Saiturin joulu (3D)

Niin kovasti kuin vannoinkin edellisen 3D-elokuvakokemukseni jälkeen etten menisi sellaiseen enää koskaan, niin enkös vain löytänyt itseni taas sellaisesta.

Tällä kertaa kokemus ei ollut ihan niin huono kuin edellisellä, mistä voi suoraltaan kiittää edellistä kokeilukertaa. Menimme suosiolla istumaan salin perälle, mistä pystyimme näkemään koko elokuvan yhdellä silmäyksellä kuten televisiosta. Se vähentää elokuvissa käynnin miellekkyyttä, mutta parantaa 3D:n kuvan laatua sillä silmien ei tarvitse liikkua ollenkaan ja tällöin kolmiulotteisuuden effektikin toimii. Tosin elokuvan loppupuolella silmät alkoivat kärsimään kuivumisesta ja se ei ole kovin mukava tunne erityisesti piilarit päässä ollessa.

Saiturin joulu on klassikko ja huonoimmillaankin se on hyvä. Monen eri version näkemisen jälkeen sitä keskittyy enemmän toteutuksen seuraamiseen kuin itse tarinaan. Ja tämä versio miellytti minua todella paljon. Kaupunkinäkymät olivat todella mahtavia ja teki itselläkin mieli päästä osalliseksi kuvaa. Hahmot olivat hyvin toteutettuja ja niitä katsellessa huomasi tutkivansa lähikuvassa olevan henkilön ryppyjen määrää. Yhtenä äänenä elokuvassa on Jim Carrey ja hieman pelkäsin sitä miten hänen äänensä ja elkeensä loistavat läpi. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää että eipä sitä ääntä olisi Jimin ääneksi tunnistanut ilman tietoa asiasta.
Yksi asia minua häiritsi äänissä. Herra Scrooge puhui ainakin minun korvassani intialaisittain, ei vahvasti mutta selkeää D-aksentti kuului jatkuvalla  syötöllä. Muilla hahmoilla tuota aksenttia ei ollut, mikä aiheutti aksentin ärsyttävyyttä vielä entisestään.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä Saiturin joulu on erinomainen versio ja se toimisi varmasti myös 2D:näkin loistavasti.

Projekti metrilaku osa 6

Ja juttu jatkuu.

Edellisestä käynnistä ehti kulua 6 päivää kun toisesta kulmahampaasta irtosi kiinnike. Ei siinä mitään, mutta kun kyseessä oli telaketjun ensimmäinen kiinnike, niin se jäi sitten purentapinnalle "roikkumaan". Olin itse odottanut että jokin keskellä oleva kiinnike olisi irronnut, jolloin kyseinen kiinnike olisi jäänyt hampaan sivulle hyvin tukevasti kahden muun kiinnikkeen pitelemäksi. Reunassa oleva kiinnike häntineen heiluu valtoimenaan ja tuntuu erittäin ikävästi jokaisella puraisulla.

Sain melko nopeasti ajan oikojalleni ja tuo irronut kiinnike laitettiin takaisin paikoilleen. Lisäksi paria kuminauhaa löysättiin jotta voisin edes jotain vähän kovempaa syödä. Tammikuun käynnilläni saan sitten levyn ylä- ja alahampaiden väliin (toivon mukaan) vähentämään noihin kiinnikkeisiin kohdistuvaa rasitusta. Levyä varten ylähampaistani otettiinkin taas uusi muotti.

Surukseni 5 päivää uudelleenkiinnityksen jälkeen samainen kiinnike irtosi uudestaan. Tällä kertaa (kiitos löysemmän kuminauhan) se jäi nätisti roikkumaan hampaan sivulle. Annoinkin sen olla siinä pari päivää kunnes totesin sen keräävän aivan liikaa ruoantähteitä suuhuni ja raapivan hieman ilkeästi kulmahammasta aika ajoin. Yllättävän nätisti sain kiinnikkeen vedettyä pois ketjusta ja lyhennettyä ketjua sen verran ettei sekään enää hammasta raapinut.

Hampaat ja kiinnikkeet joutuvat minulla öisin todella valtavan rasituksen kohteeksi. Päivisin kaikki tuntuu olevan ok, kunhan vain muistan pitää hampaat erillään toisistaan. Mutta öisin minulla on paha tapa narskuttaa ja oikein paukauttaa hampaita yhteen. Ei sinällään ihme että leukanivelissäkin alkaa olla jo kulumia.

Toivottavasti tuo kiinnikkeen irtoaminen ei lykkää kovin pahasti projektiani. Niin oudolta kuin kuulostaakin, odotan kovasti seuraavaa käyntiä ja uutta tavaramäärää suuhuni.

Projekti metrilaku osa 5

Tänään sain taas lisää kiinneitä suuhuni ja nyt kaikki alahampaat takimmaisia hampaita lukuunottamatta onkin kytketty rautoihin.

Etuhampaissa ollut rako on kaventunut huomattavasti ja sitä hävitetään edelleenkin ketjukuminauhan avulla.

Suun sisälle (kieleen päin) kääntyneet alahampaat saivat oman kunnon telaketjun ja sen avulla niitä aletaan suoristamaan pystyasentoon. Tämän lisäksi suht'koht normaalissa asennossa olevat alahampaat kytkettiin toisiinsa omalla raudalla. Eli aikamoisia virityksiä on suussa, joten ei ole ollenkaan ihme että huulet ja posket meinaavat koko ajan olla jumissa jonkun langan välissä.

Syöminenkin tulee olemaan muutaman päivän ajan hankalaa, sillä pari kiinnikettä estävät melkein totaalisesta hampaiden yhteen menemisen. Toivotaan että nuo alkavat nopeasti oikenemaan ettei tarvitse keittolinjalla pitkään mennä.

 

Sairaalasta lähdettyäni ei mennyt edes puolta tuntia kun silmät kostuivat kivusta. Koko suuta särki älyttömästi. Onnekseni minulla on nykyään laukussa aina mukanaa 600 mg Buranaa, joka tuo hätään helpotusta.

Ihan pelottaa millaisiksi yöt muuttuvat ja kauanko kestää ennen kuin suu turtuu tilanteeseen. Aiemmilla kerroilla tottuminen on tapahtunut viikossa, tosin viime kiristyksen jälkeen hampaita jomotti silloin tällöin kun innostuivat liikkumaan hieman enemmän.

 

Hampaiden liikkuminen on ollut kiitettävää. Jos liike jatkuu tällaisena niin alahampaat ovat keväällä jo sellaisessa asennossa että ehkä voisin saada ylähampaisiinkin raudat. Ja siitähän ei ole sitten enää pitkä matka leikkaukseen.

Nintendo DSi XL

Olen rakastunut... aluksi hän näytti niin kovin lihavalta... varsinkin ollessaan muiden hoikkien ystäviensä seurassa, mutta lähempi tarkastelu toi esille hänen kauniit puolensa...


Kaikki haukkuvat sitä isoksi ja siltähän se vaikuttaa pikkusiskoonsa nähden. Mutta minulla on itselläni se aivan ensimmäinen Nintendo DS-konsoli vielä käytössäni ja siihen nähden se on melkoisen samankokoinen.

DSi XL omaa Wikin mukaan seuraavat mitat:
161 x 91,4 x 21,2 mm ja painoa 314 g.

Kun taas DS:llä on Wikin mukaan seuraavat mitat:
148,7 mm x 84,7 mm x 28,9 mm ja painoa 300 g.

Eli tuo uusi DSi XL on vain 12 mm pitempi, 6 mm leveämpi ja 7 mm ohuempi kuin ihka ensimmäinen DS. Lisäksi siinä on 4,2 tuuman näytöt 3 tuumaisten sijaan.

Lisäksi siitä on tarjolla ihania murrettuja värejä karkkivärien sijaan. Olen ihastunut jo tuohon viininpunaiseen sävyyn.

Harmi vain että tuota ei ole vielä julkaistu Euroopassa ja näin ollen joudun kärvistelemään vielä pitkään lemmenhuumassani.
Saa nähdä tekeekö tuo vanha DS taas uuden hukkumisyrityksen limsaan, kuten yritti tehdä jo keväällä saadessaan mustasukkaisuuskohtauksen DSi:n julkaisuaikoihin.

GameCuben pelit

Tässä minun ensimmäisen pelikonsolini pelit.

• Animal Crossing
• Def Jam Fight for NY
• Donkey Kong Jungle Beat
  
• Donkey Konga
• Harvest Moon: A wonderful Life
  
• the Legend of Zelda: Collector's Edition
• Mario Party 5
• Metroid Prime
  
• Pikmin
• Super Money Ball

GameBoy Advancen pelit

En muistanut enää olleenkaan omistavani vanhalle käsikonsolille pelejä.

• Bomberman
  
• DK: King of Swing
• Donkey Kong
• F-Zero: Maximum Velocit
  
• Harvest Moon: Friends of Mineral Town
• Sword of Mana
  

DS:n pelit

Vaikka tuntuu ettei DS:lle pelejä pahemmin ostella, niin melkoinen kasa niitäkin on nurkkiin kertynyt.

• 100 Classic Book Collection
  
• 42 All-Time Classics
• Phoenix Wright: Ace Attorney - Justice For All
  
• Advance Wars: Dual Strike
• Anno 1701
• Big Brain Academy
  
• Brain Age: Train Your Brain in Minutes a Day!
• Essential Sudoku
• Final Fantasy 3
• Grand Theft Auto: Chinatown Wars
  
• Harvest Moon
• the Legend of Spyro: a New Beginning
  
• Lost in Blue2
• Lunar Genesis
• Metroid Prime Hunters: First Hunt (Demo)
• My Japanese Coach
  
• Nintendo DS Browser
  
• Nintendo DS Browser (Lite-versiolle)
• Nintendogs: Labrador & Friends
  
• Orcs & Elves
  
• Populous DS
  
• Puzzle Quest
  
• Puzzle Quest: Galactrix
• Sid Meier's Civilization: Revolution
• Spyro: Shadow Legacy
  
• Trauma Center: Under the Knife
• Zoo Keeper
  

Playstation 2 peli

Annoin sitten vuosi sitten koko pelikonsolin peleineen päivineen lahjaksi pienelle köyhälle pojalle.

Tästä listasta tulee lyhyt, sillä sain konsolin vasta viime kesänä.

• Singstar Legendat
• Singstar SuomiPop (uusi)
• Singstar SuomiRock

Jotain suuntausta nähtävissä peleissä.

Ressu

Tämän kertainen pienoistyöni on ressu, joka on peräisin jostain Cross Stitch Card Shopista eli näitä kylkiäisiä.


Miten ihmeessä saisin itseäni ravistettua sen verran että saisin rykäistyä muutaman neuletyön viimeiset vaiheet? Neuletakkiin tarvitsisi vain ommella kiinni vyötärökaitale ja hiippahuppuun neuloa tai virkata hieman lisää reunaa. Molempien kohdalla tiedän tarkalleen mitä pitäisi tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi aloittaa ja lopettaa.

Wii Fit Plus

Pitihän se arvata että en voinut olla hankkimatta Wii Fitin uutta versiota Wii Fit Plussaa. Se on ollut toivelistallani jo pitkään, sillä siihen on lisätty kaikki ne ominaisuudet mitä jäin kaipaamaan Wii Fitissä.

 

Plus sisältää aivan kaiken sen mitä oli Fitissäkin eli jos on hankkimassa tasapainolautaa, niin kannattaa suoraan hankkia sellainen jonka mukana tulee Wii Fit Plus.

Tämän lisäksi siinä on mahdollista tehdä itse tarkka kunto-ohjelma jooga- ja lihasharjoituksista. Vaihtoehtoisena voi pyytää peliä kokoamaan ohjelma joogaharjoituksista, lihasharjoituksista ja pikkupeleistä mielialan mukaan.

 

Näillä näkymin tulen käyttämään Wii Fit Plussasta pelkästään itse tehtyä joogaohjelmaa ja hoidan sitten kunnon treenin EA Sports Activen tai My Fitness Coachin avulla. Noista ohjelmista kun puuttuu minua miellyttävä venyttelyohjelma.

