Tuo laite herätti myös muidenkin uteliaisuuden. Yksi miehen lähellä istuva nainen tuijotti laitetta etukenossa unohtaen muut ympärillä olevat ihmiset ja nähden ainoastaan sokean miehen, joka ei huomaisi hänen touhujaan.

Ja vähän kauempana pari vanhempaa rouvaa supattelivat normaalilla äänellä siitä miten he voisivat kyllä elää kuuroina, mutta missään nimessä eivät kyllä edes puolisokeina. Eihän puolisokeana voi pitää elämäänsä minkään arvoisena. Huoh, ilmeisesti rouvat olivat puolikuuroja ja -sokeitakin sillä miehen kasvoista näki selkeästi että hän kuuli heidän puheensa. Hänen kasvoilleen nousi erittäin iso virnistys kuunnellessaan naisten keskustelua. Oli tainnut kuulla useamman kerran samanlaisia keskusteluja.

Sydäntäni lämmittää nähdä miten sokeat ja kuurot pystyvät käyttämään hyväkseen nykytekniikkaa. Kuten kuurojen hyväksikäyttämät videopuhelut.

Kuva Aviriksen sivuilta.

Olympus Pen E-PL1

Mulla on kamera. Mulla on ikioma pikkuinen järkkäri. Ja minä en osaa käyttää sitä... vielä.

Pari viikkoa sitten kuvasin pienen pientä söpöä löytökoiraani, kun huomasin että pokkarini ei suostu tekemään tarkennusta vaan haluaa heti laukaista kuvan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen häiriö, mutta kyllä se vain laittaa miettimään josko olisi aika hankkia uusi kamera.

Ystäväni ovat yrittäneet jo pidemmän aikaa saada ostamaan järkkäriä ja yksi oli jopa valmis antamaan minulle oman vanhan kameransa lahjaksi. Kieltäydyin kohteliaasti siitä kamerasta. Hukkaanhan sellainen ammattikäyttöön tarkoitettu kamera olisi mennyt minun käsissäni.

Viikko sitten selasin Hullujen Päivien kuvastoa ja silmäni pongasivat Olympuksen Pen E-PL1 -mikrojärjestelmäkameran hintaan 249 €. Hieman alkoi kamera kutkuttamaan ja merkkasinkin sen ostoslistaani.
Tosin seuraavana päivänä sain eteeni Expert Expon kuvaston ja mikäs se siellä killitti. Niinpä niin, samainen kamera, mutta korkeammalla hinnalla. Exposta sen olisi saanut omaksi hintaan 369 €, jolloin settiin kuului myös perusobjektiivin lisäksi 40-150 mm objektiivi. Voi sitä tuskaa kun mietin kumman setin haluan.
Päädyin Expon settiin. Yksinään tuon ylimääräisen objektiivin olisin saanut hintaan 179 € (ovh. 349 €) Rajala Pro Shopista, joten säästöä tuli ihan mukavasti ja varmastikaan en olisi toista objektiivia raaskinut ostaa aikoihin.

Olen saanut nyt sitten viikon verran leikkiä tuolla kameralla ja räpsinyt muutaman hassun kuvankin. Ja paino sanalla RÄPSINYT. En todellakaan osaa vielä ottaa kuvia tuolla.

Ilmoitin ystävilleni etteivät enää esittelisi minulle kameroita, kun nyt minun on upouusi kamera ja juuri sellainen mikä minun taidoilleni sopii. Siitä seurasi pitkä hiljaisuus ja kysymys millaisen kameran oikein ostit. Mainittuani kameran nimen, seurasi vielä pitempi hiljaisuus. Ensimmäinen kommentti, joka tuli oli: "Sun pitää hankkia siihen VF-2... Joo ja sen jälkeen tämä ja tämä adapteri, niin saat sen ja tuon merkin objektiivit käytettäväksesi." Aargh! No, hyvä... eivät sentään haukkuneet kameraa lyttyyn, vaan näkivät siinä potentiaalia.

Kiusaksenne tässä on muutama minun ottama kuva automaatti-asetuksilla.

Viikin apina

Perusobjektiivin etäisin asento

Perusobjektiivin lähin asento. Tarkennus meni hieman huti.

Lisäobjektiivin etäisin asento. Niin se tarkennus...

Lisäobjektiivin lähin asento

Perusobjektiivi

P.S. Se mun löytökoira oli hoidossani vain vuorokauden. Sen jälkeen vein sen löytöeläintaloon mistä parin päivän päästä omistaja kävi noutamassa sen.

Viimeinen verenluovutukseni

Kävin lauantaina 17. kerran verenluovutuksessa. Kyllä se tuntuu aina yhtä mukavalta tehdä jotain, joka auttaa muita ihmisiä. Varsinkin kun tietää että itsellä on luultavasti edessä tilanne jolloin itse tarvitsee sitä verta.

Tämä kerta oli näillä näkymin viimeinen luovutukseni tälle vuodelle ja mitä luultavimmin olen luovutuskiellossa myös ensi vuonnakin. Leukaprojektini alkaa olla siinä vaiheessa että kohta olen leikkausjonossa.
Seuraava verenluovutuskertani osuisi tämän vuoden loppuvaiheille, jolloin sitä verta todellakin taas tarvitaan paljon. Mutta samoihin aikoihin olisi myös minun leikkauksenikin ja verenluovutuskarenssi alkaa ainakin kuukausi ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeinen karenssi minun tapauksessani on 4-6 kuukautta, riippuen siitä miten joudun syömään lääkkeitä ja miten pystyn ylipäätäänsäkään syömään yhtään mitään.

