Juhlamekko

Nyt kyllä olen ylittänyt itseni täysin. Tein jotain mitä en olisi koskaan ikinä kuvitellut tekeväni ja olen jopa tyytyväinen lopputulokseen.

Torstai-iltana sain selville että lauantaina järjestettävissä häissä morsiamella olisi hyvin samanvärinen morsiuspuku kuin mitä olin ajatellut päälleni. Se sai minut hieman paniikkiin. Uskaltaisinko mennä valitsemissani vaatteissa vai pitäisikö suosiolla käydä jostain kaupasta ostamassa jokin välttävä rääsy ylleni.
Perjantaiaamuna sain päähäni käydä vilkaisemassa Eurokankaan tarjonnan. On aika turhauttavaa penkoa kankaita kun ei ole edes mielikuvaa siitä mitä haluaisi yllensä. Sitten osuin samettikankaiden palalaariin. Upottuani laarin syvyyksiin käsiini osui viininpunainen kukkakangas, jossa oli isoja kukkakuvioita pinkillä poikkiviivalla noin metrin välein. Mallattuani kangasta päälleni vähän miten sattuu sain mielikuvan kotelomekosta. Kankaasta saisi sopivasti vähän polvien yläpuolelle ylettyvän mekon.

Halusin että iso kukkakuvio ja pinkki poikkiviiva olisivat helmassa, mutta suurimmaksi kynnykseksi kankaassa muodostui samettikankaan karvansuunta. Mieleeni sopiva karvansuunta olisi ollut ylhäältä alaspäin, mutta jos halusin saada kukkakuvion helmaan, niin sitten karvansuunnaksi tulisi pakosta alhaalta ylöspäin. Yksi myyjä sai varmaan 10 minuuttia vakuutella minua että samettikankaan voi laittaa myös siten että karvansuunta on alhaalta ylöspäin. Ainut ero minkä huomaisin olisi se että väri näyttäisi syvemmältä.

Olen erittäin iloinen siitä että päädyin ostamaan tuon kankaan, sillä tämä puku on ihana. En enää edes huomaa että karvansuunta on väärä. Itseasiassa totesin tuossa että kun kosketan kangasta, niin käteni liikahtaa automaattisesti karvansuuntaisesti. Lisäksi helma ei tunnu nousevan niin herkästi ylös vastakarvojen ankkuroituessa muihin materiaaleihin pakottaen helman laskeutumaan.

Juhlamekko edestä ja takaa

Sametin käyttäminen vastakarvaan ei kuitenkaan ollut se minun itseni ylittäminen vaan se että tein puvun täysin ilman kaavoja. Homma lähti siitä että päätin minkä pituisen mekon haluan ja kuinka tiukan. Pituutta tuolla mekolla on 90 cm ja leveys on 50 cm eli ei niin kovin tiukka, mutta ei kuitenkaan mikään teltta päälläni. Vyötärön kohdalle leikkasin hieman muotoa sellaisen yhden sentin syvennyksen verran per kankaansivu. Sen verran minulla oli "ulkopuolista" apua mekon tekemisessä että yhdestä T-paidastani katsoin kaula-aukon koon ja hihansuiden koon.
Hihojen pituuden ja tiukkuuden määritti ylimääräisen kankaan määrä. Sain juuri ja juuri ihonmyötäiset hihat, jotka ylsivät kyynärtaipeeseen asti. Hihojen yläosan muoto aiheutti minulle suurimmat ongelmat. Kuinka ihmeessä ne saisi tehtyä? Yritin etsiä netistä apua aiheeseen, mutta kaikkialla oli vain ohjeena että leikkaa vanha paita palasiksi ja käytä sitä kaavana. Dream more, minähän en vaatteitani leikkele ennen kuin ovat kaatopaikkakunnossa. Aikani ongelmaa pohdittuani lattialla nojaten polveeni ja ongelmaani surkutellen tajusin että polveni on aikalailla samankokoinen kuin olkapäänikin. Ei muuta kuin mekon hiha-aukko polvelle siten että polvi pilkistää osittain hiha-aukosta ja asetellaan hihan kangas siihen päälle siten että kainalokohta menee kiinni ja hihan yläreunakin on järkevästi olkapäässä kiinni. Sitten vain kynällä piirretään hihaan mekon hiha-aukon reunat kainalokohtaan asti. Lopullisessa ompeluvaiheessa minun tarvitsi laskea kainalokohtaa hihasta vielä sentin verran alemmaksi, mutta muuten hiha istui hyvin.

Kauluksen tekoa jännitin myös. Aluksi meinasin jättää sen pois, mutta sitten päätin yrittää ja jos en olisi siitä pitänyt, niin ainahan sen olisi voinut purkaa pois. Tässä vaiheessa kiitin paljon sitä että olin käynyt aiemmin syksyllä Tikatan järjestämällä Pääntiet saumurilla-kurssin. Kauluksen korkeuden annoin taas kankaan määräämäksi eli tehdään sen korkuinen kuin sopivaa kangasta nyt sattuu vain olemaan jäljellä. Ja sitähän näytti riittävän juuri sopiva määrä.

Ylimääräistä kangasta ei siis jäänyt kovin paljoa. Tai no, tarkistin äsken tilanteen ja kyllä siitä varmaan saisi vielä jonkin pikkupussukan.

Ja hintaa luomukselleni tuli noin 15 €. Ei paha ollenkaan.

Toivottavasti kuva on nyt parempi kuin aiemmin ottamani kuvat ovat olleet. Pyysin tänään yhtä ystävääni ottamaan minusta kuvia. Hänen lähdettyä aloin siirtämään kuvia blogia varten, kun tajusin että hän oli ottanut kuvat jotenkin hassussa kuvakulmassa siten että näytin ihan kääpiöltä superlyhyillä jaloilla. Joten jouduin ottamaan jälleen kerran itsestäni uudet kuvat autolaukaisijalla. Nyt kuitenkin keksin että sen sijaan että käyttäisin jotain zoomaamista vaativaa linssi voisin käyttää kiinteää linssiä. Minun tarvitsi näin vain siirtää kamera jalustoineen sopivalle etäisyydelle ja saisin semiautomaattisesti tietyllä etäisyydellä olevat kohteet tarkoiksi. Se vaikuttaisi toimivan minulle hyvin. Tosin ajoittain tuollakin tavalla sain hieman epäselviä kuvia vaikka en mielestäni ollut siirtänyt kameraa tahi itseäni niin eri asentoon. Mutta hei, edistymistä tapahtuu tälläkin saralla.

Nyt minun pitää mennä purkamaan yhden hameen helma, sillä siitä tuli niin täydellinen katastrofi että en anna sitä itselleni anteeksi kovin hevillä.

Projekti metrilaku 30

Oi tätä onnenpäivää. Enää kaksi kuukautta ja sitten saan raudat pois suustani. Olisin saanut jo ensi kuussa, mutta oikojakäyntiäni seuraavaan päivään ei saatu sovitettua hammashygienistille aikaa.
Jos ihanainen oikojani olisi saanut päättää yksinään asioista, niin raudat olisin saanut pois suustani varmaan vasta vuosien päästä. Silloin vasta hammasrivistöt olisivat olleet täydelliset. Minulle tosin jo nykyinen hammasrivistö on enemmän kuin täydellinen. Ymmärrän hyvin oikojaani. Taiteilijalle työ on aina keskeneräinen ja sitä voisi jatkuvasti parantaa vielä vähän lisää.

Ennen kuin kaikki on ohi, niin suuhuni tungettiin vielä lisää tavaraa. Nyt on ylähampaiden sisäpuolella myös toisellakin sivustalla tappi, joka vääntää hammasta suoraksi.

Ennen kuin koko projekti on ohi tulee minulla olemaan yhteensä neljä eri oikojaa. Ensi kerralla on viimeinen käyntikerta tälle oikojalle ja rautoja poistamassa sekä retentiolankaa laittamassa onkin sitten uusi oikoja.

Tänään tuli mieleeni että koska Kirralla olevat oikojat ovat yleensä erikoistumassa siellä, niin aina oikojan erikoistumisjakson lopuksi potilailta voisi kysyä mielipidettä oikojasta. Siitä miten hän käsittelee potilasta ja miten ammattitaitoiselta hänen toimintansa on vaikuttanut. Tällaisen pitkän projektin aikana kun ehtii tosiaankin tapaamaan useampia oikojia ja heitä tapaa vieläpä usein, niin heistä syntyy melko totuudenmukainen mielikuva.

Vasen puoli leuastani ei ole enää ollenkaan paisuksissa, mutta edelleenkin oikealla puolella tuntuu patti. En osaa ollenkaan sanoa onko se pienentynyt, sillä suhteessa vasempaan puoleen se on edelleenkin selkeästi suurempi.
Syksyllä ilmenneet sädemäiset tuntohäiriöt kylmää juodessa ovat hävinneet melkein kokonaan pois. Niitä tulee enää todella harvoin.

Meinasin uusia tässä ajokortin kun tammikuussa tulee muutoksia ajokorttilakiin ja tämän hetkinen ajokorttini on kokoluokkaa 2 x luottokortti. Mutta asiaa tarkemmin tutkittuani totesin ettei asialla ole mitään kiirettä ja päätin lykätä kortin uusimista siihen asti että saan raudat pois ja tuon oikean puoleisen leuan patin pois. Sitten yritän otattaa itsestäni mahdollisimman söpön kuvan ajokorttia varten.