 

Tällainen Wii Fitin olisi pitänyt olla jo silloin joskus. Viime aikoina on tuntunut että Nintendo tekee hieman hutaisten jotain uuden lisälaitteen ympärille että saavat ihmiset innostumaan lisäpalikasta ja antavat sitten muiden tehdä kunnon pelit. Onneksi sentään tekivät tästä uudemman version, joka ei muilta osin kyllä yllä muiden kunto-ohjelmien veroiseksi.

Wiin pelit

Siirtelen tässä digiboxilta ohjelmia tietokoneelle editoitavaksi ja dvd:lle poltettavaksi olohuoneessa. Prosessi sisältää vaiheita jolloin ei voi muuta kuin odottaa ajan kulumista. Katselin kirjahyllyä ja totesin omistavani melkoisen läjän pelejä. Osia peleistä en edes muistanut omistavani.

Tässä lista kaikista Wiin peleistä. Päivitän listaa sitä mukaa kun uutta tavaraa tulee ja lisäilen linkkejä, jos peleistä jotain kirjoitan.

• EA Sports Active: Personal Trainer (Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4)
  
• Endless Ocean
• Fire Emblem: Radiant Dawn
• Harvest Moon Magical Melody
• The Legend of Spyro: The Eternal Night
  
• The Legend of Zelda: Twilight Princess
  
• Lego Star Wars: The Complete Saga
• Link's Crossbow Training
  
• Medal of Honor Heroes 2
  
• Mercury Meltdown Revolution
• Metroid Prime 3: Corruption
  
• Monster4x4 World Circuit
  
• My Fitness Coach: Get in Shape
• Ninja Reflex
• Rampage Total Destruction
• Red Steel
  
• Secret Files: Tunguska
• Shaun White Snowboarding: Road Trip
• The Sims2 Castaway
  
• Soulcalibur Legends
• Star Trek: Conquest
• Super Smash Bros. Brawl
  
• WarioWare Smooth Moves
  
• Wii Fit (Osa 1, osa 2)
• Wii Fit Plus
  
• Wii Play
• Wii Sports

Lisään listaan vielä linkkejä peliin liittyviin kirjoituksiini.

Projekti metrilaku osa 4

Kiitoksia kannustuksista, ne auttavat kestämään aina oikojalla käymiset.

 

Kävin eilen toisen kerran oikojalla. Poistetun hampaan viereiset hampaat kytkettiin toisiinsa kuminauhan avulla ja nyt aletaan kuromaan rakoa umpeen.

Lisäksi sain oikein kunnon ruoankaappaajan alahampaisiini, sillä minulle laitettiin täyspitkä rautalanka kulkemaan kaikkien kiinnikkeiden läpi etuhampaista takahampaisiin.

Loppupäivä olikin taas sitten tuskaa, kun leuat yrittivät löytää sopivaa asentoa. Päätä särki töistä lähtiessä jo niin paljon että melkein oksensin. Onneksi 600 mg Burana auttaa särkyyn loistavasti ja nukkua en edes yrittänyt ilman särkylääkettä.

 

Hämmentävintä oli tänä aamuna herätessäni. Poistetun hampaan kohdalla ollut rako on jo selkeästi pienentynyt. Kieleni ei mahdu enää menemään siitä raosta.

 

Olen muuten oppinut puhumaan kohtuullisesti raudat suussani. Ässä suhisee kyllä, mutta ei enää niin ärsyttävästi. Ja kunhan tuo rako tuosta häviää, niin uskon sen suhinan häviävän kokonaan. Ainoastaan silloin kun olen väsyksissä, on puheeni epäselvää mongerrusta. Se kuulostaa silloin siltä kuin olisin pahemmassakin humalassa.

 

Ostin pari viikkoa sitten mikrokokoluokkaa olevan "pulloharjan", jolla saa putsattua noita rautojen välejä silloin kun olen kaupungilla tai kyläilemässä. Ilman sitä kuljettaisin suussani aina parin edellisen ruoan jämiä ja joutuisin mitä ihmeellisimpien makuelämysten kouriin kuten esimerkiksi valkosipulikahvi (En voi suositella kyseistä sekoitusta. Se oli melkoisen pahaa.).

 

Jos nuo hampaat jatkavat noin nättiä liikkumista, niin voin hyvin odotella leikkaukseen pääsyä parin vuoden sisällä.

Projekti metrilaku osa 3

Pari viikkoa sitten saatiin viimeinen haastattelu suoritettua. Omalla tavalla mukavaa että ennen kuin mitään aletaan tekemään varmistetaan että potilas todellakin ymmärtää mihin on ryhtymässä. Tosin jos ajatus on muhinut mielessä jo sen 20 vuotta, niin kyllä sitä olisi halunnut projektin alkaneen jo viime syksyllä.

 

Viime viikolla minulta poistettiin yksi etualahampaista ja sain yhteensä 8 kuminauhaa toiseksi viimeisten takahampaiden molempiin väleihin. Siinä sitten menikin ruokavaliot uusiksi, kun edessä ei ole enää juurikaan purentapintaa puuttuvan hampaan vuoksi ja muut hampaat ovat hellinä noiden kuminauhojen vuoksi. Nukkumaankin viikon aikana pystyin vain särkylääkkeen voimin.

 

Toissapäivänä kuminauhat poistettiin ja sain tilalle koukulliset metallirenkaat noihin toiseksi viimeisiin takahampaisiin. Yksi noista koukuista repii melko ikävästi poskea auki, joten joudun käyttämään vahaa sen koukun peittämiseen.

Lisäksi kolmeen etualahampaaseeni liimattiin kiinnikkeet ja metallikaari yhdistää nämä kolme hammasta. Sinällään raudat eivät tunnu pahalta, mutta yksi niistä raudoista jää pahasti puristuksiin silloin kun laitan hampaat kiinni. Joten nyt sekä ylä- että alahampaissa on yhdet erittäin kosketusarat hampaat.

 

Toivottavasti nuo alahampaat lähtevät liikkumaan nopeasti että tuo pystyisin kunnolla laittamaan suuni kiinni.

 

Mutta kaikkein parasta hommassa on se että nyt on ihan oikeasti jotain näkyvää jo alkanut tapahtumaan tässä projektissa.

Kuulumisia

Ajattelin vain kertoa että olen vielä hengissä.

Käsitöitä tehdään, mutta todella hitaasti. Muutama työ on loppuviilausta valmiita, en vain vaan saa aikaiseksi tehdä sitä viimeistelyä. Eniten olen oikeastaan keskittynyt mysteerityön tekemiseen.

 

Ruokavaliomuutoksen jälkeen tippui minulla painoa sellainen 5 kiloa 2 kuukauden aikana. Olen erittäin tyytyväinen tulokseen, sillä kehoni voi huomattavasti paremmin. Ja syön itseasiassa nykyään terveellisemmin sillä pastat, pizzapohjat, ranskalaiset, muut perunat ja riisit on korvattu kasvislajitelmilla kuten pavuilla, porkkanoilla, kukkakaaleilla ja parsakaaleilla jne.

 

Jumppaan edelleenkin Wiin avustuksella enempi vähempi säännöllisesti. Harmituttaa vain kovasti ettei tule käytyä salilla. Tulee kalliita käyntikertoja jos määrät ovat tyyliä kerta kuukauteen.

Korkeasaari

Tämän videon myötä toivotan kaikille mukavaa kesälomaa. Tämä tyttö lähtee nyt Thaimaaseen eikä tähänkään blogiin tule sinä aikana päivityksiä.

Video on kuvattu Korkeasaaressa kesäkuun aikana ja kyseessä on ensimmäinen editointikokeiluni.

Ruokavalion muutos

2,5 viikkoa sitten päätin tehdä muutoksen elämässäni... jälleen kerran. Tällä kertaa laitoin ruokavalioni uusiksi.

Poistin listalta kaikki perunat, viljat, riisit ja sokerit. Lisäsin rasvaa, lihaa ja kasviksia niiden tilalle. Kyllä, kyseessä on jonkilainen vähähiilihydraattinen ruokavalio.

Itseasiassa muutos ei paljoa vaatinut, sillä olen jo pitkät ajat karttanut kaikkea kevyttä ja leipääkin olen nauttinut melkoisen niukasti sekä sokerin määräkin on ollut selkeässä laskussa. Suurin homma oli riisin ja pastan pois jättäminen. Tosin kotioloissa sekin onnistui melkoisen kivuttomasti. Työpäivinä ulkona syödessä onkin sitten hieman enemmän hommaa löytää uuteen ruokavalioon sopivia ruokapaikkoja... kun niihin pelkkiin salaatteihin alkaa jo parin viikon aikana kyllästyä ja pahasti.

 

30.1.2008 kirjoitin postauksen Kuntoilu, jossa valitin että kovan treenin jälkeen tulee todella huono olo ja samanlaisen reaktion saa aikaiseksi myös lämmin sää. Arvatkaa mitä, tämän parin viikon aikana olleet helteet eivät ole vaivanneet minua mitenkään ja pystyn vetämään treenitkin "sairastumatta". Edes 10 kilometrin pyöräretki ei tunnu missään muualla kuin pakaroissa. Vielä plussana minä pystyn olemaan saunassakin huomattavasti pitempään kuin aiemmin.

Ainut heikkous tuntuu nykyään olevan se että lihaksisto ei tunnu sellaisiin suorituksiin kuin aiemmin, tosin todetakseni tuntuman pitäisi minun saada itseni sinne salille tekemään painoilla jotain. Toisaalta eipä kehossanikaan ole mitään helppoa sokeria poltettavaksikaan kovin paljoa.

 

En olisi uskonut että nuo ongelmani johtuivat yksinkertaisesti vain vääränlaisesta ruokavaliosta, mutta pakko kai se on todeta.

 

Ja kun näin naisesta on kyse, niin rakastan nykyään sitä miltä ihoni tuntuu, se on jotenkin pehmeämpi ja samettisempi kuin aiemmin. Vyötäröltäni on hävinnyt n. 6 senttiä tavaraa. Peilin edessä on selkeää hoikkuutta nähtävissä eikä pömpövatsasta ole kuin pieni muisto vain. Painoa on tippunut tähän mennessä ainoastaan 1,9 kiloa, mutta uskon sen siitä hitaasti ja varmasti laskevan vielä lisääkin. Laitoin ihan huvikseni tuonne blogisivuni alalaitaan mittarin, josta näkee paljonko olen laihtunut ja mikä on tavoitteeni. Tuskin pääsen koskaan sinne tavoitteeseeni asti, mutta eipä tuo painon määrä pahemmin haittaa, jos ne vain olisivat lihasta eikä herkuista muodostuneita rasvakasoja.

Rautainen lihamureke ja lisäke

Viime viikonloppuna tein pinaatilla ja juustolla täytettyä lihamureketta. En olisi uskonut siitä tulevan niin hyvää kuin mitä se loppujen lopuksi oli.

Rautainen lihamureke

1 prk kermaviiliä

1 dl soijajauhoa

2 kananmunaa

suolaa

valko- ja mustapippuria
1 sipuli tai sipulijauhetta

500-800 g naudan jauhelihaa

Täyte:

150 g pinaattia

oliiviöljyä

Juustoa oman maun mukaan.

"Taikinan" sekoitin listassa olevassa järjestyksessä ja levitin voipaperille isoksi neliskanttiseksi levyksi. Täytteet laitoin levyn päälle ja lopuksi rullasin levyn nätiksi mötikäksi. Mureke kannattaa paistaa syvässä vuoassa, sillä siitä irtoaa melkoisesti nestettä.

Lopuksi paistoin mötikän 225 asteen lämpötilassa puolisen tuntia.

Tämän seuraksi intouduin tekemään vielä pinaattilisäkkeen.

Juustoinen pinaattilisäke (kahdelle hengelle)

300 g pinaattia

1/2 pakettia maustettua juustoa

Alkuun kypsennetään pinaatti pannulla ja siihen lisätään juusto. Mössö annetaan kypsyä kunnes juusto on kokonaan sulannut pinaatin sekaan.

Lickle bit sleepy

On hetkiä, jolloin joutuu vain tuijottamaan ruutua ja vahtimaan että kaikki menee oikein. Tuona hetkenä silmillä ja aivoilla on paha tapa antaa pitemmän päälle periksi ja saattaa vahtija aivottomaan tilaan. Tällöin pieni käsityö piristää kummasti, kun syrjäsilmällä pystyy seuraamaan mitä ruudulla tapahtuu ja käsilläkin on jotain tekemistä silmien ja aivojen kera.