Käykää hyvät ihmiset luovuttamassa verta. Jostain syystä viikonlopun aikana on O Rh Neg -veren varastot tyhjentyneet melkein kokonaan.

Kesäpäivän viettoa

Mikä sen ihanampi tapa viettää kaunista kesäpäivää kuin ulkoilemalla lemmikin kanssa ja vauhtiahan niillä aina riittää.
Vihdoin ja viimein olen keksinyt tavan jolla löydän lemmikkini, jos se sattuu hetkeksi katoamaan silmistäni.

Löytöpanta konnalle

Ja se toimii vallan loistavasti

Vasemmalla kaukana näkyy lähtöpaikka

Nauha pysyi hyvin kunnes Radagast löysi tiukan nukkumakolon jalkapallomaalin alta

Operaatio.com

Jotain hämärää on nyt meneillään Operaatio.comin foorumilla. Yritän selvittää asiaa ja saada systeemit taas pystyyn mahdollisimman pian.

Kauankohan tuo on ollut alhaalla...
Toivottavasti mitään dataa ei ole menetetty.


Muokattu 16:45
Nyt on taas järjestelmä ylhäällä. Pitää näköjään alkaa tarkistamaan sivustoa useammin. Sinne oli tullut pari roskapostia. No, tätä se kesäaika teettää kun ei pahemmin ehdi koneen äärelläkään olemaan.

Projekti metrilaku osa 19

Oikojalla on käyty aika päiviä sitten, mutta ranskan kielen opiskelu vetää kaiken vapaa-ajan niin tiukille ettei aikaa meinaa tännekään kirjoittamiseen riittää.

Kävin läpi pitkästä aikaa taas tuskallinen oikomisreissun, kun kaikki hampaat saatiin liitettyä nyt rautoihin. Ei enää mitään ihmevirityksiä, vaan kaikki hampaat ovat kahdessa nätissä rivissä yhdistettynä toisiinsa samalla raudalla.
Poskihampaiden kiinnikkeet ja raudanpäät vain aiheuttavat todella paljon ongelmia. Posket ovat jatkuvasti auki ja verenmaku on tuttua nykyään suussani. Pitkään eivät vahatkaan suojaa noita nahan riekaleita. Vähänkin jos erehdyn suullani jauhamaan tippuvat vahat pois suusta ja ei muuta kuin uusia vahoja laittamaan takaisin kiinnikkeisiin. Päivällähän tämä sujuu, mutta öisin en herää korjaamaan suojaa jolloin aamulla onkin sitten taas hellänä suun sisusta.

Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa ja sitten olisi taas vuorossa oikojalla käynti.

Tahtoisin päästä jo niin kovasti leikkaukseen.

Lausahduksia 8

Hän ei ole täydellinen.

Itsekään et ole täydellinen ja yhdessäkään ette tule koskaan olemaan täydellisiä.

Mutta jos hän saa sinut nauramaan ainakin kerran, 

ajattelemaan kahdesti, 

ja jos hän myöntää olevansa vain ihminen ja tekevänsä virheitä, 

pidä hänestä kiinni ja anna kaikkesi.

Hän ei tule lausumaan runoja, 

hän ei ajattele sinua joka ikinen hetki, 

mutta hän antaa sinulle osan itsestään sinulle, osan jonka voisit rikkoa. 

Älä satuta häntä, älä muuta häntä, 

äläkä odota enempää kuin mitä hän voi antaa. 

Älä analysoi. 

Hymyile kun hän saa sinut onnelliseksi, 

huuda kun hän tekee sinut hulluksi, 

ja kaipaa häntä kun hän ei ole läsnä. 

Rakasta lujaa silloin kun on ihanaa. 

Koska täydellisiä ihmisiä ei ole, 

mutta aina on olemassa henkilö, 

joka on täydellinen sinulle.

-Bob Marley

Terveisiä entiseltä sohvaperunalta

Hyvä Terveys-lehden numerossa 8 kesäkuu 2011 on artikkeli meikäläisestä. Ei muuta kuin lukemaan.
Alla vielä heikkolaatuisempi skannattu versio, kun onnistuin saamaan skannerinkin toimimaan.

Hyvä Terveys-lehti numero 8 Kesäkuu 2011

Ehkä söpöin mainos ikinä

Muutaman kerran olen nähnyt tämän mainoksen televisiossa ja vihdoin ja viimein löysin sen myös Youtubestakin jaettavaksi.

Pole4Fitin kevätesitys

Tänään oli ja meni Pole4Fitin kevätjuhla. Itse pääsin esiintymään rengastrapetsilla loistavassa ryhmässä.

Harmittaa etten voinut olla esityksen aikana yleisön joukossa, mutta kyllä esiintyminen oli taas mahtava kokemus.

Olen videon alussa toinen henkilö oikealta.

Ranskalainen kausi

Eilen se sitten kolahti jutellessani ystävieni kanssa. Minulla on menossa joku ihmeen ranskalainen kausi.

Kausi alkoi pari kuukautta sitten kun päätin että lähden kesälomallani Ranskaan. Siitä sain sitten idean että voisi olla hyvä kerrata vanhoja ranskan kielen taitoja. Nämä opinnot alkavat nyt sitten ensi viikolla.
Muutama viikko sitten oli Lasipalatsin aukealla ranskalainen tori, jonne eksyin ostamaan herkkuja makkarasta juustoon ja leivonnaisiin.
Viikonloppuna tajusin että jääkapissani on erilaisia hilloja, jotka kaikki ovat alkuperältään ranskalaisia.
Olen töissä ranskalaista alkuperää olevassa firmassa.
Kävin kuuntelemassa Yann Tiersenia, joka on ranskalainen. Oli muuten hyvä konsertti.
Sain eilen pullollisen ranskalaista shampanjaa.
Lisäksi ystäväpiiriini on ilmestynyt useampi ranskalainen henkilökin.

