perjantai 18. huhtikuuta 2008

Mielikuvia

Joka kerta se hämmästyttää miten jokin tietty tuoksu tai ääni laukaisee muistoja ja muuttaa mielentilaa.
Tänä keväänä ensimmäinen tällainen tilanne sattui pari-kolme viikkoa sitten keskustassa töistä lähtiessäni. Jostain tuli ihana kevään raikas tuoksu, joka kieli tulevasta kasvukaudesta. Nenäni villiintyi täysin tuosta tuoksusta ja mieleni sopukoista kaivautui mielikuva lapsuusajan leikeistä jääkylmän puron äärellä.

Tänä iltana sattui toinen samanlainen tilanne iltakävelyllämme. Nenäni haistoi iltakasteen ja tulevan viileän yön. Ympärilleni kietoitui hetkeksi tunnelma alkukesän yöstä ja täydellisestä rauhasta. En halunnut millään päästää siitä tunteesta irti ja sain tuotuakin osan siitä kotiin asti.

Oloni on tyyni, rauhallinen ja sydämeni on pakahtumaisillaan onnesta. Taidan mennä parvekkeelle nauttimaan mielialastani.
Lähetä kommentti