Lehtien mukana tulevat ilmaistyöt ovat mukavia tehtäviä. Ne kun eivät laukusta vie paljoa tilaa ja yleensä niissä tulee kaikki tarvittava materiaali mukana.


Tämä ressukkanalle tuli The World of Cross Stitching-lehden numeron 151 mukana. Ensimmäistä kertaa näiden ilmaistuotteiden kohdalla jännitin riittääkö lanka. Sitä kun jäi joidenkin värien kohdalla vain pari senttiä jäljelle.

Kukkahattutäti

Tai no... hatussa ei ole kyllä kukkaa, mutta tädillä on hattu ja kukat löytyy tarvittaessa pellolta.

Viimeiset pari viikkoa olen pakertanut itselleni virkattua kesähattua. Aivan ihanan mallin 99-23 löysin GarnStudiolta. Tavalliseen tapaani ei saatavillani ollut ohjeessa käytettyä lankaa, joten hattu on tehty Novitan Kotiväellä ja 2,5 mm virkkuupuikolla.

Kuvassa oleva hattu ei ole se ensimmäinen versio. Aivan ensimmäisen version tein tahallani täsmälleen ohjeen mukaan nähdäkseni minkä kokoinen siitä oikein tulee. No, siitä tuli lasten hattu. Hatusta ei oltu vielä lankoja viimeistelty kun jo työnsin sen äitini kainaloon ja pyysin joko käyttämään itse tai lahjoittamaan sen eteenpäin jollekin kivalla lapselle. Äidilläni kun on sen verran siro pää ettei hattu näyttänyt niin älyttömän pieneltä hänen päässään toisin kuin itselläni.

Tässä toisessa versiossani käytinkin sitten enemmän vapaata kättä ja se pääsikin pari kertaa purkuhommiin kun luulin omaavani jalkapallon kokoisen kallon.
Kokeilin tänään hattua ulkosalla ja se tuntuu oikein mukavalta. Pantana kiertävä ristikko takaa että pienikin tuulenvire vilvoittaa päätäni.

Ensimmäiseen versioon lankaa meni 46 grammaa ja toiseen versioon 62 grammaa. Kokeilisikohan vielä jotain oikein kunnon lierihattua, kun tuota Kotiväkeä jäi vielä reilusti...

Coraline ja toinen todellisuus

Kävin tässä joku aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa 3D-elokuvan. Tämän kunnian sai Coraline ja toinen todellisuus.

 

Animaatio miellytti minua ja kiinnostus kesti loppuun asti. Ainut mikä oikeastaan harmitti elokuvassa oli se että se oli 3D, se nimittäin pilasi melkoisesti elokuvanautintoa.

 

Ainut mukava asia 3D:ssa on se että elokuva näyttää kolmiuloitteiselta, kunhan menee takapenkille katsomaan.

 

3D-laseista pitää valittaa sen verran että ne ovat painavat ja valuivat nenältäni koko ajan. Miten niitä edes pystyisi pitämään silmälasien kanssa? Me tajusimme sentään kotoa lähtiessä vaihtaa silmälasit piilareihin ettei ongelmia ainakaan sen suhteen tulisi.

 

Jotta 3D-efekti pysyisi mahdollisimman tasaisena katsojan pitää istua koko ajan pää suorassa, jos vähänkään päätä kallistaa muuttuu kuva suttuiseksi ja siitä alkaa erottamaan kaksoisviivat. Kuka jaksaa istua kahta tuntia seivään nielleenä?

Lisäksi homma vaatii sen että kuva ei pidä sisällään nopeaa liikettä, tällöinkin liikkuvassa kohteessa alkaa näkymään kaksoisviivoja. Aloin jo epäilemään omia silmiäni, mutta kun kohde hiljensi vauhtiaan kuva selveni ja kun kohde taas nopeutti vauhtiaan muuttui kohde epäselväksi.

Ei voi muuta sanoa kuin että on tekniikka vielä pahasti lapsenkengissä kameran molemmilla puolin.

 

Tästä kaikesta joutuu vielä maksamaan 2 euroa enemmän kuin tavallisesta elokuvasta ellei satu omistamaan sarjalippuja, jolloin jostain kumman syystä mitään lisämaksuja ei tarvitsekaan maksaa.

 

Mutta elokuva itsessään oli oikein mukavan erilainen.

EA Sports Active - Yhteenveto

Ea Sports Active Personal Trainerin 30 päivän treeni keskimmäisellä vaikeustasolla on nyt ohi.
Mitä siitä jäi minulle käteen? Suoritin lopussa taas sen edellisellä kerralla mainitsemani testin ja sen perusteella kyykyt sujuvat täysin ongelmitta ja 2 minuutin haarahypyissä näyttäisi tapahtuneen hieman kehitystä, mutta vatsoissa ja punnerruksissa ei ollut edistymistä oikeastaan ollenkaan. Käsissä tuntui olevan punnertaessa kyllä voimaa, mutta keskivartalo petti alta. Hankala tehdä mitään punnerruksia, jos vatsa ei suostu nousemaan maasta.
Entä sitten kehon mittaukset. Edellinen mittaus minulla meni täysin kuralle kehon turvotuksen vuoksi, mutta tämän kertaisen mittauksen jälkeen voin sanoa että rintojen kohdalla ympärysmitta kasvoi hieman (rinnat ovat ryhdikkäämmät), hauis alkoi myös kasvamaan (lihasta tuli sinnekin lisää) ja reisien ympärysmitta kasvoi myös (läskit löllyy sisäpinnalla ja ulkopinnalla puhdasta lihasta). Vyötäröllä ja lantiolla ei sitten eroa olekaan.
Ulkopuolisen arvio kehostani on että pakarat ovat selkeästi kiinteytyneet ja saaneet oikein mukavan muodon ja rinnatkaan eivät roiku kuten ennen.

Eli pelillä voi treenata pohkeita, reisiä, pakaroita, hauiksia, ojentajia ja rintalihaksia. Painon pudotukseen ja muihin lihaksiin tarvitaan jokin muu kunto-ohjelma. Itse tosin en todellakaan hylkäisiä salitreeniä minkään tällä hetkellä tarjolla olevan pelin vuoksi vaan ottaisin pelin siihen salitreenin rinnalle, päiville kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä salille.

Netissä surffatessani osuin jollekin sivustolle, jossa joku pohti tasapainolaudan käyttöä. Tämä pelihän tukee kyllä tasapainolautaa, mutta se ei ole pakollinen. Itseasiassa sen puuttuminen ei vaikuta lihastreeniosuuteen mitenkään. Tasapainolautaa käytetään ainoastaan koripallossa, tenniksessä, tanssissa, lentopallossa, rullaluistelussa ja pesäpallossa (Unohtuikohan jokin laji?) ja jokaiselle noista on olemassa myös tasapainolaudaton versio. Omalla kohdallani tasapainolaudan käyttö oli oikeastaan päätöntä sekoilua. Juuri kun oli oppinut miten liike tehdään ilman tasapainolautaa, otettiin tasapainolauta käyttöön ja sitä varten piti oppia sitten pelitapa uudelleen.

Rantalentis voisi olla muuten aivan loistava peli Wiille. Ylävartalo saisi todella hyvää treeniä ja ainakin itselläni myös jalat tuntuivat olevan menossa mukana tuoden lisää potkua lyönteihin.

Vahingot Wiillä

Osuipa silmiini Telegraphin juttu Wiistä ja siitä miten sen myötä on tapaturmien määrät kasvaneet ja salilla käymiset vähentyneet. Tilastot ovat erittäin ymmärrettäviä, sillä vaikka Wii itsessään on pieni, niin sen käyttämiseen tarvitaan senkin edestä paljon tilaa. Sitä tilan määrän tarvetta ei oikeastaan voi ymmärtää ennen kuin kokeilee. Uutisen kuvassakin olevalla naisella on mielestäni liian vähän tilaa sohvan puolella.

 

Itsellänikin noita kuntoiluohjelmia pelatessani tahtoo aina ajoittain käydä tila ahtaaksi. Kokemusteni perusteella kuntoiluun on suositeltavaa varata treenitilaa joka suuntaan vähintään oma pituus + käsien pituus verran. Tämäkään ei aina oikein tunnu riittävän heiluessani. Kuntoiluohjelmien kanssa samaan kategoriaan lasken oikeastaan kaikki ne pelit, joissa joudutaan seisomaan. Toisaalta, samaa tilaongelmaa on esiintynyt kautta aikojen jumppavideoidenkin kanssa.

Muita pelejä pelatessa, jos peli on muuta kuin wiimoten käyttöä padina eli jos peli sisältää wiimotella "huitomista", on suositeltavaa pitää "ilma"tilaa ainakin käsien verran.

 

Silloin kun Wii alkoi tuli markkinoille, ilmestyi nettiinkin sivusto jossa listattiin erilaisia pelaamisen aikana tulleita vahinkoja. Suurin osa Wiidamagessa esitellyistä vahingoista johtuu yksinkertaisesta siitä että wiimote on päässyt irti kädestä ja näistä Nintendo on ottanut opikseen ja uusinut ohjaimien ranneremmit sekä sisällyttänyt paketteihin silikonisuojia.

 

Vielä ei ole muuten tullut vastaan sellaista kuntoiluohjelmaa konsoleille, jonka vuoksi hylkäisin kuntosalilla käymisen kokonaan. Nuo kuntoiluohjelmat ovat kuitenkin hyviä tukemaan varsinaista kuntoilua.

Tupakointi

Kevään ajan olen seurannut työpaikkani vieressä olevaa rakennuksen ulkosivun korjausremonttia ja siinä samalla myös rakennusmiesten tapoja. Ei voi muuta sanoa kuin että kyseisellä työmaalla on todella siistejä rakennusmiehiä. Vaikka vaatteet ja nahka ovat likaisia, niin heidän työympäristöstään löytyy vain rakennusjätettä. Yhtään ei löydy ruoantähteitä tai muita roskia ja missään tapauksessa sieltä ei löydy tupakan tumppeja vaikka moni heistä polttaakin.

Vastaavasti taas siisteissä vaatteissa viihtyvät toimistotyötä tekevät naiset ovat sottaisia tavoiltaan. Toimiston ulko-oven suulla käydään tupakalla, tuhkat varistellaan siten ettei omille vaatteilleen vaan karise ja tumppi sitten vain viskataan kadulle nököttämään muiden seuraksi. En ymmärrä miten joku, joka sisätiloissa on "omistautunut" siisteydelle, voi ulkona olla sitten täysi porsas.

 

Teininä kehittelin mielessäni kannettavan tuhkakupin, johon voi varistaa tuhkat ja lopuksi vielä tumpinkin ja tyhjentää sitten seuraavalle roskikselle rasian sisällön. Koskaan en vain saanut sitä kokeiluasteelle... kun en tupakoi, eikä oikeastaan kukaan lähipiiristänikään tupakoinut.

Perjantaina iltalehden nettiversiossa oli juttu juurikin tällaisesta taskuroskiksesta ja idea on mielestäni vallan loistava. Saman asian ajaa myös metalliset karkkirasiat, jos ei lähipiiristä löydy diabeetikkoa. Ja jos haluaa jotain tyylikkyyttä, niin Love-box olisi todella kaunis vaihtoehto.

kahden leirin väkeä

Meidän perheestä löytyy kahden eri valmistajan pelikonsoleita, nämä onnekkaat valmistajat ovat Microsoft ja Nintendo. Sony ei saanut ainakaan vielä jalkaansa ovemme väliin jaa saa nähdä tuleeko koskaan edes saamaan.

 

Ensimmäinen konsoli hankittiin miehelleni se ensimmäinen Microsoftin Xbox ja sille sitten hankittiin pelejä molemmille oman maun mukaan.

Tämän jälkeen taloomme tuli musta/harmaa Nintendon GameCube, josta muodostui minun konsolini ja sille hankittiin vain sellaisia pelejä joita minäkin suostun pelaamaan (joita ei oikeastaan ollut paljoa tarjolla kyseisellä konsolilla). GameCube olikin sen verran pieni ja näppärä kuljettaa että se kävi asumassa kanssani Unkarissakin.

 

Tämän jälkeen talouteen ilmestyi Microsoftin Xbox 360. Myöhemmin se päivitettiin Xbox 360 Elite-versioon. Tämä konsoli on täysin mieheni hallinnassa. Hän päättää mitä/minkälaisia pelejä sille ostetaan ja minun osuudekseni jää vihjauksien antaminen erilaisista peleistä.