Saa nähdä mitä muuta ranskalaista huomaan vielä pyörivän ympärilläni.

C'est la vie.

Skonssit

Ennen karppausta skonssit kuuluivat viikonloppujen brunsseihini. Minun pitäisi varmaan kehitellä niistä karpimpi versio, jolloin voisin taas alkaa nauttimaan niistä.

Tässä kuitenkin perusresepti.

Skonssit (8 kappaletta)
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmennyttä voita
1 1/4 dl maitoa
1 1/2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
maitoa voiteluun

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi voi seokseen kunnes jäljellä ei ole voiklimppiä. Lisää maito vähitellen ja vaivaa taikinaksi.
Kaulitse 1-2 cm paksuiseksi ympyräksi. Jaa ympyrä kahdeksaan sektoriin.
Voitele maidolla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Skonssit syödään lämpiminä hillon ja kermavaahdon kera.

The Lantern

Poika näkee tytön pudottavan lyhtynsä tulikärpästen perässä juostessaan ja häviten korkean viljapellon kätköihin. Ilta on tulossa ja poika päättää auttaa tyttöä löytämään takaisin tielle keinolla millä hyvänsä.

Adam

Canal+-paketti on luotu minua varten. Viime aikoina siellä on tullut monta hyvää elokuvaa ja sellaisiakin, joita ei Suomen teattereissa ole näkynyt. Ainakaan en muista nähneeni esimerkiksi Adamia edes kaupoissa.

Adam kertoo miehestä, jolla on Aspergerin syndrooma, ja naisesta, joka tutustuu tähän assiin (=suomalaisten aspergerin syndroomalaisten nimitys itsestään).

Elokuva avaa assien maailman nenteille (= assien nimitys neurotypical-henkilöille eli ns. normaaleille ihmisille), tosin mielestäni liioitellen joissain kohdissa liikaa.

Ehkä paras koskaan kuulemani toteamus tuli Adamin naapurilta Harlanilta, jonka hän sanoi Adamin kerrottua Bethin valehtelusta.

"Maailmassa on pelkästään valehtelijoita. 

Meidän pitää vain päättää ketkä heistä ovat rakastamisen arvoisia valehtelijoita."

Typing

Vanhalta mieheltä menee kirjoituskone rikki ja koska viimeinenkin kirjoituskoneen valmistaja on lopettanut toimintansa ihan oikeastikin, joutuu mies astumaan nykyaikaan ja hankkimaan tietokoneen.

Kankaat

Kyllä ilma-akrobatia ja akrobatia yleisestikin on kaunista. Tässä pätkä todella kauniista pariakrobatiasta kankailla.

Pitäisiköhän minun lisätä repertuaariini jossain välissä kankaat ja köysikin. Tällä hetkellä listaltani löytyy tanko, kiinalainen tolppa ja tämän kevään uutuutena rengastrapetsi. Toivon mukaan siitä tulee kuvia tai videota jossain välissä tännekin.

Red Riding Hood - Punahilkka

Monta elokuvaa olen ehtinyt katsomaan kuukauden sisällä, mutta ulosantini on ollut sitä heikompaa sorttia.

Yksi näistä elokuvista oli Red Riding Hood - Punahilkka. Elokuva pitää sisällään punahilkan peruselementit: Punahilkan, puunkaatajan ja isoäidin. Ja niiltä osin myös tietää miten elokuvassa käy. Kuten kaikista esittelyistä käy ilmi, niin susi ei ole tavallinen vaan ihmissusi. Toisaalta ei Punahilkkakaan ole mikään pieni tyttö vaan erittäin viriili nuori nainen. Näiden kahden tarinan lisäksi elokuvassa vilahtaa myös kolme pientä porsasta. Harmikseni Pekkaa ja sutta ei ollut, vaikka senkin olisi saanut ujutettua elokuvaan täysin ongelmitta, muista susitarinoista puhumattakaan.

Elokuva itsessään oli kohtalainen. Kovasti metsästettiin sutta, juostiin karkuun ja ruumiita tuli jatkuvalla syötöllä. Jokin siitä jäi kuitenkin uupumaan. Se kuitenkin on varmaa että jälleen kerran elokuvan loppua pidennettiin liikaa turhalla jaarittelulla. Lopputuloksen olisi tiennyt ilman että siitä näytettiin sieltä sun täältä epämääräisiä pätkiä.

Loppukommenttina vielä se että Michael Hoganin roolihahmo oli kuin suoraan Galacticasta tullut.

Huoh...

Blogin kirjoittelu on jäänyt hieman jälkeen elämäni tehdessä sellaista kärrynpyörää etten edes minä meinaa pysyä siinä vauhdissa. Monta rautaa on tulessa ja näen lukuisia polkuja mitä seurata, kaikki mitä minun tarvitsee tehdä on vain valita niistä yksi.
Maistelen ja haistelen vaihtoehtoja, mietin mikä tuntuisi miellyttävimmältä ja mitä voin muistella hyvillä mielin vanhempana. Yksikään niistä vaihtoehdoista ei ole väärä eikä huono. Kaikki johtavat samaan lopputulokseen, reitti on vain eri.
Jossain vaiheessa päätös on kuitenkin tehtävä. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei ole mahdollista saada kaikkea. Ja jos päätöstä lykkää aina vain eteenpäin sulkeutuu koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuudet vähenevät. Uusiakin vaihtoehtoja tulee, mutta mitä vanhemmaksi ihminen elää sen vähemmäksi vaihtoehdot käyvät. Lopulta on tyydyttävä siihen mitä jäljelle jää ellei ole ymmärtänyt ajoissa päätöstään tehdä.