Tuloksia kilpirauhasen liikatoiminnasta

Olen kohta kuukauden ajan syönyt Tyrazolia kilpirauhasen liikatoimintaa hillitsemään ja kyllä se vain toimii. En ole enää niin väsynyt kuin melkein huomaamattani olin ja lihaksetkin ovat saaneet lisävoimaa. Mukanani kulkee koko ajan Propral-beetasalpaajaa mahdollisten sydänongelmien varalta.

Alun tottumisen sivuvaikutukset olivat vain aika hankalia. Joinakin päivinä kävin ylikierroksilla ja tein kaikki triplanopeudella, kun taas toisina päivinä olo oli niin vetämätön että en pystynyt edes istumaan tuolilla valumatta siltä alas. Tämän lisäksi pääni oli ajoittain kipeä epänormaalista kohtaa ja särkylääkkeet eivät siihen vaikuttaneet. Onnekseni kahvi on päänsärkyjeni vihollinen.

Kilpirauhasen ultra ja ohutneulanäyte olivat puhtaita. Tai no, kyllähän sieltä struuma löytyi, mutta se oli selkeäreunainen ja pehmeä eli hyvälaatuinen struuma.
Olen nyt parin viikon välein käynyt veritesteissä, joissa seurataan maksa- ja valkosoluarvoja ja kilpirauhasarvoja. Maksa- ja valkosoluarvot ovat pysyneet rajojen sisäpuolella ja kuulemma kilpirauhasarvot ovat alkaneet normalisoitua.

Tänään kävin Endokrinologian poliklinikalla lääkärin juttusilla. Saan vähentää Tyrazol-annostustani. Entisen kolmen tabletin sijaan saan syödä vain 2 tablettia ja saan pistää ne kerralla poskeen aamulla. Minua alkoikin ahdistaa noiden kolmen tabletin jakaminen 8 tunnin väleihin ja sitten vielä yrittää muistaa syödä niitä. Huonona asiana vain sain tietää suunnitelman kuinka struuma hoidetaan pois.

Homma alkaa sillä että nielaisen pari radioaktiivista joditablettia, joiden pitäisi ajautua kilpirauhasten yliaktiivisiin osiin. Lääkäri sanoi että niiden pitäisi päätyä minun tapauksessani struumaan. Jos eivät päädy, niin sitten joudutaan miettimään suunnitelmaa uusiksi. Jos siis jodi ajautuu struumaan niin sitten seuraava vaihe on leikkaus, jossa struuma poistetaan. Kun on käynyt läpi leukaleikkauksen, niin tuo struuman poisto kuulostaa todella vähäpätöiseltä leikkaukselta. Riskinä tuossa on se että struuman puolelta vahingoittuvat loppuosa kilpirauhasesta ja lisäkilpirauhaset, mutta sehän ei haittaa sillä vasemman puolen kilpirauhasiin ja lisäkilpirauhasiin ei kosketa. Ainut varteenotettava riski on äänen menettäminen. Leikkaus suoritetaan hyvin lähellä äänihuulia, joten lääkärin aivastaessa väärässä kohtaa voidaan sanoa hyvästit äänihuulille.

Ehkä naurettavinta koko hommassa on se että olen surullinen siitä ettei leikkausta saada hoidettua tämän vuoden puolella. Minulla kun olisi maksukatto täynnä. No, kaikkea ei voi saada.

Ai niin, minun pitäisi kuulemma välttää jodin syömistä kunnes leikkaus on suoritettu. Eli hyvästi kaikki einesruoat. Suomessahan melkein kaikissa suolapurkeissa on jodia.

PayPal sucks!

Luulin että olin kirjoittanut tästä aiheesta jo, mutta en löytänyt mistään mitään merkintää.

Viime vuoden lopulla naureskelin uutiselle, jossa väitettiin PayPalin käskeneen ostajan tuhoamaan arvokkaan viulun vain sen vuoksi että ostaja epäili sen olevan väärennetty. Luulisi että PayPal olisi käskenyt käyttää viulua ensin jonkin asiantuntijan arvioitavana ennen lopullista määräystään. Mutta se mitä minulle tapahtui PayPalin toimesta alkuvuonna, alkoi laittamaan minut uskomaan aivan kaikki jutut PayPalista. Ja Regretsyn aiheeseen liittyvän postauksen kommentit lisäävät vain inhoani PayPalia kohtaan.

Alkuvuodesta myin jollekin ulkomaalaiselle tavaran. Hän lähetti minulle rahat PayPaliin ja sanoin vieväni tavaran postiin heti aamusta.
Aamulla sain sähköpostiini hämärän viestin PayPalista.

"An unauthorized account activity claim was recently filed against the following transaction... *Tietoja rahansiirrosta* ...We need additional information from you within the next 7 days. Please log in to your PayPal account and go to the Resolution Center to see the details of this case. There, you can enter any information regarding this case that will help us fight the reversal on your behalf."

 Ei muuta kuin PayPaliin tuijottamaan mistä ihmeestä oli oikein kyse. Ostaja syytti minua petoksesta?!? Yritin ottaa yhteyttä ostajaan, mutta en saanut häneen enää yhteyttä. Seuraavana päivänä sain PayPalista uutta viestiä.

"Thanks for your quick response about the following transaction:.. *Tietoja rahansiirrosta* We completed our review of this case. Please log in to your PayPal account, and go to the Resolution Center to see the details of our decision."

Siis mitä? Mistä ihmeen vastauksesta viesti oikein puhui? Enhän ollut käynyt PayPalissa tekemässä muuta kuin katsomassa mikä ihmeen ongelma siellä oli ja viikkoakaan ei ollut vielä kulunut. Heti perään sain uuden sähköpostin.

"We recently noticed an issue with your account. What's the problem?
We need a little bit more information about some money you recently received or withdrew.
Case ID Number: XXX
Because of this issue, your account has been permanently limited. We understand this may be frustrating and inconvenient but you'll still be able to see your transaction history for a limited time.
You can get more details about your account limitation in the Resolution Center. For more information, please contact us and we'll do our best to help.
You'll be able to withdraw money from your account within 180 days. We'll email you when it's available. We just want to make sure that you have money in your account to cover any payment reversals."


PayPal-tilini siis jäädytettiin tuon "petoksen" vuoksi. Ostajan rahat oli vedetty pois ja koska olin ehtinyt tehdä pienen ostoksen ennen jäädytystä, niin tilini meni miinukselle.


Päivän päästä tuli uusi sähköposti PayPalilta.


"We routinely review account activity in the PayPal system. When we reviewed your account, we noticed that your activity violates some of the agreements you have with us.
Because of this, we’ve limited your accounts and can no longer offer our services to you. You’ll still be able to log in to view your transaction history, but you won’t be able to send or receive payment.
What’s the problem?
You're only allowed to have one personal and one business account. In addition, we noticed one or more of the following problems:
 1. You provided information that we believe was false, inaccurate, or misleading; or
 2. You sent or received money that was potentially related to fraudulent activity; or
 3. You have more than one account with a negative balance; or
 4. You are in violation of the User Agreement, the Commercial Entity Agreement, the Acceptable Use Policy, or another agreement you have with PayPal.
Our decision was based on terms outlined in these agreements.
What to do next?
As allowed under the User Agreement, we’ll hold the money in your account for 180 days . We’ll use your balance to reimburse buyers who file claims, chargebacks, or any other reversals against you.  Before we reimburse the buyer, in most cases, you’ll have a chance to respond to the claim, chargeback, or reversal.
We’ll send you an email letting you know when you can withdraw money from your accounts."

Eli PayPalin mukaan olen rikollinen, sillä "yritin petosta" heidän asiakasta kohtaan ja tilini meni miinukselle koska PayPal veti rahat tililtäni sen jälkeen kun olin itse tehnyt ostoksen. Hieman vereni kuohui.
Valitin asiasta ja selitin miksi tilini meni miinukselle ja selitin miten ostaja oli yrittänyt saada minulta tuotteen ilmaiseksi syyttämällä minua petoksesta, mutta valitukseni hylättiin. Olin ja pysyn rikollisena.

Haistakoon kukkanen koko PayPal. Tosin arvatkaapa mitä muuta kivaa tuon johdannaisena tapahtui. En pysty enää koskaan käyttämään mitään verkkokauppaa, joka on edes jotenkin kytköksissä PayPaliin. Sillä tiedot tarkistetaan PayPalista ja siellä minä killun mustalla listalla. En tiedä vielä sitä että tarkistetaanko sieltä ainoastaan luottokortin numero vaiko aivan kaikki henkilötiedot, mutta tähän mennessä olen aina joutunut pyytämään jotakuta muuta tilamaan tuotetta minulle jos olen kivaa löytänyt. Seuraavan kerran kun aion tehdä ostoksia netissä, niin minun pitää kokeilla S-pankin luottokorttia. Toivon mukaan saan sillä hoidettua ostokset. Se on niin aikaa vievää löytää joku ystävä, jolla olisi halua lainata minulle tarpeeksi limittiä sisältävää luottokorttia. Ja minua pelottaa laittaa heidän korttinsa netin vaaroille alttiiksi. Hehän ovat ystäviäni.