Tosin enpä minäkään jälkeen jäänyt laitteineni. Heti kun Nintendon Wii julkaistiin Suomessa olin jo jonottamassa Itäkeskuksen Tiltin oven takana aamutuimaan oman versioni saamista. Ja kyllä, se konsoli taas on täysin minun hallinnassani eli minä päätän mitä/minkälaisia pelejä sille ostetaan ja mies sitten vain vihjaa tarvittaessa jostain häntä kiinnostavasta pelistä.

 

Harmi vain että meillä on vain yksi televisio. No, useimmiten homma menee niin että kun mies pelaa, niin minä katson vieressä (käsitöitä tehden) tai touhuilen jotain muuta tietokoneiden ääressä. Sitten kun minä vuorostani pelaan, niin mies on useimmiten tietokoneen ääressä, sillä hän ei kovin mielellään halua nähdä peleistä paljastuksia ennen omaa pelaamistaan.

 

Kyllä, meillä on myös tietokoneilla pelejä. Vaikkakin konsoliaikana on niiden pelien hankkiminen hiljentynyt ja muuttunut entisestään valikoivammaksi. PC-pelejä hankitaan vain kun molemmat haluavat kyseisen pelin. Tosin niiden pelaamista hidastaa hieman se että ainoastaan toinen tietokoneistamme jaksaa pyörittää niitä. Minun läppärini onkin oikeastaan netissä surffailuun ja vanhempien pelien peluuseen tarkoitettu.

 

Ihan kuin yllä ei olisi ollut tarpeeksi, niin näiden lisäksi omistamme myös käsikonsoleita. Tosin käsikonsolit ovat ainoastaan Nintendon valmistamia. Olisikohan meillä Microsoftin käsikonsolia, jos sellainen olisi olemassa?

Ensimmäinen käsikonsoli oli Nintendo GameBoy Advance SP. (Ostin sen kun sai halvalla.) Tämän jälkeen minulle hankittiin Nintendo DS. Nintendo DS Liten tullessa markkinoille ostettiin se miehelleni. Ja nyt tänä vuonna kun Nintendo DSi julkaistiin päivitettiin miehen versio siihen. DS Litessa alkoi painikkeet olla siinä kunnossa että pelaaminen vaikeutui huomattavasti ja kohdalleni osui sen verran mukava vaihtotarjous, että idiootteja olisimme olleet jos emme hommaan olisi suostuneet.

Olen tietämättäni yrittänyt päästä eroon tuosta omasta vanhasta DS:stäni juuri DSi:n julkaisun jälkeen, sillä eräänä päivänä löysin konsolini limsalla kauttaaltaan kuorrutettuna. Pakko sanoa että kyseessä on todella kestävä laite. Limsaa oli mennyt sisuksiin asti ja niin kauan kuin limsa oli kosteaa ei laite oikein pysynyt päällä. Mutta sitten kun se sai rauhassa kuivua ei mitään ongelmia enää ilmennyt. DS pelittää loistavasti, mitä nyt pari painiketta on vielä vähän tahmaisia sokerikuorrutteesta. Ehkä minä saan uuden konsolin sitten kun DSi:lle julkaistaan uusia värejä.

EA Sports Activen 30 päivän haaste puolessa välissä

Lämpöaallon tullessa alkoi kuntoileminen tuntua vastenmieliseltä. Meidän asunnon lämpötila lähenteli 30 astetta ja silloin ei todellakaan tehnyt mieli hankkia itselleen vielä ylimääräistä hikeä pintaan. Onnistuin kuitenkin olemaan pahemmin luistamatta treeneistä, tosin treeniaika siirtyi monella tunnilla eteenpäin klo 22 jälkeen tapahtuvaksi. Toivottavasti alakerran naapuri ei häiriintynyt hyppimisestä kovin pahasti.

 

Eli 15 päivää takana ja saman verran on vielä edessä kuntoilua. 10 päivän välein suoritan kuntotestin ja mittaan ympärystäni uudelleen. Nyt oli taas aika tuolle testille ja tällä kertaa treeneinä on ollut pelkästään tuo Sports Active-peli.

Ympärysmitat olivat päin mäntyä, sillä siinä vaiheessa kun lämpötila nousi alkoi minunkin varteni turvota samassa suhteessa. Olen näköjään biologinen lämpömittari. Ainoastaan reiden ja hauiksen ympärysmitta pysyi samassa kuin edellisessä mittauksessa. Painonikaan ei ole muuttunut.

Sitten itse kuntotestiin. Ensimmäinen testi on 2 minuutin haarahyppely samalla sykettä seuraten. Maksimisyke on laskenut ja vaikka en kahta minuuttia kyennytkään pomppimaan, ei olo ollut niin paha kuin aivan ensimmäisen testauskerran aikana.

Toinen testi oli 50 kyykyn teko. Noiden kyykkyjen suorittaminen sujui huomattavasti helpommin kuin aiemmin ja suoritusasentokin parantui.

Kolmas testi oli punnerrusten teko. Vaikka käsissä tuntui olevan voimaa jatkaa, ei keskivartaloni ollut asiasta samaa mieltä. Jaksoin tehdä ainoastaan 1 kerran enemmän kuin edellisen testin aikana.

Neljäs testi oli vatsalihasten teko. Mitään eroa ei edelliseen testiin ollut.

 

Vaikuttaa todellakin siltä että tuo peli parantaa kyllä jalkojen ja käsien kuntoa, mutta keskivartalon lihakset ovat täysin oman onnensa nojassa. Mutta katsotaan nyt millaisia nämä lopun 15 päivän treenit ovat.

Makramee-solmuja

Ostin tässä vapun alla sitten veljentyttärelleni Tiimarista pienen naru-helmipaketin, jossa oli ohjeet kuinka tehdään solmuja. Tuijoteltuani aikani pakettia päädyin ostamaan myös itselleni samaisen pussin. Iltapäivän sitten väkertelin avaimenperää ja rannekoruja opetellen näppärintä tapaa tehdä solmuja ja pujottaa helmejä lankaan ilman ärräpäitä. Ja seuraavana päivänä sitten väkerreltiin veljentyttären kanssa yhdessä solmuja.

 

Tiimarin valikoima on muuttunut siitä millainen se oli 90-luvun alussa. Ainakin meidän lähellä ollut Tiimari piti sisällään enimmäkseen vihkoja ja kyniä sekä erilaisia pieniä koriste-esineitä ja halpoja leluja. Nykyään Tiimarit tuntuvat olevan enemmän askartelu- ja juhlatarvikeliikkeitä. Tokihan sieltä saa sitä samaa kuin ennenkin, mutta tuo askarteluosuus on mielestäni kasvanut valtavasti. Itseasiassa Tiimarissa käymiset ovat taas lisääntyneet pitkän tauon jälkeen juurikin tuon vuoksi. Kouluaikana siellä kävi hakemassa koulutarvikkeita, mutta koulusta päästyä ei sieltä enää tuntunut löytyvän juuri mitään mielenkiintoista. Nyt löytyy taas vaikka mitä kivaa askartelutarviketta.

 

*Tässä on sen minun tekemäni avaimenperän kuva*

 

Jos jostain syystä ette näe kuvaa, niin se johtuu siitä että avaimenperä on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ennen kuin ehdin ottaa siitä yhtäkään kuvaa.

 

P.S. Vaikka blogissani onkin viime aikoina ollut juttuja muista kuin käsitöistä, niin toki niitäkin on tekeillä. Mitään ei vain ole saatu täysin valmiiksi tuon minun kuntoilu-urakkani vuoksi.

EA sports Active - välineet

Viikko treeniä takana ja seurantaohjelmani mukaan olisi painoa hävinnyt yhden kilon verran ja senttien määrä vyötäröllä että reidessä olisi pienentynyt. Tosin tuon viikon aikana olen käyttänyt paria eri treeniohjelmaa, joten tiedä häntä kumpi on vaikuttanut tuloksiin. Katsotaan tuloksia uudestaan seuraavalla testauskerralla.

 

Ottaa todella pattiin että vaikka lihasvoimaa olisi, ei kestävyyttä ole juurikaan. Eilisen treenin jälkeen erehdyin menemään pidemmäksi aikaa saunaan ja tänään podetaankin sitten oikein mahtavaa päänsärkyä.

 

Pidän todella paljon Sports Activen mukana tulleesta reisitaskusta. Nintendon oma johdollinen nunchuk menee sulavasti taskuun ja lähtee pois. Vähän jännittää miten tatti kestää tuota rettuutusta, mutta kun nätisti laittaa ja ottaa pois taskusta en usko sen siitä pahemmin kärsivän. Langattoman nunchukin kohdalla homma takeltelee hieman, sillä ohjain on osittain kumipinnoitettu pidon parantamiseksi. Sekin menee kyllä taskuun kun rauhassa väkertää. Tuleepahan ainakin levättyä edes hieman liikesarjojen välillä.

 

Langattoman nunchukin olen hankkinut jo aikaa sitten huomatessani että aikuiselle tuo wiimoten ja nunchukin välinen johto on aivan liian lyhyt esimerkiksi nyrkkeilyn yhteydessä ja muutenkin aina tiellä. Taisin kokeilla johdollista nunchukia tämän Sports Activen aikana ainoastaan ensimmäisenä päivänä, jolloin totesin että peli sisältää sen verran paljon laajoja liikkeitä että tarvitsen ehdottomasti tuon langattoman ohjaimen jatkossa. Erityisen ilkeää oli juosta kun johto piiskasi samalla jalkoja. Langattoman ohjaimen kanssa liikkeet saa tehtyä aivan loppuun asti eikä tarvitse vahdata koko aikaa johdon pituutta.

 

Mainitsin aiemmin että jos on vähänkään treenannut aiemmin, kannattaa hankkia jäykempi vastusnauha kuin mitä pelin mukana tulee. Liian häykkää vastusnauhaa ei kuitenkaan kannata hankkia, sillä pelin jokaisessa liikkeessä on vaiheita joissa tulee kyetä olla liikkumatta eli nunchuk ja wiimote täysin paikoillaan. Liikkumatta on hieman vaikeaa olla jos vastusnauhan veto aiheuttaa heilumista käsissä. Jos ei tiedä voimiaan, suosittelen alkuperäisen vastusnauhan käyttämistä muutaman päivän ajan jotta näkisi kykeneekö pitämään raajat asennossaan treenin ajan.

Pelissä tulee tuon vastusnauhan mukana remmit, jotka sidotaan nauhan molempiin päihin. Vastusnauha roikkuu käsissä noiden remmien avulla, jolloin ei tarvitse saada yrittää saada käsiä riittämään niin vastusnauhan puristamiseen kuin ohjaimien pitelemiseen. Vaihdettaessa myöhemmin vastusnauhaa, remmit vain irroitetaan edellisestä nauhasta ja siirretään uuteen.

 

P.S. Yhden ärsyttävän treenin olen löytänyt, joka ei tunnu aina onnistuvan edes ilman vastusnauhaa, nimittäin bicep curls with shoulder press eli hauiskääntö olkapunnerruksen kera. Jostain syystä on melkeinpä sääntö kuin poikkeus että liikkeisiini ei reagoida tai sitten en muka saa pidettyä ohjaimia paikoillaan. Joskus sarja menee nätisti ja joskus saan yhden liikkeen suoritetuksi kuittauksen saamiseksi tapella 5 minuuttia. Tällöin kannattaa joko skipata koko sarja tai käskeä ohjelman aloittaa alusta kyseinen sarja ja toivoa että uudella yrityksellä saa homman pelittämään.

Kauan odottamani paketti saapui perille

Eilen oli ilon päivä kotiin saapuessani. Postilaatikossa odotti pakettikortti. Hetkessä hilpasin meidän Valintataloon ja kotiinpaluu tapahtui suu leveänä virneenä yrittäen nuoleskella jäätelöä ja samalla pitäen pakettia tiukasti kainalossa.

 

Tovin odottamani EA Sports Active Personal Trainer oli saapunut vihdoin ja viimein meille.

 

Pikaisen testauksen jälkeen tämä peli näyttäisi sisältävän juuri sen mitä olen kaivannut Wii Fitissä. Kunhan nyt vain kokeilen vielä muutaman päivän, niin pystyn kertomaan oikeamman mielipiteeni pelistä.