Päätökset saattavat tuntua vähäpätöisiltä, mutta kuitenkin jopa sillä kaikkein pienimmällä päätöksellä on suuret vaikutukset. Ei pelkästään meihin itseemme vaan myös ympäristöömme ja toisiin ihmisiin. Se pienikin päätös aiheuttaa perhosefektin, vaikkei sitä tule koskaan edes ajateltua niin pitkälle.

Minkä polun ikinä päätänkin valita, se tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Ja jos näen nuo polut oikein, niiden suurimmat vaikutukset eivät ole negatiivisia.

Sairastelua

Viime viikolla sain jostain itseeni pienen pöpön. Se ei estänyt työntekoa ja perjantainakin pystyin käymään niin kahvilla kuin elokuvissakin.

Launtaina se sitten iski oikein kunnolla. Kuumetta oli ja kurkku tukossa. Silloin aloin kaipaamaan yhteisössä asumisen hyviä puolia. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja kaapeistakaan ei löytynyt mitään helppoa syötävää. Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä hortoilemaan kuumeen kourissa kauppaan ja ostamaan sieltä mitä tahansa helposti valmistettavaa ruokaa eli roskaruokaa.

Toisaalta kun tarkemmin mietin sairastelujani parisuhteen aikana, niin en todellakaan halunnut sairastua. Sairastuminen merkitsi minulle suoraan sanoen eristysselliä. Mies vältteli lähelläni oloa kuin ruttotautista. Ymmärrettävää sinällään, sillä hänellä on omat sairautensa taakkanaan, mutta sairaana ollessani kaipaisin ja tarvitsinkin enemmän läheisyyttä ja huomiota kuin koskaan. Hyvä että edes suostui laittamaan ruokaa minulle ja käymään kaupassa, muutoin jouduin kyllä kaikesta huolehtimaan aivan itse.
Että aika samaan tyyliin tuo sairastelu menee kuin ennenkin.

Hieman minua pelottaa tuleva leukaleikkaukseni. Miten pärjään silloin? Jaksanko käydä kaupassa? Ainakin alustavasti moni ystävä ja sukulainenkin on lupautunut auttamaan minua leikkauksen jälkeen, mutta mahtuuko heidän aikatauluihinsa minun auttaminen? Uskallanko pyytää heiltä apua?

Vaikka nuha on kamala ja tulevaisuus pelottaa, niin meno on kuitenkin mahtava! Ja vielä parempaan suuntaan on elämä koko ajan menossa ja vielä hurjemmaksi muuttumassa.

Lausahduksia 7

"Suuri sufilainen runoilija ja filosofi Rumi neuvoi kerran oppilaitaan kirjoittamaan ylös kolme asiaa, joita he eniten elämässään halusivat. Jos listalla yksikään asia oli ristiriidassa toisen kanssa, Rumi varoitti ihmisen olevan tällöin tuomittu epäonneen. Hän opetti, että on parempi asettaa elämälleen vain yksi päämäärä."

Elisabeth Gilbert
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä


Mitä minä haluan?
-Olla onnellinen
-Olla rakastettu
-Nähdä maailmaa

Ennen kaikkea, haluan olla tyytyväinen elämääni.

Ymmärräk' sä mitä mä tarkoitan

Maailma on täynnä mitä mielenkiintoisempia ihmisiä. En tarkoita vain julkisuudessa olevia henkilöitä, jotka ovat oikeastaan melkoisen tylsiä henkilöitä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, joita näemme melkein päivittäin, mutta syystä tahi toisesta emme halua heihin tutustua tai emme ymmärrä tätä mahdollisuutta.

Jostain syystä ihmiset tulevat hyvin herkästi juttusille kanssani. En tiedä näytänkö niin eksyneeltä vai onko olemukseni vain niin oudon kiinnostava, että herkästi suu vieraalla avautuu. Minut tuntevat henkilöt tietävät etten itse ole kovin puhuvaa sorttia enkä uskalla helposti vieraiden juttusille ruveta, joten minä en ole se keskustelun aloittaja. Ja sen luulisi myös näkyvän ulkokuoressani. Kuitenkin minulle puhutaan kuin vanhalle tutulle, puretaan sydäntä ja kerrotaan elämäntarinaa.

Ehkä mielenkiintoisempaan henkilöön ikinä törmäsin kävellessäni yhtenä iltana treenipaikasta juna-asemalle. Laskeuduin laiturille liukuportaita pitkin, kun huomasin vanhan pultsarin yrittävän käynnistää ylöspäin meneviä portaita hyppimällä ja työntämällä. Eivät portaat lähteneet liikkeelle, joten ei mieskään päässyt ylös asemarakennukseen. Hän jäi norkoilemaan portaiden juureen minun mennessäni sopivan kauas hänestä odottamaan junaa. Hetken päästä hän tyytyi kohtaloonsa jäädä laiturille ja lähti kävelemään minua kohti. Tullessaan hän huitoi samalla kohti portaita ja huihuili minulle josko tietäisin miten liukuportaat saisi päälle että hän pääsisi ylös. Osoitettuani hänelle tietämättömyyteni liukuportaita kohtaan, hän jäi edelleen viereeni seisomaan. "Anteeksi käyttäytymiseni. Olen hullu, täyshullu. Älä minusta välitä. Oletk' sä hullu?"
Hän oli hämmentävä, mutta mielenkiintoinen henkilö. Hänen ajatuksensa pomppi laidasta laitaan samaan tapaan vaihteli myös hänen puhetyylinsä. "Olin ennen täysin normaali ihminen. Ymmärräk' sä mitä mä tarkoitan? Ymmärräk' sä varmasti mitä mä tarkoitan?" Tuolla eriskummallisella puhetyylillä hän sitten selosti minulle elämänsä kohokohdat ja pohjat. Ja juttua hänellä piisasi. Sitä piisasi niin paljon että hän seurasi minua junaan ja jatkoi juttuaan siellä vaikkei edes halunnut mennä Helsingin keskustaan menevään junaan. Ja sitä oli mielenkiintoista kuunnella. Harmitellen jouduin jättämään hyvästit hänelle pääteasemalla, josta jatkoimme molemmat matkojamme omiin suuntiimme.

