tiistai 12. helmikuuta 2008

Ahneella on p*****nen loppu

Tehtyäni viime viikolla sen ensimmäisen silmukkamerkki-keijun sain himon tehdä niitä enemmän. Ensin tein niitä itselleni neljä kappaletta. Mutta sitten tuli mieleeni että äitinikin voisi niitä tarvita, joten tein hänellekin neljä. Kaiken lisäksi mieheni ehdotti että tekisin myös hänen veljensä vaimolle, keijukaisia.

Loppujen lopuksi noita silmukka merkkejä tuli sitten parin päivän aikana tehtyä yhteensä 12 kappaletta. Viimeisiä tehdessä sormet huusi armoa kiristäessäni metallijohtoa tiukemmalle.

Toivottavasti ne tulevat käyttöön. Itse ainakin otin omani jo käyttöön... tuleepa samalla testattua kuinka paljon vääntöä tuollainen metallijohto kestää.

Ihan kuin noissa keijuissa ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä viikonlopuksi, sain päähäni että koska joudun lähettämään nuo lasiset keijut postissa pitää niille tehdä myös postinkestävät rasiat.
Nuo rasiat on tehty servettitekniikalla eli leikataan paperiliinasta kuvio irti ja sitten lakan avulla kuvio kiinnitetään rasian pintaan. Olen erittäin tyytyväinen noihin rasioihin.
Vielä lisäksi leikkasin mukaan vielä 3D-kuvakortit. Varsinkin kun ystävänpäiväkin on tulossa, niin kaikki piti saada valmiiksi maanantaihin mennessä.


Runoilinkin noihin paketteihin pienen viestin mukaan. Runosta tuli hieman raskas, mutta kelpaa tähän hätään minulle.

Tervehdyksen keijut tuopi,
helppoutta neulontaan suopi.
Kun kädet puikkoja heiluttaa,
niin puikot keijuja keinuttaa.

Nuo kortit olivat viimeinen pisara hartioilleni. Koko leikkaamisen ajan kyhjötin kuvan päällä nähdäkseni jokaisen veitsenviillon tarkasti ja enkös vain saanutkin sitten pariksi päiväksi hartiat ja niskan aivan jumiin. Tämä iltana vasta kipu ja jäykkyys ovat hävinneet miltei kokonaan pois.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen työhön ja lopputulokseen. Kyllä sen vuoksi voi hajoittaa itsensä täysin pariksi päiväksi. Tiedänpähän seuraavalla kerralla kuinka rankkaa tuollainen viiltely voi olla, jos sen tekee pilkuntarkasti.
Lähetä kommentti