 

Puolen tunnin treenikokemuksen jälkeen isona plussana pitää sanoa ohjaajan näyttämät liikkeet. Halutessaan saa ohjaajan näyttämään liikkeet jatkuvasti ja kertomaan kun pitää esimerkiksi nousta kyykystä ylös. Tämän lisäksi treenaajan avatar näyttää myös liikkeen suunnilleen samaa tahtia kuin mitä pelin mielestä treenaaja tekee liikettä. Tämän lisäksi ohjeet on tarjolla myös videomuodossa, joten mitään epäselvyyksiä ei pitäisi olla liikkeiden teon suhteen.

Mukana tuleva vastusnauha menee lapsille ja heikot lihakset omaaville, mutta jos on vähänkään kannellut ostoskasseja voi hyvinkin nopeasti todeta vastusnauhan olevan liian joustava omille lihaksille. Nauhan mukana tuleva kiinnitysmekanismi näyttäisi kuitenkin sellaiselta että sillä saa jäykemmätkin vastusnauhat toimimaan kätevästi.

 

Mutta makustellaan vielä tuota peliä ja kyllä, aion käydä läpi sen 30-päivän treeniohjelman ja katsoa tuleeko siitä mitään aikaiseksi. Tavoitteita kun minulla on tuon kunnon suhteen ihan kiitettävästi.

My Fitness Coach: Get in Shape

Odotellessani EA Sports Activen julkaisua osui kohdalleni My Fitness Coach sellaiseen hintaan etten voinut olla sitä ostamatta. Viime viikolla kokeilin sitä muutaman kerran ja se vaikutti olevan ihan ok peli hintaisekseen.

 

Peli ei käytä hyväkseen ollenkaan tasapainolautaa ja wiimoteakin käytetään vain kysymyksiin vastaamisiin eli vaatii toimiakseen vain Wiin peruspaketin. Jos omistaa sykemittarin, käsipainot, stepperin tai jumppapallon (se iso pallo), niin näitä ainakin periaatteessa voi käyttää hyväkseen treenatessa.

 

Profiili luodessa peliin käydään aluksi läpi pituus, paino, rinnan ympärys, vyötärön ympärys, lantion ympärys, hauiksen ympärys ja reiden ympärys. Huonona puolena vain että peli ymmärtää vain jalkoja, tuumia ja paunoja eli laskin ja konvertointikaavat ovat tarpeen. Tämän jälkeen jos vain omistaa sykemittarin, tarkistaa ohjelma leposykkeen ja maksimisykkeen 2 minuutin pomppimisen jälkeen. Sitten tehdään kyykkyjä, vatsalihaksia ja punnerruksia niin paljon kuin vain kykenee. Kaikkien näiden perusteella ohjelma päättelee mihin henkilön pitäisi sitten keskittyä treeneissään. Lisäksi ohjelma ehdottaa treeniaikataulua, jota voi itse muokata haluamakseen valitsemalla minä päivinä treenaa ja kuinka kauan. Harmi vain ettei ohjelma sitten ymmärrä kyseisenä päivänä ehdottaa juuri sitä tietyn mittaista treeniä, vaan tarjoaa aina minimiä 15 minuuttia.

 

Omalla kohdallani testin tuloksena tuli kestävyyden harjoittaminen 6 päivänä viikossa, joista 3 päivän ajan 30 minuuttia ja 3 päivää vain 15 minuuttia. No, tuosta on hyvä aloittaa.

 

Jokainen treeni pitää sisällään alkulämmittelyn, lihastreenin ja lopuksi pienen venyttelyhetken. Tosin joogaa tämä ei koske. Alkulämmittelyn aikana hiki nousee mukavasti ja jos vain on käytettävissä sykemittari, ilmoittaa ohjelma millaista sykealuetta pitäisi pitää yllä missäkin vaiheessa. Jokaisen liikesarjan jälkeen on koko treenin ajan 15 sekunnin lepovaihe, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan liikkeeseen. Lopussa oleva venyttelyhetki on mielestäni aivan liian lyhyt, mutta parempi sekin kuin yleinen ei mitään.

Itse olen kokeillut tähän mennessä ylävartalon treeniä, cardiota ja alavartalon treeniä.

Ylävartalon treeni vaatii ehdottomasti käsipainot, muuten tuntuu erittäin pöljältä vain heilutella käsiä. Alavartalon treenissä taas meinasin kyllästyä, kun ohjelma tarjosi melkein koko ajan yhtä ja samaa pakaraliikettä vaihtaen vain jalkaa välillä. Ehkä stepperin kanssa vaihtoehtoja olisi ollut enemmän tai sitten tuohon olisi saanut enemmän mielekkyyttää jalkapainojen tai vastusnauhan avulla.

 

Koko treenin ajan ohjaaja näyttää ja "määrää" tahdin miten kutakin liikesarjaa tehdään ja silloin tällöin kysyy miten tempo oli sopiva treenaajalle. Näiden kysymysten perusteella sitten määritellään seuraavaksi tehtävän liikesarjasetin tempo. Mikä sinällään on ikävää että edellinen setti on saattanut käsitellä sellaisia lihasryhmiä, jotka eivät tuota mitään hankaluuksia treenaajalle, mutta seuraavat ovatkin sitten heikommalla pohjalla. 

Joitakin liikkeitä tehdessä tuntuu että tarvitsisi taustalle pari aerobic-tuntia, jotta ymmärtäisi millaista liikettä oikeasti on tekemässä. Ohjelmassa olevan hahmon liikkeistä kun ei aina saa selville että mitä ihmettä se tekee niillä jaloillaan (tai ehkä tarvitsen isomman television). Treenin aikana on kyllä mahdollista saada tarkempi selostus suullisesti, mutta se taas vaatii kunnollista englanninkielen taitoa ja yritä siinä nyt sitten keskittyä puheeseen samalla kun yrittää pysyä rytmissä syke katossa.

Jotkut liikkeistä ovat sellaisia että niissä ei näe televisiota ollenkaan, tällöin toivoisi saavan ääniohjausta rytmin pitämiseksi. Onneksi sentään mainitaan kun liikesarja loppuu ja alkaa lepohetki.

 

Jooga onkin sitten aivan oma tapauksensa. Se on varmaan kaikkein surkein toteutus tässä ohjelmassa. Ensinnäkin ohjaaja luistaa liikkeissään eikä tee venytyksiä loppuun asti. Toiseksi joogassa on melkoisen paljon liikkeitä, joista ei näe televisiota ellei satu olemaan peilihuoneessa. Tällöin toivoisi todellakin olevan ääniohjausta koko suorituksen ajan. Meidänkin perheessä jouduttiin tekemään siten että vierestä seuraaja kertoi mitä piti tehdä jotta treenaaja pysyi tahdissa mukana.

 

Tämä voittaa kaikki jumppa-DVD:t mennen tullen monipuolisuudellaan. Ja jos omistaa jo ennestään erilaisia kuntovälineitä, on tämä loistava ja edullinen työkalu käyttää niitä hyväkseen.

 

Lisää kommenttia pelistä tulee varmaan myöhemmin, kunhan olen kokeillut sitä muutaman päivän lisää.

 

P.S. Profiilin tekoon meni melkein tunti, joten kannattaa varata siihen kunnolla aikaa.

Ja kunto nousee... kiroillen, jos ei muuten

Saimme tällä viikolla päätettyä kesälomakohteemme. Tavoitteena olisi suorittaa advanced open water-kurssi eli laitesukelluksen jatkokurssia. Peilistä itseäni tuijotellessani huomasin vain saaneeni ikioman pelastusrenkaan talven aikana. Ei ihan näytä sulavalinjaiselta, joten toissa päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja aloin taas patistamaan itseäni liikkeelle.

 

Tavoitteena olisi saada kroppa kuntoon heinäkuuksi, niin ulkonäöllisesti kuin lihastenkin osalta. Pitäähän ne happilaitteet jaksaa itse raahata ja sen lisäksi viettää "tunteja" merivirroissa. Eikä se tekisi ollenkaan pahitteeksi, jos voisi pukea taas hieman pienemmän märkäpuvun päälleen ilman että pelastusrengas nousee korviin.

Star Trek

Uusin Star Trek-elokuva on nyt sitten nähty. Kovasti sitä on tunnuttu kehuttavan kaikkialla, mutta minuun tuo ei oikein tehnyt vaikutusta.

Erittäin iso plussa elokuvassa on se miten näyttelijäistä on saatu esikuviensa näköisiä, mutta vain nuorempana. Tosin minulle Kirk oli suuri pettymys, hän kun näytti olevan koko elokuvan ajan erittäin pahassa krapulassa vaikkei naukun naukkua näyttänyt ottaneen sen jälkeen kun kotoaan lähti.

 

Tarinan idea oli melkoisen keskiverto tai jopa sitäkin huonompi. Se oli kuin suoraan scifi-TV-sarjojen hämäristä jaksoista, joissa hypitään jostain kumman syystä rinnakkaistodellisuudessa kun kirjoittaja ei ole keksinyt mitään parempaa ideaa jaksolle krapuloissaan. Melkoisen surkealla tekosyylläkin Kirk yhytettiin USS Enterprisen kanssa.

 

Tämä on ensimmäinen näkemäni elokuva, jonka aikana minulle tuli ihan oikeasti fyysisesti huono olo. Se johtui ajoittaisesta kuvan tärinästä, joka vaikutti siltä kuin kuvaajalla olisi ollut kamera erittäin epävakaassa käsiohjauksessa (myös silloin kun ei ollut räjähdyksiä). Lisäksi kuvasta ei ajoittain saanut mitään selvää, silmissä vilisi vain epäselviä väriplänttejä. Luultavasti elokuva toimii paremmin television pienellä ruudulla, jolloin epätarkat kohdat eivät häiritse niin paljoa.

Shaun White Snowboarding: Road Trip

Olen pitkään ollut kaikkea urheiluun liittyviä pelejä vastaan, jotenkin vain ei ole napannut rämpyttää padia ja saada tyyppi juoksemaan halutulla tavalla kentällä (kunnon seikkailut ovat täysin eri juttu).

Wiin myötä olen kuitenkin saanut intoa ja mielenkiintoa kokeilla kaikenlaisia pelejä. Ehken kuitenkaan vieläkään suostu pelaamaan NHL:ää tai muita vastaavia ryhmäpelejä.

 

Shaun White Snowboarding-peli on viimeisen puolen vuoden aikana ollut mielenkiintoni alla ja sekin oikeastaan Wiin tasapainolaudan vuoksi. On huomattavasti mielekkäämpää ohjata lautaa jaloilla kuin wiimotella tai padilla. Toki tasapainolaudan kanssa käytetään myös wiimotea, mutta ainoastaan hypyissä, muulloin kaikki on jalkojen varassa. Pelkän wiimoten käyttö ei minua kiinnosta pätkääkään tämän kaltaisessa pelissä ja taitaa minulta jäädä pelin ryhmätoiminnot kokeilematta.

 

Tasapainolautaa käytettäessä peli on melkoista jalkatreeniä ja puolen tunnin session jälkeen jalkani ovatkin jo täysin hapoilla ja linkkaan pari seuraavaa päivää tyytyväisenä. Ehkä teen liikkeet aivan liian tosissani, mutta hiki pelissä kuitenkin tulee pitemmän päälle... ja pohkeet saavat lihasta...

 

Pitäisi kesäksi varmaan hankkia jokin rullalautapeli. Jaa, no, ehkä mieluummin jokin surffilautapeli (jos sellaisia on saatavilla).

X-Men origins: Wolverine

Kävin katsomassa Wolverinen ennakkoensi-illassa (Miten ensi-illassa voi käydä ennakkoon???).

Jälkikäteen olen lukenut virallisia arvosteluja, joissa elokuvan tärkeimpänä asiana toitotetaan maailman seksikkäintä miestä. Juu, ei todellakaan ole minun makuuni hän. Epäilen vahvasti häntä äänestäneiden keski-iäksi 45 vuotta. Mutta ei se mitään, Wolverine oli loistava ja ainut asia mikä on näiden kaikkien X-men elokuvien aikana häirinnyt ja häiritsee edelleenkin on Wolverinen pituus. Kun se jässikkä pitäisi oikeasti olla pätkä (vain 160 senttimetriä), mutta elokuvissa hän on niin pitkää poikaa (wikin mukaan 189 senttimetriä!!!).