Miten paljon meillä olisikaan kerrottavaa toisillemme. Miten paljon oppisimmekaan kuuntelemalla toisen ihmisen tarinaa. Ja miten paljon rauhallisempi mielemme olisi, jos voisimme edes joskus kertoa jollekin tarinamme ilman että tarvitsisi pelätä sitä tarinaa käytettävän meitä vastaan.

Salsafestivaalit

Pääsiäinen tuli ja meni. En ehtinyt juurikaan aikaani viettää kotona sillä pitkänä perjantaina alkoi salsafestivaalit, joihin uteliaisuus laittoi minutkin osallistumaan. Pitkään ennen pääsiäistä mietin lähtisinkö pyhiksi Tallinnaan vaiko salsafestareille. Salsafestarit veivät voiton ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Festivaaleissa järjestettiin eritasoisia oppitunteja, joissa pääsi tutustumaan erilaisiin latinotanssilajeihin. Salsa, parisalsa, reggaeton, bachata, kizomba, rueda ja cha-cha-cha tulivat erittäin tutuiksi. Osallistuin joka ikiseen alkeistuntiin mitä oli tarjolla. Perjantaina tunteja tuli yhteensä 5 tuntia, lauantaina 4 tuntia ja sunnuntaina 4 tuntia. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, niin joka ilta oli myös iltajuhlat 21-04.
Haltioissani seisoskelin tanssilavan reunalla ja katselin kuinka edistyneemmät vetivät sulavasti pitkin tanssilattioita. Latinotanssit ovat kyllä se missä mies saa loistaa oikein kunnolla. Ja taitavan miehen tanssia on kyllä ilo katsella. Tosin vielä mukavampaa on joutua kyseisen miehen tanssitettavaksi. Taitava tanssittaja saa vasta-alkajankin taipumaan miten tahansa. Olisin melkein ollut valmis seuraamaan niitä miehiä minne tahansa, jos olisivat tanssittaneet muutaman kappaleen vielä lisää.

Laskeskelin että koko viikonlopun aikana tanssin yhteensä 24 tuntia. Nyt jalat ovat kipeinä korkokenkien käytöstä ja kaipaavat extra hoitoa.
Suurin osa festareilla viettämästäni ajasta oli oikein miellyttävää,mutta mahtui sinne myös ikäviäkin hetkiä. Kaikissa tanssitapahtumissa vain on se sama ikävä piirre että sinne osallistuu myös henkilöitä, jotka yrittävät (väärällä tavalla) iholle väen väkisin. Ja nämä henkilöt eivät tunnu ymmärtävän selkeää kieltäytymistä ja yhtään mitään elekieltä. Näin kävi jälleen kerran minullekin kun yksi vasta-alkajamies alkoi kaikki oppitunnit ja illat piirittää minua liian paljon. Ensimmäisen illan annan hänelle anteeksi, sillä minä olin ainut vasta-alkaja joka oli illalla läsnä. Tanssin silloin muutaman tanssin hänen kanssaan, mutta lopetin tanssimisen siinä vaiheessa kun hän halusi tanssia myös sellaisia tansseja joita ei selkeästi osannut tanssia ja viinakin alkoi viedä hänestä voiton. Seuraavina päivinä ja iltoina hän tuntui seuraavan kuin hai laivaa. Minne ikinä meninkin, niin siellä myös hän oli ja jatkuvalla syötöllä pyysi tanssimaan, kertoi kiinnostuksessaan espanjalaiseen musiikkiin, sylki puhuessaan, tuli aivan liian lähelle ja yritti ottaa "hellään" syleilyynsä. Kai sen olisi muuten kestänyt, mutta kun hänen jatkuva läsnäolonsa sai muut miehet epäröimään josko minua saisi tanssittaa vai olisinko varattu ainoastaan hänen käyttöönsä.

Mikä kumma siinä on kun ei ymmärretä, jos toinen kieltäytyy joka ainut kerta tanssimisesta. Ei myöskään ymmärretä mitä tarkoittaa kun toinen ei noteeraa häntä tai lähtee aina muualle kun kyseinen henkilö on lähestymässä. Tai se kun käskee hänen häipyä jonnekin muualle.

Takaisin sitten varsinaiseen aiheeseen. Nuo festarit olivat loistava tapa tutustua erilaisiin latinotansseihin. Huomasin esimerkiksi että se tanssitapa, jota "harrastan" yökerhoissa käydessäni, muistuttaa erittäin paljon reggaetonia. Siihen tarvitsee vain lisätä muutama yläkehon liikerata, niin se on täydellistä reggaetonia.
Toinen laji, johon ihastuin täysin, on bachata. Oijoijoi, miten saan mahdutettua kalenteriini noiden tanssien oppimista. Ehdottomasti haluan niitä oppia enemmänkin.

