tiistai 6. lokakuuta 2015

Mamu

Päivä päivältä tuntuu maailma menevän oudommaksi ja oudommaksi. Varsinkin nyt kun viime aikoina on tullut maahamme enemmän turvapaikanhakijoita. Jos nojautuu pelkästään Internettiin voi todeta ihmisten mielipiteiden olevan melkoisen äärimmäisiä. Onneksi todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vihamielisiä. Enemmän meitä vaivaa välinpitämättömyys mikä sekään ei ole hyvä asia.

Jo siinä vaiheessa kun suunnittelin raskautumista pohdiskelin pitkään uskallanko raskautua. Millainen N:n elämä olisi sillä hänellä on verenperintöä Suomen rajojen ulkopuolelta? Hyväksyttäisiinkö hänet suomalaisena vai pidettäisiinkö häntä vierasperäisenä oliona? Maahanmuuttajana, joka ei missään nimessä ole suomalainen koskaan ikinä vaikka passissa lukisi Suomen kansalainen tai syntymäpaikka olisi Helsinki tai vaikka molemmat vanhemmat näyttäisivät siltä miltä rotuopin mukaan suomalaisen pitäisi näyttää, mutta joku esivanhemmista olisikin kauempaa ja juuri tämä lapsi saisikin ne "väärät" piirteet.

Uskoin parempaan tulevaisuuteen ja päätin yrittää raskautumista. Teimme kuitenkin päätöksen että lapsi saa minun sukunimen toivoen että se helpottaisi hänen elämäänsä.

Raskausaikana pelkäsin että hän saa isänsä piirteet ja häntä sen vuoksi hyljitään. Vietin monet pitkät yöt pohtien millainen elämä hänellä olisi edessä, jos hän ei näyttäisikään täysin suomalaiselta. Voin rehellisesti sanoa että N:n synnyttyä olin onnellinen hänen ulkonäöstään. Ainoa merkki "vierasperäisyydestä" on hänen laineikkaat hiuksensa. Ainakin lapsuus pitäisi olla hänellä siis turvattu. Saa nähdä mitä murrosikä sitten joskus tuo tullessaan. Toivon että siihen mennessä Suomesta tulee suvaitsevampi ja suomalaiset ymmärtävät että henkilö voi olla täysin kotoperäinen suomalainen vaikkei olekaan niin vaalea.

Nämä ihmisten oletukset siitä kuka on suomalainen ja kuka ei ole ovat muutenkin hyvin epämääräisiä. Kaikki perustuu loppujen lopuksi vain siihen miltä henkilö näyttää ja mikä hänen nimensä on.
Puhdasta suomalaista rotua kun tuskin on enää olemassa. Sen verran paljon ovat naapurivaltioiden veret sekoittuneet suomalaisiin että varmasti jokaisesta sukupuusta löytyy joko ruotsalaisia tai venäläisiä sukujuuria. Ja ovathan itse suomalaisetkin tulleet alunperin Uralin tuolta puolen eli olemme kaikki mamuja.

Lähetä kommentti