Minuun elokuva upposi täysin ja se selitti muutaman supersankarin taustojakin hieman. Sarjakuvissa on minulta jäänyt huomaamatta täysin Wolverinen ja Sapelihampaan välisen viha-rakkaussuhteen syy. Elokuva kertoo oman version aiheesta ja olen erittäin tyytyväinen siihen, tosin sen tarinan alkuun jäi hieman aukkoja.

Useamman osan elokuvasarjoissa valitetaan usein sitä että myöhemmin ilmestyvät eivät ole ensimmäisten veroisia. Eivät tietenkään ole, sillä ensimmäisessä osassa kaikki on vielä täysin uutta, mutta seuraavissa kuitenkin tietää jo mitä odottaa. Minusta tällaisten sarjoja katsovien pitäisi katsoa joko kaikki osat kerralla tai sitten katsoa jokaista elokuvaa täysin omana erillisenä elokuvana.
Wolverine toimii erinomaisesti täysin omana erillisenä elokuvana. Jos se haluttaisiin liittää muihin X-Men-elokuviin, niin tällöin se pitäisi katsoa aivan ensimmäisenä.

Introvertti kaipaa seuraa

Mietin tässä lapsuuttani ja kaikki mielikuvat mitkä putkahtivat esille kertovat minun olleen melko vahva ekstrovertti. Kun oikein pinnistelen, niin mieleeni tulee kyllä myös hiljaisia hetkiä. Tosin nekin hiljaiset hetket ovat johtuneet siitä että olen ollut keskittynyt lukemaan sarjiksia tai muita lehtiä, jolloin mikään maanjäristys kyennyt herpaannuttamaan huomiotani lehdestä (Paitsi kutsu syömään herkkuja). Mutta muun ajan minä olen ollut se joka on ollut kaikessa suuna päänä menossa mukana ja edellä muita. Ehkä ekstrovertti on ollut silloin vahvempi puoleni ja introvertti heikompi puoleni.

 

Joskus aiemmissa jutuissa mainitsemani paikkakunnan vaihdos ja siellä tapahtunut koulukiusaus käänsi minut täysin introvertin puolelle. Oli niin paljon helpompaa kätkeytyä omaan sopukkaan kuin törmätä koko aikaa ryhmän henkiseen seinään. Silloin kun joku vaivautui seuraani olin enemmän kuin onnellinen siitä seurasta, tosin koko ajan pelkäsin että hän oli seurassani vain jonkun kolttosen vuoksi ja kääntäisi takkinsa heti kun olisi saanut haluamansa.

 

Peruskoulun päätyttyä opettelin feikkaamaan ekstroverttia (tai sitten opin miten aktivoida heikompana olevan ekstrovertin puoleni). Muiden ihmisten läsnäollessa olin ilopilleri, mutta yksin jäädessäni tuudittauduin takaisin rauhallisempaan puoleeni. En minä varmaan muuten miestäni olisi napannutkaan.

 

Työelämän aikana käytin ekstrovertin voimat työpäivään. Jolloin mieheni katseltavaksi jäi enää erittäin väsynyt introvertti, joka yrittää vaikuttaa pirteältä viimeisillään voimillaan.

 

Liian paljon raskasta on tapahtunut puolentoista vuoden aikana. Enää minulla ei ole voimia pitää roolia yllä edes työpäivän aikana, joten aivan kaikki saavat nähdä minusta hiljaisen omaan koloon pyrkivän puoleni. Ja tuntuu että sen vuoksi kukaan ei edes halua seuraani ja kaikki kaikkoavat pois läheltäni.

 

Syvällä sydämessäni tunnen kuitenkin pienen kaipauksen, kaipauksen päästä juttelemaan, touhuamaan tai vain olemaan jossain muiden ihmisten seurassa. Mutta mistä minä voisin saada voimaa noihin, sillä se voimavara tulee muista ihmisistä ja tällä hetkellä en jaksa jutella kenenkään kanssa.

Ja ne pienetkin voimavarat, joita saan joskus... käytän ne mieheeni.

 

Haluaisitko auttaa minut taas jaloilleni?

Puhdistusliinat kasvoille

Niin moni on talven aikana tehnyt itselleen tiskirättejä, että itsekin alkaa sellaisen tekoa miettimään. Ongelma vain on että meillä ei oikeastaan käytetä tiskirättejä... keittiötäkin käytetään vain aamupalalla ja viikonloppuisin.
Mutta ei hätä tämän näköinen ole. Pääsiäisen aikaan kävin kosmetologin hoivissa ja hän käytti ihoni puhdistamiseen liinoja. Niiden liinojen (ja puhdistusaineiden) jälkeen iho tuntui ihanan pehmeältä, joten päätin kokeilla josko saisin tehtyä itselleni tuollaiset puhdistusliinat.


Käsilaukusta oli jäänyt vielä 32 grammaa lankaa, joten käytin ne sitten noihin kahteen liinaan. Malli on peräisin Strandläuferinin blogista ja alkujaan se oli... ööö... pannulappu. Mutta ei se mitään, homma pelittää kuitenkin.
Liinat toimivat paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Ne poistavat vanhan ihosolukan aivan loistavasti ja iho on kuin persikka (Meinasin sanoa "kuin vauvan peppu", mutta sitten tuli mielikuva vaippaihottumasta kärsivä peppu.) puhdistuksen jälkeen.
Käyttämäni lanka vain on ehkä hieman liian paksua tähän tarkoitukseen. Liinojen kuivuminen nimittäin kestää kauan.

Virkattu käsilaukku

Sain tänään vihdoin ja viimein viimeisteltyä jo viikko sitten virkatun käsilaukun. Laukusta on ollut siis täysin toimintakuntoinen, mutta siitä on puuttunut vain vuori ja tänään sain kiinnitettyä senkin. Vuorikangas on sama kuin mikä on kuvassa laukun alla. En vain jaksanut ottaa kuvaa myös lippa auki.


Laukun malli on peräisin tämän vuoden Hulluilta päiviltä. Pakettiin kuului 100 grammaa puuvillalankaa, 3,5 mm virkkuukoukku ja ohje. Malliin ei kuulunut lippaa ja hihna oli huomattavasti pitempi eli tein hieman omia sovelluksiani saadakseni laukusta täydellinen tarkoituksiini.

Lanka on Patons 100 cotton DK. Sitä meni laukkuun yhteensä 68 grammaa.

Käsilaukun tarkoitus on mennä isomman työssä käyttämäni kassin sisälle ja aina kun lähden lounaalle otan mukaani ainoastaan tämän pienen käsilaukun. Käsilaukulla on pituutta ainoastaan 20 senttimetriä ja korkeutta että leveyttä sitäkin vähemmän, joten lompakkoni ei mahdu laukkuun ja joudunkin seuraavaksi luomaan itselleni lompakon korvikkeen. Ihan käsilaukun pohjalle ei viitsi kaikki rahojaan laittaa levälleen.

Verenluovutus sen kymmenennen kerran

On niin kivan kevyt olla...

 

Verenluovutuksen jälkeinen olotila on aina hämmentävä. Keho tuntuu uupuneelta ja kuitenkin pää on ihan pilvissä. Nyt voi hyvillä mielin juoda mehuja ja limsoja sekä napostella makeisia ja keksejä.

 

Tämä kerta oli minun kymmenes luovutuskerta, joten sain palkkioksi kullanvärisen pinssin. Ensimmäisellä kerralla sain palkkioksi hopeanvärisen pinssin. Kuulemman 50:n luovutuksen jälkeen saa ihan oikean kultaisen pinssin. Hmmm... jos luovuttaisin sen 4 kertaa vuodessa, niin saisin tuollaisen kultaisen 10 vuoden päästä. Kuulostaa mukavalta, tosin tiedän jo nyt etten kykenisi tuollaiseen tahtiin tulevan leukaoperaationi vuoksi.

 

Tein muuten ennätyksen hemoglobiinin suhteen. 161! Minulla ei ole koskaan ollut veriarvot noin korkealla.

 

 

Nyt alkoi tekemään mieli jäätelöä. Mmmm, Ben&Jerry's... herkkupurkki minulle, kiitos.

Sydämen kuiskaus

Kyllä, tämä on Miyazakin piirroselokuva ja se sisältää kaikkein kauneimman elokuvissa tai piirretyissä koskaan näkemäni auringonnousun.

Ensimmäisen kerran muuten huomasin selviä vihjeitä Miyazakin muihin piirrettyihin.

 

Sydämen kuiskaus on yksinkertainen ja kaunis rakkauselokuva, jossa hankaluudet eivät johdu katalista ihmisistä vaan ihmisen omasta epävarmuudesta. Itseasiassa elokuvassa ei ole yhtäkään katalaa ihmistä... ei edes niitä vanhoja mummoja. Niin... en muista nähneeni yhtäkään mummoa elokuvassa, ainoastaan mukavia papparaisia.

Tätä katsoessa tulee puhdas, rauhallinen ja onnellinen olo.

Hullut päivät 1.4.-4.4.2009

Henkinen valmistautuminen alkaa. Ellei ole ihan aprillipila, niin Stockmannin hullut päivät on nyt huhtikuun alussa heti. Ainakin nettisivu on avattu jälleen.

Amigurumi - kilpikonna

Huivin valmistumisen jälkeen sain innostuksen kokeilla virkkaamista hieman enemmänkin ja päädyin tekemään amigurumi-hahmon.


Kilpikonnalla on pituutta 7 cm nokankärjestä takimmaisen jalankärkeen. Siinä oli hieman väkertämistä, mutta valmista tuli. Ihan omasta päästäni en tuota tehnyt vaan ohje on peräisin For The Love of Yarn-sivustolta.
Huomioksi että jos aikoo laittaa ihan oikeat silmänapit, niin ne kannattaa laittaa päähän jo virkkausvaiheessa. Jälkikäteen on melkoisen pirullista yrittää ommella silmien kiinnityksiä alle sentin kokoisen reiän kautta. Toki, jos käyttää siemenhelmiä, niin tällöinhän ei tuollaista ongelmaa synny.

Virkkaaminen ärsytti todella paljon "kynäpattia", johon sitten muodostui lopuksi vesirakko... joka tietenkin myös puhkesi.

Mistä päästäänkiin seuraavaan pohdintaan. Tuleekohan enää nykyajan lapsille tuota kynäpattia oikean käden keskisormeen? Itsellenihän tuo on tullut siitä kun on joutunut kirjoittamaan paljon käsin ja ajoittain melko huonoillakin kynillä, jolloin keskisormen pinta on joutunut kovalle rasitukselle ja ajan myötä sitten parkkiintunut kovaksi patiksi. Edelleenkin jos joudun kirjoittamaan paljon huonolla kynällä alkaa tuo sormi oireilla pahastikin.
Nykyäänhän taitavat lapset kirjoittaa kaikki esitelmänsä ja muut isommat palautettavat työnsä koneella, jolloin käsinkirjoitusta ei tarvitse harjoittaa niin paljoa.

Suomennoksia

Minulla on todella hieno kirja sisältäen kivoja neulemalleja, mutta joka myös sisältää melkoisia virheitä selityksissä. Jotta ymmärtäisin mitä jollain selityksellä tarkoitetaan pitää minun lukea toista saman kirjoittan kirjaa yhtäaikaa.

 

Tämä melkoisen kattava neulemallikirja on Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit, jonka on julkaissut Gummerus. Sanakirjana minulla toimii Lesly Stanfieldin & Melody Griffithsin tekemä Neulojan käsikirja, jonka taas on julkaissut Otava.

 

Yksi pahimmista virheistä on symboli - (valkoisella pohjalla), joka ensimmäisessä kirjassa oli selitetty tarkoittavan "Nosta 1 s neulomatta." ja jälkimmäisessä "Päättele silmukka". Siinä olikin hieman ihmettelemistä kun minun olisi pitänyt jättää 6 silmukkaa neulomatta ja jatkaa sitten mallia normaalisti eteenpäin. Muutaman kerroksen jälkeen kuvio olisi ollut hämärän pyöreä ja puikolla olisi ollut kymmeniä käyttämättömiä silmukoita.