Siitä olen tyytyväinen että ostaja ei ollut ilmeisesti älynnyt eri aikavyöhykkeiden vaikutusta ja näin ollen oli sitten pistänyt petossyytteen vielä silloin kun olin nukkumassa ja posti oli ollut kiinni. Se siitä olisi vielä puuttunut että olisin ehtinyt viedä paketin postiin ennen syytöstä.

Tyynyliinoja

Minulla oli tässä joku aika sitten vieraita kylässä. Oikein mukavia ja avuliaita. Lähtiessään pesivät vielä käyttämänsä lakanansakin. Laiska kun olen ollut, niin en kuitenkaan saanut viikattua lakanoita kaappiin vaan ne lojuivat puhtaina tuolin selkämyksellä.
Hämmästykseni oli suuri kun aloin menneellä viikolla sitten viikkaamaan lakanoita. Keskellä yhtä lakanaa oli ammottava reikä. Lakana on sen 10 vuotta vanha joten ei ihmettä aika on syönyt kohtaa, joka on ollut jatkuvasti ihmisen hiessä ja hangattavana öisin. Mutta enemmän minua hämmentää että vieraat päätyivät pesemään rikkinäisen lakanan, sen sijaan että olisivat maininneet asiasta minulle. Kyselin vierailta että olivatko he huomanneet lakanan menneen rikki. Myönsivät että se oli mennyt yhtenä yönä rikki ja noloina eivät olleet keksineet muuta keinoa päästä lakanasta eroon kuin työntää se pesuun.

Keskeltä lakana oli tosiaan aivan haperoa, mutta reunat olivat hyvässä kunnossa. Aikani mittailtua kangasta totesin että riittävän hyväkuntoista lakanaa on tarpeeksi tyynyliinoihin. Tänä aamuna leikkasin kankaan. Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten en jaksanut alkaa suoristamaan ajan aiheuttamia vääristymiä kankaan langansuunnissa. Kaukaa näyttävät hyviltä, mutta jos tyynyliinaa alkaa mittomaan ja tutkiskelemaan tarkemmin, niin huomaa montakin mittaheittoja.
Pääasia kuitenkin on se että tyynyille on nyt lisäsuojia ja vanha kangas tuli hyötykäyttöön.

Tyynyliinoja ikivanhasta lakanasta

 Saatuani ompelun loppuun päätin puhdistaa saumurini langanpätkistä ja nukasta. Käteeni osui kaiken moskan seasta jotain metallista. Meinasin viskata sen pois, mutta aloin tarkemmin tutkiskelemaan sitä. Se on jonkinlainen ruuvi. Ensin luulin että joku ruuvi oli mennyt poikki, kun siinä ei ole ruuveille ominaista tappea. Totesin että siinä on tapin sijaan reikä, johon menee juuri sopivasti saumurin oma työkalu. Nyt vain ihmetyttää että mistä kohtaa koneen sisuksista puuttuu ruuvi? Ja kuinka kauan se on puuttunut? Ainakaan ajoon se ei tuntunut vaikuttavan.

Minne kuuluu tämä pienen pieni ruuvi?

Nyt minun pitää alkaa etsimään saumurin ohjekirjaa ja toivoa että siellä on listattu missä kaikkialla tuollaisia ruuveja voisi olla.

Pitkä hame

Jatketaan huonojen valokuvien sarjaa.

Tämän hameen tein jo keväällä, mutta nyt sain vasta sen kuvattua. Ja häpeäkseni en jaksanut silittää hametta, joten kuvassa on sitten ruttuinen tuotos. Päädyin tekemään itselleni hameen, sillä pidän pitkistä hameista ja kaupoista ei löydy minun tyylisiäni hameita.
Materiaalina on strech-farkku, johon on printantu ruusuja. Kaavoja piirtäessäni totesin että ruusuja tulee liikaa ja päädyin muuttelemaan hieman suunnitelmiani. Takaa hame on pelkkää ruusua, mutta enhän minä itseni taakse näe joten se ei haitannut. Mutta eteen oli pakko saada jotain muutakin. Eurokankaan palalaareista löysinkin sitten mukavan saman sävyistä pieniruutuista kangasta, jota käytin edessä olevien halkioiden täytteeksi.
Minulla tulee ilmeisesti aina jotain ongelmia kaavojen kanssa. Eilisen jellaban kankaan leikkaamisen yhteydessä unohdin täysin että minun piirtämissäni viivoissa ei ole saumanvaraa, mutta kaavan valmistajan viivoissa taas on. Josta syystä kuviollisen kankaan reuna nousi ylemmäs kuin olin suunnitellut. Tässä hameessa taas alkuperäiset kaavat sisälsivät edessä täysimittaisen nappikiinnityksen, jota varten kaavoissa tietenkin oli sitten extra-kangasta. Tajusin asian vasta siinä vaiheessa kun yritin saada 10 senttiä kapeampaa vyötärökaitaletta mahdutettua etuosaan, jossa oli se 10 sentin nappilista ympättynä.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Olen ollut erittäin tyytyväinen hameeseen ja moni on sitä ihastellutkin. Ainut huono asia on vaan se että kankaan printit kuluvat pois. Persustan kuviointi alkaa olla jo haalistunut epämääräiseksi. Mutta enhän minä sitä näe ja huomaa... enhän?

Jellaba versio 2

Minun pitää harjoitella valokuvausta enemmän. Miten saada järkkäri ottamaan valokuva ajastuksella siten että se kuva pysyy tarkkana ja vielä enemmän sitä kuinka poseerata. Pitäisiköhän minun laittaa siihen kohtaa mihin tulen seisomaan joku luuta ihan vain tarkennusta varten. Nyt olen tehnyt tarkennuksen oven ripaan ja sehän on yleensä minusta sen 30 senttiä taempana.

Edellinen jellaba oli tosiaan vain kokeilukappale ja päädyin tekemään nyt sitten varsinaisen jellaban kokoa pienemmällä kaavalla. Materiaalin harmaa osa on villakangasta ja kuviollinen jotain mitä-lie kangasta. Edessä on lyhyt bling-bling-vetoketju helpottamaan pukemista ja riisumista.

 

Latoin helmaan aluksi varmuuden vuoksi kunnon 10 sentin saumanvaran. Kun kokeilin kaapua, totesin sen olevan liian paljon ja leikkasin 5 senttiä pois. Tietenkin unohdin että minun pitää myös kääntää helmaa, joten lopputuloksena on hieman liian lyhyt kaapu. No, jos avaan helman taitoksen ja lisään sinne pätkän niin kyllä minä sitten saan siitä paremman pituisen tai ainakin lähempänä sopivaa pituutta.

Kyllä musliminaisilla on helppoa. Ei tarvitse miettiä mitä pukee päällensä. Siitä vain vetää kaavun ylle ja homma on valmis. Marokon reissuilla totesinkin että on helteessä on huomattavasti mukavampi olla löysässä kaavussa kuin  tiukoissa puseroissa ja farkuissa. Jellaban sisälle kun jää ilmavaraa kuivattamaan hien, mutta tiukat vaatteet taas työntää hien kankaitten läpi ja sitten näyttääkin ihan uitetulta koiralta.

Yksi tuttuni halusi myös tuollaisen jellaban, joten kunhan vain löydän hänelle sopivan farkkukankaan tulee tänne vielä yhden jellaban projekti.

Jellaba

Nyt on luvassa hieman suomalaisesta vaatekulttuurista poikkeavaa vaatetusta. Marokossa käydessäni ihastuin paikallisten vaatteeseen nimeltään jellaba. Kyseessä on hyvin yksinkertainen vaate, mutta loistava päälle heitettävä niin kesän helteillä kuin talven viileillä ilmoilla. Ja jos vain tietää minun pakkomielteeni kaikkia hupullisia vaatteita kohtaan, niin ymmärtää tämänkin ihastukseni. Jellaba on tosiaan pitkä kaapu, jossa on taskut ja huppu. Niin naiset kuin miehetkin käyttävät sitä Marokossa, tosin naisilla on yleensä huomattavasti koristeellisempi kaapu.

Hulluilla päivillä törmäsin sitten kaavoihin, joilla saa tehtyä itselleen jonkinlaisia kotikaapuja. Ja yksi malleista oli hupullinen kaapu. Pakkohan se oli kaava ostaa ja kipaista hetimmiten Eurokankaaseen etsimään mahdollisimman halvasta kangasta. Tiedän etten osunut niihin halvimpiin kankaisiin, mutta kiiltävän vihreä tafti houkutti liikaa.

Jellaba

Pahoitteluni kuvasta, minulla ei ole enää hovikuvaajaa joten kuvien laatu ja kuvakulma ovat hieman hämmentäviä ajoittain.
Kaavat ovat Butterickin ja tämä on ensimmäinen kerta kun niitä käytin. Mittataulukon mukaan minulle menisi koko M ja sen mukaan sitten jellaban teinkin. Mutta jellabasta tulikin liian iso. Kaavoihin on ympätty jo valmiiksi saumanvarat ja vaikka leikatessa muistinkin olla lisäämättä saumanvaroja, niin ommellessa sitten unohdin niiden olemassa olon ja sen sijaan että olisin ommellut 1,5 cm saumanvaroilla päädyinkin ompelemaan 0,8 cm saumanvaroilla. Eikä siinä kaikki. Kuten kuvasta näkyy niin edessä keskellä vetää kangas. Nyt olen kahden vaiheilla että annanko olla vai revinkö etusauman auki ja yritän korjata. Ei kovin haluttaisi alkaa uudelleen ompelemaan tuotostani. Taidan jäädä miettimään asiaa. Itseni tuntien tiedän etten saa tuota kankaanvetoa poistettua kovin helpolla. Mutta mitä pienistä. Tämähän on vasta koekappale.