Lausahduksia 6

Lapsen hankkiminen on kuin hankkisi tatuoinnin kasvoihinsa. On oltava todella varma, että haluaa juuri sitä, ennen kuin tekee päätöksensä.

Elizabeth Gilbert
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä

Black Swan

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi käydä katsomassa Black Swanin. En kadu kyllä tippaakaan rahojen käyttämistä siihen elokuvaan.
Elokuva kertoo yksinkertaisuudessaan siitä miten tähteyttä tavoitteleva tanssija tuhoaa kaiken yrittäessään päästä täydellisyyteen. Äidin ja ympäristön painostus sekoittavat tähden täysin ja ahdistus vain kasvaa elokuvan loppuun asti. Sen ahdistuksen pystyy katsojakin tuntemaan.

Elokuvaa katsoessa tuli pieni harmistus siitä etten lapsena asunut isommalla paikkakunnalla. Kuten varmaan jokainen pikkutyttö, myös minä haaveilin balettitanssijana olosta. Meidän paikkakunnalla ei vain sitä ollut tarjolla. Jossain välissä tuli joku ammattibalettitanssija viikoksi pitämään pienen kurssin paikkakunnan muksuille. Sen ajan olin kuin taivaissa. Ja halu tanssimiseen ei ole vähentynyt, vaikka tiedänkin olevani hyvin kömpelö liikkeissäni. Nykyään saan edes vähän maistella balettia käydessäni läpi perusteita tankotanssikoulussa.

Ne pienet pätkä, mitä elokuvassa näytettiin Joutsenlampea, saivat minut haluamaan nähdä Joutsenlampi ihan teatterissa yhtenäisenä kokonaisuutena.
Toinen huomioni oli se miten paljon musiikki minuun vaikuttaa. Tietyt Joutsenlammen kohdat hivelivät koko kehoani, nostattaen sen jollekin täysin uudelle tasolle. Tuo nautinto on sanoinkuvaamaton. Se tuntuu paremmalta kuin toisen ihmisen kosketus. Toisaalta oikein valittu musiikki ja toisen ihmisen kosketus voivat viedä vielä korkeammalle tasolle kuin pystyn edes kuvittelemaan.

Paloma Faith

Menneen viikon aikana löysin itselleni uuden tuttavuuden musiikkirintamalla Paloma Faithiin.
Hänen musiikkinsa iskee tällä hetkellä täysin minuun. Minusta tuntuu että kaikki hänen laulunsa kuvaavat minua. Sitä miten miten muuta näkevät minut ja miten tunnen itseni vaikka muut näkevät vain iloisen naisen.

Hyvästijättö menneelle rakkaudelle

Tänä keväänä tuntuu useampikin tuttavani eroavan. En tiedä saako sen aikaiseksi kevään hurme vaiko se kaikki tapahtuu yleensä kolmen ryhmissä. Tiedättehän sanonnan "Ei kahta ilman kolmatta". Tuo sanonta on pitänyt paikkansa pelottavan hyvin aiempina vuosina.
Tänä keväänä on jo kaksi tuttuani kuollut, nyt vain odottelen milloin kolmas kuolema tulee vastaan.
Eroissa on jo kolme tullut täyteen, jos minunkin eroni lasketaan mukaan. Ja toivon mukaan se lasketaan mukaan, sillä enempiä eroja en halua lähipiiriini.

Minä rakastin sinua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Olit täydellinen jopa synkeimpinä päivinäsi. Rakastin sormiesi välejä, jokaista luomea, jokaista hampaankoloasi. Olit kaunis ja täydellinen.
Lähdit pois. Lupasit tulla takaisin. Minä jäin odottamaan sitä päivää. Odotin ja odotin. Pelkoni kasvoi, kun sinusta ei kuulunut mitään.
Sitten näin sinut. En ollut tuntea sinua. Olit henkihieverissä. Kehosi jokaiseen sopukkaan sattui. Hengittäminen oli tuskaa. Tahdoit vain kuolla.
Halusin tehdä kaikkeni saadakseni sinut taas kuntoon. Kaikki tekemäni minkä luulin auttavan vain pahensivat oloasi. Älä jätä minua, en voi elää ilman sinua.
Sydämeni musertui, en pystynyt auttamaan sinua. Katsoin sinua. Raskain sydämin menin hengityskoneelle. Sammutin laitteen kyynelten vieriessä poskillani. Rintalastasi nousi ja laski raskaasti. Nousi ja laski, kunnes ei enää jaksanut nousta.
Hyvästi rakkauteni. En voinut muuta kuin antaa sinun mennä. Siirtyä jonnekin missä olisit onnellinen, onnellisempi kuin minun luonani. Ehkä vielä jonain päivänä löydän vertaisesi ja löydän yhteisen onnen.

Ero toisesta ihmisestä sattuu. Se sattuu niin kauan kunnes on saanut tapettua rakkautensa toiseen kuten minä tein yllä. Tuon tehtyäni elämäni on alkanut helpottamaan ja pystyn näkemään hänet ilman mitään tuskaa, ilman kaipuuta menneisyyteen. Hän on haalea varjo siitä miehestä jota rakastin koko sydämelläni. Hyvän päivän tuttu.

