torstai 7. helmikuuta 2008

Verenluovutus

Käytin tänään ruokatunnin hyödykseni ja saatuani mahani kohtuu täyteen suunnistin kohti Yrjönkadun verenluovutuspistettä.
Veripalvelun mainokset ja uutisoinnit verivaraston vähyydestä on kyllä tehnyt tehtävänsä. Porukkaa nimittäin oli ruuhkaksi asti. Ennen minua jonossa oli 10 ihmistä, joten ruokatuntikin venyi sitten parituntiseksi. Sinä aikana kun valutin verta ihmismäärä alkoi huveta, mutta lähtiessäni sinne tuli taas reilu kymmenen henkeä avustamaan varaston täytössä.
 
Tämä kerta oli minulla muuten laskujen mukaan kahdeksas, joten alan tuntemaan itseni jo jonkinlaiseksi konkariksi. Varsinkin kun pari kertaa on sattunut hieman heikostikin luovutuksen jälkeen.
Ensimmäisellä vahinkokerralla ilmeisestikin unohdin varoa "haavoittunutta" kättäni ja olin heti nostelemassa sillä jotain raskasta, joten eikös pistoskohta lähtenyt vuotamaan ja siinä minulla oli sitten koko hiha aivan veressä. Onnekseni en ollut vielä lähtenyt pois luovutuspaikasta, joten sain pikaista hoitoa haaveriini. Koko hiha laitettiin kääreisiin, jotta se ei sotkisi ulkovaatteita ja pysyisi kohtalaisen kosteana kotiin asti. Onneksi pusero oli helposti pestävä, joten sain siitä kaikki verijäljet pois jo kevyellä pesulla.
 
Toisella vahinkokerralla kohtalokseni koitui liian vähäinen syöminen ja älytön ramppaaminen portaita ylös-alas. Heti aamusta kävin luovuttamassa verta, jonka jälkeen jatkoin työpaikalle. Tuolloin työtilani olivat kahdessa kerroksessa (kolmen-neljän kerroksen välillä) ja saadakseni hyötyliikuntaa käytin portaita liikkumiseen. Verenvähyydestä johtuen nuo portaat olivat liian raskaat ja aikoessani lähteä ruokatunnille pyörtyä rojahdin kesken matkan. Ilmeisesti en ehtinyt olla kauaa tajuttomana, sillä kukaan ei ollut huomannut pyörtymistäni. Otsa kipeänä hoipertelin vessaan, jossa sitten makasin puolitajuttomana jonkin aikaa. Levättyäni ja todettuani että maa pysyy kohtalaisen vakaana alla menin suosiolla hissille ja kohti ruokalaa, mistä sain nippa nappa ostettua ison pussillisen makeisia ja sokerilimsaa. Tämän jälkeen "lukittauduin" takaisin vessaan nauttimaan herkuista.
 
Mitä opimme tästä... tai no ainakin minä opin:
1. Laita aina vanha, helppohoitoinen ja käsivarret nopeasti esille saava pusero.
2. Lasillinen mehua ei ole tarpeeksi iso aamupala ennen verenluovutusta, mieluiten luovutus kannattaa tehdä lounaan jälkeen tai jopa myöhemminkin.
3. Kahden kerroksen väliset portaat ovat vielä kevyttä liikuntaa, mutta kolmen kerroksen väliset portaat ovat jo raskasta liikuntaa.
4. Varaa luovutuspäiväksi verensokeria nostattavaa syötävää koko päiväksi mukaan, koskaan ei tiedä etukäteen milloin luovutus onkin tavallista raskaampi operaatio.
 
Nimimerkkillä,
Nousinpa tuossa neljän kerroksen väliset portaat ja hieman alkoi kolmannessa kerroksessa heikottamaan, mutta minullapa onkin cokista juotavana.
Lähetä kommentti