Lush - FUN

Tänään töihin mennessä päässäni alkoi viirata ja käänsin kantani kohti keskustaa. Lushin liikkeeseen oli tullut joulun tuotteet ja vaadin saada jälleen tänäkin jouluna itselleni Snow Fairya.

Liikkeeseen päästyäni huomasin että sinne oli itseasiassa tullut erittäin paljon uusia tuotteita sitten viime käyntini ja vanhoja hävinnyt. Suihkusaippuoiden määrä oli vähentynyt, mutta meikkivalikoima oli laajentunut. Kiinteiden saippuoidenkin määrä tuntui pienentyneen. Oikeastaan ainoa, joka oli pysynyt samana oli kylpyvaahtotuotteet.

Uutuuksista löytyi kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista, mutta se mistä nyt kirjoitan on saippua nimeltä FUN. Se on nimittäin muovailuvaha ja saippua. Intouduin itsekin kokeilemaan sitä liikkeessä ja muovailin söpön pienen kukan.

FUN - muovailusaippua

Ei aivan niin notkea kuin muovailuvaha, mutta tuoksuu huomattavasti paremmalle ja kädet tuoksuvat hyvälle vielä tuntienkin jäkeen. Jokainen väri tuoksuu erille ja värejä sekoittamalla saakin sitten aivan omanlaisensa tuoksun.

Saippuani jäi vielä liikkeeseen, mutta toivon mukaan saan sen haltuuni viikon päästä. Sitten näen millaiseksi se muuttuu ollessaan pitempään huoneilmassa.

Nyt on sitten joululahjat hankittu siskon pojille. Saavat veijarit leikkiä saippualla ja pysyvät samalla puhtoisina.

Pääntiet saumurilla

Osallistuin tässä lokakuun alussa Tikatan järjestämälle saumurikurssille, jossa opeteltiin erilaisten päänteiden ompelua saumurin ja ompelukoneen yhteistyöllä.
Minähän osaan käyttää saumuria ainoastaan reunojen siistimiseen ja kahden kappaleen ompelemiseen yhteen, joten tällainen hienompi kikkailu ja ompelun yksinkertaistaminen on täysin uutta minulle.

Reunan yli kääntyvä reunakaitale

Ensimmäiseksi tehtiin ylläolevan kuvan mukainen pieni reuna olkapäistä ommeltuun kaula-aukkoon. Kaitale ommeltiin ensin saumurilla toisesta reunasta kaula-aukon ympäri kevyesti venyttäen. Sen jälkeen kaitaleen toinen reuna käännettin nurjalle puolelle, kiinnitettiin neuloilla ja ompelukoneella tikattiin kankaiden liitoskohdasta. Nurjalle puolelle jäänyt ylimääräinen kangas leikattiin pois.

Ja minä tietenkin onnistuin leikkaamaan hieman liian tarkasti ylimääräistä kangasta, joten saumaurin valkoinen lanka pilkistää tuolla takaosassa.

Resorikaitale V-kaula-aukkoon

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan haastavamman kuuloista ompelemista. Tosin käytännössä tämä oli helpompi ja nopeampi kuin tuo ensimmäinen kokeilu oli. Resorikaitale taitetaan kahtia ja ommellaa saumurilla. V:n taitekohdassa leikataan pieni halkio, venytetään kangas suoraksi ja jatketaan ompelua. Sitten taitetaan vaatteen etuosa kahtia oikeat puolet vastakkain, jolloin nähdään tuon V:n taitekohtaan syntyvä uloke. Ulokkeen matkalta ommellaan linja pystysuoraksi. Lopuksi tikataan kankaiden liitoskohdasta.

Minulla kävi tässäkin pieni kömmähdys ja ompelin tuon V:n kielekettä liian pitkääle, jolloin ommel jatkui oikealla puolen resorin ulkopuolellekin. Hoidin homman kotiin lisäämällä toisen tikkauksen hieman kauemmaksi.

Joustavan tukinauhan käyttö reunakäänteissä

Kolmas kokeilumme oli kuminauhan upottaminen ompeleeseen. Käytössämme oli framilonnauhaa, joten se ei näy kuvassa. Helpottaaksemme ompelemisen aloittamista ompelimme saumurilla pienen paperinpalasen kiinni kuminauhan päähän. Tämän jälkeen asetettiin kangas paperinpalan jatkoksi ja ommeltin saumurilla kumilanka kankaaseen kiinni kuminauhaa hieman venyttäen. Lopuksi reuna taitettiin ja ommeltiin tavallisella ompelukoneella monipistosiksakia käyttäen.

Kaksoistikkaus saumurilla

Tunnin loppupuolella kokeilin vielä miten saumurilla saadaan tehtyä tikkaus. Ja tämä pistikin minut pohtimaan että mitä kaikkea pystyn oikeastaan tekemään omalla saumurillani? Taidan ottaa seuraavaksi projektikseni sanoa päivää saumurilleni ja alkaa kokeilemaan erilaisia ompeleita nähkäkseni mihin kaikkeen se oikeasti kykenee.

Kilpirauhanen

Tuntuu että tänä vuonna minua potkitaan päähän oikein kunnolla. Kun yhdestä taudista selviää, niin toinen pukkaa päälle.

Kertoessani leukaleikkaukseni sujumisesta mainitsin kilpirauhasen arvojen olevan hieman korkeahkoja. Lääkäri, joka oli alun alkaen pyytänyt minulta testejä kilpirauhasen testejä, ei ollut sitten noteerannut mitenkään noita arvoja.

Viikko sitten kävin antamassa uudet verinäytteet toisen lääkärin pyynnöstä. Keskiviikkona lääkäri sitten soitti ja käski mennä kipin kapin uusintatesteihin. Sillä kilpirauhasen arvot olivat selkeästi koholla. Eilen kävin uusintatesteissä ja nyt odotellaan tuloksia ja luetaan netistä kaikkia mahdollisia oireita. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä että kilpirauhaseni on koko ikäni toiminut hieman vilkkaasti, nyt vain sitten se on vain oikein kunnolla ylikierroksilla.

Otin jopa kaulastani videokuvaa, sillä liikutellessani kaulan osasia näkee selkeästi että toisella puolen henkiputken vieressä on ylimääräinen patti. Normaalisti sitä ei näe, mutta kaula venytettynä niellen samalla, näkee patin liikkeen.

Okei, videolta ei näy ihan niin selkeästi... varsinkin kun jostain syystä kamerani päätti haluta vielä lisäksi keltaisen kuvan.

Se hyvä puoli tässä jutussa on että minulla on tulossa sairaalahoitojen osalta maksukatto täyteen heti seuraavan laskun tultua, joten voin viettää halutessani vaikka koko loppuvuoden sairaalan käytäviä haahuillen. Tosin tietäen kuinka hitaasti kaikki etenee, uskon että nämä tutkimukset pääsevät alkuun vasta ensi vuonna.

Vertikaaliköysi

Viime viikolla ahnehdin sitten viikonloppunakin treenejä. Lauantaina harjoittelin kuperkeikkoja ja käsilläseisontoja sekä yritin saada venytettyä spagaattia. Harmikseni huomasin että tauon aikana reidet ja pohkeet ovat jäykistyneet oikein kunnolla ja spagaatti oli vain hassu yritys. Se mikä kuitenkin on mielenkiintoista että selän venymisessä ei juurikaan ollut muutosta tapahtunut, mutta sen voi laittaa pysyvän yliliikkuvuuden piikkiin.

Sunnuntaina tutustuiin uuteen lajiin; vertikaaliköyteen. Ehkä yleiskuntoni ei ollut aivan täydellinen vertikaaliköyden harjoittamiseen, mutta kun lajia on tarjolla hyvin harvoin koulussani, joten tilaisuus on käytettävä hyväkseen.
Ei se aivan turha tunti ollut, minulla on edelleenkin voimaa jaloissani nousta ylöspäin. Kädet ovat ne heikko kohta kropassani. Niin kauan kuin kaikki hoidetaan vain jaloilla, ei mitään ongelmia ole. Tosin valitsemani housut olivat todella huonot köydelle. Kiinalaisella tolpalla nuo toimivat, mutta köydelle ne olivat liian liukkaat.
Mukava laji tuo on kyllä ja muistona minulla on molemmat jalkapöydät täysin auki sekä oikea ranne. Iho ei ollut ehtinyt vielä oikein koveta sellaiseksi kuin se normaalisti on. Jos vielä pääsen kokeilemaan lajia, niin minun pitää ottaa koko housuvalikoimani mukaan löytääkseni ne täydelliset housut lajille.