Dementia

Dementia on mitä kauhein sairaus. En toivoisi sitä kenellekään rakkaalleni, enkä toivoisi kenenkään rakkaani koskaan joutuvan hoitavan dementoitunutta lähimmäistä.
Sairautta ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa. Ennen niin virkeä mummo onkin nyt vain apaattinen olento, joka odottaa päivien vierimistä ja kuoleman saapumista hiljaisuudessaan.
Pisara vierähti poskeani pitkin ja sydän huusi tuskaa tervehtiessäni mummoa. Hänen ilmeestään pystyi lukemaan ettei hän tuntenut minua. Sanottuani nimen hän ei edelleenkään vaikuttavan oikein kytkevän minua mihinkään. Olin hänelle täysin vieras henkilö. En ollut kukaan hänelle. Hän vain tuijotti minua hämmentyneenä ja yritti miettiä kuka kumma olin. Vaikka olin eräs hänen lempilapsenlapsistaan, elin hänen kanssaan pitkään ja kävin tämän tästä kyläilemästä. Kaikki yhteiset muistot olivat pyyhkiytyneet pois. Ainoastaan minulla säilyvät nämä muistot siihen asti kunnes ne häipyvät mielestäni pois.

Hautajaiset

Kävin pitkästä aikaa hautajaisissa. Minusta on ihanaa nähdä sukulaisia ja tuttuja, mutta on erittäin harmillista että nykyään heitä näkee yhä enemmän vain ja ainoastaan hautajaisissa. Kaikkiin muihin iloisempiin juhliin kutsutaan vain ja ainoastaan lähiystäviä ja lähimmät sukulaiset.
Jos vielä joskus menen naimisiin, niin niihin häihin haluaisin kutsua kaikki sukulaiseni vaikken heitä enää tuntisikaan.
Näiden hautajaisten aikana huomasin miten harvoin ihmiset nykyään käyvät hautajaisissakin, etiketti on monelta hukassa. Mihin penkkeihin voi mennä istumaan? Missä järjestyksessä lasketaan seppeleet? Mikä on ajojärjestys ruumisauton jälkeen? Miten käyttäydytään muistojuhlassa?
Olen asunut liian pitkään isommalla paikkakunnalla. Olin unohtanut täysin vielä pikkukunnissa hengissä olevan tavan kunnioittaa vainajaa ja lähiomaisia. Kun ruumisauto ja kulkue lähtee kirkolta. Jokainen vastaantuleva auto ajaa tien sivuun ja pysähtyy paikalleen siihen asti kunnes ruumisauto ja lähiomaiset (muutama auto ruumisauton jälkeen) ovat ohittaneet heidät. Vasta sitten he lähtevät hitaasti kiihdyttäen jatkamaan omaa taivaltaan. Tuo tapa myös kertoo useimmiten mistä päin kyseisen auton kuljettaja on kotoisin. Ja se on enemmän kuin kerran aiheuttanut turistille päänvaivaa kun edellä ajava auto onkin päättänyt yht'äkkiä pysähtyä kunnioittaakseen viimeiselle taipaleelle menijää.
Hautajaiset olivat kauniin yksinkertaiset ja noudattivat peruskaavaa.
Seremonian alkua odotellessani tajusin että edellisen kerran olin kyseisessä kirkossa ollut siskoni rippijuhlissa ja sitä ennen isäni hautajaisissa. Vai olisiko siskoni rippijuhlan jälkeen ollut vielä jonkun sukulaisen hautajaiset? Tarkemmin kun mietin niin kyllä, edellisen kerran käydessäni tuossa kirkossa oli jonkin sukulaiseni hautajaiset. Harmikseni en vain muista kenen hautajaisissa kävin. Muistan vain hautauksen tapahtuneen uudella kirkkomaalla.
Minä en itke hautajaisissa. Tiedän sen kuulostavan oudolta, mutta jos seuraatte hautajaisissa muita ihmisiä, niin suurin osa heistä ei itke. He ovat joko hoitaneet surunsa etukäteen tai sitten heidän kohdalle ei ole vielä koskaan tullut kaikkein läheisimmän henkilön kuolema. Siinä vaiheessa kun se iskee, niin jokaisessa hautajaisessa, joka hiemankaan muistuttaa heidän rakkaansa hautajaisia, herättää heissä tuon tapahtuman muiston. He elävät uudestaan rakkaansa kuoleman ja hautajaiset.
En itkenyt isäni hautajaisissakaan. Tänään kuitenkin silmäni kostuivat ja tunsin parin kyyneleen valuvan poskiani pitkin. Se oli outoa, se oli todella outoa. Hautajaisseremonian ajan sain pieniä muistikuvia isäni hautajaisista ja ne laukaisivat valtavan surun. Voi mitä voiman ponnisteluja se vaatikaan etten olisi romahtanut kesken seremonian. Sain kuitenkin esitettyä perheen puolesta surunvalittelut ja lausuttua runon ilman ongelmia. Mutta joka kerta kun joku isäni hautajaisissa ollut henkilö meni esittämään surunvalittelut, heräsi jokin muisto päässäni ja mieleni teki vain käpertyä kasaan itkemään suruani pois.
Voi miten kaipasinkaan minua rakastavan miehen vahvoja käsivarsia, halausta joka kertoisi kaiken kääntyvän vielä parhaaksi.
Ehkä vähitellen saan käsiteltyä loppuun asti minulle rakkaan isän poismenon.