 

Eipä tuo jälkimmäinenkään kirja täysin puhtoinen ole. Osa symboleiden selityksistä on piilotettu neulemalleihin sen sijaan että ne olisi listattu muiden symboleiden joukkossa.

 

Jään vain pohtimaan onko molempien kirjojen virheet peräisin alkuperäisteoksesta (Jälkimmäisen kirjan virheet ovat melkovarmasti ainakin) vai onko kyse suomentajan virheistä.

Valmis kevätpäiväntasausyllätyshuivi

Sain vihdoin ja viimein oman versioni Lankakomeron yllätyshuivista valmiiksi. Pitkään pohdin jätänkö lopussa olevan virkkauksen tekemättä vai käytänkö tilaisuuden hyväkseni ja vetreytän virkkaustaitojani. Päädyin jälkimmäiseen ja olihan se ihan virkistävää virkata 24 vuoden jälkeen edes vähäsen. Ongelmia virkkauksessa tuotti mallissa pysyminen, joten jouduin käyttämään silmukkamerkkiä ilmoittamaan missä kohtaa sarja aina alkaa.


Lankana on käytetty Marks&Kattensin Flox Star ja puikot olivat koko 3,5 mm. Lankaa meni 325 grammaa eli noin 715 metriä.
Tuo lanka oli ärsyttävää neuloa, mutta vielä kamalampaa virkata. Lanka kun muodostuu viskoosi- ja puuvillalangasta, joten tämän tästä puuvillalanka liukui viskoosilankaa pitkin hämäräksi möykyksi.

Hiippahuppu

On minulla jotain tekeillä käsitöidenkin saralla. Onnistuin rikkomaan pyhän valani ja tuottamaan kolme kappaletta keskeneräisiä neuleita. Valani on että vain yksi kutakin käsityösorttia saa olla keskeneräisenä.

Ensiksi aloin kevätpäiväntasauksen huivia, mutta kuten tiedätte siinä tulee pakostakin taukoa. Sitten aloin tekemään sukkia, mutta onnistuin rikkomaan kynnestäni kynsinauhan sen verran pahasti että langansiirtojen kanssa tuli ongelmia.
Kolmas työni on siis yksinkertainen huppu, jossa on hiippa. Tosin kun nyt taas huiviin on julkaistu viimeinen ohje, niin jäi hiippahuppukin odottamaan seuraavaa vaihettaan.

Tässä kuitenkin väliaikakuva lakista, joka on jo nyt erittäin käyttökelpoinen.

Malli on täysin omasta päästä omaan päähään sopiva ja lanka on Linie 157 Tessa.

Kolmen sepän Suomalaisessa kirjakaupassa on ale

Helsingin keskustassa, Kolmen sepän patsaan lähellä oleva Suomalainen kirjakauppa sai vihdoin ja viimein remontin tehtyä. Keskiviikkosta lauantaihin (11.3.-14.3.) sieltä saa -15% melkeinpä kaikista tuotteista.

Esimerkiksi viime joulun Tilda-kirjan (En nyt muista kirjan nimeä) hinnaksi tuli 10,20 euroa. Olisin ostanut fantasiaromaanejakin, mutta juuri minulta puuttuvia kirjoja ei ollut tarjolla.

Huh-huh

Luinpa tuossa juuri uutisen, jota en edes suostu linkkaamaan tänne.

Sanotaan vaikka näin että Nelosen ohjelmistoon tulee surkeampaakin surkeampi ohjelma ainakin mitä ensiesittelystä pystyi päättelemään. Katsoin sitä vähän aikaa leuka maahan loksahtaneena...

 

Kummasti alkoi Liv-kanavan ohjelmisto tuntua kiinnostavalta kuten "Pissisten käytöskoulu", "Kauneusleikkaukseen vai ei?", "Miten löytää kunnon mies?" jne. Toisaalta Ylen TV-uutisetkin kuulostavat todella herkullisesta ohjelmalta puhumattakaan hiihdoista. Kolmoselta katsoisisin oikein mielelläni vaikka "Formula 1 2009", jos sattuisivat tuohon tiettyyn aikaan tulemaan. Itseasiassa FST kuulostaisi erinomaiselta kanavalta tai ehkä jopa TV7.

Tai sitten nämä (jos vain tulisivat siihen aikaan) Älypää-TV, Ostosruutu, Taitopeli.com, Piilosana, Sudoku, Mikämikä-tvpeli, Tellus-tietovisa.

 

Mutta joo, eiköhän tuosta tullut pointti selville jo useampaankin kertaan.

Tässä yhtenä päivänä

Kävinpä tässä yhtenä päivänä kaupassa. Limsahyllyllä oli Coca-cola-yhtiön mainos, jonka pointtia en oikein ymmärtänyt.

 

"Vuonna 1979 coca-cola-pullo maksoi 1,65 markkaa."

 

Tuota pohtiessani tajusin että  vuonna 2009 coca-cola-pullo maksaa 1,65 euroa.

Markka-aikaan pienen pullon palautushinta oli 20 penniä, nyt se on 20 senttiä.

Markka-aikaan ostin farkkuja, jotka maksoivat enintään 50 markkaa. Nyt ne saa maksaa enintään 50 euroa.

 

Hieman ovat hinnat muuttuneet aikojen myötä.

Mies vie vasikkaa markkinoille

On todella hämmentävää kun päähän vain tupsahtaa jostain laulun pätkä eikä se suostu sieltä lähtemään niin millään. Olen jo muutaman päivän ajan vienyt vasikkaa markkinoille, mutta kun en ole muistanut sanoja kokonaan niin on se ollut hieman keskeneräinen puuha.

 

Nyt sain vihdoin ja viimein aikaiseksi löytää sanatkin, joten eiköhän kohta mielikin saa rauhan sävelestä.

 

Mies vie vasikkaa markkinoille,
se on vaiti ja murheinen.
Taivaan sineen korkealle
pääsky nousee riemuiten.
Oi kuin tuuli nauraakaan
taas nauruaan myrskyisää,
päivän pitkän kokonaan
ain yöhön pimeään.

Dona dona dona dona.
Dona dona dona don.
Dona dona dona dona.
Dona dona dona don.

Milloin kuljet murheissasi,
milloin lietkin onneton,
muista, voima sielussasi
lailla linnun vapaa on.
Oi kuin tuuli...

Kasva ilo ihmisenkin,
lennä, lennä riemuiten.
Rohkeasti täällä henki
maasta nouskoon siivilleen.
Oi kuin tuuli...

Laputa - Linna taivaalla

Sunnuntai oli ihana päivä. Ryhdistäydyttiin aamulla oikein kunnolla ja käytiin ostamassa liput Laputaan. Aikaa elokuvan alkuun oli vielä reilu tunti, joten suunnistimme Kampin Robert's Coffeeseen aamupalalle. Siellä on viikonloppuisin aamiaisbuffet hintaan 9,80€, joten maha ehti täyttyä loistavasti ennen elokuvaa. Kyseinen kahvila on lempipaikkojani Helsingissä. Pidän kahvilan tunnelmasta ja musiikista todella paljon.

Laputa - Linna taivaalla on Miyazakin taattua laatua pyörien steampunkin ja luonnon ympärillä. Eipä siihen voi oikein muutakaan sanoa. Erittäin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa.

Miksihän muuten mummot ovat noissa Miyazakin animaatioissa niitä pahoja tyyppejä, joilta sitten monen epäonnistumisensa jälkeen alkaa kuoriutua näkyviin hyvä sydän?

Verenluovuttajia tarvitaan

Tämä on niin minun tuuriani. Sain henkilökohtaisen kutsun tulla luovuttamaan verta tietyn potilaan hyväksi, mutta eiköhän minulla on niin paha yskä ettei minusta taida olla häntä auttamaan. Varsinkin kun hoidan yskääni astma-lääkkeillä.

 

Kävin katsomassa Veripalvelun sivuja ja tämän hetkinen veritilanne näyttää yleiselläkin tasolla todella ikävältä. Helsingissä ja Tampereella asuville on tarjolla hieman erikoisempi houkutin, nimittäin elokuvaliput Toinen jalka haudasta-elokuvaan.

 

Käykää luovuttamassa verta, sitä tarvitaan nyt.

Silmukkamerkkejä lehtien mukana

Löysin tänään kaksi eri neulelehteä, joiden molempien mukana tuli kaupanpäällisiksi silmukkamerkkejä.

Simply Knitting nro 51 maaliskuu pitää sisällään 5 kappaletta puikkoihin pujotettavaa silmukkamerkkiä. Merkkiin on käytetty erilaisia helmiä jonoksi pujotettuna.

Knit Today nro 30 helmikuu sisältää 10 suurempaa ja 10 pienempää silmukkamerkkiä. Malliltaan merkki on muovikierukka. Merkin voi pujottaa puikkoihin tai sitten neuleeseen.

Maata meren alla

Eilen kävimme katsomassa Maata meren alla-elokuvaa Veikkauksen tukemana. Veikkaus tarjoaa asiakaskorttiensa omistajille tiistaisin suomalaisia elokuvia kaksi lippua yhden hinnalla. 4,5 euroa per lippu kuulostaa hyvältä hinnalta jolla kehtaa käydä katsomassa vähän oudompaakin suomalaista elokuvaa.

 

Itse elokuvasta... siinä ei viljellä alapäähuumoria eikä muitakaan suomalaisille elokuville tyypillisiä nyrjähdyksiä. Okei, siellä on pakollinen alastonkohtaus, mutta siitä ei kovin moni saa kyllä kiksejä. Muutoin elokuva on kevyttä viihdettä, joka ei ainakaan kerta katsomalla sisältänyt mitään syvällisempää. Elokuvasta tulee mieleen Ruokala Lokki ja Lost in Translation.

En ole lukenut alkuperäistä romaania, mutta minusta tuntuu että saadakseen kaikki irti elokuvasta kyseisen romaanin lukeminen voisi olla kannattavaa, jolloin voisi ehkä aueta joitain asioita joita vain pikaisesti sivuutettiin elokuvassa.

 

Maata meren alla on kuin silakka...

Syömäpuikkokotelo

Useimmissa aasialaisissa ruokapaikoissa ärsyttää kaikkein eniten kertakäyttöiset syömäpuikot, jotka tuntuvat melkein aina katkeavan väärästä kohtaa ja sisältävät älyttömästi tikkuja vaikka niitä yrittää hioa pois.

Meillä on kotona pestävät syömäpuikot ja olemme pohtineet josko ottaisimme niistä yhdet parit laukkuihin mukaan ravintolareissuja varten. Puikkoja vain ei viitsisi paljaaltaan laittaa laukun pohjalle pyörimään, joten tein miehelleni ystävänpäivälahjaksi (sattui vain valmistumaan sopivaksi kyseisen päivän alla) kotelon, johon hän voi laittaa puikkonsa odottamaan ruokailuhetkeä.

Kotelon kuvionti on tehty mustakirjontaa (blackwork) ja se yltää työn selkäpuolelta kanteen asti. Kangas on valmista aida-nauhaa, joka onnekseni sattui juuri ja juuri yltämään syömäpuikkojen ympäri, joten kankaan reunojen siistimiseltä säästyttiin. Nauhan leveys on 5 cm.

Puikot uppoavat kokonaan kangasputkilon sisälle, jolloin niihin ei pääse lika tarttumaan eivätkä puikot lähde kovemmassa käsittelyssä vahingossa pois kotelosta.

Kevätpäiväntasausyllätyshuivi osa 5

Viides vihje tuli tänään ja pureutui huiviini uudeksi kuvioraidaksi. Jotain hyötyä edelleenkin tuosta kuumeesta jota ilmenee vieläkin, en vain jaksa enää välittää siitä. Toivottavasti en ole kuitenkaan enää seuraavan vihjeen tulessa samassa kuumeessa.

Äh... en jaksa laittaa väliaikakuvaa huivistani...

Kevätpäiväntasausyllätyshuivi osat 1-4

Peukaloni muljahtelee edelleen, mutta eipä siihen satukkaan, joten käsilläni pystyn tekemään taas jotain.