Huomenna menen nolaamaan itseni 1. tason tankotunnille. En löytänyt tälle viikolle sopivaan aikaan olevia 2. tason tunteja, joten otetaan tämä viikko vähän kevyemmin ja harjoitellaan perusteita.

Treenitauko on vihdoinkin ohi

En ole tänä vuonna päässyt harjoittelemaan ollenkaan säännöllisesti, sillä koko kevään olen sairastellut. Ja huhtikuun leukaleikkauksen jälkeen en ole harjoitellut ollenkaan, sillä pelkäsin että rasitan liikaa leukaa puremalla hampaita yhteen tai kolauttamalla sen johonkin.

Viime viikolla sain itsestäni niskasta kiinni ja varattua ensimmäisen tunnin. Eilen olikin sitten ensimmäiset tankotreenit. Varausta tehdessä ongelmakseni muodostui se että minkä tason tunneille minun oikeastaan pitäisi mennä. Ennen taukoahan minä kävin 3-4. tason tunneilla. Tauon aikana kuitenkin lihakset eivät ole saaneet enää treeniä, joten kuntokin on sitten melkein nollalukemissa.

Päädyin 2. tason tunnille ja hieman alkoi tunnin aikana mietityttämään josko sittenkin 1. tason tunti olisi ollut se oikea minulle. Lihaksissa ei ollut jäljellä voimaa juuri ollenkaan. Kaikki ne liikkeet, jotka ennen meni leikiten (kuten olkanousu), eivät sujuneet enää laisinkaan. Jo tavallisen invertin teossa oli ongelmia, enkä saanut jalkojani nostettua ylös niin kevyesti kuin ennen. Pyörimiset sentään sujuivat kuin vanhalta tekijältä. =n se kuitenkin melkoisen masentavaa että tietää täsmälleen kuinka jokin liike tehdään, mutta kehosta ei vain löydy enää niitä voimia mitä siellä oli esim. vuosi sitten.

No, se hyvä puoli tässä tilanteessa on että tästä ei voi ottaa suunnakseen muuta kuin ylöspäin. Mielenkiinnolla jään odottamaan kauanko menee ennen kuin saan taas entiset voimat lihaksiini. Olen jo suunnitellut että alan käymään taas kuntosalilla ja tekemään pieniä lihastreenejä kotonakin tangollani.

Voimia odotellessa jatkan haaveilua.

Rikkinäinen gramofoni

Eilinen todisti minulle jälleen kerran miksi minun ystäväpiirini koostuu enimmäkseen miehistä.

Olin kevään aikana lainannut yhdelle naispuoliselle ystävälleni rahaa muutaman kerran, kun hän oli juuri saanut uuden työpaikan ja ymmärrettävästi silloin voi olla hieman tiukkaa, jos ei ole säästänyt mitään pahan päivän varalle. Lopulliseksi lainasummaksi tulikin sitten ensin useampi satanen ja myöhemmässä vaiheessa yli tonni. No, ei se mitään. Hänhän oli töissä ja ystäväni, joten kyllä ne rahat sieltä tulee.
Kun tuli aika maksaa velkoja takaisin ensimmäisen kerran, jouduin lähettämään hänelle muistutusviestin. Rahat tulivat seuraavana päivänä. Seuraavaa erää ei kuulunutkaan. Ehkä hänellä on edelleenkin rahat vähissä.
Pari viikkoa myöhemmin sain kuulla hänen lähteneen ulkomaanmatkalle. Ihmettelin asiaa toiselle yhteiselle ystävällemme. Matka oli ollut tiedossa jo pitemmän aikaa ja velallinen ystäväni oli tämän toisen ystävän kautta pyytänyt minulta lainaksi rahat tuohon matkaan. Minulle ei vain saanut kertoa mitään siitä lainasta ja matkasta. Siis täh?!? Millainen ystävä jättää velat maksamatta ja vielä epärehellisesti hankkii lisää velkaa päästäkseen ulkomaille miesten perään juoksemaan. Tässä vaiheessa minulla alkoi keittämään ja pahasti.
Hänen palattuaan reissustaan aloin muistuttelemaan häntä useammin velastaan. Vastaukseksi tuli aina että hän maksaa, mutta rahaa ei koskaan kuulunut. Yhteinen ystävämme kyllästyi tilanteeseen ja alkoi myös painostamaan maksamaan velkansa pois. Heidän useampien päivien kestävien väittelyidensä jälkeen velalliselta ystävältäni tipahti silloin tällöin satanen tililleni.

Viime viikonloppuna minulla keitti lopullisesti. Olin pyytänyt maksua elokuun puolella ja eihän sitä tietenkään kuulunut tililleni. Yhteinen ystävämme tuli auttamaan taas. Olin itsekin yhteydessä velalliseen vielä sunnuntaina ja tapansa mukaan hän lupasi maksaa. Maksua ei tietenkään tullut. Kun tiedustelin siitä tähän, niin hän sanoi sen johtuvan yhteisestä ystävästämme. Yhteinen ystävämme on niin "ilkeä" hänelle ettei hän suostu enää maksamaan penniäkään. No, selvisi sitten tällä tavalla velallisen henkinen ikä. Todella lapsellinen tekosyy.

Päätin sitten eilen kirjoittaa velkakirjan ja allekirjoituttaa sen velallisella. En minä muuten niitä rahoja tule saamaan. Nyt hänellä on tiedossa eräpäivä mihin mennessä suorittaa maksu ja jos maksua ei kuulu, niin sitten lähtee perintätoimisto hoitamaan hommaansa.

http://www.flickr.com/photos/jeffreyrrichter/5205612207/

Hieman hän pompotteli minua ennen kuin sain hänet paikalle allekirjoittamaan paperin. Yritin ehdottaa hänelle keskustan jotain kahvilaa, mutta se ei kelvannut hänelle. "Hän pelkää yhteistä ystäväämme... vaikka ystävämme ei edes tulisi paikalle." Pyysin häntä ehdottamaan jotain muuta julkista paikkaa, mutta se ei myöskään sopinut hänelle. Ja lopulta hän paljasti sen perimmäisen syynsäkin. Hän tulee melko varmasti vauhkoamaan ja meuhkaamaan, joten hänhän menettäisi kasvonsa julkisella paikalla. Suostuin sitten tapaamaan häntä yksityisellä paikalla, sillä tällä hetkellä minulle on tärkeintä saada häneltä velkakirja. En luota enää tippaakaan hänen lupauksiinsa ja puheisiinsa. Jokaisesta sanasta, minkä hän sanoo, paljastuu valhe ja hänen kieroutensa.
Velkakirjan allekirjoittaminen onnistui melkein ongelmitta. Hän tosin vaati että annan hänelle pitemmän maksuajan, mutta olkoon. Pääasia että saan rahat häneltä takaisin. Se muu aika minkä olin hänen seurassaan, olikin sitten melkoista p*n vääntämistä. Hän haukkui aivan täysillä yhteistä ystäväämme ja yritti sotkea minua koko ajan samaan sotkuun mukaan. Ja yhä uudelleen hän haukkui ja yritti mustamaalata ystäväämme täsmälleen samoilla sanoilla. Hän ei vain päässyt yli eikä ympäri limbostaan. Hän olisi jatkanut saman levyn toistamista varmaan hamaan tulevaisuuteen asti, mutta päätin poistua paikalta. Minulla ja tuolla "ystävälläni" ei todellakaan ole enää mitään muuta yhteistä kuin velkakirja.

En vain jaksa enää tuollaisia ihmisiä, jotka jäävät rypemään pahaan siihen asti että ovat sisuskalujaan myöten siinä p*ssa itsekin. Ja ikäväkseni olen huomannut että erityisesti naisilla on tuollainen taipumus. Miehet sentään ymmärtävät jossain välissä vaihtaa levyä, mutta naiset... Kyllä, minulla itsellänikin on ajoittain taipumusta, mutta sentään ymmärrän myös hellittää tajuttuani ettei asia johda yhtään mihinkään parempaan.

Räksyttävä rakki

Myymälävarkaat voivat olla kyllä melkoisen röyhkeitä. Menin aamusella kauppaan ostamaan heräämiseen tarvittavan määrän Batterya. Maksettuani ostokseni kassalle tuli nuori mies ja pyysi jotain tupakan kokoamiseen tarvittavia osasia myyjältä. Myyjä joutui kääntymään, jolloin mies nopeasti nosti kätensä tupakoiden säilytyslaatikostoon ja nappasi askin itselleen taskuun. Tyyppi ei välittänyt tippaakaan siitä että minä seisoin kassan päädyssä kasvot suoraan häneen. Mitä ilmeisemmin hän luotti siihen että suomalainen on tuppisuu tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta minäpä yllätin hänet ja avasin suuni. Hieman nolona mies laittoi askin kassalle ja alkoi kaivaa kuvetta maksaakseen sen.
Lähdin kaupasta pois ja vasta lähtiessäni noteerasin ettei mies ollutkaan yksin ollut siinä kassalla, vaan hänellä oli siinä nainen mukana. Nainen pillastui oikein kunnolla siitä että poikaystävä oli jäänyt nalkkiin ja lähti minua seuraamaan aivan kannoillani. Ulospäästyämme hän sanoi lyövänsä minua turpiin. Käännyin kannoillani, naurahdin ja vastasin hänen uhkaukseensa: "Kyllä minäkin voin samalla mitalla nyrkkiä tarjota ja vielä enemmänkin, jos sitä niin kovasti kaipaat." Käännyin takaisin menosuuntaani ja jatkoin kävelyäni. Nainen pysähtyi hetkeksi ja jatkoi kävelyään perässäni parin kolmen metrin päässä minusta huudellen kaikkea mahdollista.
Hän näki ratikkapysäkillä jonkun miespuolisen ystävänsä ja huusi sitä auttamaan vasikan hakkaamisessa. Ei suostunut mies siihen.
Minä jatkoin kävelyäni pohtien samalla uskaltaako nainen tulla nyrkin etäisyydelle vai tyytyykö vain soittamaan suutaansa. Asetin pääni siten että näin naisen koko ajan silmäkulmastani ja söin erittäin näkyvästi suklaata ilmoittaen näin hänelle ettei hän onnistu pelottelemaan minua vaikka kuinka suu vaahdossa huutaisi.
Hän seurasi minua melkein työpaikan ulko-ovelle asti, mutta kyllästyi sitten seuraamiseeni. Ilmeisesti kyllästyi siihen ettei saanut mitään iloa minusta.

