maanantai 18. helmikuuta 2008

Koukkuun jääminen

Tuntuu siltä että aina kun ryhdyn johonkin siitä tulee minulle pakkomielle josta ei pääse pois ennen kuin hommaan kyllästyn.
Nyt olen parin viikon ajan neulonut ja alan jo pohtimaan mitä neuloisin seuraavaksi. Kirjonnatkin alkavat vähitellen kutkuttaa enemmän ja enemmän mieltä.
Kaiken kukkuraksi lietson tulta lukemalla töiden lomassa blogeja joissa käsitellään enemmän tai vähemmän erilaisia käsitöitä. Olen laittanut Readerin seurantalistalle jo parikymmentä käsityöblogia ja kun niihin ei tule jatkuvalla syötöllä uutta tekstiä, niin menen blogilistalle katsomaan josko sieltä löytyisi joku lukematon käsityöblogi.
Palan halusta nähdä mitä muut ovat tehneet ja mitä heidän salaiset ristipisto-, neule-, kortti- ja muut ystävänsä ovat heille lähettäneet. Niin kovasti tekisi mieli liittyä johonkin tuollaiseen lahjontahommaan, mutta sentään sen verran on järkeä että osaan pysyä niistä erossa. Joka kerta kun tulee mieleen että voisin liittyä johonkin, niin järki tulee vastaan ja alkaa listaamaan mihin kaikkeen minun pitäisi saada vapaa-aikani riittämään. Se rauhoittaa... ainakin joksikin aikaa. Ja jos oikein haluan jonkun lahjoa, niin voinhan tehdä jotain ihan huvikseni ja sitten arpoa ystäväpiiristäni jonkun jolle lähettää se. Samaan mallin kuin päätin edellisenä viikonloppuna lähettää äidilleni ja kälylle lähettää ne silmukkamerkit.
Mistä tulikin mieleeni että molemmat pitivät lahjoistaan kovasti, tosin äitini kaipaili merkkejä jotka saisi kiinnitettyä silmukkaan ja irroitettua niistä sitten myöhemmin. Ehkäpä postipoika tuo sellaisiakin hänelle tässä joku päivä.
 
Rakkaalle miehelleni tiedoksi. Löysin aivan ihanan blogin, jossa esitellään suomalais-japanilaisia reseptejä. Kyseinen blogi on nimeltään Kasvimaalta keittiöön. Varo vain, alan tässä vähitellen kokeilemaan joitakin noista resepteistä.
Lähetä kommentti