Kuntoilu

Kuntoilu on rankkaa, varsinkin jos on koko ajan "aloitan ensi viikolla kunnolla"-tilassa. Vihdoin ja viimein tuntuu että elämäni on oikeasti tasoittunut sen verran että pystyn taas aloittamaan kuntoilun tosissani.
Muutama vuosi sittenhän minulla oli säännöllinen kuntoilurytmi, mutta sitä mukaa kun työtaakka kasvoi vähensin liikunnan määrää ja sen jälkeen siitä rytmistä alkoi luistaa niin herkästi milloin mistäkin tekosyystä.

Kuntosaliohjelma on tehty jo kuukausia sitten, mutta kertaakaan en ole sitä kokonaan suorittanut. No, ohjelmaan kuuluvilla ryhmätunneilla olen kyllä käynyt, mutta punttien nostelu on jäänyt vähemmälle.

Sunnuntaisin olen käynyt venyttelyssä, mutta yliliikkuvien nivelieni vuoksi suurin osa venytyksistä ei juurikaan tunnu missään. Itseasiassa juuri noiden yliliikkuvien nivelien vuoksi käynkin kuntosalilla saadakseni lihaksia pitelemään kroppaani oikeassa asennossa ja tukemaan liikkumistani.
Eilen pääsin pitkästä aikaa taas kokeilemaan astanga-joogaa ja kyllä se tuntuikin hyvältä. Toisin kuin normaalissa venyttelysessiossa joogassa tunnen miten paikat lähtee vertymään ja venymään vielä sentin verran enemmän. Ja tunnin jälkeen kaikissa lihaksissa tuntuu että ne ovat tehneet työtä ja ovat tyytyväisen väsyneitä.

Murheenkryynini on kestävyyden kehittäminen. Minusta on turhaa kyetä nostamaan 100kg, jos ei jaksa juosta ilman mitään painolastia edes 5 minuuttia hengästymättä. Kestävyyttä kehittääkseni olenkin käynyt tanssityyppisillä "jumppa"-tunneilla. Joka tuntia odotan innolla ja kauhulla. Lihakseni kun olisivat valmiita vaikka minkälaiseen menoon, mutta keskusjärjestelmä on täysin rapakunnossa. Jos siis menen tunnilla lihasten tahdiin mukaan, niin olen täysin puolikuollut tunnin jälkeen seuraavan päivän ajan.

Samoja ongelmia on ollut jo vuosia sitten, enkä ole vieläkään oikein keksinyt mistä ongelma johtuu. Mutta ehkä minun pitäisi selittää mikä ongelmani oikeastaan on.
Huomasin tämän jo silloin kun kävin aktiivisesti potkunyrkkeilytunneilla. Ehkä olin ja olen edelleenkin vain todella rapakunnossa, mutta siinä tapauksessa en voi ymmärtää ettei parin vuoden säännöllinen kuntoilu parantanut sitä ollenkaan vaan tilanne tuntui vain pahentuvan. Siis tunnin aktiivisen liikunnan jälkeen olo on kuin olisin kuolemanpartaalla. Päätä särkee oikein kunnolla ja siihen ei mikään särkylääke auta, kasvot ovat aivan vitivalkoiset ja on yököttävä olo, lisäksi kylmiä ja kuumia aaltoja tulee peräjälkeen. Kunnolla palautumiseen menee vuorokausi ja joskus enemmänkin.
Olen kokeillut josko olotila johtuisi nesteen tai ravinnon liian vähäisestä määrästä, mutta niiden lisäämisellä ei ole oikeastaan mitään vaikutusta. Tai no, Pringlesien nauttiminen treenin jälkeen auttaa vähän, sillä ne vievät ajatukset pois huonosta olosta.
Viimeisen parin vuoden ajan olen pohtinut jo fysiologisia ongelmia. Yksi huomioni on ollut etten kykene olemaan kauaa lämpimässä. Puolen tunnin kävelysessio +30 asteessa ja aurinkoisella säällä saa aikaan aivan samanlaisen reaktion, johon ei auta kuin viileässä huoneessa olo. Saunassakin ihoni oikeastaan ennemmin kuivuu kuin hikoilee. Kuntoillessa hikoilen huomattavasti vähemmän kuin muut kanssakuntoilijat. Tunnin session jälkeen olen melkein yhtä fresh kuin tunnille mennessäkin, paitsi että olen niin ulkoisesti kuin sisäisestikin erittäin sairaan näköinen.

Kesällä kokeilin parin kuukauden ajan melkein päivittäistä 2-5 kilometrin hölkkäsessiota. Koko hölkän ajan seurasin olotilaani ja hidastin vauhtia, jos alkoi tulemaan oireita. Mukanani oli saatavilla kivennäisvettä ja proteiinipatukoita. Tuntia ennen treeniä söin yhden patukan ja join kivennäisvettä lasillisen tai pari ja treenin aikana nautin niitä silloin kun alkoi tulemaan huono olo. Tuona aikana huomasin että nesteen määrä ei oikeastaan juurikaan vaikuttanut, mutta proteiinipatukoiden nauttiminen ennen, aikana ja jälkeen vaikuttivat melko selvästikin olotilaan. Ilmeisestikin niiden nauttimisen aikana ehdin laskea sykettäni sopivasti.

Nyt aloittamaani kuntoilujaksoa varten olen hankkinut varastollisen proteiinipatukoita sekä sykemittarin. Toivottavasti näistä on apua jatkossakin.
Ainakin sykemittari paljasti kuinka rapakunnossa ilmeisestikin olen. Pulssi pyöri ensimmäisen puolen tunnin (lämmittelyvaihe) aikana 165-175 tietämillä ja jälkimmäisen puoliskon (askelkuvion opettelua) ajan se oli 150-165.

Netistä löytyi tietoa millaista sykettä pitäisi pitää treenien ajan, jotta niistä olisi hyötyä ja ikäväkseni joudun toteamaan että vedän tunnin herkästi aivan liian suurella sykkeellä.

Ikäiselläni maksimisyke pitäisi olla 188, jolloin harjoitussyke pitäisi olla 60%-80% siitä eli 112-150. Jotta saisin pidettyä tuon pulssin se tarkoittaa että minun pitää välttää hyppyjä ja juoksuaskelia ja tehdä kaikki tanssikuviot melkeinpä kävellen. Ei kuulosta oikein innostavalta kun viereisillä kuntoilijoilla on täysi vauhti päällä.