Kuva: http://ishoplifted.com

Huvittavinta tuossa hommassa on oikeastaan minun ajatukseni. Koko matkan pohdin vain että jos tulee tappelu, niin kestääkö minun leukani miten iskuja. Myös muistuttelin itseäni että minun pitää ottaa isot korvikseni pois ettei korvalehti repeydy. Kiittelin onneani etten ollut laittanut aamulla korkkareita jalkaani ja pohdiskelin pitäisikö minun pitää läppärireppu selässäni vai laskea se maahan.

Eiköhän varas oppinut tästä ainakin sen että varastaessa ei tarvitse varoa ainoastaan myyjää. Ja minä, opinko minä mitään? En, aion edelleenkin avata suuni jos varastamista näen.
Ja tänä syksynä pönkitän tankotanssiani jollain kivalla kamppailulajilla. Nimittäin tuossa pohtiessani asioita totesin että tankotanssin myötä minulla on vahvat lihakset, hyvä tasapaino ja lihasten nopea reagointikyky. Minun tarvitsee vain oppia lyöntejä, potkuja ja sitomisia.

Projekti metrilaku 29

Leikkauksesta on nyt kulunut 4 kuukautta. Olen parantunut loistavasti ja kasvoillani on jo täysi tunto. Ainoa ärsyttävä tekijä on oikean puolen alaleuassa, minähän onnistuin repimään siltä puolen tikit auki, joten edelleenkin sen puolen alaleuka on paksumpi kuin vasen puoli. Sitä ei juuri katsomalla huomaa, mutta jos leukaa kokeilee käsin niin sen kyllä tuntee selvästi. Kirurgini sanoi että luukalvot ovat siellä edelleenkin jossain määrin repeytyneet, mutta sen pitäisi kyllä siitä oheta ajan kuluessa.

Otin itseäni niskasta kiinni ja otin itsestäni hieman epämääräisen kuvan puhelimellani.

Leikkauksesta 4 kuukautta

Minulla on edelleenkin raudat suussa, joten huulien ulkonäkö tulee vielä muuttumaan. Suuni tulee pienentymään melkoisesti.

Viime postauksessa mainitsin että ylä- ja alaposkihampaita lähennytetään kuminauhoilla. Juuri ennen kesäloman alkua oikojani totesi että ylähampaani ovat edelleenkin liian kapealla ja päätti keskittyä hampaiden siirtämiseen kauemmaksi toisistaan. Ylä- ja alahampaat yhdistävät kuminauhat poistettiin, jotta hampaat pääsisivät liikkumaan taas sivuttain. Se teki kesälomastani nautintoa, kun ei tarvinnut jatkuvasti olla ottamassa/laittamassa kuminauhoja paikkoilleen ja pois paikoiltaan. Sain rauhassa nauttia kaikenlaisista herkuista ja snorkkauksesta.

Nyt elokuussa keskitytään taas ylä- ja alahampaiden lähentämiseen. Onnekseni ylähampaiden leventämisen sivuvaikutuksena myös suurin osa hampaista kohtasivat toisensa ja enää minulta tarvitsee kohdistaa enää pari hassua hammasta. Tämän hetkinen viritelmä noiden parin hampaan osalta onkin ehkä vielä ärsyttävämpi kuin kesäkuun viritelmä. Siirrettävien kahden ylähampaan kielenpuolelle liimattiin tapit ja näistä tapeista lähtee kuminauhat vastaavilla kohdilla olevien alahampaiden ulkopuolelle. Toisin sanoen pureminen kuminauhat suussa on melkeinpä mahdotonta, sillä kuminauha ylittää purentapinnan.

Ehkä voin salaa toivoa että tämä operaatio on ohi jouluun mennessä.

Projekti metrilaku 28

Mikäs tässä kirjoitellessa kun on sairauslomalla. Aikaa on päivät pitkät tehdä käsitöitä ja kirjoittaa blogiin. Eikun hei... minähän olen ollut töissä jo yhden viikon. Sairausloma tuli ja meni, eikä minulla tunnu olevan mitään mielikuvaa siitä mitä oikeasti olen tehnyt. Tai no, ainoat muistikuvat on Japanilaisten ristikoiden täyttämisestä. Toivon todella että en kuitenkaan ole tehnyt vain sitä koko kuukauden aikana.

Mihinkäs minä nyt jäinkään viime kirjoituksissani... Olen päässyt näköjään sairaalasta ja luvannut laittaa kuviakin lopputuloksesta. No, kuvia ei tipu nyt. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Vaikka näkeehän minun profiilikuvasta jo lopputuloksen. Tosin sekin kuva on otettu 4 päivää leikkauksesta eli siinä on vielä vähän turvotusta jäljellä.

Kun pääsin sairaalasta kotiin söin ainoastaan viikon verran särkylääkkeitä, vaikka ei minulla pahemmin särkyjä ollutkaan. Minusta vain tuntui että ne auttoivat turvotuksen laskemiseen ja estivät tulehdusta. Tiedä sitten pitääkö tuo pähkäilyni paikkaansa ollenkaan.

Ei kipuja, ei tunnottomuutta ja pahin turvotuskin laski nopeasti, joten eihän siitä sitten muuta seurannut kuin että en osannut varoa itseäni ja jo ensimmäisenä viikonloppuna repeytyivät toisen puolen tikit hampaita pestessäni. Vähän ihmettelin verenvuotoa suussani, mutta luulin sen kuuluvan asiaan. Turvotusta oli tuolloin vielä sen verran etten saanut suutani tarpeeksi isoksi nähdäkseni omin silmin tikkejä. Joten olin siitä vielä puoli viikkoa toinen poski auki. Mutta eihän tuollainen pieni kolmen sentin aukko poskessa haittaa menoa. Vappuna vauhti olikin kova jo heti aattoillasta alkaen ja koko yö ja seuraava päivä menikin juhliessa.

Kun vihdoin ja viimein huomasin suussani olevan ylimääräisen aukon päätin pitkän pohdinnan jälkeen mennä kysymään sairaalasta josko pääsisin parsittavaksi. Kyllähän sellainen järjestyi ja jouduin vaihtamaan antibiootit toisiin ja pitemmälle kuurille. Samalla kirurgi totesi että purentani on täydellinen ja riittää että pidän kuminauhoja ainoastaan öisin. Sehän passasi minulle vallan mainiosti.

Äitini oli hoitamassa minua parin ensimmäisen viikon aikana, mutta kun totesi että tyttö ei pysy paikallaan hetkeäkään ja on jatkuvasti jossain päin kaupunkia päätti hän lähteä omille teilleen.

Kuukausi on tuskallisen pitkä aika olla soseruoalla. Yhdessä välissä, kiitos antibiootin sekaiseksi pistämän vatsan, en vain jaksanut syödä mitään. Se aika menikin mehuja juodessa. Sairausloman loppuvaiheessa olinkin sitten todella kiitollinen siitä että käytin kevään tankkaamiseen. Vuosi sitten painoin 53 kg. Päivä ennen leikkausta painoni oli noussut 63 kg. Ja sairausloman lopussa painoni oli tipahtanut 7 kiloa eli tällä hetkellä huidellaan siellä 56 kg paikkeilla.

Neljän viikon päästä leikkauksesta sain splintin pois suustani. Voi sitä ihanuutta kun hampaiden pesu helpottui kummasti ja puhuminenkin helpottui. Mutta samalla kuitenkin kasvoi tuska. Purukieltoa oli jäljellä vielä 2 viikkoa ja kun suussa ei ole enää splinttiä vaikeuttamassa puremista, niin tarvittiin tahdonvoimaa oikein kunnolla etten olisi mitään alkanut pureskelemaan. Tosin pureskelua häiritsee kummasti se että ainoastaan etuhampaat sekä takimmaiset poskihampaat ovat ainoat, jotka koskettavat toisiaan. Muut hampaat ovatkin sitten reilusti ilmassa. Nyt tarkoitus on lähentää ylä- ja alahampaita, jotta saadaan täydellinen purenta aikaiseksi. Tätä varten joudun pitämään molemmilla sivuilla kuminauhoja (kokoa kettu), jotka sitovat hampaat toisiinsa. Aina kun avaan suuni vetää kuminauha hampaita toisiaan kohden kuitenkin samalla hieman antaen periksi. Joinakin päivinä, kun intoudun puhumaan, se tuntuu hampaissa reilusti. Työpäivinä joudunkin ottamaan särkylääkkeitä melkein päivittäin. Hyvä puoli on siinä että mitä enemmän tapahtuu vetoa, sen nopeammin purenta kohtaa.