Puu

Eilen kävin katsomassa elokuvan Puu. Tarinan ydin on siinä että perheen isä kuolee ja koko elokuvan ajan käydään läpi äidin sekä lasten toipumista kuoleman tuomasta shokista.
Jos ei ole koskaan menettänyt lähimmäistään, niin tämä elokuva jää melkoisen köyhäksi. Menetyksen tunteneet taas pystyvät löytämään jokaisesta elokuvan henkilöstä jotain samaa mitä tapahtui oman läheisen henkilön kuoleman jälkeen.
Elokuvassa käydään läpi kuka oli kenenkin lempilapsi, miten tyydytetään kaipuu kuolleeseen, miten kuolleen henkilön roolit perheessä jakaantuvat jäljelle jääneiden kesken, mitkä ovat soveliaat käyttäytymismallit muiden silmissä ja milloin voi aloittaa uuden suhteen. Lista on loputon ja niihin ei ole oikeaa vastausta. Ongelmat ovat samat jokaisen menetyksen kohdalla, mutta ratkaisut niihin vaihtelevat ja yhtään väärää ratkaisua ei ole.

Ikävöimme häntä ikuisesti.
Meidän pitää vain oppia elämään sen kanssa.

-Et vaikuta enää surulliselta.
-Onnellisuus ja surullisuus ovat valintoja.
Minä valitsen onnellisuuden ja onnellinen minä olen.

15 asiaa, joita ei tule ajatelleeksi

1. Vähintään viisi henkilöä tässä maailmassa rakastaa sinua niin paljon että olisivat valmiita vaikka kuolemaan puolestasi.
2. Vähintään 15 henkilöä rakastaa sinua tavalla tahi toisella.
3. Ainoa syy miksi kukaan vihaisi sinua on se että hän haluaisi olla kaltaisesi.
4. Hymy synnyttää hymyä vaikkei hän pitäisikään sinusta.
5. Jokaisena yönä, joku ajattelee sinua juuri ennen nukahtamistaan.
6. Merkitset kaikkeutta jollekulle.
7. Jos sinua ei olisi, joku jäisi ilman onnea.
8. Olet uniikki ja tärkeä.
   
9. Joku, jonka olemassaolosta et välttämättä edes huomaa, rakastaa sinua.
10. Jokainen virhe aiheuttaa myös jotain hyvää.
11. Kun luulet koko maailman hyljänneen sinut, tarkastele tilannetta uudelleen ja huomaatkin kääntäneesi itse selän koko maailmalle.
12. Jos uskot ettet saa mitä haluat, mitä luultavimmin et tule koskaan sitä saamaankaan. Jos uskot itseesi, ennemmin tai myöhemmin saatat saavuttaa haluamasi.
13. Muista aina kaikki saamasi kohteliaisuudet ja unohda kaikki pahat sanat.
14. Kerro toiselle tunteesi häntä kohtaan, olosi helpottuu kun mitään ei tarvitse salata.
15. Jos sinulla on mahtava kaveri, käytä aikaasi osoittaaksesi se hänelle.

Nintendo 3DS:n julkaisu lähestyy

Mielenkiinnolla odotan millainen on Nintendon uusi käsikonsoli 3DS. Videoiden perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta se on jäänyt epäselväksi miten 3D-ominaisuus loppujen lopuksi toimii. Ja sitähän on oikeastaan mahdoton nähdä minkään videon avulla, joten julkaisuun asti pitäisi maltaa odottaa tuon näkemistä.

Nintendon omilta sivuilta sain sen verran kaivettua että 3D-efektin saa säädettyä haluamalleen tasolle lennosta. Mikä onkin erinomainen asia, sillä joidenkin tietojen mukaan 3D-moodissa pelaamista suositellaan alle puoli tuntia kerrallaan. Kuka malttaa katkaista pelin tuon ohjeajan ylitettyä? En minä ainakaan, tai sitten kyseessä on todella tylsä peli.

Tässä versiossa konsolille tulee myös Wiistä tutut Mii-hahmot ja niiden ideaa on kehitetty vielä pidemmälle. Ottamalla itsestään kuvan, ohjelma muodostaa siitä itse Mii-hahmon... kunhan kertoo koneelle haluamansa värityksen. Harmi että Mii-hahmoja voi siirtää kyllä Wiiltä 3DS:ään, mutta 3DS:stä Wiille tämä ei onnistu.

StreetPass ja SpotPass hieman arveluttavat. SpotPass käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia avoimia verkkoja ja vielä tällä hetkellähän naapurin verkon käyttäminen ilman lupaa on rangaistava teko Suomessa. Millainen virransyönti noilla on, jos ne jatkuvasti nuuskivat olisiko lähettyvillä avointa verkkoa tai toista virransäästötilassa olevaa 3DS:ää?
Tosin laitteessa on pikanäppäimenä WiFin kytkentä, joten sen saa halutessaan vaikka kesken pelin pois päältä.

Isona plussana 3DS:lle pitää sanoa tatti-ohjaimen tulo +-ohjaimen lisäksi. Vielä kun pelit ymmärtäisivät sen pienoisenkin liikkeen oikein.

Pelien suhteen ero on samanlainen kuin GameBoy Advancen ja Nintendo DS:n välillä. DS:llä pystyi pelamaan Advancen pelejä, mutta Advancella ei vain pysty pelaamaan DS:n pelejä. 3DS:llä pystyy siis pelaamaan myös DS:n pelejä, mutta DS:llä ei pysty pelaamaan 3DS:lle tehtyjä pelejä. Saa nähdä mihin pelien valmistajat suuntautuvat.

Jonkin aikaa nettiä kaivettuani löysin myös tiedon että 3DS:ssä on liikkeentunnistin ja gyroskooppi.

Kooltaan tuo laite on samaa luokkaa DS Liten ja DSi:n kanssa.
Peliaikaa luvataan 3-8 tuntia riippuen siitä onko kyseessä 3D- vaiko tavallinen peli.

Julkaisupäivä Suomessa on muuten 25.3.2010.

Lady Ice

Kaunis rakkaustarina, joka päättyy uhraukseen.