Olen kerännyt Lankakomeron järjestämän Kevätpäiväntasausyllätyshuivin ohjeita tarkoituksenani tehdä kyseinen huivi sitten kun peukaloni paranee. Viime keskiviikkona kävin ostamassa lankaa läjän ja samaisena päivänä huomasin kuumeen nousevan ja olon käyvän tukkoiseksi. Onnekseni olen huomannut että flunssani eivät estä tekemästä käsitöitä tai siis neulominen on ainoa jota kykenen kuumehoureissani tekemään, kaikki muu on liikaa tarkkuutta vaativia. Olenkin nyt sitten viimeisen 6 päivän aikana tikutellut huivin ensimmäisestä vihjeestä neljännen loppuun asti. (Ja kuumeilu jatkuu edelleenkin.)


Käyttämäni lanka on huomattavasti paksumpaa kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty esimerkkinä, joten voi olla että päätänkin työn sitten kun pituus alkaa olla mielestäni sopiva.
Lanka on Marks&Kattensin Flox Star ja neulon huivia 3,5 mm puikoilla.

Projekti metrilaku osa 2

Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti.

 

Viime viikolla minulta otettiin muotit hampaista, valokuvattiin kasvot eri suunnilta ja otettiinpa vielä röntgen-kuvat niin hampaista kuin leukanivelistä. Jouduin vääntelemään ja kääntelemään leukojani niin paljon että loppuviikon leukanivelet olivat melkoisen hellänä.

Tämän viikon olen täysin antautunut tavallisen hammaslääkärin käsittelyyn, joka paikkaa suustani kaikki reiät ja pahimmat alkavat reiät.

 

Tällä viikolla pitäisi kuulemma olla foorumi, jossa käsitellään tapaustani ja parin viikon kuluessa minun pitäisi saada soitto tai kirje sairaalasta.

 

 

Liityin tuossa MSN-ryhmään nimeltä Leukaleikkaus, mutta pahaksi onneksi MSN sulkeutuu lopullisesti 21. helmikuuta. Päätin pistää pystyyn oman keskustelufoorumin, johon toivon mukaan kaikki MSN-ryhmään kuuluneetkin löytävät tiensä. Meillä on siellä edessä kova työ, kun yritämme saada kaikki se tieto kasaan mitä MSN-ryhmässä oli kerättynä. Toivon mukaan saamme siirrettyä sieltä kaiken vanhan tiedon jonnekin talteen, sillä tuon päivämäärän jälkeen kaikki sinne kerääntynyt tieto tuhoutuu täysin.

 

Uusi leukaleikkauksen keskustelufoorumi löytyy osoitteesta www.operaatio.com. Tervetuloa sinne jokainen joka pohtii oikomishoitoja ja leukaan liittyyviä leikkauksia.

Neuletakki miehelle

Tehtyäni viime talvena itselleni neuletakin olen löytänyt mieheni silittelemästä päälläni olevaa neuletakkia aina silloin tällöin ja tarjoavan enemmän rutistuksia. Kun kerran hän niin kovin pitää takistani päädyin tekemään hänelle aivan ikioman takin.

Villatakin muodoksi kaivoin Garnstudion mallin 85-15, jota kuitenkin sitten päädyin muokkaamaan melkoisen reilulla kädellä. Lisäsin käsiin kierrekuvion, joka jatkuu olkapään yli ja eteen tulevan vaakaresorin vaihdoin vinoon resooriin.

Käyttämäni lanka on Novitan Kaarna ja kyllä se nimensä mukainen lanka on väritykseltään. Puikot olivat kokoa 7, joten jäljestä tuli melkoisen tiivistä ja sen myötä sitten osa laskelmistani meni päin mäntyä. Se ei kuitenkaan pahemmin haittaa sillä mieheni on oikea vilukissa.
Lankaa meni aivan tuhoton määrä, jouduin etsimään sitä lisääkin, kokonaispaino on 863 grammaa.

Kaikkein herkullisin kohta on selässä. Ullaneuletta lukevat voivat tunnistaa Pohjan neidosta ja Louhi-takista tutuksi tulleeksi kuvioksi.


Ehkä tämä on osasyyllinen peukaloni tilaan...

Niveltulehdusko?

Voi että kun tuntuu ettei mitään pysty tekemään, kun tuo peukalo vaikuttaisi olevan niin keskellä kämmentä. Saisinkohan tällä viikolla aikaiseksi varata itselleni ajan lääkärille, joka voisi sanoa että syö buranaa niin paranee.

 

Tuo peukalo on ahdistanut minua jo 2 viikkoa. Sen ylin nivel (Ensimmäinen kynnen jälkeinen nivel) ei oikein toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Aamuisin nivel on tönkkösuora eikä suostu millään yliojentumaan, koukkuun se menee kyllä ongelmitta. Ajan myötä se vetreytyy ja jossain välissä on yliojennuksessa kaksi asentoa; joko tönkkösuora tai sitten täysin yliojentunut. Sormi siis naksahtaa yliojennukseen ja sattuu. Niin kauan kun teen peukalollani jotain ei ongelmia ole, mutta auta armias jos se jää hetkeksi lepoon niin sitten sitä taas riepottaa edes takaisin että toimisi edes joten kuten.

 

Sitä ei tajua miten tärkeä jokin tietty pienikin osa voi olla ennen kuin se on melkein käyttökelvoton. Minä avaan yleensä kaikki pullot ja tölkit vasemmalla kädellä, no enpä avaa enää kun tuo peukalo on näköjään siinä melkoisen oleellisessa osassa. Kirjan sivujen kääntelykään ei oikein onnistu ilman tuon peukalon apua. Herätyskellon sammuttaminenkin on ajoittain melko haastavaa, kun nappia painaessa se onkin peukalo joka antaa periksi kumiselle napille.

Puffet-pöytäkin tuntuu erittäin hankalalta suoritukselta, kun pitäisi pitää lautasta kädessä siten että käytä peukaloa apuna. Mutta on yksi asia missä en harmia juurikaan huomaa, nimittäin neuloessa. Tosin siinä peukalo onkin minulla koko ajan pienessä liikkeessä. Niin ja tietokonettakaan käyttäessä ei ole ollut mitään ongelmia.

 

Viikon ajan olen omatoimisesti syönyt särkylääkkeitä, mutta eipä niistä tunnu olevan apua muuhun kuin kivun liennytykseen. Tulehdus itsessään tuntuu vain elävän paksummin ja keksivän joka päivä jotain uutta.

 

 

Lumihiutale-kynttilänjalat

Minulta on näköjään jäänyt merkitsemättä milloin tämä Sinooperin askartelupaketti on saapunut. No, niin on parempi, sillä muuten sitä masentuisi kun tajuaisi kauanko se on lojunut nurkissa. Itse asiassa kyseessä taitaakin olla elokuussa tullut paketti.


Alkuperäiseen malliin ei kuulunut noita hopeisia lumihiutaleita vaan niiden sijaan oli vain kiedottu rautalankaa yksinkertaisesti koko homman ympärille. Lisäksi ulokkeista roikkui jotain vihreä-keltaisia helmikoristeita. Kyseinen malli ei sopinut minun ajatusmaailmaani, joten jätin kynttilänjalat odottamaan inspiraatiota. Jouluna se sitten saapui yhdessä lehdessä ja sain vihdoin ja viimein molemmat kynttilänjalat valmiiksi torstaina. Lehti on nimeltään Step By Step Wire Jewelry, winter 2009 volume 4 number 5.

Tämä työ oli ensimmäinen metallintaivuttelutyöni ja pidin siitä kovasti. Ehkäpä tämän vuoden aikana saan aikaiseksi tehdä korutöitä.
Vaikka apunani oli lauta jossa sain taivutella lumihiutaleet muotoonsa, on vasemman peukaloni ylin nivel huutanut hoosiannaa... tosin siihen nyt saattaa vaikuttaa myös tällä hetkellä työn alla oleva neuletakkikin.

Koko perheen Wii

Luin tämän päivän hesarin verkkoversiosta oikein mukavan oloisen artikkelin. Vanhuksetkin on saatu Wiin pariin ja sitä myöden harjoittamaan elimistöään hieman eritavalla kuin normaalisti harjoittaisivat... jos edes tekisivät mitään muuta kuin istuskelevat ja ryystävät kahvia.

Wiin kaukosäädin on alentanut perheenäitien kynnystä alkamaan pelaamaan lasten kanssa, joten miksipäs ei sitten myös vanhempienkin ihmisten kohdalla. Eihän yksinkertaisimmissa ( ja useimmiten myös eniten hikeä nostattavissa) peleissä tarvitse muuta kuin vain heilutella kepukkaa ja tekniikan oppii nopeasti. Täytyy vain muistaa ettei äherrä enempää kuin kunto sallii tai joutuu menemään levolle.

Kämmekkäät - Kynsikkäät osa 2

Tehtyäni itselleni kämmekkäät totesin lankaa olevan jäljellä vielä sen verran paljon että saan tehtyä vielä miehellenikin oman kappaleensa.
Mallia suunnitellessa en huomioinut miehen kämmenen pituutta, joten kuviot tulivat melko alas. Kuvassa ne näyttävät sijaitsevan liian alhaalla, mutta käytössä niiden sijaintia ei oikeastaa tajuakaan.


Vasemmassa kädessä on kiinalaisen horoskoopin käärme-symboli ja oikeassa kädessä on länsimaisen horoskoopin skorpioni-symboli.
Mies on melkoinen vilukissa, niin neuloin sormikappaleista melkein täyspitkät ja jätin vain kynnet näkyviin. Näin hän pystyy edelleenkin käsittelemään kameraansa kylmemmälläkin säällä pallelluttamatta käsiään. Ja tarvittaessa sormia voi vetää enemmän esille tai jopa täysin piiloon.

Lankaa meni vain 25 grammaa, joten vielä on jäljellä materiaalia uusiin hanskoihin tarvittaessa.

Sormien tyvien neulominen vaatii vielä harjoitusta. Niistä näkee selvästi langanvaihto, sillä osa silmukoista on selkeästi liian kireitä. (Kuvassa näkyvät kuhmut ovat kuitenkin miehen sormuksia... ainakin suurin osa.)

Guitar Hero

Pääsin tässä uutena vuotena kokeilemaan ensimmäistä kertaa Guitar Hero-peliä. Sinällään ihan ok peli, mutta olen liian invalidi sitä pelaamaan. Nimettömäni on liian lyhyt tuolle pelille, joten joudun pelaamaan joko muut sormet liian käppyrässä tai sitten vääntäen nimettömäni pois näppäimistöltä, jolloin pikkurilli hoitaa nimettömän osuuden(yksi syy miksen ole koskaan opetellut soittamaan kitaraa). Miten päin vain, niin lopputuloksena olisi erittäin kipeä käsi pitemmän session jälkeen.

Olen joutunut aiemminkin kieltäytymään pelaamasta juuri tuon nimettömän vuoksi. Silloinen peli oli yllätys yllätys Frets on Fire, jota pelataan tietokoneen näppäimistön avulla. Silloin en suostunut edes kokeilemaan, sillä näin jos suoraan etteivät sormieni pituudet riittäneet peliin. Toivottavasti silloisen pelin omistajat ymmärsivät ongelman kun kieltäydyin.

 

Nyt varmaan saat suuret sadattelut niskaani, mutta minusta Guitar Hero ei eroa tanssimattopeleistä muuten kuin että se mikä tanssimatoissa tehdään jaloilla tehdäänkin se Guitar Hero-pelissä sormilla. Eli jos et halua hikoilla, kunto on heikko, jaloissa ei ole nopeutta, mutta sorminäppäryyttä löytyy niin tällöin kitaran soittelu voisi olla se parempi vaihtoehto.

Itselläni oli kitaran soittamisessa ongelmia pysyä rytmissä, mutta se saattoi hyvinkin johtua kipeytyvistä sormistani. Lisäksi jäi hieman epäselväksi milloin soitto meni loistavasti, ainut minkä huomasin oli kun soitto meni päin mäntyä. Ehkä peliseurueessani vain oli niin huonoja pelaajia.

 

Kokeilemani versio oli Wiille. Plussana siinä versiossa on wiimoten kaiuttimen hyväksi käyttö pieleen menevässä soitannassa. Tällöin selviää ainakin se kumman pelaajan soitto menee pieleen.

 

Mielestäni Guitar Hero-sarjaa on hypetetty liikaa erikoisuuteensa nähden. Ei se niin erikoisen tuntuinen ole, eikä se saanut minua innostumaan aiheesta. Palaan takaisin tanssimattoni pariin, jolla saan pidettyä edes kuntoni kohtalaisessa tilassa.