Pelkkä valtavan pitkä teksti on tylsää, joten tässä vähän esimakua Paloma Faithin uudelta albumilta. Toivon mukaan lisäkuulumisia tulee nopeammin kuin kuukauden päästä.

Projekti metrilaku 27

Pari viikkoa on nyt kulunut leikkauksestani.

Leikkaus meni loistavasti. Vaikka leikkauksen aloittamisessa olikin hieman ongelmia. Minun piti olla sairaalassa jo kello 6:50, sillä Kirralla laitetaan pisimmät leikkaukset heti jonon alkuun eli leikkaus oli tarkoitus aloittaa kello 8:00. Tietenkin minä myöhästyin parilla minuutilla aamubussista, joten taksilla sitten loppujen lopuksi viiletin kohti sairaalaa. Sairaalassa vaihdoin leikkausvaatteet ylleni ja puhdistin suuni vahvemmalla suuvedellä, minkä jälkeen pääsin nauttimaan esilääkityksestä. Ensimmäisen kortisoniannoksen olin jo syönyt edellisenä iltana ja sairaalalla annettiin vielä toinen annos kortisonia sekä diapamia. Kortisonin tarkoitus on vähentää leikkauksen jälkeistä turvotusta. Jostain syystä kilpirauhasen arvot olivat hieman korkealla, joten minulle jouduttiin antamaan lisälääkitystä. Tämän lisäksi yksi hoitaja uupui, sillä hän oli sairastunut. Joten hänelle jouduttiin etsimään sijaista. Ja ihan kuin nuo eivät olisivat olleet tarpeeksi, niin myös splinttini oli hukassa. Puolisen tuntia suunniteltua aikataulua myöhemmin leikkaus saatiin vihdoin ja viimein aloitettua. Leikkaus kesti noin 3 tuntia.

Leikkaussaliin mennessäni hämmästyin suuresti kun minulle esiteltiin leikkausta seuraamaan tullut TET:läinen. En olisi uskonut että joku ulkopuolinen seuraa leikkausta tai ainakin sen valmistelua. En tiedä sitten oliko hän läsnä koko leikkauksen ajan vai pelkästään alun. Tarkoitukseni oli kyllä kysyä asiasta heti leikkauksen jälkeen, mutta heräämössä tuli enimmäkseen keskityttyä erään miespuolisen hoitajan lihaksistoon. Kyseinen hoitaja laittoi ennen nukahtamistani minulle kaikki läpyskät ihoon kiinni. Ilokseni huomasin että uneni syvyyttä seurattiin elektronisesti. Otsalleni ja ohimolleni liimattiin metallinen läpyskä, joka seuraa aivokäyrää. Tunnistin tuon laitteen joskus näkemästäni dokumentista, jossa käsiteltiin kesken leikkauksen heränneiden huomaamista.

Leikkauksen aikana vasemmalta puolelta ei hermoja tullut esille ollenkaan ja oikealtakin puolen vain vähäsen. Heräämössä hämmästyksekseni huomasin että minulla oli tunto jokaisessa kohdassa kasvoillani. Useinhan huulet ja leuan alue on tunnoton. Tunsin niin kosketuksen, kuin kylmä-kuuman ja kivun. Ainoastaan leuankärjen oikealla puolen on hieman heikompi tunto, mikä johtuu hermon paljastumisesta. Suuni myös aukesi noin 3 cm verran. Syömisen ja juomisen kanssa ei siis ollut juuri mitään ongelmia, kunhan en erehtynyt yrittää ängetä ruokalusikallista ruokaa kerralla suuhun.

Leikkauspäivänä leukani oli todella turvoksissa ja epäonnekseni minulle ei tuotu jääpusseja vähentämään turvotusta vaikka niitä pyysinkin ja lääkärikin oli niitä käskenyt minulle antaa.

Leikkauksesta 1 päivä

Kipuja minulla ei ollut laisinkaan ja sainkohan minä ainoastaan kerran särkylääkkeet ja antibiootit suoraan suoneen leikkauksen jälkeen. Muutoin mentiin pillereillä.

Olin sairaalassa ainoastaan yhden yön. Vointini oli mitä mainioin... ainakin jos ajattelee että on juuri ollut leikkauksessa. Hengitys kulki ongelmitta, keho toimi normaalisti ja syömisenkään tai puhumisenkaan kanssa ei ollut ongelmia.

Lähtöpäivänä minulle opetettiin miten kiinnitän suuhuni kuminauhat. Saamani kuminauhat ovat nimikoodiltaan polkupyörä ja niihin saa sidottua viisi leikkauskoukkua. Minun tarvitsee pitää kuminauhoja öisin ja päivisin 8 tuntia. Kuminauhat vetävät suuni niin tiukasti kiinni että tuona aikana en voi syödä enkä juurikaan puhua. Kummasti kuitenkin juuri kuminauhojen ollessa suussa ihmisillä on kova hinku jutella kanssani.

Seuraavassa postauksessa näytän kuinka paljon kasvoni ovat muuttuneet.

Don't worry be happy

Näitä tarvitaan ja paljon siihen asti että leikkaus on ohi ja olen toipunut siitä.

Projekti metrilaku 26

Paljon on jäänyt taas kirjoittamatta. Paljon käsitöitäkin olisi kuvattavana ja tänne liitettävänä, mutta mitään en vain ole saanut tehtyä.
Tämä kevät on ollut jälleen raskasta aikaa, kun paljon muistuu mieleen viime vuodelta. Mutta tämä postaus on leukaoperaatiostani, eikä minun mieleni ongelmista.

Kävin tosiaan maaliskuun alussa kirurgin juttusilla ja leikkauspäiväksi määrättiin 24.4. eli ensi viikon tiistaina. Alaleukaani siirretään 1 sentin verran eteenpäin ja koska siirto on niin iso, laitetaan katkaisukohtaan täyteainetta.
Tosin minut pistettiin käymään vielä röntgenissä otattamassa uudet kuvat leuastani sekä 3D-mallinnus alaleuastani. Kirurgi oli huolissaan leukanivelieni kohtalosta ja jos nivelet olisivat olleet aktiivisessa kulumisvaiheessa, olisi leikkaus jouduttu lykkäämään tai huonolla tuurilla perumaan täysin.

Sen jälkeen olen käynyt vielä kerran oikojalla ja pääsin tutustumaan myös seuraavaan oikojaani samalla. Näillä näkymin koko projektin aikana olen saanut kokea kolmen erin oikojan käsittelyn.

Hampaani on saatu oi'ottua nyt niin paljon kun vain on mahdollista. Jokin purennassani estää hampaitani liikkumasta yhtään enempää, joten leikkaus tulee sopivaan väliin.

Tällä viimeisimmällä käynnillä jouduin istumaan pari tuntia penkillä ja suu auki melkein koko ajan. Minulta jouduttiin ottamaan hampaista muotit 4 kertaa ennen saatiin tyydyttävä tulos. Lisäksi pääsin kiduttamaan itseäni kasvokaarilaitteeseen, josta tulee jotenkin mieleen Hellraiser. Ei se kyllä siltä näytä ollenkaan.

Viimeiset pari viikkoa on ollut tuskaa minulle, sillä onnistuin saamaan nuhan pääsiäisenä. Lisäksi olen nähnyt todella pahoja unia leikkauksesta. Siitä on sitten saanut kärsiä kaikki lähiomaiset ja ystävätkin. Väsynyt minä en ole niitä viehättävimpiä ja kärsivällisimpiä henkilöitä. Nyt alkaa onnekseni nuha olla pois ja jäljellä taitaa olla vain kevään pölyistä johtuva tiputus.

Vielä muutama päivä ja sitten se on sitten edessä. Täytyy pitää mielessä koko operaation ajan sitten kesäloma ja toivoa että pääsen ja olen kykenevä tekemään kaikkea sitä mitä musiikkivideolla on.

XBoxin pelit

 Entinen mies vei vanhan xboxin ja kaikki pelit mukanaan, joten pelien määrä on nyt sitten 0 kappaletta.

Näitä on melkoinen lista ja suurin osa ei ole minun vaan mieheni.

• Bard's Tale
• Beyond Good & Evil
• Crimson Skies: High Road to Revenge
• Dancing Stage Unleashed
• Dancing Stage Unleashed 2
• Dead or Alive 3
• Dead or Alive: Xtreme Beach Volleyball
• Dead or Alive Ultimate
• Dungeons & Dragons: Heroes
• Fable the Lost Chapters
• FlatOut
• Forgotten Realms: Baldur's Gate - Dark Alliance
• Forgotten Realms: Baldur's Gate - Dark Alliance 2
• Forgotten Realms: Demon Stone
• Freedom Fighters
• Genma Onimusha
• Grand Theft Auto 3
• Grand Theft Auto: San Andreas
• Grand Theft Auto: Vice City
• Halo
• Halo 2
• Jade Empire Limited Edition
• Kung Fu Chaos
• Mafia
• MechAssault
• MechAssault 2
• Mercenaries
• Midway Arcade Treasures 2
• Ninja Gaiden Black
• Oddworld Munch's Oddysee
• Oddworld Stranger's Wrath
• Outlaw Golf 2
• Outlaw Tennis
• Outlaw Volleyball
• Prince of Persia: the Sands of Time
• Prince of Persia: the Two Thrones
• Prince of Persia: Warrior Within
• Shadow of Memories
• Shenmue 2
• SoulCalibur 2
• Sudeki
• Super Monkey Ball Deluxe
• Total Overdose

Projekti metrilaku 25

Leikkausaika lähenee vaikka ajoittain tuntuu että ei se tule sieltä koskaan. Edelleenkin hampaitteni asentoa hienosäädetään.
Viime kerralla kuminauhojen tilalle laitettiin rautalangat pitämään kaarta paikoillaan. Olenkin ollut tässä pari viikkoa tuskissani, kun kieli on aika ajoin saanut kärsiä rautalangan piikistä ja kaikki ruokakin tuntuu tarttuvan vielä tiukemmin rautoihin.

Ensi viikolla on aika kirurgille. Toivottavasti sitä ei taas peruuteta. Sitten minun pitäisi saada tietää tarkalleen mitä pääni menoksi on suunniteltu ja milloin leikkaus loppujen lopuksi on.

Olen koko kevään vain laiskotellut ja nautiskellut aivan kaikesta ruoasta. Toisin sanoen karppaus on jäänyt taka-alalle. Laiskottelu menee täysin tämän leikkauksen odottelun ja parin kuukauden sairastelun piikkiin.
Ja tuo roskaruoan ja muun ruoan syöminen, johtuu taas siitä että viime vuoden ero veti painoni aivan liian alas. Nyt olenkin sitten nostanut painoa ystävieni avustuksella. He ovat varmistaneet viime kesästä lähtien että muistan syödä joka päivä. Nyt voin sitten hyvillä mielin olla leikkauksen jälkeen painoni suhteen. Paino kun tulee putoamaan melko varmasti, joten on taas vähän ylimääräisiä kiloja pudotettavana.
Se hyvä puoli karppauksessa on ollut että en tule leikkauksen jälkeen pelkäämään rasvojen käyttöä. Normaalit soseruoathan eivät paljoa vatsaa täytä, joten energiaa pitää jostain saada paljon.

Lumilautailua

Viime keväisen Levin reissun innoittamana olen alkanut enemmänkin kokeilemaan lumilautailua.
Syksyllä löysin netistä Lumiparkin sivuston ja ilokseni totesin että se on ihan tuossa kävelymatkan päässä kotoani. Minun tarvitsee vain alittaa kehä 1 ja perillä ollaan.

Lumiparkki on sopiva alkeiden opetteluun. Rinteet eivät ole isoja, mutta juuri vasta-alkajalle sopivan loivia. Lisäksi isona plussana on mattohissi eli liukumatto, joka vie ihmisiä ylös mäen päälle. Laskemista opetellessa ei tarvitse hermoilla sitä ylös menoa ankkuri- tai sompahissillä, vaikka ei minulla niissä mitään ongelmia ole koskaan ollutkaan.

Sitten kun opin kunnolla hallitsemaan laudan, voinkin siirtyä temppupuolelle tai alkaa etsimään isompia rinteitä, kumpi vain siinä vaiheessa kiinnostaa enemmän.

Tässä on pieni nolauspätkä laskustani. Hieman lasku muuttui haparoivaksi, kun tiesi että liikkeitä kuvataan, mutta mitä pienistä. Halusin saada kuvan laskustani, jotta näen millainen tyyli minulla oikein on. Jotain pitäisi tehdä varmaan noille käsille, jotta eivät ihan niin kovasti näyttäisi tuuliviireiltä.

Tuolta Kivikon liikuntapuistosta löytyy myös Ylläs-halli, jossa periaatteessa on mahdollista harrastaa hiihtoa ja luistelua ympärivuotisestikin. Tosin sen toiminta on tällä hetkellä hieman epäselvää, mutta eiköhän sekin siitä vielä selkene.

Projekti metrilaku 24

Toinen antibioottikuuri jo syöty erittäin ärsyttävään yskään. Labroissa löytyi jäänteitä mykoplasman vasta-aineista, mutta lääkäri ei osannut sanoa onko tauti edelleen aktiivinen vai onko löydökset jonkin vanhan taudin jämiä.
Ensimmäinen antibioottikuuri oli niin mieto että se hillitsi ainoastaan vähän yskimistä. Heti kun kuuri loppui palautui yskäkin voimakkaana takaisin.
Tämä toinen kuuri oli vahvempaa antibioottia ja vaikka kuuri on ohi, niin yskä on rauhoittunut kummasti. Tosin ei se vielä ole hävinnyt. Nyt vain pitää odottaa viikko, josko se häviäisi. Jos ei häviä, niin ei muuta kuin uudestaan lääkärin juttusille.

Myöhästyin juurikin tuon antibioottikuurin vuoksi melkoisesti oikojakäynniltäni. Vatsani ei oikein pidänyt lääkkeestä ja silloin kun olisi pitänyt lähteä kohti sairaalaa, suuntasivat jalkani vastakkaiseen suuntaan kohti helpotusta.

Olin ainakin vartin verran myöhässä ja odotustilassa istuessani kiroilin mielessäni ja pohdin ottaako oikojani enää minua edes vastaan. Ottihan se lopulta sitten vastaan.

Pitkästä aikaa hampaani ovat hellinä, sillä päädyttiin sittenkin vielä vähän viilaamaan hampaiden sijaintia. No, pari päivää jäätelöpurkin ääressä kyllä kestää.
Harmikseni näyttää siltä että leikkaukseni ajankohta lykkääntyy jälleen kerran. Uusi arvio ajankohdasta on maaliskuun loppupuoli.

Muutenkin tuntuu taas elämä potkivan oikein kunnolla päähän, mutta taidan kirjoittaa siitä aivan omassa postauksessaan.

Aamurusko

Kauankohan menee ennen kuin olen oikein sinut tuon minun Penin kanssani?

Aamutoimiani tehdessä huomasin todella mahtavan värisen taivaan. Sillä samalla räpäyksellä jätin hommani kesken ja juoksin etsimään kameraani. Mikä loistava hetki leikkiä kameralla edes sen pienen hetken mitä aamuruskoa on saatavilla. En ole nimittäin aikoihin nähnyt taivasta niin punaisena. Koko olohuonekin oli punainen sen johdosta.

Aamurusko kameran automaattiasetuksilla

Aamurusko manuaaliasetuksilla minun räpeltäessäni

Automaattiasetuksilla kuvasta tuli mukavan tarkka, mutta taivaan väritys olikin sitten täysin pielessä. Ei se taivas sentään pinkki ollut. Manuaalisäädöillä sain aikaiseksi oikean värin, mutta eipä se kuva sitten niin tarkka olekaan. Mitä ilmeisimmin valotusaika oli liian pitkä.
Pitäisi varmaan keskittyä valotusajan vaikutuksen opetteluun... sekä siihen miten sen saa asetettua nopeasti sopivaksi.

Plussana pitää todeta se että alan vihdoin ja viimein ymmärtämään kameran manuaalitarkennuksen toimintatapaa. Vaikkakin manuaalitarkennuksessa häiritseekin ajoittain paljon näytön näkymän nopea vaihtelu säädön aikana. Täytyy kaivaa opaskirja esiin ja katsoa olisiko siellä säädettävissä jotain viivettä tuohon näyttöön.

Projekti metrilaku 23

Olipa eilinen oikojallakäynti vänkä. Hampaita jomotti sen aikaa kun raudat oli hetkellisesti poistettu suusta. Ja rahoittuivat heti kun raudat saatiin taas kiinnitettyä paikoilleen. Tällä käynnillä ei rautoihin lisätty kiristystä, joten koko päivänä ei hampaisiin sattunut.
Hampaistani otettiin myös jälleen kerran jäljennökset.

Parin viikon päästä olisi edessä jutustelu kirurgin kanssa. Sitten tiedän mitä minulle tarkalleen tehdään leikkauksessa ja ehkä sitten myös saan kuulla tarkan ajankin leikkaukselleni.

Neulontaa & Shamppanjaa

Tipahtipa sähköpostiini Tiketin uutiskirje ja siellä silmäni pongasivat melkoisen mielenkiintoisen tapahtumaidean.

Neulontaa & Samppanjaa-kurssi tarjoaa neulonnan alkeet shamppanjan huuruiselle kansalle. Jos en osaisi jo neuloa, niin tuo voisi olla mielenkiintoinenkin tapahtuma... jos joisin alkoholia. Tosin melko suolainen on kurssin hinta. Kaksi tuntia päivässä kahden päivän ajan, sisältäen tarvikkeet ja shamppanjan maksaa 180 euroa. Aika monta annosta shamppanjaa saisi kurkustaan vetää, jotta hinta kuulostaisi järkevältä ja sen jälkeen voikin miettiä, millaista jälkeä tulee neulonnassa.